Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa saa jättää "kaveriporukasta" yhden kutsumatta juhannusrientoihin?
17.06.2018 |
Otsikko on ehkä hiukan huono, ja keskustelussa saa ehdottomasti ottaa kantaa muuhunkin kuin juhannukseen, joka vain nyt on sopivasti ovella ja siksi mielen päällä.
Tilanne on siis se, että noin kymmenen vuotta sitten opiskelujen alussa muodostui tietynlainen kaveriporukka. Silloin yhdistävänä tekijänä oli lähinnä se, että olimme nuoria ja asuimme ensimmäistä kertaa pois kotoa, jolloin haettiin turvaa samassa tilanteessa olevista. Vuosien varrella jotkut suhteet syvenivät, jotkut ihmiset putosivat porukasta, joku muutti ulkomaille ja uusia tuli tilalle. Porukan koostumus on siis elänyt jonkin verran, ei kuitenkaan mitään isoja riitoja tai radikaaleja muutoksia.
Nyt meitä Suomessa asuvia ja jollain tapaa porukkaan kuuluvia on jäljellä viisi. Yksi on tullut mukaan viime vuosina. Näistä neljästä muusta kolmeen (joista yksi on se uudempi) minulla on hyvin läheiset kahdenväliset suhteet, yhtä näen muutaman kerran vuodessa, jos ollaan isolla joukolla jossain menossa. Neljäs henkilö on _minun_ mielestäni hyvin raskas ihminen. Valittaa aivan olemattomista asioista (läskeistään, kun on kokoa 32-34, köyhyydestä, vaikka tienaa vähintään 4000 euroa kuukaudessa) ja toisaalta kehuskelee näillä samoilla asioilla. Hänellä on hirveä tarve olla hiukan parempi kuin muut. Jos joku on ostanut hienon laukun, hän kertoo ostaneensa kaksi tai kalliimman, siis ihan hiekkalaatikkomeininkiä. Muutenkin hän on sosiaalisesti aika kömpelö ja töksäyttää välillä todella ikäviä kommentteja (varmaan ainakin välillä ihan vahingossa). Myös mielenkiinnonkohteet ovat aivan erilaiset, hänellä on muutamia erikoisempia harrastuksia, joihin minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa. Hän toisaalta pitää ihan avoimesti monia minun tapojani junttimaisina.
Olettaisin, että yleisesti on hyväksyttyä, että en olisi itse enää tekemisissä hänen kanssaan kahden kesken. En pidä hänestä: Emme koskaan ole olleet samanlaisia, ja aikuistumisen myötä vain erkaantuneet kauemmas toisistamme. Hän on negatiivinen ja raskas ja pilaa minun silmissäni tunnelman huomionkipeydellään ja ainaisella valituksellaan. Hänellä varmasti olisi omat sanottavansa minusta, joten on enemmän kuin luonnollista, että emme kahdestaan ole tekemisissä. Olen myös ilmaissut hänelle suoraan, mitkä piirteet hänessä ärsyttävät ja miksi, mutta hän ei ole ollut halukas tai kykenevä käytöstään muuttamaan (eikä toki ole pakko).
Mutta entä se kaveriporukka? Toisaalta aina hoetaan, että yhtä ei saa jättää pois, mutta velvoittaako se kymmenen vuoden takainen porukan muodostaminen pitämään jostain vielä tänä päivänäkin? Muut kolme ovat minulle läheisiä kahden kesken, mutta myös porukkana kemiat toimivat hyvin ja on hauskaa. Heidänkin kanssaan näemme välillä kaikilla kokoonpanoilla niin, että vain 3/4 on paikalla, ja tämä on kaikille ok. Haluamme tehdä samantapaisia asioita, viihdymme samanlaisissa paikoissa jne. En ole ainoa, jota tämä neljäs henkilö ärsyttää tuhottoman paljon, muut vain lähinnä sietävät ja valittavat sitten selän takana.
Onko tällaisessa tilanteessa ihan hyväksyttävää todeta, että vanha porukka on kuollut ja kuopattu, ja että on muodostunut uusi porukka, josta on jäänyt pois vain yksi aiempaan joukkoon kuulunut? Haluan viettää vähäiset yhteiset hetket niin, että olen sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Missään tapauksessa en aio kuunnella juhannuksena sen neljännen valitusta päivästä toiseen, kun hänen seuraansa jaksan ehkä pari tuntia. Minulle on myös täysin ok, että kolme muuta näkevät sitä neljättä, jos niin haluavat tehdä. Juhannuksena näemme siis neljästään, jolloin vain yksi jää kutsumatta mukaan. Olemmeko me nyt lauma kiusaajia, joista minä suoraan asian sanovana olen se kaikkein pahin?
