Missä vaiheessa saa jättää "kaveriporukasta" yhden kutsumatta juhannusrientoihin?
Otsikko on ehkä hiukan huono, ja keskustelussa saa ehdottomasti ottaa kantaa muuhunkin kuin juhannukseen, joka vain nyt on sopivasti ovella ja siksi mielen päällä.
Tilanne on siis se, että noin kymmenen vuotta sitten opiskelujen alussa muodostui tietynlainen kaveriporukka. Silloin yhdistävänä tekijänä oli lähinnä se, että olimme nuoria ja asuimme ensimmäistä kertaa pois kotoa, jolloin haettiin turvaa samassa tilanteessa olevista. Vuosien varrella jotkut suhteet syvenivät, jotkut ihmiset putosivat porukasta, joku muutti ulkomaille ja uusia tuli tilalle. Porukan koostumus on siis elänyt jonkin verran, ei kuitenkaan mitään isoja riitoja tai radikaaleja muutoksia.
Nyt meitä Suomessa asuvia ja jollain tapaa porukkaan kuuluvia on jäljellä viisi. Yksi on tullut mukaan viime vuosina. Näistä neljästä muusta kolmeen (joista yksi on se uudempi) minulla on hyvin läheiset kahdenväliset suhteet, yhtä näen muutaman kerran vuodessa, jos ollaan isolla joukolla jossain menossa. Neljäs henkilö on _minun_ mielestäni hyvin raskas ihminen. Valittaa aivan olemattomista asioista (läskeistään, kun on kokoa 32-34, köyhyydestä, vaikka tienaa vähintään 4000 euroa kuukaudessa) ja toisaalta kehuskelee näillä samoilla asioilla. Hänellä on hirveä tarve olla hiukan parempi kuin muut. Jos joku on ostanut hienon laukun, hän kertoo ostaneensa kaksi tai kalliimman, siis ihan hiekkalaatikkomeininkiä. Muutenkin hän on sosiaalisesti aika kömpelö ja töksäyttää välillä todella ikäviä kommentteja (varmaan ainakin välillä ihan vahingossa). Myös mielenkiinnonkohteet ovat aivan erilaiset, hänellä on muutamia erikoisempia harrastuksia, joihin minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa. Hän toisaalta pitää ihan avoimesti monia minun tapojani junttimaisina.
Olettaisin, että yleisesti on hyväksyttyä, että en olisi itse enää tekemisissä hänen kanssaan kahden kesken. En pidä hänestä: Emme koskaan ole olleet samanlaisia, ja aikuistumisen myötä vain erkaantuneet kauemmas toisistamme. Hän on negatiivinen ja raskas ja pilaa minun silmissäni tunnelman huomionkipeydellään ja ainaisella valituksellaan. Hänellä varmasti olisi omat sanottavansa minusta, joten on enemmän kuin luonnollista, että emme kahdestaan ole tekemisissä. Olen myös ilmaissut hänelle suoraan, mitkä piirteet hänessä ärsyttävät ja miksi, mutta hän ei ole ollut halukas tai kykenevä käytöstään muuttamaan (eikä toki ole pakko).
Mutta entä se kaveriporukka? Toisaalta aina hoetaan, että yhtä ei saa jättää pois, mutta velvoittaako se kymmenen vuoden takainen porukan muodostaminen pitämään jostain vielä tänä päivänäkin? Muut kolme ovat minulle läheisiä kahden kesken, mutta myös porukkana kemiat toimivat hyvin ja on hauskaa. Heidänkin kanssaan näemme välillä kaikilla kokoonpanoilla niin, että vain 3/4 on paikalla, ja tämä on kaikille ok. Haluamme tehdä samantapaisia asioita, viihdymme samanlaisissa paikoissa jne. En ole ainoa, jota tämä neljäs henkilö ärsyttää tuhottoman paljon, muut vain lähinnä sietävät ja valittavat sitten selän takana.
