Lue keskustelun säännöt.
Erota vai ei? Luottamus on mennyt.
19.06.2018 |
En ikinä olis uskonut, että kirjoitan tänne tällaisen aloituksen, mutta menköön nyt sitten. Ollaan miehen kanssa oltu reilu viisi vuotta yhdessä, 2 pientä lasta, asuntolaina. Kun nuorempi lapsi oli ihan pieni vauva, kävi ilmi että mies on jo jonkin aikaa käyttänyt huumeita. Kuulemma lääkkeeksi työstressiin ja ahdistukseen. Alkoholia on mielestäni aina käyttänyt turhankin reilusti, mutta tää tuli ihan yllättäen. Oltiin tuolloin muutama kk erossa, mutta mies vannoi lopettaneensa ja palasimme yhteen. Varmaan suurelta osin kun olin vauvan kanssa valvomisesta niin väsynyt että en jaksanut tehdä muutakaan ratkaisua. Ehkä puolisen vuotta meni ihan hyvin, mutta sitten miehen käytös taas muuttui, oli todella arvaamaton, vihainen, välillä masentunut. Itse sanoi olevansa masentunut ja kiisti jyrkästi käyttävänsä mitään. Pyöritin lapsiperhearkea käytännössä yksin ja olin edelleen todella väsynyt, niin ehkä siksikään en osannut itse arvioida tilannetta oikein. Noin vuosi sen jälkeen kun miehen huumeidenkäyttö paljastui ekan kerran, se varmistui uudestaankin. Käyttäytyi todella arvaamattomasti ja pelottavastikin. Lähettiin lasten kanssa kotoa. Tämä lopulta herätti miehen, joka lähti hakemaan apua itselleen. Tämä tapahtui siis tämän vuoden alussa. Sen jälkeen mies on ollut kuivilla ja asunut vuokra-asunnossa erillään meistä, hakenut aktiivisesti apua, ja ollut kaiken kaikkiaan kuin eri ihminen. On palannut töihin ja hänellä menee nyt siis ihan hyvin. Itsestä kuitenkin tuntuu, että luottamus on mennyt ja en enää pysty aloittamaan puhtaalta pöydältä. Tai se vaatisi ainakin hirveästi työtä, pariterapiaa yms. Ja silti varmaan pelkäisin aina, että mies alkaa taas käyttää. Mies on käynyt paljon tapaamassa lapsia ja tuntuu että hän on ensimmäistä kertaa kiinnostunut heistä. Lapset, varsinkaan nuorempi, ei varmaan muistakaan kuin tämän nykyisen kivan isin. Lasten takia siis harkitsen että yrittäisin vielä. Tosi ristiriitaiset tunteet siis. Toisaalta en haluaisi lapsia enää yhtään höykkyttää ees taas. Ja huonoimpina hetkinään mies on sanonut koko ahdistuksensa ja käyttönsä syyksi sen, että minä halusin toisen lapsen, vaikka hän ei olisi jaksanut arkea yhdenkään kanssa. Silloin aikanaan ei kyllä puhunut mitään tällaista, luulin että yhdessä tehtiin päätös toisesta lapsesta. Mies haluaisi nyt mahdollisimman pian muuttaa takaisin kotiin ja en tiedä mitä sanoa. Taloudellisesti olisi ainakin järkevää asua yhdessä. Nimenomaan rahan kannalta pelottaa et miten pärjään yksin, muuten oikeestaan ei, kun yksin olen tässä jo reilun vuoden kuitenkin kaiken hoitanut.
Erossaolon aikana oon lisäks itse tapaillut muutaman kerran mun eksää, joka on itse juuri eroamassa. Lähinnä kai tuo on ollut lohtua yksinäisyydessä, enkä sinänsä usko et meistä enää paria tulis. Lasten takia en ylipäätään aio syöksyä uuteen suhteeseen jos ero tulee. Mä oon kuitenkin heille se (ainoa) turvallinen aikuinen. Tuntuuu kuitenkin että häntä kohtaan mulla on paljon enemmän tunteita kuin omaa miestä, ja kai sekin jostain kertoo? Toisaalta koen myös pettäneeni miestä, niin kusipäinen kuin hän on ollutkin. Mielestäni hän nyt kuitenkin tosissaan yrittää parantua ja korjata asiat. Mut ehkä mä en vaan enää jaksa ite yrittää?
En yhtään tiedä mitä mun pitäisi tehdä.
Kommentit (23)
Tässä puhutaan vaan "huumeista" ihan kuin ei olisi väliä mitä huumeita käyttää. Kannabis ja heroiini ovat kummatkin huumeita. Toinen harmiton ja toinen potentiaalisesti tappava.
Mistä huumeista mies jäi kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun omat ajatukset menee tällä hetkellä just tota väliä, että en halua haaskata tähän suhteeseen enää yhtään aikaa ja tunnetta tai sitten haluaisin vielä yrittää, mutta kaikessa rauhassa, ei vielä niin että asuttais yhdessä. Mutta pelottaa että siinäkin tapauksessa heittäisin ehkä omaa elämääni hukkaan / odottelisin miestä, ehkä turhaan, eihän se välttämättä koskaan parane. Olisko tilanne myös lapsille turhan epäselvä? Enkä tiedä voinko ikänä enää luottaa 100%
22, opiaateista kyse.
Tuntuu että en yhtään etene näissä pohdinnoissani.
Älä missään nimessä kiirehdi yhteenmuuttoa. Sinun täytyy olla asiasta varma ja haluta sitä täysin sydämin!
Kyllä minäkin uskon, että ihminen voi ryhdistäytyä ja muuttua. Sinun ei tarvitse kuitenkaan palkita siitä joustamalla omasta elämästäsi, turvallisuudentunteesta ja rutiineistasi. Sinä et ole vastuussa miehen valinnoista.
Älkää muuttako yhteen. Anna miehen olla isä - hän voi pikkuhiljaa ottaa enemmän vastuuta ja osoittaa lapsille ja sinulle, että hänen tärkeysjärjestyksensä on muuttunut ja elämänsä hallinnassa. Voitte myös vähitellen kokeilla seurustelua erillään asuen, jos haluat.
Muuttakaa yhteen sitten, kun luottamuksesi mieheen on palautunut 100%. Siihen voi vielä mennä vuosi tai viisi vuotta. Välttämättä niin ei koskaan käy, mutta aika näyttää. Voitte silti molemmat olla vanhempia lapsillenne.
Jos mies ei tätä kestä vaan repsahtaa motivaation puutteessa, on selvää että muutos ei olisi ollut pysyvää missään tapauksessa. Motivaation täytyy tulla hänestä itsestään, muuten ei kuivilla pysy vaan joka vastoinkäymiseen on pakoreitti valmiina. Nyt voit varmistua kaikessa rauhassa pysyykö mies sinun ja perheenne rinnalla.