Elämäni tärkein asia
Usein naiset sanoo että elämäni tärkein asia on lapset. Kuinka moni ajattelee että mieheni on elämäni tärkein, sitten vasta lapset? Miehen kanssa sitä on alunperin rakastuttu ja yhdessä lapset haluttu, minusta on outoa kun yhtäkkiä asetelma muuttuu niin että lapsista tulee tärkein ja he menevät aviopuolison edelle.
Kommentit (18)
Miksi parisuhteisiin ei muuten satsata? Hyvin monet eroaa kun on ruuhkavuodet ja parisuhde jää. Itse olemme käyneet avioliittoleireillä ja parisuhdeterapiassa, jokaisen parin kannattaisi kokeilla vaikka ongelmia ei vielä olisikaan. Parisuhde on haastava laji mutta kun sitä hoitaa, se antaa.
Miten tuollaista arvotusta voi tai tarvitsee tehdä? Sekä puoliso että lapset ovat elämän tärkeimpiä ja rakkaimpia ihmisiä. Rakkaus heihin on on keskenään erilaista ja heidän hyvinvointiinsa ja onnellisuuteensa panostaminen tapahtuu eri tavalla, mutta en osaa ajatella että jompikumpi menisi "edelle"?! Kuinka usein edes on tilanteita, joissa miehen ja lapsien etu on keskenään täysin ristiriidassa eli jos panostat lapsiin niin laiminlyöt parisuhdetta tms? Lapset nyt ovat siinä mielessä etusijalla että he ovat niitä huollettavia ja keskenkasvuisia jotka varsinkin pienenä vievät paljon vanhempien energiaa ja aikaa ja näin sen kuuluukin olla.
Ehkäpä ei pitäisi hankkia lapsia, jos ei ymmärrä ja ota huomioon, että se väistämättä muuttaa elämää. Lapset eivät tietenkään ole syy laiminlyödä parisuhdetta, mutta kyllähän heidän takiaan hieman täytyy tinkiä toisinaan jostain muusta. Vaatii kypsyyttä ja epäitsekkyyttä hyväksyä tämä.
Mullinmallin kirjoitti:
Miksi parisuhteisiin ei muuten satsata? Hyvin monet eroaa kun on ruuhkavuodet ja parisuhde jää. Itse olemme käyneet avioliittoleireillä ja parisuhdeterapiassa, jokaisen parin kannattaisi kokeilla vaikka ongelmia ei vielä olisikaan. Parisuhde on haastava laji mutta kun sitä hoitaa, se antaa.
Toisaalta taas jotkut polttaa itsensä loppuun, kun antavat kaikkensa lapsille ja vielä puolisollekin lasten nukkumaanmentyä. Pitäisi muistaa ensin hoitaa itseään, antaa aikaa ja tasapainottaa jotenkin parisuhde sinne.
Meillä ruuhkavuosina on parisuhde ollut unohduksissa ja katkolla, mutta se on muistettu taas, kun elämä on hieman rauhoittunut. Meille tämä on ollut toimiva tapa, ollaan ihmisiä, jotka vain polttavat itsensä loppuun, jos yrittävät liikaa.
Tuntuu vähän, että yksinkertaisesta asiasta on tehty hirveän vaikea, jos ajatellaan että parisuhdeterapiassa ja avioliittoleireillä pitäisi käydä jo ennen kuin ongelmia on. Ei se parisuhde kuitenkaan vaadi kuin kunnioitusta, huonojen aikojen sietämistä ja välittämistä. Toisaalta, onko sekään niin väärin, jos mukavuudenhaluisena ei halua sietää niitä huonoja aikoja?
Mielenkiintoisia näkökantoja. Itse ajattelin kysymyksessä ehkä eniten sitä ajatusta että rakkaus puolisosta muuttuu monella intensiiviseksi äiti-lapsirakkaudeksi jossa rakkaus puolisoon hälvenee kun rakkaus lapsiin on niin voimakasta.
Silloinhan avioliiton tasapaino kärsii kovasti.
Jos tätä järjellä ajattelee, niin kyllä niiden lasten pitää mennä parisuhteen edelle siksi aikaa kun ovat pieniä ja kykenemättömiä huolehtimaan itsestään. Viimeistään kun muuttavat kotoa, niin tärkeysjärjestys voi muuttua.
Mutta loppujen lopuksi, voiko sitä puolisoa ja lapsia laittaa eri vaakakuppeihin. Kyseessä on kuitenkin perhe. Jos tilanteita tulee jossa tuntuu että puoliso vs lapset on jotenkin käypä ajattelumalli, niin silloin lienee syytä keskustella puolison kanssa. Tällöin järjellä ajattelun sijaan ovat astuneet tunteet.
