Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheelliselle työssäkäyvälle viikonloput ja lomat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa!
16.06.2018 |
Eihän silloinkaan saa vain olla ja levätä kun haluaa tai ylipäätään tehdä mitään rauhassa ja vapaasti.
Kommentit (80)
Lapset kasvavat. Meidän on 17, kotona, me vanhrmmat jo ihan vapaasti mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on Elämää. Helpottaa, kun lapset tulevat kouluikäisiksi. Koittakaa jaksaa siihen asti. Tuotakin aikaa muistelette jälkeenpäin kaiholla. Meni äkkiä ne vuodet siinä kaaoksessa. Oli se kuitenkin ihan kivaa.
Ja sitten myöhemmin on talossa nuoria ihmisiä, joiden myötä et tipahda nuorten jutuista. Säilyt henkisesti nuorempana. :-D
No niin. Eli voimmeko tästä päätellä, että lapsiperheelliset eivät tarvitse lomia tai viikonloppuvapaita?
Vali, vali. Olisit jättänyt lapset tekemättä. Lapsiperheet eivät näköjään tee muuta, kun valittavat jatkuvasti. Aikaa kyllä riittää heti aamusta tänne palstalle kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on Elämää. Helpottaa, kun lapset tulevat kouluikäisiksi. Koittakaa jaksaa siihen asti. Tuotakin aikaa muistelette jälkeenpäin kaiholla. Meni äkkiä ne vuodet siinä kaaoksessa. Oli se kuitenkin ihan kivaa.
Ja sitten myöhemmin on talossa nuoria ihmisiä, joiden myötä et tipahda nuorten jutuista. Säilyt henkisesti nuorempana. :-D
En varmasti muistele ja millä jaksaa, kun itselleen ei saa tästä mitään, kun edes parisuhde ei anna enää mitään ja kaikki on pelkää rasitusta ja vaivaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia lapset kannattaa tehdä parikymppisenä.
Mulla oli ihan kivaa lasten kanssa viikonloppuna rannalla ja leikkipuistoissa muiden äitien kanssa. Ja tuttavaperheissä oli samanikäiset lapset. Nyt lapset on yli 20v.
Kyllä ja laaten kanssa oleminen on erilaista puuhastelua. Ei rasita, kun se on sellaista mitä haluaa tehdä. Ikävää, jos joku ajattelee lapset easitteena, vaikka on niitä halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän silloinkaan saa vain olla ja levätä kun haluaa tai ylipäätään tehdä mitään rauhassa ja vapaasti.
HÖPÖ HÖPÖ, silloinhan on parasta aikaa - saa olla täysillä perheen ja varsinkin lastensa kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on Elämää. Helpottaa, kun lapset tulevat kouluikäisiksi. Koittakaa jaksaa siihen asti. Tuotakin aikaa muistelette jälkeenpäin kaiholla. Meni äkkiä ne vuodet siinä kaaoksessa. Oli se kuitenkin ihan kivaa.
Ja sitten myöhemmin on talossa nuoria ihmisiä, joiden myötä et tipahda nuorten jutuista. Säilyt henkisesti nuorempana. :-D
En varmasti muistele ja millä jaksaa, kun itselleen ei saa tästä mitään, kun edes parisuhde ei anna enää mitään ja kaikki on pelkää rasitusta ja vaivaa? Ap
Ryhdistäydy ja ole kunnon äiti!
Vie lapset johonkin kivaan mestaan, vaikka uimarannalle, teet hyvät eväät ja otat pumpun mukaan uimaleluja varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahtimisvastuu rasittaa, jatkuva ruokkiminen ja sotkujen siivoaminen rasittaa, meteli ja riehuminen rasittaa, sairastelut rasittaa, rahanmeno rasittaa, se ettei saa nukkua kun haluaa ja väsyttää rasittaa melkeinpä eniten ja kaikki on paskaa. Ap
Suuri osa avioeroista pannaan vireille kesäloman jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tämä tuskin tuli sulle täytenä yllätyksenä? Ihan itse oot oman raskaan arkesi rakentanut, lapsiperhe-elämä kun ei ole pakollista...