Onko tällaisessa tilanteessa ihan hyväksyttävää todeta, että vanha porukka on kuollut ja kuopattu, ja että on muodostunut uusi porukka, josta on jäänyt pois vain yksi aiempaan joukkoon kuulunut? Haluan viettää vähäiset yhteiset hetket niin, että olen sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Missään tapauksessa en aio kuunnella juhannuksena sen neljännen valitusta päivästä toiseen, kun hänen seuraansa jaksan ehkä pari tuntia. Minulle on myös täysin ok, että kolme muuta näkevät sitä neljättä, jos niin haluavat tehdä. Juhannuksena näemme siis neljästään, jolloin vain yksi jää kutsumatta mukaan. Olemmeko me nyt lauma kiusaajia, joista minä suoraan asian sanovana olen se kaikkein pahin?
Kommentit (49)
Rupea päsmäröimään koko porukkaa ja valehtelemaan niin pilaat sen koko porukan.
Kuka tapaamisiin toimii kutsujana? Vai onko asiasta jo sovittu edellisessä tapaamisessa että ensi vuonna mennään sitten paikkaa x? Tarviiko säännöllisiin tapaamisiin erillistä kutsua?
Noloa minusta olisi yhdelle ilmoittaa että hän ei ole nyt tervetullut mukaan. Fiksumpaa mielestäni olisi lopettaa yhdessä koko säännölliset tapaamiset ja vaikka seuraavana vuonna luoda uusi perinne niiden kesken joita siihen yhteiseen kaveripiirin oikeasti kuuluu. Kaveri han tämä ylimääräinen ei enää ainakaan ap:lle tunnu olevan.
Jos muut kerran voivat kolmestaan nähdä tätä henkilöä ja sinäkin kestät hänen seuraansa max kaksi tuntia. Niin kutsuisin hänet mukaan juhannusjuhliin mutta viettäisin hänen kanssaan sen max pari tuntia. Sitten juhannuksen jälkeen voisin tehdä sen päätöksen etten enää haluaisi nähdä tätä henkilöä. Ei välttämättä kuitenkaan oikein, että sinä päätät ettei hän saa tulla juhliin, jos se kerran muille on ok.
Apua, olen selkeästi muotoillut avauksen epäselvästi! Juhannuksen vietto yhdessä EI ole mikään traditio. Ollaan vielä melko nuoria, joten moni meistä on ihan viime vuosiin tyyliin istunut juhannukset kaupan kassalla ympäri Suomea, jolloin juhannus on vietetty esimerkiksi omien vanhempien seurassa, jonkun samalla seudulla oleilevan kanssa tms. Itse olen ollut pari juhannusta ihan yksiksenikin. Tähän ratkaisuun päädyttiin, kun kysyin ensin yhdeltä kaverilta, mitä hän tekee juhannuksena, ja nämä kaksi muuta pyydettiin sitten mukaan. Tämä viides ei ole ottanut mitään kontaktia juhannuksen viettämisen suhteen, oletan, että hänellä on jotain muuta menoa. Silti voi olla, että häntä harmittaisi, kun ei ole pyydetty.
Katson nyt tarkemmin minulle suunnattuja kommentteja.
AP
Vierailija kirjoitti:
Miten ap te jumitatte 10 vuotta vanhassa opiskelijaporukassa? Perhettä ei ole? Muita ystäviä ei ole?
Minä jumitan lähes 30 vuotta vanhassa peruskoulukaveriporukassa vaikka perhettä ja muitakin ystäviä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ebiten hämmentää se, että sama porukka on 10 vuoden ajan kokoontunut yhteen, oli joulu tai juhannus. Herranjumala, kasvakaa aikusiksi, hankkiaa elämä, muita kavereita, puoliso - ihan mitä tahansa, mutta lopettakaa roikkuminen muinaisessa kaveriporukassa! On ihan kiva muutaman kerran vuodessa nähdä, mutta miksi ihmeessä teillä ei ole kenelläkään perhettä, uusia ystäviä, mitään omaa tapaa olla juhannuksena?
