Tapailemani mies ei ymmärrä että haluan olla miehen kanssa yhteyksissä myös sielun tasolla
Haluan sielunkumppanin ja tämä mies ei sitä ole. Jatkuvasti vänkää vastaan ja töksäyttelee sekä on suorapuheinen mikä loukkaa. Tapailleet olemme 4 kk ja viime kerran jälkeen lähetin miehelle viestin, jossa kerroin etten halua jatkaa tapailua koska paria meistä ei tule. Mies ei ymmärtänyt sielunkumppanuutta ja -yhteyttä. Miten voisin selittää asian miehelle? :(
Kommentit (28)
aapeenne kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa kuin pari aiempaa kommentoijaa: miksi sinun täytyy enää selittää yhtään mitään, jos tapailu ei kerran jatku? Yhteydet poikki jos kerran suhde ei toimi ja haluatte eri asioita. Sitten ei muuta kuin etsimään sitä "sielunkumppania".
Ehkä me voitas vähän ollan sielunkumppaneita, kun sillä on paksu lompsa.
Aa, no nyt mä ymmärrän. Sä oletkin tylsä trolli.
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen käsitys keskustelusta on vänkäämällä saada toinen olemaan samaa mieltä, ei sellaisen kanssa voi odottaa kovin syvällistä suhdetta.
Primitiivityyppi, ei aikuinen mies.
Mies on jästipää eikä ota tosissaan minua vaan väittää aina vastaan, että vain hänen mielipiteensä on ainoa oikea ja yrittää loppujen lopuksi sanoa, että haluan kuitenkin samaa mitä mies mutta en kehtaa tai halua myöntää sitä. Miehen mielestä sielunkumppania ei ole olemassa ja on pelkkä naistenlehtien luomaa hölynpölyä. Miehen mielestä parisuhteessa tärkeintä on seksi, jotenka rakkautta ei välttämättä tarvitse olla tai voi se olla taustalla leijumassa, mutta sen eteen ei tarvitse tehdä mitään. Olen vääntänyt rautalangasta miehelle ettei meistä tule paria, koska ajatusmaailmamme ovat täysin vastakkaiset, mutta mies roikkuu epätoivoisesti uskoen että pyörrän typerät humpuukit. :(
Taitaa olla rekkakuski kyseessä :D ei se halua ku seksiä! Jos sinä haluat jotain muuta, etsi itelles sellainen kaveri joka haluaa samaa kuin sinä! niin yksinkertaista se on ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla rekkakuski kyseessä :D ei se halua ku seksiä! Jos sinä haluat jotain muuta, etsi itelles sellainen kaveri joka haluaa samaa kuin sinä! niin yksinkertaista se on ja piste.
Parhaillaan etsinkin sielunkumppania, mutta tomppeli mies edelleen roikkuu epätoivoisesti kintereillä.
Tulee mieleen yksi parhaimmista kavereistani. Hieno mies monella tapaa. Lojaali, jonka puolesta tekisin varmaan mitä tahansa. Ihmisenä vaan ehkä aavistuksen asperger-tyyppinen. Eli ei ymmärrä impulsiivisia tunteita (esim. ihastuminen) ja eikä esimerkiksi pysty sanomaan niinkin harmitonta sanaa kuin "otan osaa". Olen kehoittanut ( ostamaan tyttöystävälleen joskus vaikka ihan marketista kukkia kun saa 3e kimppuja. Kuulemma merkkipäivinä, enkä tosiaankaan viitti alkaa sinkkuna antamaan mitään parisuhdeneuvoja varatulle.
Osaa kyllä rakastaa, mutta vaatii aikaa että kiintyy tarpeeksi että myöntää ne tunteet itselleen. Sitten kun on tarpeeksi kiintynyt ottaa katsekontaktiakin kunnolla. Mahdollista siis, että jos on samanlainen ihminen niin tunteet vahvenevat mitä pidemmälle suhde etenee.
Itse tohon sielukumppani (pidin taikauskona) juttuun niin olen kyllä tavannut omani. Mutta ei niitä taida löytyä etsimällä vaan ihan sattumalta ja pitää uskaltaa katsoa vieraita ihmisiä silmiin. Ja ruudun kautta sitä yhteyttä ei voi tuntea.
Kyllä sen sielunkummpanin voi tunnistaa tapaamattakin, vaatii toki riittävän määrän ajatustenvaihtoa.
Omani löysin netitse.
Juu, ei eksäkään vielä 15 vuoden jälkeen tajua, mikä meni vikaan ja mahdoton se on selittää ymmärrrettävästi, kun tuntuu, ettei hän suhteen aikanakaan ymmärtänyt puhettani.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen sielunkummpanin voi tunnistaa tapaamattakin, vaatii toki riittävän määrän ajatustenvaihtoa.
Omani löysin netitse.Juu, ei eksäkään vielä 15 vuoden jälkeen tajua, mikä meni vikaan ja mahdoton se on selittää ymmärrrettävästi, kun tuntuu, ettei hän suhteen aikanakaan ymmärtänyt puhettani.
Sielunkumppanuus ei ole sanallista viestintää. Sitä joko on tai ei.
Koota sinä tajuta että sinä et ole miehelle se sielunkumppani.Kas kun sen pitää olla molemminpuolista.