Mitä te masentuneet sanotte jos kysytään teidän kuulumisia?

Sanon ettei kuulu mitään tai klassinen "ei ihmeempiä". Ei ketään oikeasti kiinnosta mitä kuuluu niin se on oikeastaan ihan sama mitä vastaa.

Sanon, että ”sitä samaa kuin aina ennenkin”. Se on totta ja juuri sen verran kuin aion vastaantulijoille tekemisistäni ja kuulumosistani paljastaa.

Ihan ok, eipä mitään erikoista ja hymy päälle. Vaikka olisin juuri ollut katselemassa hirttosilmukkaohjeita netistä.

Kai se riippuu siitäkin, että kuinka läheinen kysyy... Mutta mä vastaa vaan ”eipä ihmeitä” eli ympäripyöreästi enkä ala todellakaan avautumaan.

Kun mä en osaa ikinä vastata oikein mihinkään kyselyihin. Aina sama homma ettå avaudun liikaa....

ap

Mikäs tässä, entäs sulle? Ja sitten kysyjästä riippuen joko jatkan keskustelua yhteisestä kiinnostuksenkohteesta tai jatkan matkaa.

Sanon, että mä oon prkle oikeesti masentunut, mulla on traumatausta, mee siitä kalanmaksaöljysi kanssa.

Sanon "ihan hyvää" tai "eipä tässä kummempia". Yleensä nuo tilanteet ovat sellaisia, että kuulijan tarkoituksena ei edes ole saada koko elämänhistoriaa tai kovin syvällistä analyysiä, kun kohdataan vaikka kaupassa tai kadulla mahdollisesti vähemmän tutun henkilön kanssa. Se on yleistä jutustelua ja yleisten kuulumisten vaihtoa. Syvällisille vuodatuksille on omat tilanteensa ja paikkansa. 

Sanon, että siinähän se. Ei tarkoita oikeastaan mitään. En halua selitellä pahaa oloani kenellekään.

Tyyliin ihan hyvää, ei ihmeempiä tms.

Mun on jotenkin tosi vaikea hyväksyä omaa masennusta. Oli vuosia vain oman piirin ja perheen tiedossa. Nyt en osaa suhtautua kun kysellään vointia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok, eipä mitään erikoista ja hymy päälle. