Nuori jäätelönmyyjätyttö kaapi palloja kasaan käsivarsi viilleltynä

Joo, tota toivon syvästi ettei kyse ole minusta XD oon siis 20v jätskimyyjä varsinais-suomesta ja tosiaan, kädessä tällä hetkellä pari aika ilkeännäköistä haavaa (paranemassa kuitenkin jo), jotka ei suinkaan tulleet viiltelemällä vaan ovat tuollaisia perus kesän nirhaumia kun oon ne johonkin raapaissut. Mutta siis älä oleta, kaikki haavat käsissä ei oo viiltelyn jälkiä

Vierailija kirjoitti:

Vtu mitä kyyliä☻

Ei ole kyyläämistä jos huomaa viiltelyjäljet. Se on sitten eri asia, jos niistä menee sanomaan jotain ihan tuntemattomalle.

Mä sain kissanpennun ja se on viilellyt mua.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kissanpennun ja se on viilellyt mua.

Viilteleekö kissanpentusi kyynärtaipeeseesi muutaman sentin poikittaisviiltoja?

(ja ainoastaan sinne)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että oli kuitenkin saanut kesätöitä. Vähän elämään kiinni. Ex-viiltelijänä voin kertoa, että en haluaisi että kukaan minulle töissä sanoisi asiasta.

Voisitko ex-viiltelijänä kertoa mikä järki siinä touhussa on ja kuinka se muka auttaa mitään? En vain ole koskaan tajunnut tuota. Eikös se ole tyttöjen juttu pääasiassa?

M31

No ei siinä mitään järkeä olekaan. Auttaa sen pienen hetken siten, että saa henkisen kivun muutettua fyysiseksi. Ei se sitten sitä muutamaa sekuntia kauempaa auta. Ja sitten loppuelämän saat katua, ja lopulta miettiä että mitä hemmettiä sanot kun oma lapsi kasvaa ja alkaa kysellä asiasta. En suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että oli kuitenkin saanut kesätöitä. Vähän elämään kiinni. Ex-viiltelijänä voin kertoa, että en haluaisi että kukaan minulle töissä sanoisi asiasta.

Voisitko ex-viiltelijänä kertoa mikä järki siinä touhussa on ja kuinka se muka auttaa mitään? En vain ole koskaan tajunnut tuota. Eikös se ole tyttöjen juttu pääasiassa?

M31

Se on pahan olon purkamista, eikä autakaan muuta kuin hetken. Ihan samoin voisi kysyä miten esim. väkivalta muita kohtaan auttaa mitään? Silti erityisesti miehet purkavat ahdistustaan joskus väkivaltaisesti toisiin, kun vaikeita tunteita on padottu liian pitkään eikä niitä ole osattu käsitellä terveellä tapaa. Se riippuu niin ihmisestä ja temperamentista, miten toimii ongelmatilanteissa ja ahdistuksen kanssa. Purkaako sen ympäristöön/toisiin esim. kiusaamalla vai terrorisoimalla vai piilottaako pahan olon muilta mutta vahingoittaa itseään. Itse viiltelin nuorena, koska en osannut käsitellä negatiivisia tunteita tai ilmaista esim. vihaa. Olin kiltti ja tunnollinen herkkä tyttö, joka ei halunnut olla muille vaivaksi ja jaksoi aina kuunnella muiden murheita. Kun sitten sairastuin itse masennukseen, olin todella yksinäinen ja sain pahoja ahdistuskohtauksia. Minulla ei ollut järkeviä työkaluja käsitellä niin voimakasta ahdistusta ja halusin vain kuolla. Tästä syntyi tietysti vain lisää häpeää ja luulin siis että olen täysin huono ihminen, vaikka oikeasti totuus oli se että vain voin täydellisen huonosti. Niiden kohtausten aikana järki sumeni ja tuntui, että fyysisen kivun avulla on mahdollista harhauttaa huomio edes hetkeksi henkisestä tuskasta. Se auttaa siis vain tasan sen hetken, kun fyysisesti sattuu ja kroppa menee ns. hälytystilaan. Se katkaisi itselläni pahimman ahdistuksen edes hetkeksi, vähän samaan tapaan kuin rajun itkemisen jälkeen voi hetken olla sellainen "helpottunut" olo ja keho rauhoittuu/turtuu akuutin hädän jälkeen. Itse piilotin haavani, mutta toisille niiden näyttäminen voi olla myös epäsuora avunhuuto. Joku saattaa jopa toivoa, että joku tulisi tarjoamaan apua ja näyttämään että välittää. Kaikki eivät todellakaan osaa/uskalla hakea apua itse tai turvautua muihin, kun on niin suuri riski että viiltelijälle vain nauretaan ja pahaa oloa vähätellään. Vähän niin kuin tässäkin ketjussa, joku sanoi ettei ostaisi viiltelijältä edes jäätelöä. 