Mitä ihmettä? :-D Oletko ikinä kuullut ystävistä, saatikka pitkäaikaisista ystävistä? Tässä tapauksessa nyt oli yhden osalta kasvettu erilleen mutta ei tarkoita silti, että olisi jotenkin epänormaalia viettää vielä 10 vuoden jälkeen tutustumisesta aikaa yhdessä.
Toki olen kuullut tuollaisesta, mutta että kaveriporukan takia luovutaan omasta elämästä, perheestä, puolison toiveista viettää aikaa yhdessä ... se on minusta tässä kummallista. Toisaalla tällä palstalla ollaan sitä mieltä, että puoliso ei saisi olla lapsuudenperheensä kanssa tekemisissä ja sen mukaan määrittää, ollako juhannus yhdessä vai ei, mutta tässä tapauksessa muinaisen kaveriporukan juhannus ohittaa perheen ja suvun ja uusien ystävien kanssa juhlittavan juhlan. Ap ei maininnut, että perheet tulevat mukaan ja ainakin omassa kaveriporukassa tässä noin 5 vuoden kuluttua valmistumisesta ollaan aika lailla vaippakansalaisten aikataulujen "armoilla". Siksi on jännää, että tuosta kaveriporukasta jokaisella on mahdollisuus irrottautua kokonaan arjestaan. Meillä kokoonnutaan pari kertaa vuodessa täysin tietoisina siitä, että kesä on niin täynnä menoja, ettei silloin edes yritetä yhteistä grillijuhlaa.
Vierailija kirjoitti:
Nytkö se on juhannus eikä vappu... eikä Tallinnaan lähtö.
Osallistuin myös mainitsemaasi keskusteluun, ja siellä oltiin hyvin jyrkästi sitä mieltä, että yksi ulkopuolelle jäänyt on viaton kaikkeen, ja ulkopuolelle jäämisen takana on yksi, narsistinen henkilö porukassa. En itse ole ihan samaa mieltä, ja ajattelinkin nyt herättää keskustelua tavalla, jossa se toinen näkökulma pääsee selvemmin esiin. Tämä on kuitenkin siitä erillinen ja ihan aito tilanne.
AP
Vierailija kirjoitti:
Apua, olen selkeästi muotoillut avauksen epäselvästi! Juhannuksen vietto yhdessä EI ole mikään traditio. Ollaan vielä melko nuoria, joten moni meistä on ihan viime vuosiin tyyliin istunut juhannukset kaupan kassalla ympäri Suomea, jolloin juhannus on vietetty esimerkiksi omien vanhempien seurassa, jonkun samalla seudulla oleilevan kanssa tms. Itse olen ollut pari juhannusta ihan yksiksenikin. Tähän ratkaisuun päädyttiin, kun kysyin ensin yhdeltä kaverilta, mitä hän tekee juhannuksena, ja nämä kaksi muuta pyydettiin sitten mukaan. Tämä viides ei ole ottanut mitään kontaktia juhannuksen viettämisen suhteen, oletan, että hänellä on jotain muuta menoa. Silti voi olla, että häntä harmittaisi, kun ei ole pyydetty.
Katson nyt tarkemmin minulle suunnattuja kommentteja.
AP
Aloitit näin "Tilanne on siis se, että noin kymmenen vuotta sitten opiskelujen alussa muodostui tietynlainen kaveriporukka." ja nyt väität, että moni teistä on ihan viime vuosiin asti ollut kaupan kassalla töissä. Siis hetkinen - miksi ihmeessä opinnot on alkaneet noin 10v sitten eikä kuitenkaan ole valmistuttu ja menty töihin omalle alalle? Miksi ollaan vielä joko noin 25 tai peräti 28 v iässä roikuttu juhannus vanhempien seurassa? Saa toki niin olla, ei siinä mitään, mutta kyllä suurin osa saa ammatin 3-5 vuodessa ja menee oman alansa töihin, ehkä jopa seurustelee ja perustaa perheen.
Sinulleko osui kaveriporukka, jossa kukaan ei ole vielä seurustelusuhteessa eikä halua viettää aikaa puolison kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miten ap te jumitatte 10 vuotta vanhassa opiskelijaporukassa? Perhettä ei ole? Muita ystäviä ei ole?
