Mikä on pelottavin kauhuleffa?

Tosielämän kauhua: Son of Saul. Nukuin huonosti.

En uskonutkaan ensimmäisen Nightmare on Elm Street elokuvan olevan noin otteessaan pitävä ja järisyttävä. Jatko-osia siitä olen ennestään nähnyt ja eilen vasta näin sen ensimmäisen elokuvan 😱😱😱

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Human centipede on ainakin 2000-luvun pelottavimpia ja moderni klassikko.

Mieltä traumatisoiva se ainaskin on.

Kakkonen siitä vaikuttaisi olevan pahin.

Pelottavan elokuvan pitäisi olla myös pelottava, eikä perustua ainoastaan johonkin vastenmielisyyteen.

Human Centipede -leffat ovat joko vastenmielisiä tai naurettavia, riippuen katsojasta. Pelottavia ne eivät ole. South Park teki näistäkin kuuluisampia kuin olisi aihetta ja sekin ymmärsi käsitellä aihetta humoristisesti. Oma suosikkini aiheesta on vanhasta arcade-pelistä Centipede tehty Human Centipede -versio, jonka pelaaminen menee sekin huumorin puolelle, kun alkuperäisen ötökkäketju on korvattu ihmishahmoilla. https://www.geekweek.com/2010/05/human-centipede-the-game.html

Human Centipede 2 näistä on sarjan ainoa vakavampi yritys tehdä kauhuelokuva, muut on vähän ns. kieli pyllyssä -asenteella tehtyjä. Kolmonen jäänee sarjan viimeiseksi, kun tohtoria näytellyt Dieter Laser kuoli.

Ostin kirpparilta 1&2:n tupla-dvd:n 1,50 eurolla. Paskempiakin kauppoja on tullut tehtyä :D

Se jolle kommentoit niin itselläni meni osittain yö-unet tuon leffan ansiosta. Pitkään jäi mieleeni vaivaamaan ko. leffa. Pelkoakin voidaaan mitata monilla eri mittareilla. Muista sekin, että ihmiset pelkäävät eri asioita ja hurjiakin eroja peloissakin voi olla.

Sulle pitää sitten suositella Kevin Smithin elokuvaa Tusk, jos vastentahtoisesti tehdyt operaatiot ovat sulle kauheita. Itse en siitä niin vakuuttunut, mutta se on vähemmän komediallinen kuin Human Centipede. Samoin Pedro Almodovarin The Skin I Live In kolahtaa varmasti.

Katsoin eilen suosittelemasi Tusk elokuvan ja järisyttävän kauhea leffa se oli. Mä olin pitkään luullut tuon leffan olevan suurimmaksi osaksi pelkkää komediaa, mutta katsottuani tuon, niin siinä oleva komedia loi vain entisestään vinksahtanutta tunnelmaa. Pidin siitä leffasta ahdistavuuden kannalta.

The Skin I Live In

-elokuvaa en ole nähnyt ja sekin nyt vähän houkuttaisi katsoa.

Vielä Tusk elokuvaan. Tusk elokuvassa oli mielestäni hieno loppu, kun se oli niin draaman täyteinen. Vieläpä hyvin kuvasi aitoa rakkautta. Koskettava lopetus siinä leffassa.

Elokuvat joissa ei ole niin onnellista loppua ainaskin minuun tekee vaikutuksen.

Minä taas tässä välissä katsoin kuriositeetin vuoksi Human Centipede 3:n. Taattua paskaahan se oli, tällä kertaa vankilassa. Dieter Laser ilmeisesti halusi ennen kuolemaansa vielä saada ylinäyttelyn valtikan takaisin Nic Cagelta, se miksi tämä elämää suurempi roolisuoritus jäi Oscar-palkintojen ulkopuolelle on mysteeri ;D Elokuva, jossa Eric Robertsin roolisuoritus on kohokohta - sanat joita en olisi koskaan luullut kirjoittavani ;D Ultranihilistisen kakkososan jälkeen ei ollut oikein mitään uutta sanottavaa, muuta kuin että kun kaikki muutkin sarjat ovat trilogioita, niin pitihän tämäkin sitten tehdä.

Pelottava ? Ei tippaakaan, mutta miehet kokevat varmasti kastraatiokohtauksen munaskuissaan.

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Human centipede on ainakin 2000-luvun pelottavimpia ja moderni klassikko.

Mieltä traumatisoiva se ainaskin on.

Kakkonen siitä vaikuttaisi olevan pahin.

Pelottavan elokuvan pitäisi olla myös pelottava, eikä perustua ainoastaan johonkin vastenmielisyyteen.

Human Centipede -leffat ovat joko vastenmielisiä tai naurettavia, riippuen katsojasta. Pelottavia ne eivät ole. South Park teki näistäkin kuuluisampia kuin olisi aihetta ja sekin ymmärsi käsitellä aihetta humoristisesti. Oma suosikkini aiheesta on vanhasta arcade-pelistä Centipede tehty Human Centipede -versio, jonka pelaaminen menee sekin huumorin puolelle, kun alkuperäisen ötökkäketju on korvattu ihmishahmoilla. https://www.geekweek.com/2010/05/human-centipede-the-game.html

Human Centipede 2 näistä on sarjan ainoa vakavampi yritys tehdä kauhuelokuva, muut on vähän ns. kieli pyllyssä -asenteella tehtyjä. Kolmonen jäänee sarjan viimeiseksi, kun tohtoria näytellyt Dieter Laser kuoli.

Ostin kirpparilta 1&2:n tupla-dvd:n 1,50 eurolla. Paskempiakin kauppoja on tullut tehtyä :D

Se jolle kommentoit niin itselläni meni osittain yö-unet tuon leffan ansiosta. Pitkään jäi mieleeni vaivaamaan ko. leffa. Pelkoakin voidaaan mitata monilla eri mittareilla. Muista sekin, että ihmiset pelkäävät eri asioita ja hurjiakin eroja peloissakin voi olla.

Sulle pitää sitten suositella Kevin Smithin elokuvaa Tusk, jos vastentahtoisesti tehdyt operaatiot ovat sulle kauheita. Itse en siitä niin vakuuttunut, mutta se on vähemmän komediallinen kuin Human Centipede. Samoin Pedro Almodovarin The Skin I Live In kolahtaa varmasti.

Katsoin eilen suosittelemasi Tusk elokuvan ja järisyttävän kauhea leffa se oli. Mä olin pitkään luullut tuon leffan olevan suurimmaksi osaksi pelkkää komediaa, mutta katsottuani tuon, niin siinä oleva komedia loi vain entisestään vinksahtanutta tunnelmaa. Pidin siitä leffasta ahdistavuuden kannalta.

The Skin I Live In

-elokuvaa en ole nähnyt ja sekin nyt vähän houkuttaisi katsoa.

Vielä Tusk elokuvaan. Tusk elokuvassa oli mielestäni hieno loppu, kun se oli niin draaman täyteinen. Vieläpä hyvin kuvasi aitoa rakkautta. Koskettava lopetus siinä leffassa.

Elokuvat joissa ei ole niin onnellista loppua ainaskin minuun tekee vaikutuksen.

Minä taas tässä välissä katsoin kuriositeetin vuoksi Human Centipede 3:n. Taattua paskaahan se oli, tällä kertaa vankilassa. Dieter Laser ilmeisesti halusi ennen kuolemaansa vielä saada ylinäyttelyn valtikan takaisin Nic Cagelta, se miksi tämä elämää suurempi roolisuoritus jäi Oscar-palkintojen ulkopuolelle on mysteeri ;D Elokuva, jossa Eric Robertsin roolisuoritus on kohokohta - sanat joita en olisi koskaan luullut kirjoittavani ;D Ultranihilistisen kakkososan jälkeen ei ollut oikein mitään uutta sanottavaa, muuta kuin että kun kaikki muutkin sarjat ovat trilogioita, niin pitihän tämäkin sitten tehdä.

