Valikoiva anoppi

Tarina alkaa siitä kun 15 v sitte tapasin mieheni. Anoppi alkoi pian pyytämään lapsenlapsia jokaisella kahvireissulla kun samaan aikaan kutsui mieheni ex:än kylään ensimmäistä kertaa kehuen kuinka kiva tämä on. Kolmen lapsemme syntymien välillä sain nämä kuuluisat ohjeet kuinka vaihtaa vaippaa jne tai kuinka hän pelkää etten pue riittävästi vaatetta lasten päälle. Piilokuittailua vaatteista, hutsumaisesta tukastani jne mutta aina kun mieheni oli muualla. Yritin laittaa toisesta korvasta sisään varsinkin kun mies aina väitti ettei äiti pahaa tarkoita. Äitini sairastui vakavasti odottaessani esikoista. Anoppi kuunteli ja lohdutti. Avauduin liikaa muista asioista. Anoppi puhui muunnellusti eteenpäin josta jäi myöhemmin kiinni. Kun mieheni vihdoin uskoi asiat oli hän varoittanut äitiään. Asia lakaistiin maton alle vaikka minut oli haukuttu lyttyyn. Suhteemme luottamusta ei parantanut se että mieheni ei koskaan halannut äitinsä nähden vaan ennemminkin oli kylmä vaikka muuta väitti. Kerran työnsi sivuun suvun nähden jota nyttemmin on katunut. Tämä oli vain yksi kerroista jolloin tunsin hylkäämisen puolisolta. Vika tikki oli leikkaus josta jouduin uusintaleikkaukseen. Anoppi oli haukkunut minua siitä että haen huomiota sillä etten nostele lapsia vaikka lri oli antanut selkeät nostokielto ohjeet. Lisäksi käytin hänestä mieheni rahoja hyväksi vaikka olin äitiyslomalla.

Otin etäisyyttä anoppiin. Anoppi saattaa puhua muille lapsenlapsilleen painoasioita, sairauksista kuten että neekereiltä saa hiv:in. Kyllä hävettää ja mies toteaa että äiti on vähän pöhkö. Omille puhumisesta ei ole jäänyt kiinni koska se päivä kun tulee ei lapset enää mummia näe. Siinä kulkee raja.

Anteeksi hän ei ole koskaan pyytänyt vaan minä olen kutsunut syömään sovinnoksi. Tuolloinkin anoppi jäi kiinni kuinka mies tekee kaiken vaikka aivan pötyjuttuja. Hymyilee aina ja hakee marttyyriaseman auttamalla lastenhoidossa. Silloin tietää etten ns voi sanoa mistään.

Olen nyt kyllästynyt mieheni asenteeseen pikkuhiljaa ja siihen että saan aina vääntää rautalangasta että mies tajuaa miksi ei ole ok että anoppi kritisoi tai hoidettuaan lapsiamme on tehnyt juuri päinvastoin kun olen sanonut tietyissä asioissa. Ostaa uusia tuotteita kotiimme ja ostaa aivan varmasti ne lelut lahjoiksi joista pyydän ettei osta kun muut ovat jo ostaneet. Talo auto ja lapset on aina mieheni vaikka maksan puolet ja jösses että tarvitsee edea tuota mainita.

Mitä tehdä? Olen ottanut etäisyyttä mutta alkaa tulemaan tunne yhä enemmän että nyt ei ole enää kyse parin vuoden seurustelusta eli kyllä se anoppi voisi jo luottaa että en ole katala eukko hänen mussukalleen. Lastenhoitoa aina pyydetään vain jos on pakko eli eivät todellakaan ole siellä usein. Mieheni tässä alkaa mietityttämään. Ei äiti voi aina mennä edelle.