Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa saa jättää "kaveriporukasta" yhden kutsumatta juhannusrientoihin?
17.06.2018 |
Otsikko on ehkä hiukan huono, ja keskustelussa saa ehdottomasti ottaa kantaa muuhunkin kuin juhannukseen, joka vain nyt on sopivasti ovella ja siksi mielen päällä.
Tilanne on siis se, että noin kymmenen vuotta sitten opiskelujen alussa muodostui tietynlainen kaveriporukka. Silloin yhdistävänä tekijänä oli lähinnä se, että olimme nuoria ja asuimme ensimmäistä kertaa pois kotoa, jolloin haettiin turvaa samassa tilanteessa olevista. Vuosien varrella jotkut suhteet syvenivät, jotkut ihmiset putosivat porukasta, joku muutti ulkomaille ja uusia tuli tilalle. Porukan koostumus on siis elänyt jonkin verran, ei kuitenkaan mitään isoja riitoja tai radikaaleja muutoksia.
Nyt meitä Suomessa asuvia ja jollain tapaa porukkaan kuuluvia on jäljellä viisi. Yksi on tullut mukaan viime vuosina. Näistä neljästä muusta kolmeen (joista yksi on se uudempi) minulla on hyvin läheiset kahdenväliset suhteet, yhtä näen muutaman kerran vuodessa, jos ollaan isolla joukolla jossain menossa. Neljäs henkilö on _minun_ mielestäni hyvin raskas ihminen. Valittaa aivan olemattomista asioista (läskeistään, kun on kokoa 32-34, köyhyydestä, vaikka tienaa vähintään 4000 euroa kuukaudessa) ja toisaalta kehuskelee näillä samoilla asioilla. Hänellä on hirveä tarve olla hiukan parempi kuin muut. Jos joku on ostanut hienon laukun, hän kertoo ostaneensa kaksi tai kalliimman, siis ihan hiekkalaatikkomeininkiä. Muutenkin hän on sosiaalisesti aika kömpelö ja töksäyttää välillä todella ikäviä kommentteja (varmaan ainakin välillä ihan vahingossa). Myös mielenkiinnonkohteet ovat aivan erilaiset, hänellä on muutamia erikoisempia harrastuksia, joihin minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa. Hän toisaalta pitää ihan avoimesti monia minun tapojani junttimaisina.
Olettaisin, että yleisesti on hyväksyttyä, että en olisi itse enää tekemisissä hänen kanssaan kahden kesken. En pidä hänestä: Emme koskaan ole olleet samanlaisia, ja aikuistumisen myötä vain erkaantuneet kauemmas toisistamme. Hän on negatiivinen ja raskas ja pilaa minun silmissäni tunnelman huomionkipeydellään ja ainaisella valituksellaan. Hänellä varmasti olisi omat sanottavansa minusta, joten on enemmän kuin luonnollista, että emme kahdestaan ole tekemisissä. Olen myös ilmaissut hänelle suoraan, mitkä piirteet hänessä ärsyttävät ja miksi, mutta hän ei ole ollut halukas tai kykenevä käytöstään muuttamaan (eikä toki ole pakko).
Mutta entä se kaveriporukka? Toisaalta aina hoetaan, että yhtä ei saa jättää pois, mutta velvoittaako se kymmenen vuoden takainen porukan muodostaminen pitämään jostain vielä tänä päivänäkin? Muut kolme ovat minulle läheisiä kahden kesken, mutta myös porukkana kemiat toimivat hyvin ja on hauskaa. Heidänkin kanssaan näemme välillä kaikilla kokoonpanoilla niin, että vain 3/4 on paikalla, ja tämä on kaikille ok. Haluamme tehdä samantapaisia asioita, viihdymme samanlaisissa paikoissa jne. En ole ainoa, jota tämä neljäs henkilö ärsyttää tuhottoman paljon, muut vain lähinnä sietävät ja valittavat sitten selän takana.
Onko tällaisessa tilanteessa ihan hyväksyttävää todeta, että vanha porukka on kuollut ja kuopattu, ja että on muodostunut uusi porukka, josta on jäänyt pois vain yksi aiempaan joukkoon kuulunut? Haluan viettää vähäiset yhteiset hetket niin, että olen sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Missään tapauksessa en aio kuunnella juhannuksena sen neljännen valitusta päivästä toiseen, kun hänen seuraansa jaksan ehkä pari tuntia. Minulle on myös täysin ok, että kolme muuta näkevät sitä neljättä, jos niin haluavat tehdä. Juhannuksena näemme siis neljästään, jolloin vain yksi jää kutsumatta mukaan. Olemmeko me nyt lauma kiusaajia, joista minä suoraan asian sanovana olen se kaikkein pahin?
Kommentit (49)
Jätä vain kutsumatta.