Kommentit (49)
Kyllä aikuisena jo pitäisi olla tarpeeksi kanttia päättää ihan itse, kenen seurassa haluaa olla. Kannattaa toki ehkä kysyä varovasti muiden ryhmäläisten mielipidettä, ihan senkin takia että ovat sitten ratkaisustasi kartalla. Ja kun teet tuon ratkaisun, niin valmistaudu myös negatiiviseen palautteeseen ja siihen, että päätöksesi saattaa vaikuttaa myös näihin muihin ihmissuhteisiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, musta on tullut vuosien myötä niin "karma"-uskovainen, että en uskaltaisi jättää tuota yhtä kutsumatta vaan yrittäisin vain hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on, toisesta korvasta sisään-toisesta ulos asenteella. Kai hänessä jotain hyvääkin on?
Toki on hyvää. Hän on fiksu, koulutettu, hyvä kielissä, tietää paljon eri maiden kulttuurista, tuntee juomia ja ruokia jne. Työssään uskoakseni hyvä ja kunnianhimoinen. Jos haluaa lähteä viininmaistajaisiin, niin hän on tuhat kertaa parempaa seuraa kuin minä! Nuo ominaisuudet vain eivät ole niitä, jotka minulle ovat erityisen tärkeitä kavereissa, eivätkä kompensoi niitä asioita, jotka ovat vuosien varrella alkaneet ärsyttää yhä enemmän ja enemmän. Käytöksen ikävien piirteiden lisäksi myös persoona, kiinnostuksenkohteet ja käsitys hauskanpidosta ovat turhan erilaisia. Kärjistettynä minä tykkään mäkkäristä ja hän haluaa fine diningia. Hänen toiveensa ei ole huono, mutta silloin hän ei oikein sovi porukkaan, jolle mäkkärissä käyminen on suurta huvia. Jos hän lisäksi mussuttaa siitä, että ollaan siellä mäkkärissä, niin se laskee tunnelmaa ikävästi.
Varmaan voisin ainakin jonkin aikaa istua päästämässä asioita toisesta korvasta ulos, mutta onko sekään reilua? Itse ihan aidosti en haluaisi, että minua SIEDETÄÄN jossain porukassa ja ihmiset minua kuunnellessaan pyörittelisivät sisäisesti silmiään.
Kun omtiin likkaporukalla sinkkuja, oltiin aina mun luona. Asuin ihan keskustan vieressä.
1 meistä sai ensimmäisen lapsen 23 vuotiaana ja kun pidin 28 v synttäreitä, jouduin heittämään hänet ulos, kun toi lapsensa mukaan ja lapset sotkivat mustikalla sohvan.
Tämä äiti kuului porukkaan, mutta ketään ei kiinnostanut lapsijutut ja lisäksi halusi emme kuuntelee kovalla musiikkia, emme ainakaan juo alkoholia. Hänet kutsuttiin, mutta ilman lapsia. Kun tuli lasten kanssa synttäreille, en ollut ovella ja hän vasn naureskeli he tulivat varkain sisälle. En todellakaan antanut heille mustikoita, joku antoi, mutta äidin mielestä mitään heidän ei tarvitse korvata, koska he olivat kylässä.
Heitin heidät ulos ja en ole ollut missään tekemisissä heidän jmkanssaan. Hänellä on myös mies, mutta otti aina lapset mukaan, vaikka erikseen sanottiin ei.
Jos joku käyttäytyisi kuin idiootti, sanoisin kauniisti, vähemmän kauniisti ja lopulta tosi rumasti.
Älä pilaa juhannusta idiootissa seurassa.
Tää on ihan selvä juttu. Jos et pidä hänestä, et vietä hänen kanssaan aikaa etkä kutsu häntä yhteisiin tilaisuuksiin. Et voi kuitenkaan välttää sitä, etteikö hän pahoittaisi mieltään. Tietysti hän pahoittaa, niin pahoittaisit sinäkin, jos tilanne olisi toisinpäin. Eikö totta? Vaikka olet miten ymmärtäväinen ja objektiivinen, et pysty tuota välttämään. Sit sun täytyy vaan pärjätä sen kanssa, että olet loukannut toista.
En mä usko että tuosta mitään ihme draamaa tulee kutsumatta jättämisestä. Jos olette viimeksi tavanneet joskus alkuvuodesta... ja tuo kaveri tietää erilaisuutenne. Eikä ole itse ollut yhteydessä. Mahtaako hän teitä erityisesti kaivatakaan, ja olisikohan hänellä jo tähän mennessä juhannusta varten omat suunnitelmat. Fine dining tyypit ehkä ihan mielellään viettää juhlansa toisten fine dining tyyppien kanssa.
Eli uskon että teet nyt turhan ison härkäsen tästä kärpäsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä usko että tuosta mitään ihme draamaa tulee kutsumatta jättämisestä. Jos olette viimeksi tavanneet joskus alkuvuodesta... ja tuo kaveri tietää erilaisuutenne. Eikä ole itse ollut yhteydessä. Mahtaako hän teitä erityisesti kaivatakaan, ja olisikohan hänellä jo tähän mennessä juhannusta varten omat suunnitelmat. Fine dining tyypit ehkä ihan mielellään viettää juhlansa toisten fine dining tyyppien kanssa.
Eli uskon että teet nyt turhan ison härkäsen tästä kärpäsestä.