Mitäs tähän sanoisi. Koska olemme ystäviä? Kun on opiskellut yhdessä ja oikeastaan kasvanut yhdessä aikuiseksi, niin takana on vaikka ja mitä yhteisiä kokemuksia. Lukiostakin minulla on vielä yksi hyvä ystävä matkassa mukana. Noin kymmenen vuotta sitten tarkoittaa tässä yhteydessä alle kymmentä vuotta, olemme kaikki noin 30-vuotiaita. Perhettä ei ole vielä kenelläkään. Kolme seurustelee, mutta kellään ei tällä hetkellä ole avopuolisoa, vaan tosiaan seurustellaan. Muita ystäviä on totta kai itse kullakin, mutta se ei poista opiskeluaikaistan ystävien merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap te jumitatte 10 vuotta vanhassa opiskelijaporukassa? Perhettä ei ole? Muita ystäviä ei ole?
Mitäs tähän sanoisi. Koska olemme ystäviä? Kun on opiskellut yhdessä ja oikeastaan kasvanut yhdessä aikuiseksi, niin takana on vaikka ja mitä yhteisiä kokemuksia. Lukiostakin minulla on vielä yksi hyvä ystävä matkassa mukana. Noin kymmenen vuotta sitten tarkoittaa tässä yhteydessä alle kymmentä vuotta, olemme kaikki noin 30-vuotiaita. Perhettä ei ole vielä kenelläkään. Kolme seurustelee, mutta kellään ei tällä hetkellä ole avopuolisoa, vaan tosiaan seurustellaan. Muita ystäviä on totta kai itse kullakin, mutta se ei poista opiskeluaikaistan ystävien merkitystä.
Mitä ihmeen alaa te opiskelitte, jos se ei työllistä,vaan vielä noin 7v kuluttua opintojen aloittamisesta ei ole päässyt kaupan kassaa pitemmälle? Mikä on ihan hyvä työ sille, joka sitä haluaa tehdä, mutta opintoihin menee vain 3 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei itse jättäytyisi pois juhannusjuhlista ja antaisi muiden kolmen ja tämän ärsytystyypin olla neljästään? Jos muut kaverit kerran paremmin sietävät tätä ap:n mielestä ärsyttävää.
Samahan se on, kumpi jää pois juhlista, ap vai ärsyttävä. Vai koetko olevasi kaveriporukassa jotenkin ylempiarvoinen tai enemmän pidetty kuin tämä ärsytys?
Tämä viesti perustuu varmaankin epäselvästä viestistäni johtuvaan oletukseen siitä, että juhannus oltaisiin aina oltu samalla porukalla, josta nyt yhden pitää väistyä? Siinäkin tilanteessa tietysti olisin mieluummin itse se, joka kavereidensa kanssa aikaa viettää. Nyt kuitenkin olen itse ollut aktiivisena yhteistä juhannusta järjestämässä, jolloin koen ehdottomasti olevani oikeutettu siihen myös osallistumaan, vaikka mitkään mun omat juhlat eivät olekaan kyseessä. Kukaan ei myöskään ole ehdottanut, että tämä yksi kutsuttaisiin. Jos hänet olisi ehdottomasti joku halunnut mukaan, olisi asiaa pitänyt miettiä uudelleen.
Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin olen kaveriporukassa pidetympi. Minä olen se, johon otetaan yhteyttä, kun on paha olla, tarvitsee neuvoja tai tukevan olkapään. JOS olisi tilanne, jossa pitää valita puolensa, niin muut varmaankin kokisivat olevansa läheisempiä minun kanssani. Varma en tietenkään voi olla, en ole kärpäsenä katossa seuraamassa, millaista heillä on ilman minua. Joka tapauksessa minulla ei ole mitään tarvetta rajoittaa sitä, miten muut aikaansa viettävät ja kenen kanssa. Omalla kohdallani valitsen sitten itse seurani.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap te jumitatte 10 vuotta vanhassa opiskelijaporukassa? Perhettä ei ole? Muita ystäviä ei ole?