Ymmärrän sinua. Töissä, porukoissa ja harrastusten parissa on tultava toimeen ja olen aina ystävällinen, kohtelias ja huomioiva mutta omalla vapaa-ajalla ja itse järjestämissään tilaisuuksissa jokaisella on oikeus vaalia oikeasti tärkeitä ihmissuhteita. Se tarkoittaa sitä, että joitakin toisia ihmissuhteita täytyy päättää olla pitämättä yllä.
En myöskään ymmärrä tällaisten kaveriporukoiden pyhyyttä - kuten itsekin sanoit, ne ovat muuttuvia ja häilyviä. Omat kaveriporukkani ainakin ovat aina hieman erilaisia, riippuen siitä, kuka kutsuu ja järjestää. Jokainen "porukkaan" kuuluva näkee ryhmän erilaisena, omien ihmissuhteidensa kautta.
Varmasti moni pitää tällaista poisjättämistä kiusaamisena, mutta mielestäni se kertoo vaan siitä, ettei kykene ymmärtämään ihmissuhteiden ja ryhmädynamiikan vivahteita.
Tunnen kyllä sympatiaa yksinäisyydestä kärsiviä kohtaan, mutta mutta en ole silti valmis luopumaan itsemääräämisoikeudestani omia ystävyyssuhteitani koskien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö yhdessä voisi antaa hänelle palautetta? Ehkä uskoo, kun useampi huomauttaa siitä käytöksestä.
Itse asiassa kertaalleen hänelle on porukallakin asiasta sanottu, jäi aloitusviestistä pois. Silloin tilanne meni siihen, että hän itki ja koki, että häntä vastaan käytiin joukolla täysin epäreilusti. Ja onhan se kieltämättä hiukan epäreilu tilanne, että useampi ihminen kerralla kertoo, mikä sinun käytöksessäri rasittaa, ja se pitäisi ottaa yksin vastaan. Mutta siis on yritetty sitäkin. Enkä varsinaisesti edes ajattele, että hänen pitäisi kaikkia käytösmallejaan vaihtaa, saati sitten muokata omaa persoonaansa ja kiinnostuksenkohteitaan. Se vain tarkoittaa, että hän sopisi paremmin erilaisten ihmisten kuin esimerkiksi minun seuraan.
Aloituksen tiivistys yhteen lyhyehköön kappaleeseen, että sen jaksaa lukea. Sitten voisi kommentoida asiaa.
Nytkö se on juhannus eikä vappu... eikä Tallinnaan lähtö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap te jumitatte 10 vuotta vanhassa opiskelijaporukassa? Perhettä ei ole? Muita ystäviä ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tiivistys yhteen lyhyehköön kappaleeseen, että sen jaksaa lukea. Sitten voisi kommentoida asiaa.
Kaveri ärsyttävä ja itsekeskeinen. Ap ja muut kivoja. Ärsyttävä jätetään pois juhannuskekkereist.
Ole hyvä.
ohis
Kutsuja kutsuu kenet haluaa. Mutta luuleeko tämä yksi olevansa tulossa mukaan? Voiko vain jättää kutsumatta, vai pitääkö erikseen sanoa ettei ole tervetullut? Se voi olla vähän vaikeampaa, jos siis olette esim edelliset 10 juhannusta viettäneet mökilläsi samalla porukalla, ja on innoissaan sinne taas tulossa ilman muita juhannussuunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko viettäneet aina juhannuksen yhdessä? Jos olette, niin on luonnollista, että yhden pois jättäminen kiinnittää huomiota. Jos taas kiinteää juhannusperinnettä ei ole, niin paineet kaikkien kutsumiselle ovat pienemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap ei itse jättäytyisi pois juhannusjuhlista ja antaisi muiden kolmen ja tämän ärsytystyypin olla neljästään? Jos muut kaverit kerran paremmin sietävät tätä ap:n mielestä ärsyttävää.
Samahan se on, kumpi jää pois juhlista, ap vai ärsyttävä. Vai koetko olevasi kaveriporukassa jotenkin ylempiarvoinen tai enemmän pidetty kuin tämä ärsytys?
Jättäkää se yksin koko loppuelämäksi niin se tekee itsemurhan ja joutuu helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ebiten hämmentää se, että sama porukka on 10 vuoden ajan kokoontunut yhteen, oli joulu tai juhannus. Herranjumala, kasvakaa aikusiksi, hankkiaa elämä, muita kavereita, puoliso - ihan mitä tahansa, mutta lopettakaa roikkuminen muinaisessa kaveriporukassa! On ihan kiva muutaman kerran vuodessa nähdä, mutta miksi ihmeessä teillä ei ole kenelläkään perhettä, uusia ystäviä, mitään omaa tapaa olla juhannuksena?
Vierailija kirjoitti:
Miten ap te jumitatte 10 vuotta vanhassa opiskelijaporukassa? Perhettä ei ole? Muita ystäviä ei ole?