En usko hänen mitenkään tuohtuvan siitä, että juuri minä en ole kutsunut häntä johonkin. (Tosin vaikka minä olen ollut aktiivinen aikataulujen ja muiden järjestäjä tässä, niin juhlat eivät ole minun luonani, ja hän tuskin mieltää niitä minun juhlikseni?) Voi kuitenkin olla, että kun kaikki muut ovat paikalla, niin se tuntuu omalla tavallaan ikävältä. Noh, aika näyttää sen, ja olen kyllä valmis ottamaan vastaan hänen mielipahansa, mikäli hän sen haluaa ilmaista.
Hain tällä keskustelulla ehkä enemmän sitä, että missä kohtaa porukasta jättäminen on kiusaamista, milloin kukakin pitää sitä moraalisesti vääränä. Mitä kaikkea pitää yrittää, ennen kuin voi jättää jonkun kutsumatta, milloin kaveriporukka määritellään vakiintuneeksi ja niin edelleen. Keskustelu on nyt kiertynyt paljon tuon juhannuksen ympärille (ihan ymmärrettävästi), vaikka enemmän ajattelin sitä sellaisena esimerkkitapauksena. Monissa keskusteluissa (myös siinä, johon tässä on pari kertaa viitattu) ollaan heti vetämässä esiin narsistin hovit ja muut, jos jotain ei enää kutsuta mukaan, mutta itse en pidä asiaa lainkaan niin mustavalkoisena.
AP
Musta ap:n aloitus tästä aiheesta on vähän typerä. Aivan samalla tavalla kuin se aiempi käänteinen ketju aiheesta. Koska emme me av:llä voi tietää kenenkään kaveripiirien jännitteitä ja sanoa mikä missäkin tilanteessa on oikein. Eli lyhyesti, kun on vain kulloisenkin ap:n selostus asiasta, niin ei voi tietää onko tilanteen k***pää ap vai joku muu kaveriporukasta. Eli tottakai jokainen ap aina kertoo oman puolensa asiasta ja saa sitä tukevia kommentteja. Ei se sinänsä todista että siinä aiemmassa ketjussa oltiin "väärässä". Toinen asia on sitten se, että onhan täällä paljonkin typeriä aloituksia, että jos haluaa jankata samaa ("eristä näkökulmasta"), niin sen kun, ainakin omasta puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä usko että tuosta mitään ihme draamaa tulee kutsumatta jättämisestä. Jos olette viimeksi tavanneet joskus alkuvuodesta... ja tuo kaveri tietää erilaisuutenne. Eikä ole itse ollut yhteydessä. Mahtaako hän teitä erityisesti kaivatakaan, ja olisikohan hänellä jo tähän mennessä juhannusta varten omat suunnitelmat. Fine dining tyypit ehkä ihan mielellään viettää juhlansa toisten fine dining tyyppien kanssa.
Eli uskon että teet nyt turhan ison härkäsen tästä kärpäsestä.
En usko hänen mitenkään tuohtuvan siitä, että juuri minä en ole kutsunut häntä johonkin. (Tosin vaikka minä olen ollut aktiivinen aikataulujen ja muiden järjestäjä tässä, niin juhlat eivät ole minun luonani, ja hän tuskin mieltää niitä minun juhlikseni?) Voi kuitenkin olla, että kun kaikki muut ovat paikalla, niin se tuntuu omalla tavallaan ikävältä. Noh, aika näyttää sen, ja olen kyllä valmis ottamaan vastaan hänen mielipahansa, mikäli hän sen haluaa ilmaista.
Hain tällä keskustelulla ehkä enemmän sitä, että missä kohtaa porukasta jättäminen on kiusaamista, milloin kukakin pitää sitä moraalisesti vääränä. Mitä kaikkea pitää yrittää, ennen kuin voi jättää jonkun kutsumatta, milloin kaveriporukka määritellään vakiintuneeksi ja niin edelleen. Keskustelu on nyt kiertynyt paljon tuon juhannuksen ympärille (ihan ymmärrettävästi), vaikka enemmän ajattelin sitä sellaisena esimerkkitapauksena. Monissa keskusteluissa (myös siinä, johon tässä on pari kertaa viitattu) ollaan heti vetämässä esiin narsistin hovit ja muut, jos jotain ei enää kutsuta mukaan, mutta itse en pidä asiaa lainkaan niin mustavalkoisena.
AP
Sun olisi sitten varmaan pitänyt kysellä noita asioita yleisellä tasolla. Koska nyt sun (keksityn?) esimerkin takia kaikki yrittää antaa juuri sun tapaukseen neuvoja. Eikä ne neuvot ole välttämättä yleistettävissä, kun ne on tarkoitettu sun spessu tapaukseen.
Lässyn lässyn lää, läpä lässyn lässyn lää. Kun keksit seuraavan, niin keksi lyhyempi, noin huonosti kirjoitettua pitkää paskaa ei kukaan jaksa lukea. Ja koita hyvä ihminen aikuistua ja ajatella muutakin kuin paskojen provojen värkkäämistä.