Pelottava ? Ei tippaakaan, mutta miehet kokevat varmasti kastraatiokohtauksen munaskuissaan.

Näyttää noi olevan ajattelumalleista kiinni mikä tuntuu pelottavalta kellekin. Katsoin juuri tuon trailerin ja kammottava olo pelkästään siitä tuli itselleni. Mahtaahan myös kokemuksetkin määritellä mikä leffa tuntuu kellekin pelottavalta. Itse kun oon kokenut rankkaa psyykkistä väkivaltaa (kiusaaminen) niin samaistumis-pintaa enemmän löytyy itseltäni.

Kyse siitä heijasteleeko elokuvat jollakin tavalla itseensä.

Tänään kävin taas kirppareilla ja löysin elokuvia.

Löytyi Surf's Up (2007), Rugrats: Go Wild (2003)

Ja aiheeseen liittyvä eli kauhu elokuva

Psalm 21 (2010). Kertooko tämä kauhuleffa kellekään mitään? Kansien perusteella vaikuttaisi olevan ruotsalainen elokuva.

Kaikki Uuno Turhapurot..kauheinta paskaa ikinä

Mitä tarkoitat pelottavalla? Sitäkö, kun mörkö hyppää esiin ja sanoo "pöö", vai sitä että tapahtuu kauheita asioita graafisesti ja veri lentää realistisesti, vai sitä että on synkeä tunnelma joka jää ajatuksiin pyörimään pitkäksikin aikaa? Ensimmäinen on tätä "paranormal activity"/jump scare -pelottavaa mitä on nykyiset yhtään isomman budjetin kauhuelokuvat täynnä, toinen gorea kuten esim. Cannibal Holocaust tai uudempaa Green Inferno, kolmas sitten hitaasti etenevää ja enemmän eksistentiaalista kauhua kuten vaikka Rosemary's Baby tai uudempaa Vvitch tai Blackcoat's Daughter

Eka Texas Chainsaw Massacre on varsin tunnelmallinen. Toka sitten lähtee aivan eri suuntaan...

Katsoin juuri Poltergeist (2015) -elokuvan toisen kotona yksin pimeässä ja alakerrassa maan alla. (Olen taas talonvahdissa)

Pidin kovasti tästä elokuvasta. Kaikki on kiinni siitä miten on virittäytynyt katsoo elokuvia, että tuntuuko elokuvat jännittäviltä. Aave elokuvien ystäville tätä voin suositella. Oli otteessaan pitävä ja jännittävä ja visuaalinen elokuva oli.

Tuli sellaiset Väri avaruudesta vibat tästä elokuvasta. Mielestäni tässä oli hieno toteutus.

Mielestäni tämä oli yhtä jännittävä kuin ensimmäinen osa sitä uutta It -elokuvaa.

Nyt seuraavaksi alan sitten katsoa The Hole In The Ground (2018) -elokuvaa...

Ruskean talon 120 nautinnon yötä III (Director's Cut)

joku the hills have eyes

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat pelottavalla? Sitäkö, kun mörkö hyppää esiin ja sanoo "pöö", vai sitä että tapahtuu kauheita asioita graafisesti ja veri lentää realistisesti, vai sitä että on synkeä tunnelma joka jää ajatuksiin pyörimään pitkäksikin aikaa? Ensimmäinen on tätä "paranormal activity"/jump scare -pelottavaa mitä on nykyiset yhtään isomman budjetin kauhuelokuvat täynnä, toinen gorea kuten esim. Cannibal Holocaust tai uudempaa Green Inferno, kolmas sitten hitaasti etenevää ja enemmän eksistentiaalista kauhua kuten vaikka Rosemary's Baby tai uudempaa Vvitch tai Blackcoat's Daughter

Vastaan kohta 3.