Mitäs tähän sanoisi. Koska olemme ystäviä? Kun on opiskellut yhdessä ja oikeastaan kasvanut yhdessä aikuiseksi, niin takana on vaikka ja mitä yhteisiä kokemuksia. Lukiostakin minulla on vielä yksi hyvä ystävä matkassa mukana. Noin kymmenen vuotta sitten tarkoittaa tässä yhteydessä alle kymmentä vuotta, olemme kaikki noin 30-vuotiaita. Perhettä ei ole vielä kenelläkään. Kolme seurustelee, mutta kellään ei tällä hetkellä ole avopuolisoa, vaan tosiaan seurustellaan. Muita ystäviä on totta kai itse kullakin, mutta se ei poista opiskeluaikaistan ystävien merkitystä.
Mitä ihmeen alaa te opiskelitte, jos se ei työllistä,vaan vielä noin 7v kuluttua opintojen aloittamisesta ei ole päässyt kaupan kassaa pitemmälle? Mikä on ihan hyvä työ sille, joka sitä haluaa tehdä, mutta opintoihin menee vain 3 vuotta.
Minä itse päädyin opiskelemaan kahta tutkintoa, jolloin tarvitsin työn, joka ei vaadi paljoa ja jolla rahoittaa opinnot hyvin. Toinen vahtoi alaa kahdesti, kolmas opiskeli myös kaksi tutkintoa. Neljännellä opinnot venyivät hiukan, nyt on toki jo oman alan hommissa. Tämä viides valmistuikin jo useamman vuotta sitten ja on hyväpalkkaisissa töissä ollut jo pitkään. Kuitenkin osa on ollut niissä hanttihommissa, jolloin mikään yhteinen juhannusperinne ei ole tullut kysymykseen.
Ai näkökulma on nyt tämä tällä kertaa. Olitteko keväällä ay-risteilyllä :)?
Vierailija kirjoitti:
Jos muut kerran voivat kolmestaan nähdä tätä henkilöä ja sinäkin kestät hänen seuraansa max kaksi tuntia. Niin kutsuisin hänet mukaan juhannusjuhliin mutta viettäisin hänen kanssaan sen max pari tuntia. Sitten juhannuksen jälkeen voisin tehdä sen päätöksen etten enää haluaisi nähdä tätä henkilöä. Ei välttämättä kuitenkaan oikein, että sinä päätät ettei hän saa tulla juhliin, jos se kerran muille on ok.
Minulle kävisi itse asiassa oikein hyvin, että hän tulisi muutamaksi tunniksi pyörähtämään, ei siinä mitään! En kuitenkaan usko, että se vähentäisi mahdollista ulkopuolelle jäämisen kokemusta, koska esim. itse aion jäädä paikan päälle useammaksi yöksi ja muutkin vähintään yhdeksi. Ei ehkä olisi kivaa olla se, joka kutsutaan ruokailuun, kun muut jäävät pidemmäksi aikaa. (Tätäkään en tuonut ilmi avauksessa, joten ymmärrän hyvin ehdotuksen.)
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei itse jättäytyisi pois juhannusjuhlista ja antaisi muiden kolmen ja tämän ärsytystyypin olla neljästään? Jos muut kaverit kerran paremmin sietävät tätä ap:n mielestä ärsyttävää.
Samahan se on, kumpi jää pois juhlista, ap vai ärsyttävä. Vai koetko olevasi kaveriporukassa jotenkin ylempiarvoinen tai enemmän pidetty kuin tämä ärsytys?
Tämä viesti perustuu varmaankin epäselvästä viestistäni johtuvaan oletukseen siitä, että juhannus oltaisiin aina oltu samalla porukalla, josta nyt yhden pitää väistyä? Siinäkin tilanteessa tietysti olisin mieluummin itse se, joka kavereidensa kanssa aikaa viettää. Nyt kuitenkin olen itse ollut aktiivisena yhteistä juhannusta järjestämässä, jolloin koen ehdottomasti olevani oikeutettu siihen myös osallistumaan, vaikka mitkään mun omat juhlat eivät olekaan kyseessä. Kukaan ei myöskään ole ehdottanut, että tämä yksi kutsuttaisiin. Jos hänet olisi ehdottomasti joku halunnut mukaan, olisi asiaa pitänyt miettiä uudelleen.
Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin olen kaveriporukassa pidetympi. Minä olen se, johon otetaan yhteyttä, kun on paha olla, tarvitsee neuvoja tai tukevan olkapään. JOS olisi tilanne, jossa pitää valita puolensa, niin muut varmaankin kokisivat olevansa läheisempiä minun kanssani. Varma en tietenkään voi olla, en ole kärpäsenä katossa seuraamassa, millaista heillä on ilman minua. Joka tapauksessa minulla ei ole mitään tarvetta rajoittaa sitä, miten muut aikaansa viettävät ja kenen kanssa. Omalla kohdallani valitsen sitten itse seurani.
AP
Jos olet järjesstämässä juhannusta niin toki saat kutsua sinne ketä haluat ja jättää kutsumatta ketä et halua. Mutta kutsumattomuudellasi viestittät aika paljon ystävyydestänne, koska juhannuksenviettonne varmasti kantautuu hänenkin korviin. Se on sitten eri asia haluaako tolla tyylillä päättää pitkän ystävyyden. Varsinkin, jos olette esim. viime aikoina vielä nähneet. Mutta jos et ole muutenkaan ollut hänen kanssaan juuri tekemisissä niin aivan hyvin voit jättää kutsumatta.
Mun yhdessä kaveriporukassa on ihminen, joka tuottaa mulle pahaa oloa käytöksellään (on hyvin itsekeskeinen, julistaa aina, miten inhoaa liian herkkiä ihmisiä=ihmisiä, joita hän suoraan loukkaa, kaiken pitäisi pyöriä hänen ympärillään, arvottaa jatkuvasti kavereitaan tyyliin "te olette ne spesiaalit, joiden seurassa voin olla oma itseni") Olen etääntynyt hänestä; kieltäydyn (ystävällisesti, vakuuttavalla syyllä) hänen kutsuistaan ja jos tapaamme olen aina kohtelias ja ystävällinen. Mutta jos kutsuisin juuri tämän muun yhteisen porukan jonnekin, en varmaan kehtaisi olla kutsumatta häntäkin. Mieluummin jättäisin kutsumatta ja mihinkään mökille yöksi en todellakaan häntä haluaisi, joten ymmärrän täysin tuon ratkaisun, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei itse jättäytyisi pois juhannusjuhlista ja antaisi muiden kolmen ja tämän ärsytystyypin olla neljästään? Jos muut kaverit kerran paremmin sietävät tätä ap:n mielestä ärsyttävää.
Samahan se on, kumpi jää pois juhlista, ap vai ärsyttävä. Vai koetko olevasi kaveriporukassa jotenkin ylempiarvoinen tai enemmän pidetty kuin tämä ärsytys?
Tämä viesti perustuu varmaankin epäselvästä viestistäni johtuvaan oletukseen siitä, että juhannus oltaisiin aina oltu samalla porukalla, josta nyt yhden pitää väistyä? Siinäkin tilanteessa tietysti olisin mieluummin itse se, joka kavereidensa kanssa aikaa viettää. Nyt kuitenkin olen itse ollut aktiivisena yhteistä juhannusta järjestämässä, jolloin koen ehdottomasti olevani oikeutettu siihen myös osallistumaan, vaikka mitkään mun omat juhlat eivät olekaan kyseessä. Kukaan ei myöskään ole ehdottanut, että tämä yksi kutsuttaisiin. Jos hänet olisi ehdottomasti joku halunnut mukaan, olisi asiaa pitänyt miettiä uudelleen.
Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin olen kaveriporukassa pidetympi. Minä olen se, johon otetaan yhteyttä, kun on paha olla, tarvitsee neuvoja tai tukevan olkapään. JOS olisi tilanne, jossa pitää valita puolensa, niin muut varmaankin kokisivat olevansa läheisempiä minun kanssani. Varma en tietenkään voi olla, en ole kärpäsenä katossa seuraamassa, millaista heillä on ilman minua. Joka tapauksessa minulla ei ole mitään tarvetta rajoittaa sitä, miten muut aikaansa viettävät ja kenen kanssa. Omalla kohdallani valitsen sitten itse seurani.