Vierailija kirjoitti:
Vahtimisvastuu rasittaa, jatkuva ruokkiminen ja sotkujen siivoaminen rasittaa, meteli ja riehuminen rasittaa, sairastelut rasittaa, rahanmeno rasittaa, se ettei saa nukkua kun haluaa ja väsyttää rasittaa melkeinpä eniten ja kaikki on paskaa. Ap
Sotkut voitte siivota yhdessä ja lapset voi opettaa vähemmän sotkeviksi. Rojua on liikaa, jos ne eivät pysy järjestyksessä, joten 2/3 osaa tavarasta varastoon. Meteli katoaa ulkona joten olkaa ulkona. Siellä voi myös näin kesäisin järjestää syömiset aamupalasta lähtien. Sisällä ei huudeta, sen voi lapsille opettaa jo hyvin varhain. Riehua voi ulkona ja on niin helppo järjestää lapsille jotain energiaa vievää tekemistä niin, että sisällä ei jaksa enää riehua. Se tosin vaatii ehkä sinulta jotain. Rahanmeno oli varmasti tiedossa, siitä ei voi valittaa. Sairastelut ovat ikäviä, mutta tilapäisiä. Kolmen lapsen, nyt jo teinin äitinä tiedän mistä puhun. Olin lasten kanssa kahdeksan vuotta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei ainakaan lasten kanssa vietetty aika ole yhtä tyhjän kanssa. Tänään on syntymäpäiväni, mikäs sen hauskempaa kuin lähteä koko perhe ja muutama kaveri puuhamaahan tai rannalle! Ilman lapsia olisi jäänyt vuorotyöhön jossa olisin varmaan tänäänkin. Silloin viikonlopulla ei olisi merkitystä.
No onhan sekin onnetonta jos ihminen ei keksi mitään muuta käyttöä ajalleen kuin töissä tai lasten kanssa oleminen! Ei mitään intressejä kehittää itseään esimerkiksi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vali, vali. Olisit jättänyt lapset tekemättä. Lapsiperheet eivät näköjään tee muuta, kun valittavat jatkuvasti. Aikaa kyllä riittää heti aamusta tänne palstalle kirjoittaa.
Se on tää sama valittaja joka tekee vastaavan aloituksen joka lauantaiaamu 😊 Todennäköisesti vela joka provoaa.
Vierailija kirjoitti:
No onhan sekin onnetonta jos ihminen ei keksi mitään muuta käyttöä ajalleen kuin töissä tai lasten kanssa oleminen! Ei mitään intressejä kehittää itseään esimerkiksi? Ap
Höpö höpö. Se lapsiperheen vaativin arki ei kestä kuin muutaman vuoden ja silloin tosiaan elämä on työtä ja kotityötä. Mutta sitten kun lapset ovat isompia, aikaa jää vaikka mihin. Tiedän itseni lisäksi lukuisia ihmisiä, jotka ovat alkaneet opiskella työn ohessa kun lapset ovat isompia. Harrastuksiin on enemmän aikaa tai vaikka kirjojen lukemiseen jos kotoa ei halua poistua. Vapaapäivinä saa nukkuakin aamuisin vaikka kuinka pitkään.
En ymmärrä miten aina kuvitellaan, että se lapsiperhearki on sitä samaa tästä ikuisuuteen. Aika kuluu todella nopeasti ja itsellä alkaa olla jo haikeus siitä, että nämä mainiot tyypit muuttavat kohta omilleen. Ja kyllä, sitä pikkulapsiarkea voi myöhemmin kaivata.
Ainahan se lasten kanssa on tuota. Nuorempi on nyt 8 ja edelleen välillä rasittava, jos ei ole kaveria. Onneksi suurimman osan päivistä on kavereiden kanssa ja kestän senkin, että ovat meillä 90% ajasta, kun ei tarvi itse keksiä tekemistä. Aamulla ekana se levittää lautapelin meille, kun en ole aamukahvia saanut ja vielä ei ole muuta tekemistä. Miehelle valitin sitä, niin mies sanoi viisaasti: "Matti on vaan kerran 8-vuotias..." Tottahan sekin. Nämä on hetkiä, joita joskus vielä kaipaa. Kun katson tota meidän teiniä, niin eihän se ole meidän kanssa kuin joskus, vaikka käyn pyytämässä. Erkaantuu pikkuhiljaa, ei enää halua olla ja leikkiä vanhempien kanssa. :(
Samaa mieltä. Se kyllä näissä vapaissa on helpompaa, ettei tarvitse aamu 7 lähteä ovesta ulos. Nyt juon aamukahvia ja lapset haluaisi jo ulos. Kivaltahan tuo ehdotus rantapiknikistä kuulostaa, mutta ei se sitä ole. Valmistelut vie aikaa, siis eväiden teko ja aurinkorasvaukset. Rannalla en saisi minuuttia pidempään istua kun lapsia on vahdittava herkeämättä. Mies on töissä, jos joku sitä miettii.
Ei tämä perhe-elämä kaikille sovi, mutta ei niitä lapsia noin vaan poiskaan anneta. Palvelujärjestelmä tukee nimenomaan kotona asumista ja meidän perheessä on asiat hyvin mallillaan. Ainoa mikä mättää on se, etten viihdy omassa elämässäni. Rakkaus lapsiin on silti vahva. Ei nuo sulje toisiaan pois.
Ei, kyllä töissä itseasiassa pääsee helpommalla.