M48
Unohdetaan lapset ja puolisot, tärkeimmät asiat elämässä ovat olut, viina ja seksi.
No, mun mies olk pitkään sitä mieltä, että minä olen se ykkönen...oli jo lapsia meillä sllloin. Minulla muuttui lasten myötä lapset ykköseksi.
Hirmu vaikea se on sanoa, kun se rakkaus on himppu erilaista mieheen kuin lapseen.
Nyt en osaksi laittaa mitään järjestystä. En haluaisi.
Koko perhe ja kaikki yksilöt on rakkaita. Oma äitikin on kyllä edelleen tosi rakas ja tärkeä.
Luonnon laki vain on sellainen että varsinkin naisen rakkaus omaan lapseen menee puolison edelle. Ei voi ajatella niin, että alkaisi laiminlyödä lapsia miehen takia. Voi rakastaa sekä miestä että lapsia mutta yleensä lapsiaan enemmän. Silti se ei tarkoita että laiminlöisi miestä. Ylipäätään on luonnollista rakastaa yli kaiken niitä omia lapsia :) Rakkaus puolisoon voi loppua esim.jos hän kohtelee huonosti, mutta rakkaus omaan lapseen ei lopu vaikka lapsi tekisi murhan tai jtn. Ehkä monen miehen on vaikea käsittää tätä, mies kun ei kanna lasta eikä synnytä...
Jos talo palaa ja voit pelastaa vain lapset tai puolison, mitä teet? Luultavasti kaikki valitsisivat lapset ja saisivat siihen siunauksen siltä puolisolta, jota eivät kykenisi pelastamaan. Jälkikasvun hyvinvointi on kaiken a ja o, se on lajin säilymisen kannalta ihmisiin sisään rakennettua.
Minulle elämän tärkeysjärjestys on 1) perhe sisältäen miehen ja lapset, 2) terveys ja 3) työ = raha. Rakkaus mieheen on erilaista kuin lapsiin, mutta molemmat ovat hyvin tärkeitä. Sanotaanhan, että jos vanhemmat ovat onnellisia niin myös lapset ovat onnellisia.
Enkä lähde miettimään erilaisia kauhuskenaarioita, johan Mauno Koivisto sanoi, ettei hän lähde spekuloimaan sellaisia asioita, mitä ei ole vielä tapahtunut eikä ehkä tule ikinä tapahtumaan, tai jotain sinne päin.
Jos naiset vähän enemmän huomioisivat miehiään niin monelta erolta vältyttäisiin. Ei kukaan halua kuulua kakkosluokkaan parisuhteessa. Se on vanhempien rakkaus, mikä pitää perheen yhdessä. Ja se on tärkeintä elämässä. Muuten huomaat pian olevasi yh, joka sitten täällä nillittää vaikeuksiaan. Meillä on yli 30 vuotta yhteistä elämää ja hyvin on toiminut.
Lukiossa nuorin tyttäremme oli ainoa, jonka vanhemmat ei olleet eronneet. Sekin kertonee jotain?
Minuuudta elämä meneee sykleittäiin ja eri elämään vaiheissa on ne tieetyt keskeiset elementitt läsänä ottaen huomioon ihmisen sen hetkisen psykofyyysisen tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Minuuudta elämä meneee sykleittäiin ja eri elämään vaiheissa on ne tieetyt keskeiset elementitt läsänä ottaen huomioon ihmisen sen hetkisen psykofyyysisen tilaan.
Mikksi haluuaisin olla ammmatiltani esim sairaanhoitaja niin on see että taahtoisin nähdä ihmisen kehityskaaren syntymästtä kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuuudta elämä meneee sykleittäiin ja eri elämään vaiheissa on ne tieetyt keskeiset elementitt läsänä ottaen huomioon ihmisen sen hetkisen psykofyyysisen tilaan.
Mikksi haluuaisin olla ammmatiltani esim sairaanhoitaja niin on see että taahtoisin nähdä ihmisen kehityskaaren syntymästtä kuolemaan.
Jaa auttaaa ihmisiä. Se oon minustaa ainoa järkevä tehtävä tälllä planeetalla.
terveys on tärkein aarre. Oma terveys.
Kaikki muu on toisarvoista ja korvattavissa.
Lapset on tärkein asia maailmassa.
Avioliitossani parisuhdeaikaa oli paljon tarjolla, koskaan ei kieltäytynyt seksistä, tein kotitöistä lähes kaiken ja kävin parempi palkkaisessa työssä kuin mies. Silti mies lopetti rakastamasta.
Niinpä, onko ihme että erot astuu kuvioon kun puoliso jää kakkoseksi ?