Kummilapseni toinen kummi on eronnut kirkosta nyttemmin, tuleekohan rippijuhliin?
Mietin lähinnä että yksin siis ilmeisesti edustan siellä sitten. Onko näihin mitään sääntöä kuinka kauan kummeuden pitäisi kestää ts. pitäisikö tällaisessa tilanteessa pyytää uusi kummi kun periaatteessahan yksi ei kasteessakaan riitä.
En osaa kyllä sanoa koska tuo toinen kummi on kirkosta eronnut, tiedä vaikka olisi heti ristiäisten jälkeenkin ja nyt vasta kävi ilmi.
Kommentit (24)
Yksi kummi riittää siinä alttarilla. Oikeastaan ei tarvitse edes olla kummi, kun ei siinä mitään kysellä.
Ei siellä kukaan jäsenkortteja kysele. Kummi on kummi.
Ihmettelijä. kirjoitti:
Miksi pitäisi pyytää uusi kummi?
Ristiäisissähän ainakin täytyy olla vähintään 2 kummia niin mietin vaan onko kirkolla mitään ajatusta näiden kirkosta eronneiden kummilapsien varalle? Kukaanhan sitä tosiaan ei mistään tarkista jääkö tällaisia kummittomia lapsia sitten, mutta ajatuksen tasolla siis.
Alttarille menee tosiaan vaan yksi kummi.
Vierailija kirjoitti:
Alttarille menee tosiaan vaan yksi kummi.
Kyllä meilläpäin pyydetään kummiT tai läheiset. Kyse ei ollut tästä edustamisesta vaan kummin roolista lapsen elämässä kirkosta eroamisen jälkeen kun pitäisi kristillistä kasvatustakin toteuttaa? Tai on ainakin lupautunut siihen siis aikoinaan.
Miinuksista huolimatta olisin siis kiinnostunut kirkosta eronneiden tavoista näiden entisten (?) kummilasten suhteen.
Miksi ei tulisi? Tai no ei varmaan tule, jos ei huvita tai ei ole ollut lapseen yhteydessä aikoihin. Lueskelin huvikseni kirkon ohjeita kummeista, ja siellä sanottiin, että kirkosta eronnut ei voisi olla kummi (siis silloin, kun lapsi kastetaan). Tuo on kyllä kukkua, koska kahdella lapsellani on kirkosta eronnut kummi - olivat siis eronneita kirkosta jo kasteen aikaan yli kymmenen vuotta sitten. Toki heillä oli myös kirkkoon kuuluvia kummeja, mutta oli miten oli - saman kummitodistuksen saivat nämä eronneetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarille menee tosiaan vaan yksi kummi.
Kyllä meilläpäin pyydetään kummiT tai läheiset. Kyse ei ollut tästä edustamisesta vaan kummin roolista lapsen elämässä kirkosta eroamisen jälkeen kun pitäisi kristillistä kasvatustakin toteuttaa? Tai on ainakin lupautunut siihen siis aikoinaan.
Ainakin Helsingissä monet vanhemmat ovat ihmeissään, kun lapsille ei riitä kirkkoon kuuluvia kummeja. Siksi toisekseen kummiksi pyytäminen on enemmistölle vanhemmista luottamuksen osoitus hyvälle ystävälle. Kaukana on ajat, jolloin kummilta edellytettiin kristillisen kasvatuksen antamista tai lapsista huolehtimista, jos vanhemmat kuolisivat.
Kahden kummin vaatiminen lapsen kastamiseksi on jälleen hyvä osoitus siitä, miten kirkko on pudonnut maailmanmenon vauhdista ja jälleen omaksi tappiokseen.
Sehän nyt riippuu lähinnä siitä, että onko tuo toinen kummi moukka vai ihan tavallinen ihminen. Tavallinen ihminen tulee kummilapsensa rippijuhlaa, täysin riippumatta siitä kuuluuko itse kirkkoon vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Miinuksista huolimatta olisin siis kiinnostunut kirkosta eronneiden tavoista näiden entisten (?) kummilasten suhteen.
Ihan sama, mitä kirkko sanoo kummiudestani tai onko kummilapsi entinen vai nykyinen. Minulle hän on aina kummilapsi ja minä olen hänelle aina kummitäti. Virallisesta määritelmästä huolimatta olen aina ollut vain läheinen aikuinen ilman uskonnollisia motiiveja.
