Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pelottavin kauhuleffa?
Kommentit (3441)
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kauhuleffa mutta yksi pelottavimmista elokuvista on mielestäni funny games
Mä vähän aikaa sitten katsoin tuon vanhemman version ja itseäni alkoi puuduttamaan koko elokuva. Siinä kyllä oli karmivia ihmispersoonia, mutta tietynlainen kaukosäädinmäinen kohtaus lannisti elokuvafiilistä. Kameraan puhuminen ei myöskään osunut itselleni. Tuntui tosi halpamaiselta elokuvalta.
Eli elokuvantekijän moraalinen heitto sinulle sairasta kiusaamista edelleen katsovana katsojana osui kohdilleen yhtä lailla kuin Srpski Filmissäkin tai Martyrsissä pitäisi pointin olla. Ei sun olekaan tarkoitus hurrata mukana perheen kiusaamisessa tai sitten sulla on oikeasti ongelmia.
En ymmärrä yhtään mitä yrität sanoa, mutta Martyrs -elokuva oli aivan loistava ja Funny games oli aivan pee-aa leffa minulle. Odotin elokuvalta, että se olisi aiheuttanut mahdollisimman epämukavaa fiilistä, mutta siitä tehtiinkin epäelokuvamainen tekele.
Jos et ymmärrä, niin se on ok, joku toinen tajuaa ehkä paremmin. Epämukavan fiiliksen saa vaikka katsomalla Ponterosan ja se nyt ihan kauhun kärkiteoksia ole ;D
Lauseesi voisi muotoilla selkeämmin, niin sitten voisin ehkä tajuta. Mitä tuo hurraaminenkin kommentissasi tarkoittaa? En ihaile mitään väkivaltaa, mutta joskus väkivalta elokuvat tekee terää. Elokuvat ovat vain elokuvaa. Vai oletko nyt vain kiusaamis -päällä?
Jaa, oletko täällä hakemassa niitä epämiellyttäviä fiiliksiä hakemalla ketjuista jotain kiusaajia itsellesi kun muuten mikään ei tunnu miltään? On sekin ajanvietettä :(
Versio rautalanka:
- Srpski Film, Martyrs ja Funny Games tai vaikkapa Cannibal Holocaust tai I Saw the Devil eivät ole yksikään tarkoitettuja lapsille, eikä viihde-elokuviksi, vaan kaikissa on moraalinen opetus väkivaltaisten elokuvien katsojille, nimenomaan aikuisille, jos sen osaa sieltä kaivaa. Tämä vaatii katsojilta tietysti myös sen, että he katsovat sitä samaista brutaalia väkivaltaa, kannibalismia, naisten hakkamista ja pervoseksiä ihan viimeiseen lohduttomaan kuvaan saakka, joka näissä ei tarjota katsojalle iloista popcorn-kauhun helpotuksen huokausta siitä, että pahis hävisi ja sankari tai final girl voitti.Jos katsoja ei osaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan nyt joku raja ylitettyä, josta ei enää ole normaaliin katselukokemukseen paluuta (siis siihen, missä jotkut normaalimmat lähtevät teatterista kesken elokuvan), niin ehkä kannattaisi. Jos olet nuori ja haet nyt innolla noita leffoja katsottavaksesi, niin älä sitten itke, etten varoittanut, että niiden katsomisen myötä susta menee jokin henkisellä puolella rikki, myönnätpä sitä tai et. Sensuuria mä en näille leffoille halua, mutta ei ne sellaisia ole, jotka haluat nähdä uudestaan ja uudestaan ja k-18 voisi olla ihan perusteltu ikäraja katsoa niitä ensinkään.
Ei jokaisen kauhuleffan täydy olla entistä pahempi tai raaempi ollakseen hyvä, jännä tai hätkähdyttävä. Pelottava elokuva ei ole sellainen, joka perustuu pelkkään vereen ja suolenpätkiin. Se on vain vastenmielistä läträystä, ei pelottavaa. Olen ollut sen verran monella festarilla mukana, että tiedän, miten niitä väkivallalle hurraajiakin löytyy, siinä missä minulle tekee pahaa katsoa, miten jonkun pää ammutaan tohjoksi tai joku puukotetaan - enkä puhu tässä edes sen kummemmasta elokuvasta kuin Joker.
Miksi kerrot asiasi minua alistavasti? Et edes tiedä miten suhtaudun/asennoidun noihin leffoihin (eli olen osan noista mainitsemistasi leffoista nähnyt). Oletko kuullut että osa hakee elokuvista sykähdyttäviä elämyksiä? Halveksin todellista väkivaltaa, mutta elokuvat ovat vain elokuvaa ja siksi katson välillä rankkoja väkivalta elokuvia. En ole ikinä kuullutkaan kenenkään hurraavan brutaaleille kauhu elokuville. Elokuvat ovat fiktiota ja todellisuus faktaa eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.
Eli sitten kuitenkin suomeksi sanottuna haluat sanoa sen viimeisen sanan ;D
Ok, ole hyvä, kerro oma näkökantasi, mikä sinusta noissa elokuvissa oli "sykähdyttävintä"? Juurihan kerroit pettyneesi Funny Gamesiin kun se olikin "epäelokuvamainen tekele"? Mikä tekee Martyrsistä hyvän?
Funny games olisi voinut olla hyvä ilman niitä mainitsemiani epäkohtia eli kaukosäädin ja kuvaruutuun puhumis -kohtauksia. Raa-at väkivalta teot sykähdyttävät ja Martyrs elokuva oli mielestäni enemmän henkistä väkivaltaa. Se että kipu saadaan välitettyä tänne ruudun toiselle puolelle tekee itseeni vaikutuksen, olkoon se kipu sitten psyykkistä tai fyysistä.
Molemmissa elokuvissa ne kipu kohtaukset antoi elokuviin maustetta. Martyrs elokuva ei todellakaan ollut ennalta-arvattava ja se lisäsi entisestään miellekkyyttä itselleni. Funny games elokuvan voimakkain kohtaus oli itselleni isän murtuminen, sillä isän tunteet välittyi itseeni.
Rankat elokuvat nähtyään olo muuttuu raukeaksi. Tuntuu kuin olisi tehnyt urheilu suorituksen. Elokuvien päätyttyä sitähän kannattaa vaan ottaa, että se on elokuvaa. Sanon tämän monta kertaa siksi, kun joillakin ihmisillä näyttää hämärtyvän elokuvien ja todellisuuden erot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kauhuleffa mutta yksi pelottavimmista elokuvista on mielestäni funny games
Mä vähän aikaa sitten katsoin tuon vanhemman version ja itseäni alkoi puuduttamaan koko elokuva. Siinä kyllä oli karmivia ihmispersoonia, mutta tietynlainen kaukosäädinmäinen kohtaus lannisti elokuvafiilistä. Kameraan puhuminen ei myöskään osunut itselleni. Tuntui tosi halpamaiselta elokuvalta.
Eli elokuvantekijän moraalinen heitto sinulle sairasta kiusaamista edelleen katsovana katsojana osui kohdilleen yhtä lailla kuin Srpski Filmissäkin tai Martyrsissä pitäisi pointin olla. Ei sun olekaan tarkoitus hurrata mukana perheen kiusaamisessa tai sitten sulla on oikeasti ongelmia.
En ymmärrä yhtään mitä yrität sanoa, mutta Martyrs -elokuva oli aivan loistava ja Funny games oli aivan pee-aa leffa minulle. Odotin elokuvalta, että se olisi aiheuttanut mahdollisimman epämukavaa fiilistä, mutta siitä tehtiinkin epäelokuvamainen tekele.
Jos et ymmärrä, niin se on ok, joku toinen tajuaa ehkä paremmin. Epämukavan fiiliksen saa vaikka katsomalla Ponterosan ja se nyt ihan kauhun kärkiteoksia ole ;D
Lauseesi voisi muotoilla selkeämmin, niin sitten voisin ehkä tajuta. Mitä tuo hurraaminenkin kommentissasi tarkoittaa? En ihaile mitään väkivaltaa, mutta joskus väkivalta elokuvat tekee terää. Elokuvat ovat vain elokuvaa. Vai oletko nyt vain kiusaamis -päällä?
Jaa, oletko täällä hakemassa niitä epämiellyttäviä fiiliksiä hakemalla ketjuista jotain kiusaajia itsellesi kun muuten mikään ei tunnu miltään? On sekin ajanvietettä :(
Versio rautalanka:
- Srpski Film, Martyrs ja Funny Games tai vaikkapa Cannibal Holocaust tai I Saw the Devil eivät ole yksikään tarkoitettuja lapsille, eikä viihde-elokuviksi, vaan kaikissa on moraalinen opetus väkivaltaisten elokuvien katsojille, nimenomaan aikuisille, jos sen osaa sieltä kaivaa. Tämä vaatii katsojilta tietysti myös sen, että he katsovat sitä samaista brutaalia väkivaltaa, kannibalismia, naisten hakkamista ja pervoseksiä ihan viimeiseen lohduttomaan kuvaan saakka, joka näissä ei tarjota katsojalle iloista popcorn-kauhun helpotuksen huokausta siitä, että pahis hävisi ja sankari tai final girl voitti.Jos katsoja ei osaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan nyt joku raja ylitettyä, josta ei enää ole normaaliin katselukokemukseen paluuta (siis siihen, missä jotkut normaalimmat lähtevät teatterista kesken elokuvan), niin ehkä kannattaisi. Jos olet nuori ja haet nyt innolla noita leffoja katsottavaksesi, niin älä sitten itke, etten varoittanut, että niiden katsomisen myötä susta menee jokin henkisellä puolella rikki, myönnätpä sitä tai et. Sensuuria mä en näille leffoille halua, mutta ei ne sellaisia ole, jotka haluat nähdä uudestaan ja uudestaan ja k-18 voisi olla ihan perusteltu ikäraja katsoa niitä ensinkään.
Ei jokaisen kauhuleffan täydy olla entistä pahempi tai raaempi ollakseen hyvä, jännä tai hätkähdyttävä. Pelottava elokuva ei ole sellainen, joka perustuu pelkkään vereen ja suolenpätkiin. Se on vain vastenmielistä läträystä, ei pelottavaa. Olen ollut sen verran monella festarilla mukana, että tiedän, miten niitä väkivallalle hurraajiakin löytyy, siinä missä minulle tekee pahaa katsoa, miten jonkun pää ammutaan tohjoksi tai joku puukotetaan - enkä puhu tässä edes sen kummemmasta elokuvasta kuin Joker.
Miksi kerrot asiasi minua alistavasti? Et edes tiedä miten suhtaudun/asennoidun noihin leffoihin (eli olen osan noista mainitsemistasi leffoista nähnyt). Oletko kuullut että osa hakee elokuvista sykähdyttäviä elämyksiä? Halveksin todellista väkivaltaa, mutta elokuvat ovat vain elokuvaa ja siksi katson välillä rankkoja väkivalta elokuvia. En ole ikinä kuullutkaan kenenkään hurraavan brutaaleille kauhu elokuville. Elokuvat ovat fiktiota ja todellisuus faktaa eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.
Eli sitten kuitenkin suomeksi sanottuna haluat sanoa sen viimeisen sanan ;D
Ok, ole hyvä, kerro oma näkökantasi, mikä sinusta noissa elokuvissa oli "sykähdyttävintä"? Juurihan kerroit pettyneesi Funny Gamesiin kun se olikin "epäelokuvamainen tekele"? Mikä tekee Martyrsistä hyvän?
Funny games olisi voinut olla hyvä ilman niitä mainitsemiani epäkohtia eli kaukosäädin ja kuvaruutuun puhumis -kohtauksia. Raa-at väkivalta teot sykähdyttävät ja Martyrs elokuva oli mielestäni enemmän henkistä väkivaltaa. Se että kipu saadaan välitettyä tänne ruudun toiselle puolelle tekee itseeni vaikutuksen, olkoon se kipu sitten psyykkistä tai fyysistä.
Molemmissa elokuvissa ne kipu kohtaukset antoi elokuviin maustetta. Martyrs elokuva ei todellakaan ollut ennalta-arvattava ja se lisäsi entisestään miellekkyyttä itselleni. Funny games elokuvan voimakkain kohtaus oli itselleni isän murtuminen, sillä isän tunteet välittyi itseeni.
Rankat elokuvat nähtyään olo muuttuu raukeaksi. Tuntuu kuin olisi tehnyt urheilu suorituksen. Elokuvien päätyttyä sitähän kannattaa vaan ottaa, että se on elokuvaa. Sanon tämän monta kertaa siksi, kun joillakin ihmisillä näyttää hämärtyvän elokuvien ja todellisuuden erot.
Joo, maustettapa hyvinkin.
No, vastailen tähän paremmin huomenna, koska lähden tästä yövuoroon töihin, jossa todennäköisesti tulen kohtaamaan väkivaltaa ja ahdistusta enemmän kuin täällä nettimaailmassa tai elokuvissa.
ykkösenä kirjoitti:
The Changeling, 1980 pääosassa George C. Scott
Tämä traaginen tarina on aiheuttanut jopa painajaisia, mikään muu kuva ei.
En tiedä, onko sitä esitetty Suomessa ja millä nimellä siinä tapauksessa, ehkä yksinkertaisesti Vaihdokas.
Pikantti yksityiskohta: elokuvan musiikin on säveltänyt Howard Blake, eli sama joka teki musiikin Lumiukkoon.
Katsoin viimeyönä juuri tuon elokuvan ja on se todella jännittävä. Googlen mukaan se on käännetty Keskiyön painajainen (The Changeling). Tuo elokuva on digitaalisesti restauroitu ja nyt on löydettävissä kaupoista (itse löysin leffan Prismasta). Suomessakin leffan kansissa lukee The Changeling, että suomennoksesta ei vaikuta olevan mitään hyötyä. Jos nyt muistan oikein niin Martin Scorsese on sanonut elokuvaa pelottavimmaksi elokuvaksi.
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kauhuleffa mutta yksi pelottavimmista elokuvista on mielestäni funny games
Mä vähän aikaa sitten katsoin tuon vanhemman version ja itseäni alkoi puuduttamaan koko elokuva. Siinä kyllä oli karmivia ihmispersoonia, mutta tietynlainen kaukosäädinmäinen kohtaus lannisti elokuvafiilistä. Kameraan puhuminen ei myöskään osunut itselleni. Tuntui tosi halpamaiselta elokuvalta.
Eli elokuvantekijän moraalinen heitto sinulle sairasta kiusaamista edelleen katsovana katsojana osui kohdilleen yhtä lailla kuin Srpski Filmissäkin tai Martyrsissä pitäisi pointin olla. Ei sun olekaan tarkoitus hurrata mukana perheen kiusaamisessa tai sitten sulla on oikeasti ongelmia.
En ymmärrä yhtään mitä yrität sanoa, mutta Martyrs -elokuva oli aivan loistava ja Funny games oli aivan pee-aa leffa minulle. Odotin elokuvalta, että se olisi aiheuttanut mahdollisimman epämukavaa fiilistä, mutta siitä tehtiinkin epäelokuvamainen tekele.
Jos et ymmärrä, niin se on ok, joku toinen tajuaa ehkä paremmin. Epämukavan fiiliksen saa vaikka katsomalla Ponterosan ja se nyt ihan kauhun kärkiteoksia ole ;D
Lauseesi voisi muotoilla selkeämmin, niin sitten voisin ehkä tajuta. Mitä tuo hurraaminenkin kommentissasi tarkoittaa? En ihaile mitään väkivaltaa, mutta joskus väkivalta elokuvat tekee terää. Elokuvat ovat vain elokuvaa. Vai oletko nyt vain kiusaamis -päällä?
Jaa, oletko täällä hakemassa niitä epämiellyttäviä fiiliksiä hakemalla ketjuista jotain kiusaajia itsellesi kun muuten mikään ei tunnu miltään? On sekin ajanvietettä :(
Versio rautalanka:
- Srpski Film, Martyrs ja Funny Games tai vaikkapa Cannibal Holocaust tai I Saw the Devil eivät ole yksikään tarkoitettuja lapsille, eikä viihde-elokuviksi, vaan kaikissa on moraalinen opetus väkivaltaisten elokuvien katsojille, nimenomaan aikuisille, jos sen osaa sieltä kaivaa. Tämä vaatii katsojilta tietysti myös sen, että he katsovat sitä samaista brutaalia väkivaltaa, kannibalismia, naisten hakkamista ja pervoseksiä ihan viimeiseen lohduttomaan kuvaan saakka, joka näissä ei tarjota katsojalle iloista popcorn-kauhun helpotuksen huokausta siitä, että pahis hävisi ja sankari tai final girl voitti.Jos katsoja ei osaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan nyt joku raja ylitettyä, josta ei enää ole normaaliin katselukokemukseen paluuta (siis siihen, missä jotkut normaalimmat lähtevät teatterista kesken elokuvan), niin ehkä kannattaisi. Jos olet nuori ja haet nyt innolla noita leffoja katsottavaksesi, niin älä sitten itke, etten varoittanut, että niiden katsomisen myötä susta menee jokin henkisellä puolella rikki, myönnätpä sitä tai et. Sensuuria mä en näille leffoille halua, mutta ei ne sellaisia ole, jotka haluat nähdä uudestaan ja uudestaan ja k-18 voisi olla ihan perusteltu ikäraja katsoa niitä ensinkään.
Ei jokaisen kauhuleffan täydy olla entistä pahempi tai raaempi ollakseen hyvä, jännä tai hätkähdyttävä. Pelottava elokuva ei ole sellainen, joka perustuu pelkkään vereen ja suolenpätkiin. Se on vain vastenmielistä läträystä, ei pelottavaa. Olen ollut sen verran monella festarilla mukana, että tiedän, miten niitä väkivallalle hurraajiakin löytyy, siinä missä minulle tekee pahaa katsoa, miten jonkun pää ammutaan tohjoksi tai joku puukotetaan - enkä puhu tässä edes sen kummemmasta elokuvasta kuin Joker.
Miksi kerrot asiasi minua alistavasti? Et edes tiedä miten suhtaudun/asennoidun noihin leffoihin (eli olen osan noista mainitsemistasi leffoista nähnyt). Oletko kuullut että osa hakee elokuvista sykähdyttäviä elämyksiä? Halveksin todellista väkivaltaa, mutta elokuvat ovat vain elokuvaa ja siksi katson välillä rankkoja väkivalta elokuvia. En ole ikinä kuullutkaan kenenkään hurraavan brutaaleille kauhu elokuville. Elokuvat ovat fiktiota ja todellisuus faktaa eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.
Eli sitten kuitenkin suomeksi sanottuna haluat sanoa sen viimeisen sanan ;D
Ok, ole hyvä, kerro oma näkökantasi, mikä sinusta noissa elokuvissa oli "sykähdyttävintä"? Juurihan kerroit pettyneesi Funny Gamesiin kun se olikin "epäelokuvamainen tekele"? Mikä tekee Martyrsistä hyvän?
Funny games olisi voinut olla hyvä ilman niitä mainitsemiani epäkohtia eli kaukosäädin ja kuvaruutuun puhumis -kohtauksia. Raa-at väkivalta teot sykähdyttävät ja Martyrs elokuva oli mielestäni enemmän henkistä väkivaltaa. Se että kipu saadaan välitettyä tänne ruudun toiselle puolelle tekee itseeni vaikutuksen, olkoon se kipu sitten psyykkistä tai fyysistä.
Molemmissa elokuvissa ne kipu kohtaukset antoi elokuviin maustetta. Martyrs elokuva ei todellakaan ollut ennalta-arvattava ja se lisäsi entisestään miellekkyyttä itselleni. Funny games elokuvan voimakkain kohtaus oli itselleni isän murtuminen, sillä isän tunteet välittyi itseeni.
Rankat elokuvat nähtyään olo muuttuu raukeaksi. Tuntuu kuin olisi tehnyt urheilu suorituksen. Elokuvien päätyttyä sitähän kannattaa vaan ottaa, että se on elokuvaa. Sanon tämän monta kertaa siksi, kun joillakin ihmisillä näyttää hämärtyvän elokuvien ja todellisuuden erot.Joo, maustettapa hyvinkin.
No, vastailen tähän paremmin huomenna, koska lähden tästä yövuoroon töihin, jossa todennäköisesti tulen kohtaamaan väkivaltaa ja ahdistusta enemmän kuin täällä nettimaailmassa tai elokuvissa.
Joo, tuo em. juttu kuulosti aika paljon siltä, mitä kukkahattutädit varmaankin kutsuvat väkivaltapornoaddiktoitumiseksi ja siitä nauttimiseksi, ei yhtään siltä, että elokuvasta tai sen tarinasta mitään opikseen otetaan.
Kysyn vielä tarkennuksen, oletko sama kuin kuka tuossa aiemmin hermostui Frozen-elokuvasta?
Haamuihmissusivampyyri kirjoitti:
ykkösenä kirjoitti:
The Changeling, 1980 pääosassa George C. Scott
Tämä traaginen tarina on aiheuttanut jopa painajaisia, mikään muu kuva ei.
En tiedä, onko sitä esitetty Suomessa ja millä nimellä siinä tapauksessa, ehkä yksinkertaisesti Vaihdokas.
Pikantti yksityiskohta: elokuvan musiikin on säveltänyt Howard Blake, eli sama joka teki musiikin Lumiukkoon.
Katsoin viimeyönä juuri tuon elokuvan ja on se todella jännittävä. Googlen mukaan se on käännetty Keskiyön painajainen (The Changeling). Tuo elokuva on digitaalisesti restauroitu ja nyt on löydettävissä kaupoista (itse löysin leffan Prismasta). Suomessakin leffan kansissa lukee The Changeling, että suomennoksesta ei vaikuta olevan mitään hyötyä. Jos nyt muistan oikein niin Martin Scorsese on sanonut elokuvaa pelottavimmaksi elokuvaksi.
Olen katsonut leffan kahdesti, jotta ymmärtäisin, mikä siinä on erityisen kauheaa, koska se pitäisi kauhistuttava olla. Ei silti kolahda tai pelota. Pallo putoaa portaita alas ja siinä se sitten on. No, makuja on monia. Samoin kävi esim. elokuvien Manitou ja useimpien Argento-leffojen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paranormal activity
Varmaan kaikki merkittävät pelottelu- ja splatterpätkät nähneenä, niin yllä mainittu lähes pysäytti pumpun.
Yksin, ilta, pimeä huone ja kuullokkeet. Ei mikään veriraina, mutta monta kertaa säikähdin pahemman kerran.
nm. Mies-53v
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kauhuleffa mutta yksi pelottavimmista elokuvista on mielestäni funny games
Mä vähän aikaa sitten katsoin tuon vanhemman version ja itseäni alkoi puuduttamaan koko elokuva. Siinä kyllä oli karmivia ihmispersoonia, mutta tietynlainen kaukosäädinmäinen kohtaus lannisti elokuvafiilistä. Kameraan puhuminen ei myöskään osunut itselleni. Tuntui tosi halpamaiselta elokuvalta.
Eli elokuvantekijän moraalinen heitto sinulle sairasta kiusaamista edelleen katsovana katsojana osui kohdilleen yhtä lailla kuin Srpski Filmissäkin tai Martyrsissä pitäisi pointin olla. Ei sun olekaan tarkoitus hurrata mukana perheen kiusaamisessa tai sitten sulla on oikeasti ongelmia.
En ymmärrä yhtään mitä yrität sanoa, mutta Martyrs -elokuva oli aivan loistava ja Funny games oli aivan pee-aa leffa minulle. Odotin elokuvalta, että se olisi aiheuttanut mahdollisimman epämukavaa fiilistä, mutta siitä tehtiinkin epäelokuvamainen tekele.
Jos et ymmärrä, niin se on ok, joku toinen tajuaa ehkä paremmin. Epämukavan fiiliksen saa vaikka katsomalla Ponterosan ja se nyt ihan kauhun kärkiteoksia ole ;D
Lauseesi voisi muotoilla selkeämmin, niin sitten voisin ehkä tajuta. Mitä tuo hurraaminenkin kommentissasi tarkoittaa? En ihaile mitään väkivaltaa, mutta joskus väkivalta elokuvat tekee terää. Elokuvat ovat vain elokuvaa. Vai oletko nyt vain kiusaamis -päällä?
Jaa, oletko täällä hakemassa niitä epämiellyttäviä fiiliksiä hakemalla ketjuista jotain kiusaajia itsellesi kun muuten mikään ei tunnu miltään? On sekin ajanvietettä :(
Versio rautalanka:
- Srpski Film, Martyrs ja Funny Games tai vaikkapa Cannibal Holocaust tai I Saw the Devil eivät ole yksikään tarkoitettuja lapsille, eikä viihde-elokuviksi, vaan kaikissa on moraalinen opetus väkivaltaisten elokuvien katsojille, nimenomaan aikuisille, jos sen osaa sieltä kaivaa. Tämä vaatii katsojilta tietysti myös sen, että he katsovat sitä samaista brutaalia väkivaltaa, kannibalismia, naisten hakkamista ja pervoseksiä ihan viimeiseen lohduttomaan kuvaan saakka, joka näissä ei tarjota katsojalle iloista popcorn-kauhun helpotuksen huokausta siitä, että pahis hävisi ja sankari tai final girl voitti.Jos katsoja ei osaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan nyt joku raja ylitettyä, josta ei enää ole normaaliin katselukokemukseen paluuta (siis siihen, missä jotkut normaalimmat lähtevät teatterista kesken elokuvan), niin ehkä kannattaisi. Jos olet nuori ja haet nyt innolla noita leffoja katsottavaksesi, niin älä sitten itke, etten varoittanut, että niiden katsomisen myötä susta menee jokin henkisellä puolella rikki, myönnätpä sitä tai et. Sensuuria mä en näille leffoille halua, mutta ei ne sellaisia ole, jotka haluat nähdä uudestaan ja uudestaan ja k-18 voisi olla ihan perusteltu ikäraja katsoa niitä ensinkään.
Ei jokaisen kauhuleffan täydy olla entistä pahempi tai raaempi ollakseen hyvä, jännä tai hätkähdyttävä. Pelottava elokuva ei ole sellainen, joka perustuu pelkkään vereen ja suolenpätkiin. Se on vain vastenmielistä läträystä, ei pelottavaa. Olen ollut sen verran monella festarilla mukana, että tiedän, miten niitä väkivallalle hurraajiakin löytyy, siinä missä minulle tekee pahaa katsoa, miten jonkun pää ammutaan tohjoksi tai joku puukotetaan - enkä puhu tässä edes sen kummemmasta elokuvasta kuin Joker.
Kirjoittamasi on totta. Nämä eivät todellakaan ole perhe-elokuvia, enkä suosittelisi myöskään herkässä iässä olevalle teinille niiden katsomista. Moni aikuinenkaan kun ei kestä näiden elokuvien esille tuomaa kuvaa maailmassa ilmenevästä todellisesta pahuudesta, ilman että sanojasi lainaillen "jotakin särkyy pysyvästi", etenkin mikäli on ennen näiden katsomista onnistunut elämään tasaisen turvallista elämää ilman pahuuden kosketusta omaan elämänpiiriinsä.
Ehkä moni tällaisista elokuvista aiheuttaa useilla kieltämisreaktion, koska todellisuudessa ne tulevat liian lähelle oman psyyken kaikkein pimeimpiä ja salatuimpia nurkkauksia, pelkoja ja haluja, sekä myös ahdistus siitä, että tällaisia asioita ja tekoja oikeasti tapahtuu maailmassa, eikä sille voi tehdä juuri mitään.
Sanalla sanoen nämä elokuvat eivät ole fiktiivisiä tai varsinkaan viihdettä sanan tavanomaisessa merkityksessä. Nämä eivät ole elokuvia, jossa lopulta pelastutaan pakenemalla mörkötalosta tai hyvis voittaa tappamalla pahiksen, vaan ne kuvaavat yhtä, joskin iljettävää ja surullista, osa-aluetta oikeasta todellisuudesta jossa pahuutta todella on olemassa ja usein se on se voitokas osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
winner kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kauhuleffa mutta yksi pelottavimmista elokuvista on mielestäni funny games
Mä vähän aikaa sitten katsoin tuon vanhemman version ja itseäni alkoi puuduttamaan koko elokuva. Siinä kyllä oli karmivia ihmispersoonia, mutta tietynlainen kaukosäädinmäinen kohtaus lannisti elokuvafiilistä. Kameraan puhuminen ei myöskään osunut itselleni. Tuntui tosi halpamaiselta elokuvalta.
Eli elokuvantekijän moraalinen heitto sinulle sairasta kiusaamista edelleen katsovana katsojana osui kohdilleen yhtä lailla kuin Srpski Filmissäkin tai Martyrsissä pitäisi pointin olla. Ei sun olekaan tarkoitus hurrata mukana perheen kiusaamisessa tai sitten sulla on oikeasti ongelmia.
En ymmärrä yhtään mitä yrität sanoa, mutta Martyrs -elokuva oli aivan loistava ja Funny games oli aivan pee-aa leffa minulle. Odotin elokuvalta, että se olisi aiheuttanut mahdollisimman epämukavaa fiilistä, mutta siitä tehtiinkin epäelokuvamainen tekele.
Jos et ymmärrä, niin se on ok, joku toinen tajuaa ehkä paremmin. Epämukavan fiiliksen saa vaikka katsomalla Ponterosan ja se nyt ihan kauhun kärkiteoksia ole ;D
Lauseesi voisi muotoilla selkeämmin, niin sitten voisin ehkä tajuta. Mitä tuo hurraaminenkin kommentissasi tarkoittaa? En ihaile mitään väkivaltaa, mutta joskus väkivalta elokuvat tekee terää. Elokuvat ovat vain elokuvaa. Vai oletko nyt vain kiusaamis -päällä?
Jaa, oletko täällä hakemassa niitä epämiellyttäviä fiiliksiä hakemalla ketjuista jotain kiusaajia itsellesi kun muuten mikään ei tunnu miltään? On sekin ajanvietettä :(
Versio rautalanka:
- Srpski Film, Martyrs ja Funny Games tai vaikkapa Cannibal Holocaust tai I Saw the Devil eivät ole yksikään tarkoitettuja lapsille, eikä viihde-elokuviksi, vaan kaikissa on moraalinen opetus väkivaltaisten elokuvien katsojille, nimenomaan aikuisille, jos sen osaa sieltä kaivaa. Tämä vaatii katsojilta tietysti myös sen, että he katsovat sitä samaista brutaalia väkivaltaa, kannibalismia, naisten hakkamista ja pervoseksiä ihan viimeiseen lohduttomaan kuvaan saakka, joka näissä ei tarjota katsojalle iloista popcorn-kauhun helpotuksen huokausta siitä, että pahis hävisi ja sankari tai final girl voitti.Jos katsoja ei osaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan nyt joku raja ylitettyä, josta ei enää ole normaaliin katselukokemukseen paluuta (siis siihen, missä jotkut normaalimmat lähtevät teatterista kesken elokuvan), niin ehkä kannattaisi. Jos olet nuori ja haet nyt innolla noita leffoja katsottavaksesi, niin älä sitten itke, etten varoittanut, että niiden katsomisen myötä susta menee jokin henkisellä puolella rikki, myönnätpä sitä tai et. Sensuuria mä en näille leffoille halua, mutta ei ne sellaisia ole, jotka haluat nähdä uudestaan ja uudestaan ja k-18 voisi olla ihan perusteltu ikäraja katsoa niitä ensinkään.
Ei jokaisen kauhuleffan täydy olla entistä pahempi tai raaempi ollakseen hyvä, jännä tai hätkähdyttävä. Pelottava elokuva ei ole sellainen, joka perustuu pelkkään vereen ja suolenpätkiin. Se on vain vastenmielistä läträystä, ei pelottavaa. Olen ollut sen verran monella festarilla mukana, että tiedän, miten niitä väkivallalle hurraajiakin löytyy, siinä missä minulle tekee pahaa katsoa, miten jonkun pää ammutaan tohjoksi tai joku puukotetaan - enkä puhu tässä edes sen kummemmasta elokuvasta kuin Joker.
Miksi kerrot asiasi minua alistavasti? Et edes tiedä miten suhtaudun/asennoidun noihin leffoihin (eli olen osan noista mainitsemistasi leffoista nähnyt). Oletko kuullut että osa hakee elokuvista sykähdyttäviä elämyksiä? Halveksin todellista väkivaltaa, mutta elokuvat ovat vain elokuvaa ja siksi katson välillä rankkoja väkivalta elokuvia. En ole ikinä kuullutkaan kenenkään hurraavan brutaaleille kauhu elokuville. Elokuvat ovat fiktiota ja todellisuus faktaa eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.
Eli sitten kuitenkin suomeksi sanottuna haluat sanoa sen viimeisen sanan ;D
Ok, ole hyvä, kerro oma näkökantasi, mikä sinusta noissa elokuvissa oli "sykähdyttävintä"? Juurihan kerroit pettyneesi Funny Gamesiin kun se olikin "epäelokuvamainen tekele"? Mikä tekee Martyrsistä hyvän?
Funny games olisi voinut olla hyvä ilman niitä mainitsemiani epäkohtia eli kaukosäädin ja kuvaruutuun puhumis -kohtauksia. Raa-at väkivalta teot sykähdyttävät ja Martyrs elokuva oli mielestäni enemmän henkistä väkivaltaa. Se että kipu saadaan välitettyä tänne ruudun toiselle puolelle tekee itseeni vaikutuksen, olkoon se kipu sitten psyykkistä tai fyysistä.
Molemmissa elokuvissa ne kipu kohtaukset antoi elokuviin maustetta. Martyrs elokuva ei todellakaan ollut ennalta-arvattava ja se lisäsi entisestään miellekkyyttä itselleni. Funny games elokuvan voimakkain kohtaus oli itselleni isän murtuminen, sillä isän tunteet välittyi itseeni.
Rankat elokuvat nähtyään olo muuttuu raukeaksi. Tuntuu kuin olisi tehnyt urheilu suorituksen. Elokuvien päätyttyä sitähän kannattaa vaan ottaa, että se on elokuvaa. Sanon tämän monta kertaa siksi, kun joillakin ihmisillä näyttää hämärtyvän elokuvien ja todellisuuden erot.Joo, maustettapa hyvinkin.
No, vastailen tähän paremmin huomenna, koska lähden tästä yövuoroon töihin, jossa todennäköisesti tulen kohtaamaan väkivaltaa ja ahdistusta enemmän kuin täällä nettimaailmassa tai elokuvissa.
Joo, tuo em. juttu kuulosti aika paljon siltä, mitä kukkahattutädit varmaankin kutsuvat väkivaltapornoaddiktoitumiseksi ja siitä nauttimiseksi, ei yhtään siltä, että elokuvasta tai sen tarinasta mitään opikseen otetaan.
Kysyn vielä tarkennuksen, oletko sama kuin kuka tuossa aiemmin hermostui Frozen-elokuvasta?
Tarkastele tekstiäsi, että miltä se kuulostaa, kun en ole se Frozenista suuttuja. Kummiskin sait minut ja hänet kiihdyksiin. Kuulostat kovasti toisia halveeraavan.
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kauhuleffa mutta yksi pelottavimmista elokuvista on mielestäni funny games
Mä vähän aikaa sitten katsoin tuon vanhemman version ja itseäni alkoi puuduttamaan koko elokuva. Siinä kyllä oli karmivia ihmispersoonia, mutta tietynlainen kaukosäädinmäinen kohtaus lannisti elokuvafiilistä. Kameraan puhuminen ei myöskään osunut itselleni. Tuntui tosi halpamaiselta elokuvalta.
Eli elokuvantekijän moraalinen heitto sinulle sairasta kiusaamista edelleen katsovana katsojana osui kohdilleen yhtä lailla kuin Srpski Filmissäkin tai Martyrsissä pitäisi pointin olla. Ei sun olekaan tarkoitus hurrata mukana perheen kiusaamisessa tai sitten sulla on oikeasti ongelmia.
En ymmärrä yhtään mitä yrität sanoa, mutta Martyrs -elokuva oli aivan loistava ja Funny games oli aivan pee-aa leffa minulle. Odotin elokuvalta, että se olisi aiheuttanut mahdollisimman epämukavaa fiilistä, mutta siitä tehtiinkin epäelokuvamainen tekele.
Jos et ymmärrä, niin se on ok, joku toinen tajuaa ehkä paremmin. Epämukavan fiiliksen saa vaikka katsomalla Ponterosan ja se nyt ihan kauhun kärkiteoksia ole ;D
Lauseesi voisi muotoilla selkeämmin, niin sitten voisin ehkä tajuta. Mitä tuo hurraaminenkin kommentissasi tarkoittaa? En ihaile mitään väkivaltaa, mutta joskus väkivalta elokuvat tekee terää. Elokuvat ovat vain elokuvaa. Vai oletko nyt vain kiusaamis -päällä?
Jaa, oletko täällä hakemassa niitä epämiellyttäviä fiiliksiä hakemalla ketjuista jotain kiusaajia itsellesi kun muuten mikään ei tunnu miltään? On sekin ajanvietettä :(
Versio rautalanka:
- Srpski Film, Martyrs ja Funny Games tai vaikkapa Cannibal Holocaust tai I Saw the Devil eivät ole yksikään tarkoitettuja lapsille, eikä viihde-elokuviksi, vaan kaikissa on moraalinen opetus väkivaltaisten elokuvien katsojille, nimenomaan aikuisille, jos sen osaa sieltä kaivaa. Tämä vaatii katsojilta tietysti myös sen, että he katsovat sitä samaista brutaalia väkivaltaa, kannibalismia, naisten hakkamista ja pervoseksiä ihan viimeiseen lohduttomaan kuvaan saakka, joka näissä ei tarjota katsojalle iloista popcorn-kauhun helpotuksen huokausta siitä, että pahis hävisi ja sankari tai final girl voitti.Jos katsoja ei osaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan nyt joku raja ylitettyä, josta ei enää ole normaaliin katselukokemukseen paluuta (siis siihen, missä jotkut normaalimmat lähtevät teatterista kesken elokuvan), niin ehkä kannattaisi. Jos olet nuori ja haet nyt innolla noita leffoja katsottavaksesi, niin älä sitten itke, etten varoittanut, että niiden katsomisen myötä susta menee jokin henkisellä puolella rikki, myönnätpä sitä tai et. Sensuuria mä en näille leffoille halua, mutta ei ne sellaisia ole, jotka haluat nähdä uudestaan ja uudestaan ja k-18 voisi olla ihan perusteltu ikäraja katsoa niitä ensinkään.
Ei jokaisen kauhuleffan täydy olla entistä pahempi tai raaempi ollakseen hyvä, jännä tai hätkähdyttävä. Pelottava elokuva ei ole sellainen, joka perustuu pelkkään vereen ja suolenpätkiin. Se on vain vastenmielistä läträystä, ei pelottavaa. Olen ollut sen verran monella festarilla mukana, että tiedän, miten niitä väkivallalle hurraajiakin löytyy, siinä missä minulle tekee pahaa katsoa, miten jonkun pää ammutaan tohjoksi tai joku puukotetaan - enkä puhu tässä edes sen kummemmasta elokuvasta kuin Joker.
Miksi kerrot asiasi minua alistavasti? Et edes tiedä miten suhtaudun/asennoidun noihin leffoihin (eli olen osan noista mainitsemistasi leffoista nähnyt). Oletko kuullut että osa hakee elokuvista sykähdyttäviä elämyksiä? Halveksin todellista väkivaltaa, mutta elokuvat ovat vain elokuvaa ja siksi katson välillä rankkoja väkivalta elokuvia. En ole ikinä kuullutkaan kenenkään hurraavan brutaaleille kauhu elokuville. Elokuvat ovat fiktiota ja todellisuus faktaa eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.
Eli sitten kuitenkin suomeksi sanottuna haluat sanoa sen viimeisen sanan ;D
Ok, ole hyvä, kerro oma näkökantasi, mikä sinusta noissa elokuvissa oli "sykähdyttävintä"? Juurihan kerroit pettyneesi Funny Gamesiin kun se olikin "epäelokuvamainen tekele"? Mikä tekee Martyrsistä hyvän?
Funny games olisi voinut olla hyvä ilman niitä mainitsemiani epäkohtia eli kaukosäädin ja kuvaruutuun puhumis -kohtauksia. Raa-at väkivalta teot sykähdyttävät ja Martyrs elokuva oli mielestäni enemmän henkistä väkivaltaa. Se että kipu saadaan välitettyä tänne ruudun toiselle puolelle tekee itseeni vaikutuksen, olkoon se kipu sitten psyykkistä tai fyysistä.
Molemmissa elokuvissa ne kipu kohtaukset antoi elokuviin maustetta. Martyrs elokuva ei todellakaan ollut ennalta-arvattava ja se lisäsi entisestään miellekkyyttä itselleni. Funny games elokuvan voimakkain kohtaus oli itselleni isän murtuminen, sillä isän tunteet välittyi itseeni.
Rankat elokuvat nähtyään olo muuttuu raukeaksi. Tuntuu kuin olisi tehnyt urheilu suorituksen. Elokuvien päätyttyä sitähän kannattaa vaan ottaa, että se on elokuvaa. Sanon tämän monta kertaa siksi, kun joillakin ihmisillä näyttää hämärtyvän elokuvien ja todellisuuden erot.Joo, maustettapa hyvinkin.
No, vastailen tähän paremmin huomenna, koska lähden tästä yövuoroon töihin, jossa todennäköisesti tulen kohtaamaan väkivaltaa ja ahdistusta enemmän kuin täällä nettimaailmassa tai elokuvissa.
Joo, tuo em. juttu kuulosti aika paljon siltä, mitä kukkahattutädit varmaankin kutsuvat väkivaltapornoaddiktoitumiseksi ja siitä nauttimiseksi, ei yhtään siltä, että elokuvasta tai sen tarinasta mitään opikseen otetaan.
Kysyn vielä tarkennuksen, oletko sama kuin kuka tuossa aiemmin hermostui Frozen-elokuvasta?Tarkastele tekstiäsi, että miltä se kuulostaa, kun en ole se Frozenista suuttuja. Kummiskin sait minut ja hänet kiihdyksiin. Kuulostat kovasti toisia halveeraavan.
Oletko sitten tämä, joka katsoo sadistista väkivaltaa kiihtyäkseen ja on pettynyt, jos ohjaaja ei annakaan helppoja ratkaisuja vaan vie katsomisen "ilon"? Vai taas joku kolmas tai neljäs?
Edelleen suosittelisin kaikille, ainakin siinä keskustelussa, jota käydään oman tunnistettavan nimimerkin käyttöä, niin en sitten (eikä kukaan muukaan) "halveeraa" vahingossa tai tarkoituksella väärää henkilöä. Jos uskaltaa katsoa kauhuleffoja, niin miksei uskalla tehdä nimimerkkiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
winner kirjoitti:
Haamuihmissusivampyyri kirjoitti:
ykkösenä kirjoitti:
The Changeling, 1980 pääosassa George C. Scott
Tämä traaginen tarina on aiheuttanut jopa painajaisia, mikään muu kuva ei.
En tiedä, onko sitä esitetty Suomessa ja millä nimellä siinä tapauksessa, ehkä yksinkertaisesti Vaihdokas.
Pikantti yksityiskohta: elokuvan musiikin on säveltänyt Howard Blake, eli sama joka teki musiikin Lumiukkoon.
Katsoin viimeyönä juuri tuon elokuvan ja on se todella jännittävä. Googlen mukaan se on käännetty Keskiyön painajainen (The Changeling). Tuo elokuva on digitaalisesti restauroitu ja nyt on löydettävissä kaupoista (itse löysin leffan Prismasta). Suomessakin leffan kansissa lukee The Changeling, että suomennoksesta ei vaikuta olevan mitään hyötyä. Jos nyt muistan oikein niin Martin Scorsese on sanonut elokuvaa pelottavimmaksi elokuvaksi.
Olen katsonut leffan kahdesti, jotta ymmärtäisin, mikä siinä on erityisen kauheaa, koska se pitäisi kauhistuttava olla. Ei silti kolahda tai pelota. Pallo putoaa portaita alas ja siinä se sitten on. No, makuja on monia. Samoin kävi esim. elokuvien Manitou ja useimpien Argento-leffojen kanssa.
Hassua, että The Changeling ei nappaa sinulle, mutta The Fog nappaa. Mielestäni
The Changeling on jännittävämpi kuin The Fog. Näytit aikaisemmilla sivuilla ylistävän tuota The Fog elokuvaa. Itse en näe The Fogissa mitään jännittämisen aihetta.
Olen varmaan jo vastannut tähän ketjuun, että Ring.
Toinen hirveän pelottava ahdistavalla, oudolla tavalla on Hammer House of Horror -brittisarjan jakso Two Faces of Evil. Näin sen lapsena ja pelkäsin. Aikuisena löysin sen ja katsoin uudestaan, ja se oli edelleen painajaismaisen karmiva. Itse asiassa uskon tarinan perustuvan jonkun painajaisuneen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kauhuleffa mutta yksi pelottavimmista elokuvista on mielestäni funny games
Mä vähän aikaa sitten katsoin tuon vanhemman version ja itseäni alkoi puuduttamaan koko elokuva. Siinä kyllä oli karmivia ihmispersoonia, mutta tietynlainen kaukosäädinmäinen kohtaus lannisti elokuvafiilistä. Kameraan puhuminen ei myöskään osunut itselleni. Tuntui tosi halpamaiselta elokuvalta.
Eli elokuvantekijän moraalinen heitto sinulle sairasta kiusaamista edelleen katsovana katsojana osui kohdilleen yhtä lailla kuin Srpski Filmissäkin tai Martyrsissä pitäisi pointin olla. Ei sun olekaan tarkoitus hurrata mukana perheen kiusaamisessa tai sitten sulla on oikeasti ongelmia.
En ymmärrä yhtään mitä yrität sanoa, mutta Martyrs -elokuva oli aivan loistava ja Funny games oli aivan pee-aa leffa minulle. Odotin elokuvalta, että se olisi aiheuttanut mahdollisimman epämukavaa fiilistä, mutta siitä tehtiinkin epäelokuvamainen tekele.
Jos et ymmärrä, niin se on ok, joku toinen tajuaa ehkä paremmin. Epämukavan fiiliksen saa vaikka katsomalla Ponterosan ja se nyt ihan kauhun kärkiteoksia ole ;D
Lauseesi voisi muotoilla selkeämmin, niin sitten voisin ehkä tajuta. Mitä tuo hurraaminenkin kommentissasi tarkoittaa? En ihaile mitään väkivaltaa, mutta joskus väkivalta elokuvat tekee terää. Elokuvat ovat vain elokuvaa. Vai oletko nyt vain kiusaamis -päällä?
Jaa, oletko täällä hakemassa niitä epämiellyttäviä fiiliksiä hakemalla ketjuista jotain kiusaajia itsellesi kun muuten mikään ei tunnu miltään? On sekin ajanvietettä :(
Versio rautalanka:
- Srpski Film, Martyrs ja Funny Games tai vaikkapa Cannibal Holocaust tai I Saw the Devil eivät ole yksikään tarkoitettuja lapsille, eikä viihde-elokuviksi, vaan kaikissa on moraalinen opetus väkivaltaisten elokuvien katsojille, nimenomaan aikuisille, jos sen osaa sieltä kaivaa. Tämä vaatii katsojilta tietysti myös sen, että he katsovat sitä samaista brutaalia väkivaltaa, kannibalismia, naisten hakkamista ja pervoseksiä ihan viimeiseen lohduttomaan kuvaan saakka, joka näissä ei tarjota katsojalle iloista popcorn-kauhun helpotuksen huokausta siitä, että pahis hävisi ja sankari tai final girl voitti.Jos katsoja ei osaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan nyt joku raja ylitettyä, josta ei enää ole normaaliin katselukokemukseen paluuta (siis siihen, missä jotkut normaalimmat lähtevät teatterista kesken elokuvan), niin ehkä kannattaisi. Jos olet nuori ja haet nyt innolla noita leffoja katsottavaksesi, niin älä sitten itke, etten varoittanut, että niiden katsomisen myötä susta menee jokin henkisellä puolella rikki, myönnätpä sitä tai et. Sensuuria mä en näille leffoille halua, mutta ei ne sellaisia ole, jotka haluat nähdä uudestaan ja uudestaan ja k-18 voisi olla ihan perusteltu ikäraja katsoa niitä ensinkään.
Ei jokaisen kauhuleffan täydy olla entistä pahempi tai raaempi ollakseen hyvä, jännä tai hätkähdyttävä. Pelottava elokuva ei ole sellainen, joka perustuu pelkkään vereen ja suolenpätkiin. Se on vain vastenmielistä läträystä, ei pelottavaa. Olen ollut sen verran monella festarilla mukana, että tiedän, miten niitä väkivallalle hurraajiakin löytyy, siinä missä minulle tekee pahaa katsoa, miten jonkun pää ammutaan tohjoksi tai joku puukotetaan - enkä puhu tässä edes sen kummemmasta elokuvasta kuin Joker.
Miksi kerrot asiasi minua alistavasti? Et edes tiedä miten suhtaudun/asennoidun noihin leffoihin (eli olen osan noista mainitsemistasi leffoista nähnyt). Oletko kuullut että osa hakee elokuvista sykähdyttäviä elämyksiä? Halveksin todellista väkivaltaa, mutta elokuvat ovat vain elokuvaa ja siksi katson välillä rankkoja väkivalta elokuvia. En ole ikinä kuullutkaan kenenkään hurraavan brutaaleille kauhu elokuville. Elokuvat ovat fiktiota ja todellisuus faktaa eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.
Eli sitten kuitenkin suomeksi sanottuna haluat sanoa sen viimeisen sanan ;D
Ok, ole hyvä, kerro oma näkökantasi, mikä sinusta noissa elokuvissa oli "sykähdyttävintä"? Juurihan kerroit pettyneesi Funny Gamesiin kun se olikin "epäelokuvamainen tekele"? Mikä tekee Martyrsistä hyvän?
Funny games olisi voinut olla hyvä ilman niitä mainitsemiani epäkohtia eli kaukosäädin ja kuvaruutuun puhumis -kohtauksia. Raa-at väkivalta teot sykähdyttävät ja Martyrs elokuva oli mielestäni enemmän henkistä väkivaltaa. Se että kipu saadaan välitettyä tänne ruudun toiselle puolelle tekee itseeni vaikutuksen, olkoon se kipu sitten psyykkistä tai fyysistä.
Molemmissa elokuvissa ne kipu kohtaukset antoi elokuviin maustetta. Martyrs elokuva ei todellakaan ollut ennalta-arvattava ja se lisäsi entisestään miellekkyyttä itselleni. Funny games elokuvan voimakkain kohtaus oli itselleni isän murtuminen, sillä isän tunteet välittyi itseeni.
Rankat elokuvat nähtyään olo muuttuu raukeaksi. Tuntuu kuin olisi tehnyt urheilu suorituksen. Elokuvien päätyttyä sitähän kannattaa vaan ottaa, että se on elokuvaa. Sanon tämän monta kertaa siksi, kun joillakin ihmisillä näyttää hämärtyvän elokuvien ja todellisuuden erot.Joo, maustettapa hyvinkin.
No, vastailen tähän paremmin huomenna, koska lähden tästä yövuoroon töihin, jossa todennäköisesti tulen kohtaamaan väkivaltaa ja ahdistusta enemmän kuin täällä nettimaailmassa tai elokuvissa.
Joo, tuo em. juttu kuulosti aika paljon siltä, mitä kukkahattutädit varmaankin kutsuvat väkivaltapornoaddiktoitumiseksi ja siitä nauttimiseksi, ei yhtään siltä, että elokuvasta tai sen tarinasta mitään opikseen otetaan.
Kysyn vielä tarkennuksen, oletko sama kuin kuka tuossa aiemmin hermostui Frozen-elokuvasta?Tarkastele tekstiäsi, että miltä se kuulostaa, kun en ole se Frozenista suuttuja. Kummiskin sait minut ja hänet kiihdyksiin. Kuulostat kovasti toisia halveeraavan.
Oletko sitten tämä, joka katsoo sadistista väkivaltaa kiihtyäkseen ja on pettynyt, jos ohjaaja ei annakaan helppoja ratkaisuja vaan vie katsomisen "ilon"? Vai taas joku kolmas tai neljäs?
Edelleen suosittelisin kaikille, ainakin siinä keskustelussa, jota käydään oman tunnistettavan nimimerkin käyttöä, niin en sitten (eikä kukaan muukaan) "halveeraa" vahingossa tai tarkoituksella väärää henkilöä. Jos uskaltaa katsoa kauhuleffoja, niin miksei uskalla tehdä nimimerkkiä?
Mä aluksi vaan kommentoin toisen kommenttia, kertomalla miten itse suhtaudun ko, elokuvaan.
Tietysti elokuvissakin on jotain heijastumis piirteitä todellisuuteen, mutta oma suhtautumiseni on vaan että se on vain elokuvaa. Kun olen nähnyt rankkoja elokuvia niin en jää ajattelemaan niitä syvällisesti. Ehkä syy miksi joskus katson niitä rankkojakin elokuvia on uteliaisuus ja mielen tarve poistua mukavuusalueelta. Mä katson elokuvia laidasta laitaan ja raa-at elokuvat ovat pieni osa katsomiani elokuvia. Nimimerkkiä en käyttänyt, kun en tiennyt, että joku kyseenalaistaa toisen näkemyksiä. Nytkin lähden elokuviin katsomaan Hytti nro 6, joten en ole mikään sadisti hullu. Hyvää päivää sinnekin suutaan, sillä nyt se on matka elokuviin.
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Haamuihmissusivampyyri kirjoitti:
ykkösenä kirjoitti:
The Changeling, 1980 pääosassa George C. Scott
Tämä traaginen tarina on aiheuttanut jopa painajaisia, mikään muu kuva ei.
En tiedä, onko sitä esitetty Suomessa ja millä nimellä siinä tapauksessa, ehkä yksinkertaisesti Vaihdokas.
Pikantti yksityiskohta: elokuvan musiikin on säveltänyt Howard Blake, eli sama joka teki musiikin Lumiukkoon.
Katsoin viimeyönä juuri tuon elokuvan ja on se todella jännittävä. Googlen mukaan se on käännetty Keskiyön painajainen (The Changeling). Tuo elokuva on digitaalisesti restauroitu ja nyt on löydettävissä kaupoista (itse löysin leffan Prismasta). Suomessakin leffan kansissa lukee The Changeling, että suomennoksesta ei vaikuta olevan mitään hyötyä. Jos nyt muistan oikein niin Martin Scorsese on sanonut elokuvaa pelottavimmaksi elokuvaksi.
Olen katsonut leffan kahdesti, jotta ymmärtäisin, mikä siinä on erityisen kauheaa, koska se pitäisi kauhistuttava olla. Ei silti kolahda tai pelota. Pallo putoaa portaita alas ja siinä se sitten on. No, makuja on monia. Samoin kävi esim. elokuvien Manitou ja useimpien Argento-leffojen kanssa.
Hassua, että The Changeling ei nappaa sinulle, mutta The Fog nappaa. Mielestäni
The Changeling on jännittävämpi kuin The Fog. Näytit aikaisemmilla sivuilla ylistävän tuota The Fog elokuvaa. Itse en näe The Fogissa mitään jännittämisen aihetta.
Näin se vaan on ;D
The Fog > The Changeling, eikä tämä koskaan tule mun silmissäni muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei kauhuleffa mutta yksi pelottavimmista elokuvista on mielestäni funny games
Mä vähän aikaa sitten katsoin tuon vanhemman version ja itseäni alkoi puuduttamaan koko elokuva. Siinä kyllä oli karmivia ihmispersoonia, mutta tietynlainen kaukosäädinmäinen kohtaus lannisti elokuvafiilistä. Kameraan puhuminen ei myöskään osunut itselleni. Tuntui tosi halpamaiselta elokuvalta.
Eli elokuvantekijän moraalinen heitto sinulle sairasta kiusaamista edelleen katsovana katsojana osui kohdilleen yhtä lailla kuin Srpski Filmissäkin tai Martyrsissä pitäisi pointin olla. Ei sun olekaan tarkoitus hurrata mukana perheen kiusaamisessa tai sitten sulla on oikeasti ongelmia.
En ymmärrä yhtään mitä yrität sanoa, mutta Martyrs -elokuva oli aivan loistava ja Funny games oli aivan pee-aa leffa minulle. Odotin elokuvalta, että se olisi aiheuttanut mahdollisimman epämukavaa fiilistä, mutta siitä tehtiinkin epäelokuvamainen tekele.
Jos et ymmärrä, niin se on ok, joku toinen tajuaa ehkä paremmin. Epämukavan fiiliksen saa vaikka katsomalla Ponterosan ja se nyt ihan kauhun kärkiteoksia ole ;D
Lauseesi voisi muotoilla selkeämmin, niin sitten voisin ehkä tajuta. Mitä tuo hurraaminenkin kommentissasi tarkoittaa? En ihaile mitään väkivaltaa, mutta joskus väkivalta elokuvat tekee terää. Elokuvat ovat vain elokuvaa. Vai oletko nyt vain kiusaamis -päällä?
Jaa, oletko täällä hakemassa niitä epämiellyttäviä fiiliksiä hakemalla ketjuista jotain kiusaajia itsellesi kun muuten mikään ei tunnu miltään? On sekin ajanvietettä :(
Versio rautalanka:
- Srpski Film, Martyrs ja Funny Games tai vaikkapa Cannibal Holocaust tai I Saw the Devil eivät ole yksikään tarkoitettuja lapsille, eikä viihde-elokuviksi, vaan kaikissa on moraalinen opetus väkivaltaisten elokuvien katsojille, nimenomaan aikuisille, jos sen osaa sieltä kaivaa. Tämä vaatii katsojilta tietysti myös sen, että he katsovat sitä samaista brutaalia väkivaltaa, kannibalismia, naisten hakkamista ja pervoseksiä ihan viimeiseen lohduttomaan kuvaan saakka, joka näissä ei tarjota katsojalle iloista popcorn-kauhun helpotuksen huokausta siitä, että pahis hävisi ja sankari tai final girl voitti.Jos katsoja ei osaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan nyt joku raja ylitettyä, josta ei enää ole normaaliin katselukokemukseen paluuta (siis siihen, missä jotkut normaalimmat lähtevät teatterista kesken elokuvan), niin ehkä kannattaisi. Jos olet nuori ja haet nyt innolla noita leffoja katsottavaksesi, niin älä sitten itke, etten varoittanut, että niiden katsomisen myötä susta menee jokin henkisellä puolella rikki, myönnätpä sitä tai et. Sensuuria mä en näille leffoille halua, mutta ei ne sellaisia ole, jotka haluat nähdä uudestaan ja uudestaan ja k-18 voisi olla ihan perusteltu ikäraja katsoa niitä ensinkään.
Ei jokaisen kauhuleffan täydy olla entistä pahempi tai raaempi ollakseen hyvä, jännä tai hätkähdyttävä. Pelottava elokuva ei ole sellainen, joka perustuu pelkkään vereen ja suolenpätkiin. Se on vain vastenmielistä läträystä, ei pelottavaa. Olen ollut sen verran monella festarilla mukana, että tiedän, miten niitä väkivallalle hurraajiakin löytyy, siinä missä minulle tekee pahaa katsoa, miten jonkun pää ammutaan tohjoksi tai joku puukotetaan - enkä puhu tässä edes sen kummemmasta elokuvasta kuin Joker.
Miksi kerrot asiasi minua alistavasti? Et edes tiedä miten suhtaudun/asennoidun noihin leffoihin (eli olen osan noista mainitsemistasi leffoista nähnyt). Oletko kuullut että osa hakee elokuvista sykähdyttäviä elämyksiä? Halveksin todellista väkivaltaa, mutta elokuvat ovat vain elokuvaa ja siksi katson välillä rankkoja väkivalta elokuvia. En ole ikinä kuullutkaan kenenkään hurraavan brutaaleille kauhu elokuville. Elokuvat ovat fiktiota ja todellisuus faktaa eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.
Eli sitten kuitenkin suomeksi sanottuna haluat sanoa sen viimeisen sanan ;D
Ok, ole hyvä, kerro oma näkökantasi, mikä sinusta noissa elokuvissa oli "sykähdyttävintä"? Juurihan kerroit pettyneesi Funny Gamesiin kun se olikin "epäelokuvamainen tekele"? Mikä tekee Martyrsistä hyvän?
Funny games olisi voinut olla hyvä ilman niitä mainitsemiani epäkohtia eli kaukosäädin ja kuvaruutuun puhumis -kohtauksia. Raa-at väkivalta teot sykähdyttävät ja Martyrs elokuva oli mielestäni enemmän henkistä väkivaltaa. Se että kipu saadaan välitettyä tänne ruudun toiselle puolelle tekee itseeni vaikutuksen, olkoon se kipu sitten psyykkistä tai fyysistä.
Molemmissa elokuvissa ne kipu kohtaukset antoi elokuviin maustetta. Martyrs elokuva ei todellakaan ollut ennalta-arvattava ja se lisäsi entisestään miellekkyyttä itselleni. Funny games elokuvan voimakkain kohtaus oli itselleni isän murtuminen, sillä isän tunteet välittyi itseeni.
Rankat elokuvat nähtyään olo muuttuu raukeaksi. Tuntuu kuin olisi tehnyt urheilu suorituksen. Elokuvien päätyttyä sitähän kannattaa vaan ottaa, että se on elokuvaa. Sanon tämän monta kertaa siksi, kun joillakin ihmisillä näyttää hämärtyvän elokuvien ja todellisuuden erot.Joo, maustettapa hyvinkin.
No, vastailen tähän paremmin huomenna, koska lähden tästä yövuoroon töihin, jossa todennäköisesti tulen kohtaamaan väkivaltaa ja ahdistusta enemmän kuin täällä nettimaailmassa tai elokuvissa.
Joo, tuo em. juttu kuulosti aika paljon siltä, mitä kukkahattutädit varmaankin kutsuvat väkivaltapornoaddiktoitumiseksi ja siitä nauttimiseksi, ei yhtään siltä, että elokuvasta tai sen tarinasta mitään opikseen otetaan.
Kysyn vielä tarkennuksen, oletko sama kuin kuka tuossa aiemmin hermostui Frozen-elokuvasta?Tarkastele tekstiäsi, että miltä se kuulostaa, kun en ole se Frozenista suuttuja. Kummiskin sait minut ja hänet kiihdyksiin. Kuulostat kovasti toisia halveeraavan.
Oletko sitten tämä, joka katsoo sadistista väkivaltaa kiihtyäkseen ja on pettynyt, jos ohjaaja ei annakaan helppoja ratkaisuja vaan vie katsomisen "ilon"? Vai taas joku kolmas tai neljäs?
Edelleen suosittelisin kaikille, ainakin siinä keskustelussa, jota käydään oman tunnistettavan nimimerkin käyttöä, niin en sitten (eikä kukaan muukaan) "halveeraa" vahingossa tai tarkoituksella väärää henkilöä. Jos uskaltaa katsoa kauhuleffoja, niin miksei uskalla tehdä nimimerkkiä?Mä aluksi vaan kommentoin toisen kommenttia, kertomalla miten itse suhtaudun ko, elokuvaan.
Tietysti elokuvissakin on jotain heijastumis piirteitä todellisuuteen, mutta oma suhtautumiseni on vaan että se on vain elokuvaa. Kun olen nähnyt rankkoja elokuvia niin en jää ajattelemaan niitä syvällisesti. Ehkä syy miksi joskus katson niitä rankkojakin elokuvia on uteliaisuus ja mielen tarve poistua mukavuusalueelta. Mä katson elokuvia laidasta laitaan ja raa-at elokuvat ovat pieni osa katsomiani elokuvia. Nimimerkkiä en käyttänyt, kun en tiennyt, että joku kyseenalaistaa toisen näkemyksiä. Nytkin lähden elokuviin katsomaan Hytti nro 6, joten en ole mikään sadisti hullu. Hyvää päivää sinnekin suutaan, sillä nyt se on matka elokuviin.
Hyvää matkaa teatteriin. Hytti nro 6 on taas elokuvia, joita en menisi leffaan rahalla katsomaan, mutta se on vaan mun rajoittuneisuutta, kun ei kiinnosta. Joskus sitten kun tulee valtakunnan kanavilta.
Tämä jota nyt elämme. Se ei ole koronavirus.
Tulin juuri ajatelleeksi, että kauhuelokuvat eivät ole pelottavia vaan pelottavat jutut ovat katsojan ennakko-odotukset.
Ne hetket tuntuu elokuvissa jännittäviltä, mitkä ovat juuri ennen, kuin jotain tapahtuu.
Kaikki elokuvat voivat olla nössöjä, jos eletään mitä tulee tapahtumaan -ajassa. Jännittävintä on, kun eletään etuajassa ennen tapahtunutta. Pitää vaan virittäytyä oikeaan hetkeen. Pelko on mielikuvitusta, joka on ihmisen pään sisällä eikä itse elokuvassa sitä pelkoa ole. Elokuvat vaan virittävät mieliämme eri tiloihin, mutta loppupeleissä kaikki kokemuksemme ovat kiinni mielistämme miten koemme ne elokuvat. Pitää kehittää vilkasta mielikuvitusta, jotta elokuvat voisivat tuntua pelottavilta, sillä kaikki tuntemuksemme tulevat päästämme.
Viimeisimpiä kauhun säväyttämiä elokuvia mitä olen katsonut ovat Take shelter ja Nightmare on Elm Street 4. En kokenut niitä pelottaviksi, mutta tunnelmallisia olivat. Itselleni vielä yllätyksenä tuli, että Renny Harlin on ohjannut tuon Nightmare on Elm Street 4:n.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Entity
Entity - Tuntematon voima
Vuodelta 1982, taattua painajaismatskua!
Nyt tuli katsottua tuo Host -leffa, joka oli pelottavimmaksi valittu. Jump scareja kyllä piisasi, mutta täytyisi todennäköisesti olla naiskatsoja, että reagoisi tilanteisiin enemmän. Kyseessä siis yhden spiritismin takia sivuraiteille menevän Zoom-istunnon kuvaus.
Oli pelottavampi kuin The Changeling, eka Blair Witch ja Entity yhteensä. Mutta kertakatsottava.
Hereditary, Midsommar, Hohto, Rosemaryn painajainen.
riippuu on varmasti hyviä leffoja ja tykkään itse niistä mutta en vain osaa nauttia niistä, ei ne pelota. pff..kuinka vihaan tätä. Mut jos sanoisin jotain mikä vois olla pelottava ni joku jack nicholsonin pätkä. siitä lienee hyvä aloittaa. Herra itsessään on vaan aika creepy näin 2021 etenkin.