Splatter ja gore ja hetkittäiset jump scaret eivät pärjää eksistentiaaliselle kauhulle.

Tosin samaan hengenvetoon tämä kaikki toimii täydessä tasapainossa mm. John Carpenterin The Thing (1982) -leffassa. Loppuratkaisu puhuttaa edelleenkin faneja kiihkeästi, tehosteet eivät ole vanhentuneet ja elokuvassa ei edes ole yhtään hirviötä kirkuen pakoon juoksevaa final girl -naista.

Ei elokuva, mutta kohtaus.

Scream 2 tai 3:ssa Sidneyn äiti, joka ilmestyy haamuna pellon reunaan (Sidneyn unessa) ja katse osuu yhtäkkiä kameraan/katsojaan ja on sen jälkeen ikkunan takana rääkymässä tyttärelleen.

Pelottavan näkönen akka.

Kaikki mikä voisi tapahtua itsellekin. Esim Hush kuumotti vähän. Kaikki yliluonnollinen on hassuttelua.

Orpokoti myös kuumotti, mutta olin myös 12 kun katsoin sen. Jälkeenpäin kun katsoin sen uudestaan ymmärsin elokuvan paljon paremmin ja kuumotti vähän lisää, mutta eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ari Asterin ohjaama Midsommar, joka oli viime kesänä ensi-illassa, on pahin näkemäni kauhuleffa. Samalla se on myös esteettisesti hienoin ja erikoisin kauhuleffa.

Midsommarissa on todella paljon lainauksia vanhemmasta Uhrijuhla-elokuvasta, joka on paljon pelottavampi. Minusta Midsommar on hieno elokuva, jossa kauhuelementit ovat lopultakin aika pienessä asemassa. Se on esteettisesti hyvin kaunis ja kestää useamman katselukerran, koska kerronta on täynnä pieniä vinjettejä. Yksi parhaimmista koskaan näkemistäni elokuvista.

Se on The Wicker Man (1973) eikä mikään Uhrijuhla. Ärsyttää kun noita nimiä pitää kääntää typerästi.

Ei se ole palstalaisten vika, jos elokuville on annettu typerät suomennokset. Itseänikin ärsyttää, että joillekin elokuville annetaan suomennokset, sillä niistä suomennoksista ei pakolla osaa yhdistää mikä se on alkuperäiseltä nimeltään. En nyt osaisi esim yhdistää Tremors ja Väristyksiä leffoja samaksi leffaksi, vaikka täsmällinen käännös onkin. Ne ovat kummiskin suomennoksiltaankin virallisia nimiä ko elokuville.

Vierailija kirjoitti:

Ei elokuva, mutta kohtaus.

Scream 2 tai 3:ssa Sidneyn äiti, joka ilmestyy haamuna pellon reunaan (Sidneyn unessa) ja katse osuu yhtäkkiä kameraan/katsojaan ja on sen jälkeen ikkunan takana rääkymässä tyttärelleen.

Pelottavan näkönen akka.

Kaveri, joka kestää veitsimurhaajat muttei kummituksia sai tuosta kohtauksesta  hirveät traumat :D

The Fog ja nimenomaan se alkuperäinen versio. Musiikki, näyttelijät... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ari Asterin ohjaama Midsommar, joka oli viime kesänä ensi-illassa, on pahin näkemäni kauhuleffa. Samalla se on myös esteettisesti hienoin ja erikoisin kauhuleffa.

Midsommarissa on todella paljon lainauksia vanhemmasta Uhrijuhla-elokuvasta, joka on paljon pelottavampi. Minusta Midsommar on hieno elokuva, jossa kauhuelementit ovat lopultakin aika pienessä asemassa. Se on esteettisesti hyvin kaunis ja kestää useamman katselukerran, koska kerronta on täynnä pieniä vinjettejä. Yksi parhaimmista koskaan näkemistäni elokuvista.

