Milloin tuli Suomeen tämä alttarille saattamis käytäntö?

Isä ei saattanut, vaikkakin olen mennyt naimisiin aikana, jolloin se on tavallista. Omaa äitiä ei todellakaan 70-luvulla saatettu enkä usko, että isovanhempiakaan.

joskus vuoden 2000 jälkeen. näin ainakin omassa suvussa.

Mummoni on kuulemma saatettu alttarille 50-luvulla.

Amerikkalaiselta tuontitavalta vaikuttaisi minusta tuokin. 

Omassa suvussa ei ketään ole saatettu. En edes tiennyt että Suomessakin tehdään niin. 

Vierailija kirjoitti:

Amerikkalaiselta tuontitavalta vaikuttaisi minusta tuokin. 

Omassa suvussa ei ketään ole saatettu. En edes tiennyt että Suomessakin tehdään niin. 

Jokseenkin hilpeää, että aina löytyy näitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka eivät koskaan ole kohdanneet jo vuosikymmeniä Suomessakin noudatettua tapaa :D

No aika seko saa olla jos tuossa näkee jotain ongelmaa. 

Tutkinut liikaa mussejen kulttuuria? 

Itse isänä olen aina ajatellut, että tuo on enemmänkin sellainen tilanne kun isä tukee tytärtään ja on turvana. Meillä ainakin on oikein kunnon "isin tyttö" niin hyvinkin näkisin itseni saattamassa sitten aikanaan jos tarpeen. 

Mun vanhemmat meni naimisiin 60-luvun puolivälissä ja ihannitse kävelivät alttarille.

Kaverin vanhemmat meni 70-luvun alussa ja oli isä saattajana, oli kaverin mukaan ihan normaalia jo tuohon aikaan...

Mun mielestä ei kyllä ollut....

Pieni kina saatiin aikaiseksi :-\

Vierailija kirjoitti:

No aika seko saa olla jos tuossa näkee jotain ongelmaa. 

Tutkinut liikaa mussejen kulttuuria? 

Itse isänä olen aina ajatellut, että tuo on enemmänkin sellainen tilanne kun isä tukee tytärtään ja on turvana. Meillä ainakin on oikein kunnon "isin tyttö" niin hyvinkin näkisin itseni saattamassa sitten aikanaan jos tarpeen. 

Ongelma onkin jälleen kerran täysin ulkopuolisilla tahoilla. Niillä jotka todennäköisesti eivät edes ole naimisissa. Jokainen tehköön kuten tahtoo ellei lailla toisin määrätä. 

Tuo on toki ihan mukava ajatus ja voi olla teille hieno hetki. Minusta kyllä tuntuisi silti oudolta, jos naimisiin mennessäni haluaisin isältä tukea ja turvaa ennemmin kuin tulevalta mieheltäni.

Vierailija kirjoitti:

No aika seko saa olla jos tuossa näkee jotain ongelmaa. 

Tutkinut liikaa mussejen kulttuuria? 

Itse isänä olen aina ajatellut, että tuo on enemmänkin sellainen tilanne kun isä tukee tytärtään ja on turvana. Meillä ainakin on oikein kunnon "isin tyttö" niin hyvinkin näkisin itseni saattamassa sitten aikanaan jos tarpeen. 

Serkut menivät naimisiin pääosin 70-luvulla, yhtäkään kertaa ei ollut mitään saattamisia. Kavereitten häissä 80-luvun lopulla tuosta alkoi tulla typerä tapa.

Mää nyt vähän luulen, että tästä ei kyllä suomalaista miestä saada ristille. 

Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että ujon, juron ja rujon suomimiehen aloitteesta on kehitetty tapa missä ukko-polo joutuu koko kansan pällisteltävänä tassuttelemaan läpi kirkon? Hyvä kun suostuvat sulhasina siellä pökkelöimään ne miehet mitä minä tunnen. 

"Syyttävän sormen" saanee suunnata prinsessa-naisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mää nyt vähän luulen, että tästä ei kyllä suomalaista miestä saada ristille. 

Ihanko oikeasti joku kuvittelee, että ujon, juron ja rujon suomimiehen aloitteesta on kehitetty tapa missä ukko-polo joutuu koko kansan pällisteltävänä tassuttelemaan läpi kirkon? Hyvä kun suostuvat sulhasina siellä pökkelöimään ne miehet mitä minä tunnen. 

"Syyttävän sormen" saanee suunnata prinsessa-naisiin. 

Eihän tässä ole ketään syytelty, että kenen aloitteesta tämä käytäntö 😁

Ap vaan kysyi että MILLOIN on alkanut käytäntö...

Mun vanhemmat meni 60-luvun lopussa ja ei ollut saattajaa.

Isän äidillä ei myöskään ollut saattajaa..

Äidin puolelta en tiedä, mutta tuskin kun menivät sota-aikana vihille...

Menimme naimisiin 1991, ja isä saattoi. En silloin ajatellut asiaa minään suurena yhteiskunnallisena asiana. Nyt ehkä toimisin toisin, mutta eipä tuo nyt hirveäasti mietitytä.