AP
Jos olet järjesstämässä juhannusta niin toki saat kutsua sinne ketä haluat ja jättää kutsumatta ketä et halua. Mutta kutsumattomuudellasi viestittät aika paljon ystävyydestänne, koska juhannuksenviettonne varmasti kantautuu hänenkin korviin. Se on sitten eri asia haluaako tolla tyylillä päättää pitkän ystävyyden. Varsinkin, jos olette esim. viime aikoina vielä nähneet. Mutta jos et ole muutenkaan ollut hänen kanssaan juuri tekemisissä niin aivan hyvin voit jättää kutsumatta.
Itse olen nähnyt häntä viimeksi joskus tämän vuoden alussa, en enää muista, oliko tammi- vai helmikuussa. Muut varmasti lyhyemmällä aikajänteellä (asun itse eri kaupungissa kuin muut). Sinällään minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka välit kokonaan katkeaisivat. Toki olisi kiva, että pystyisimme niiden yhteisten kavereiden juhlissa vaikka olemaan molemmat samaan aikaan, jos kaveri sitä toivoo. Uskon kyllä siihen, että molemmat pystyisimme mahdollisesta välirikosta huolimatta olemaan ihan asiallisesti.
AP (tämä unohtuu koko ajan)
Vierailija kirjoitti:
Ai näkökulma on nyt tämä tällä kertaa. Olitteko keväällä ay-risteilyllä :)?
Totesin tuossa jo aiemmin vastaavaan kommenttiin, että osallistuin kyllä myös mainitsemaasi keskusteluun ja olin vähän hämilläni siitä, kuinka se yksi ulkopuolelle jäänyt nostettiin lähes jalustalle, ja porukasta taas yritettiin löytää yksi, joka myrkytti muut häntä vastaan. Siellä taisin itse asiassa kertoa lyhyesti myös oman kaveriporukkani tilanteesta! Se keskustelu on ehkä osasyy, että ylipäätään tuli mieleksi nostaa tällainen tilanne keskustelun kohteeksi sen sijaan, että olisi vain omassa päässään asiaa pyöritellyt. Tämä on kuitenkin ihan aito tilanne. Jos ei usko aidoksi, voi silti kommentoida tätä tietyn ilmiön heijastumana :)
Ap, musta on tullut vuosien myötä niin "karma"-uskovainen, että en uskaltaisi jättää tuota yhtä kutsumatta vaan yrittäisin vain hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on, toisesta korvasta sisään-toisesta ulos asenteella. Kai hänessä jotain hyvääkin on?
Aikuisena jokainen saa ihan itse valita seuransa. Vapaa-aikaansa ei ole pakko viettää henkilöiden kanssa, joista ei pidä. Eihän se nyt ole tätä toista henkilöäkään kohtaan reilua, jos hänen kanssaan ollaan velvollisuudesta. Parempi että hänkin hakeutuu sellaisten ihmisten seuraan, jotka aidosti välittävät hänestä. Jos hänelle on huonosta käytöksestä kerrottu mutta hän ei näy käytöksessään mitään vikaa niin eihän siinä auta muu kuin tiputtaa hänet porukasta.
Toinen vaihtoehto olisi viilentää välit ja nähdä silloin tällöin pinnallisemmissa merkeissä. Mutta jos teillä on ollut läheiset välit ja olette olleet kauan ystäviä niin se voi olla vaikeaa. Helpompi on ehkä reilusti vain päättää ystävyys eikä roikottaa toista mukana. Jos siis tosiaan hänen seuransa kaivelee kaikkia niin varmasti silloin voi jo juhannusjuhlilta jättää pois. Jos sinulla on se suurin ongelma hänen kanssaan niin ehkä koittaisin vain vielä yhden juhannuksen kestää ja sen jälkeen harventaa tapaamisia.