Meillä ainakin opiskellessa muodostui ihan elämän mittaisia ystävyyksiä, ja nähdään erilaisilla kokoonpainoilla edelleen vaikka fuksiajoista on yli 20 vuotta. Monen puoliso löytyi samasta opiskelupaikasta, joten puolisot (ja lapsetkin) ovat luontevasti mukana joissain menoissa (esim. kesällä grillaillaan isommalla porukalla).
Vierailija kirjoitti:
Samahan se on, kumpi jää pois juhlista, ap vai ärsyttävä. Vai koetko olevasi kaveriporukassa jotenkin ylempiarvoinen tai enemmän pidetty kuin tämä ärsytys?
Ohis: Olen joskus miettinyt, että miltä mahtaisi tuntua tietää, että olisi jossain porukassa juurikin tuo ylempiarvoinen. Minulla ei ole kokemusta sellaisesta.
Sen sijaan olen yhdestä ryhmästä jättäytynyt pois, kun totesin, että en pysty olemaan samassa porukassa erään ihmisen kanssa (tai tietysti pystyisin, mutta siitä tuli minulle liikaa pahaa mieltä). Mietin sitten, että voisin tuoda esille, että se on joko minä tai hän. Mutta totesin mielessäni, että sitä ei tarvitse ääneen kysyä, sillä oli itsestäänselvää, että minä olen se, joka väistyy. Laitoin hännän koipien väliin ja siirryin takavasemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Ebiten hämmentää se, että sama porukka on 10 vuoden ajan kokoontunut yhteen, oli joulu tai juhannus. Herranjumala, kasvakaa aikusiksi, hankkiaa elämä, muita kavereita, puoliso - ihan mitä tahansa, mutta lopettakaa roikkuminen muinaisessa kaveriporukassa! On ihan kiva muutaman kerran vuodessa nähdä, mutta miksi ihmeessä teillä ei ole kenelläkään perhettä, uusia ystäviä, mitään omaa tapaa olla juhannuksena?
Tuohan ON heidän oma tapansa olla juhannuksena.
Vierailija kirjoitti:
Ebiten hämmentää se, että sama porukka on 10 vuoden ajan kokoontunut yhteen, oli joulu tai juhannus. Herranjumala, kasvakaa aikusiksi, hankkiaa elämä, muita kavereita, puoliso - ihan mitä tahansa, mutta lopettakaa roikkuminen muinaisessa kaveriporukassa! On ihan kiva muutaman kerran vuodessa nähdä, mutta miksi ihmeessä teillä ei ole kenelläkään perhettä, uusia ystäviä, mitään omaa tapaa olla juhannuksena?
Mitä ihmettä? :-D Oletko ikinä kuullut ystävistä, saatikka pitkäaikaisista ystävistä? Tässä tapauksessa nyt oli yhden osalta kasvettu erilleen mutta ei tarkoita silti, että olisi jotenkin epänormaalia viettää vielä 10 vuoden jälkeen tutustumisesta aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samahan se on, kumpi jää pois juhlista, ap vai ärsyttävä. Vai koetko olevasi kaveriporukassa jotenkin ylempiarvoinen tai enemmän pidetty kuin tämä ärsytys?
Ohis: Olen joskus miettinyt, että miltä mahtaisi tuntua tietää, että olisi jossain porukassa juurikin tuo ylempiarvoinen. Minulla ei ole kokemusta sellaisesta.
Sen sijaan olen yhdestä ryhmästä jättäytynyt pois, kun totesin, että en pysty olemaan samassa porukassa erään ihmisen kanssa (tai tietysti pystyisin, mutta siitä tuli minulle liikaa pahaa mieltä). Mietin sitten, että voisin tuoda esille, että se on joko minä tai hän. Mutta totesin mielessäni, että sitä ei tarvitse ääneen kysyä, sillä oli itsestäänselvää, että minä olen se, joka väistyy. Laitoin hännän koipien väliin ja siirryin takavasemmalle.
Itselläni on ollut saman tapainen tilanne. En kuitenkaan kokenut että olisin millään muotoa "väistynyt" häntä koipien välissä. Päinvastoin tein elämänmuutoksen, jonka seurauksena olen onnellisempi kuin ennen. Jos porukkaa johtaa ja manipuloi psykopaatti jonka aggressiot kohdistuvat minuun, niin miksi ihmeessä haluaisin olla kyseisessä seurassa? Miksi ihmeessä olisin osa sosiaalista kuviota, jossa dynamiikka on yksi sairaimmista, mikä on ihmisten välillä mahdollista? Luulen että pikemminkin tämä Alkeksandra Suuri on peloissaan, että hänen ominaisuutensa paljastuvat muulle ryhmälle.
Ettekö yhdessä voisi antaa hänelle palautetta? Ehkä uskoo, kun useampi huomauttaa siitä käytöksestä.