En ole koskaan ymmärtänyt mikä tarkoitus niillä viilloilla on,mihin niitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että oli kuitenkin saanut kesätöitä. Vähän elämään kiinni. Ex-viiltelijänä voin kertoa, että en haluaisi että kukaan minulle töissä sanoisi asiasta.

Voisitko ex-viiltelijänä kertoa mikä järki siinä touhussa on ja kuinka se muka auttaa mitään? En vain ole koskaan tajunnut tuota. Eikös se ole tyttöjen juttu pääasiassa?

M31

Mulla viiltelty toi tunteen että oon edelleen elossa, että oon edelleen tunteva ihminen. Kun sisältä oot ihan turta,kuollut niin viiltely helpotti hetken aikaan.

Toivottavasti ymmärsit mitä yritin selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että oli kuitenkin saanut kesätöitä. Vähän elämään kiinni. Ex-viiltelijänä voin kertoa, että en haluaisi että kukaan minulle töissä sanoisi asiasta.

Voisitko ex-viiltelijänä kertoa mikä järki siinä touhussa on ja kuinka se muka auttaa mitään? En vain ole koskaan tajunnut tuota. Eikös se ole tyttöjen juttu pääasiassa?

M31

No ei siinä mitään järkeä olekaan. Auttaa sen pienen hetken siten, että saa henkisen kivun muutettua fyysiseksi. Ei se sitten sitä muutamaa sekuntia kauempaa auta. Ja sitten loppuelämän saat katua, ja lopulta miettiä että mitä hemmettiä sanot kun oma lapsi kasvaa ja alkaa kysellä asiasta. En suosittele.

Eihän siitä edes tule mitään kipua,paljon tehokkaampi tapa olisi lyödä vaikka vasaralla sormeensa.

Jätin jäätelöt ostamatta kundilta, jonka housut roikkui perseen alapuolella. Ei se viiltelykään hyvää vaikutelmaa anna, mutta ei epäilytä hygienia samalla tavalla.

Joo, olen nipo.

😔

Missäpäin Suomea tämä oli?

iik

Minäkin aikoinaan viiltelin valitettavasti. Juurikin niiden tuomitsevien katseiden, tuijottelun ja nyrpeiden naamojen takia hommasin tatuoinnin arpien päälle. Olivat nekin monta vuotta vanhoja, mutta edelleen punoittivat. Kiva kesäsin kulkea ulkona t-paidassa, topissa tai shortseissa ( kyllä, villtelin myös reisiäni), kun sai jatkuvasti katseita, tuijottelua ja jopa osoittelua. 

Toivottavasti ymmärrätte, ettei se anna oikeutta tuomitsemaan viiltelyjälkiä kuin palovammoja tai leikkausarpiakaan. Ette sitten myös varmaan ostaisi jääteö henkilöltä kenellä on kädessään leikkausarpia tai pelovammoja, jotka ovat parantuneet. 

En vaan miehenä käsitä tuota viiltelyjuttua.

M35

Vierailija kirjoitti:

En vaan miehenä käsitä tuota viiltelyjuttua.

M35

Ei kaikkea tartte käsittää osatakseen olla ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

En vaan miehenä käsitä tuota viiltelyjuttua.

M35

Vai että miehenä. Eiköhän suurin osa kaikista ihmisistä ajattele, että ei käsitä, ja se on ihan tervettä. En minäkään sitä enää käsitä, mutta tehty mikä tehty ja loppuelämä on tämän kanssa elettävä. Noihin aikoihin en vain uskonut, että se loppuelämä tulee mahdollisesti olemaan vielä pitkä.

T: Aiempi ex-viiltelijä

Kamala. Menee fiilis kyllä tuollaisesta. Syö siinä sitten onnellisena jäätelöä, kun toinen on niin surullinen, että satuttaa itseään itsensä lohduttamiseksi. Kyllä minä tekisin ilmoituksen esimiehelle, en pahasta, vaan ihan siitä syystä, että tuollaisen ihmisen pitää saada apua. Minulla oli nuoruudessa lähipiirissä ihminen, joka viilteli lyhyen ajan itseään ja sillon hänellä oli hyvin vaikeaa, sietämätöntä tuskaa koko elämä. Minusta on jotenkin kamalaa, että jos nuorella ihmisellä on tuollaisia jälkiä ja me vanhemmat vain suljemme silmämme toisen hädältä, vaikka se on väistämättä edessämme. Oli sitten myyjä tai mikä, mutta apua ja hädän huomaamista kaikki me kaipaamme. Tai jos ei kaipaakaan, niin tarvitsee ainakin oikeasti.

Ja tauoilla kaapii tekokynsillään nokkansa ja etupyypyään.