Kirkosta eroamiseen voi olla monia muitakin syitä, kuin uskonnolliset. Kysäisepä kummilta miten aikoo kummiutensa hoitaa. Aika harva kummi varmaan nykyään niinkään uskonnolliseen puoleen muutenkaan osallistuu, enemmänkin on aikuinen ystävä lapselle. Eikä aina edes sitä, valitettavasti.
Kirkosta eroamisen syy kirjoitti:
Kirkosta eroamiseen voi olla monia muitakin syitä, kuin uskonnolliset. Kysäisepä kummilta miten aikoo kummiutensa hoitaa. Aika harva kummi varmaan nykyään niinkään uskonnolliseen puoleen muutenkaan osallistuu, enemmänkin on aikuinen ystävä lapselle. Eikä aina edes sitä, valitettavasti.
Emme ole keskenämme oikeastaan koskaan tekemisissä joten en voi suoraan kysyä, mutta täytyy varmaan kummilapsen perheeltä vähän haistella. Eipä se tosin omaan rooliini vaikuta. Tuskin rippiristiä ainakaan haluaa ostaa?
Minä sain laiskuuttani erottua kirkosta vasta sen jälkeen, kun olin jo tullut useamman lapsen kummiksi.
Ei se eroni tietenkään millään lailla kummisuhteeseeni vaikuttanut. Olen pitänyt yhteyttä kummilapsiini, kuten ennenkin, ja osallistunut kaikkiin heidän juhliinsa. Vallan hyvin voin kirkossakin käydä, vaikka en jumaliin uskokaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelijä. kirjoitti:
Miksi pitäisi pyytää uusi kummi?
Ristiäisissähän ainakin täytyy olla vähintään 2 kummia niin mietin vaan onko kirkolla mitään ajatusta näiden kirkosta eronneiden kummilapsien varalle? Kukaanhan sitä tosiaan ei mistään tarkista jääkö tällaisia kummittomia lapsia sitten, mutta ajatuksen tasolla siis.
Siis mitä sä horiset?
Ei kummeilla ole konfirmaatiossa muuta roolia kuin istua muun kirkkoväen kanssa penkissä.
Vierailija kirjoitti:
Miinuksista huolimatta olisin siis kiinnostunut kirkosta eronneiden tavoista näiden entisten (?) kummilasten suhteen.
Siis sä et todellakaan tajua ettei se vaikuta MITENKÄÄN kummin ja kummilapsen väleihin se kirkosta eroaminen?
Nykyisin kummi on lähinnä lahja-automaatti ja lapsenvahti eikä hengellinen opastaja joten jos kummilapsen perheen ja kummin välit ovat ok, kummi luonnollisesti kutsutaan ja osallistuu kummilapsen elämän tärkeisiin päiviin ihan häihin asti. Mitään erityistä roolia kummilla ei noissa tilaisuuksissa ole kastajaisia lukuunottamatta.
Tuliko selväksi?
Olen eronnut kirkosta, mutta tottakai osallistuin kummilapseni rippijuhliin. Alttarillekin menin. Ei siellä kirkossa kysellä, kuulutko edelleen kirkkoon.
Mielestäni olisi ollut todella outoa, jos en olisi osallistunut tilaisuuteen, kun kuitenkin lapsen kummi olen.
Taas yksi syy lisää olla suostumatta kummiksi.
Olen kirkosta eronnut kummi, mutta olen silti ollut alttarilla siunaamassa kahta nuorta. Erosin kirkosta heti kun olin toisen kerran valittu kummiksi. Velvollisuudet olen hoitanut ja hoidan hyvin, vaikka "kummilapset " jo aikuisia.
No höpsis. Minulla on kaksi kummilasta, ja olen sittemmin eronnut kirkosta. Kummiuteni on jatkunut kummankin kanssa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Vanhemmat ja lapset tietävät asiasta luonnollisesti. En ole kristinuskovastainen eikä minua ahdista ajatus kirkkoon menemisestä. No big deal. Päinvastoin, kummilasten kansa tullut jo hyviä keskusteluja uskonnosta ja jokaisen oikeudesta valita oma tiensä.
Miksi pitäisi pyytää uusi kummi?