Se on The Wicker Man (1973) eikä mikään Uhrijuhla. Ärsyttää kun noita nimiä pitää kääntää typerästi.

Ei se ole palstalaisten vika, jos elokuville on annettu typerät suomennokset. Itseänikin ärsyttää, että joillekin elokuville annetaan suomennokset, sillä niistä suomennoksista ei pakolla osaa yhdistää mikä se on alkuperäiseltä nimeltään. En nyt osaisi esim yhdistää Tremors ja Väristyksiä leffoja samaksi leffaksi, vaikka täsmällinen käännös onkin. Ne ovat kummiskin suomennoksiltaankin virallisia nimiä ko elokuville.

Paljolti tästä syystä käytän englanninkielisiä nimiä, enkä jotain Airplane!/Hei me lennetään!- tai White men can't jump/Mustat donkkaa tykimmin -kielikukkasia.

The Wicker Manin tai Midsommarin ystävien kannattanee katsoa Nic Cagen tähdittämä remake ihan vain vaikka karhunaamiaispuvun takia, sekä Netflixistä löytynee The Raid -leffojen ohjaajan Gareth Evansin myös hyvin samanhenkinen Apostle.

Sanna Marinin hallituksen riihet. Siitä ei kauhu pahene.

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ari Asterin ohjaama Midsommar, joka oli viime kesänä ensi-illassa, on pahin näkemäni kauhuleffa. Samalla se on myös esteettisesti hienoin ja erikoisin kauhuleffa.

Midsommarissa on todella paljon lainauksia vanhemmasta Uhrijuhla-elokuvasta, joka on paljon pelottavampi. Minusta Midsommar on hieno elokuva, jossa kauhuelementit ovat lopultakin aika pienessä asemassa. Se on esteettisesti hyvin kaunis ja kestää useamman katselukerran, koska kerronta on täynnä pieniä vinjettejä. Yksi parhaimmista koskaan näkemistäni elokuvista.

Se on The Wicker Man (1973) eikä mikään Uhrijuhla. Ärsyttää kun noita nimiä pitää kääntää typerästi.

Ei se ole palstalaisten vika, jos elokuville on annettu typerät suomennokset. Itseänikin ärsyttää, että joillekin elokuville annetaan suomennokset, sillä niistä suomennoksista ei pakolla osaa yhdistää mikä se on alkuperäiseltä nimeltään. En nyt osaisi esim yhdistää Tremors ja Väristyksiä leffoja samaksi leffaksi, vaikka täsmällinen käännös onkin. Ne ovat kummiskin suomennoksiltaankin virallisia nimiä ko elokuville.

Paljolti tästä syystä käytän englanninkielisiä nimiä, enkä jotain Airplane!/Hei me lennetään!- tai White men can't jump/Mustat donkkaa tykimmin -kielikukkasia.

The Wicker Manin tai Midsommarin ystävien kannattanee katsoa Nic Cagen tähdittämä remake ihan vain vaikka karhunaamiaispuvun takia, sekä Netflixistä löytynee The Raid -leffojen ohjaajan Gareth Evansin myös hyvin samanhenkinen Apostle.

Joissakin leffoissa on voimakkaasti painottuneet nimi suomennokset. Esimerkiksi Hei, me lennetään! on hyvä esimerkki noista. Itse en edes tiennyt mikä tuo on alkuperäiseltä nimeltään. Aina kaikki on puhunut tuosta suomen kieliseltä nimeltä. Vanhat leffat menee ainaskin itselleni ihan hyvin nimi suomennoksineen, mutta toivoisin, että nykypäivän leffojen nimiä ei käännettäisi suomeksi. Pienille lapsille suunnatut elokuvat ovat sitten eri asia.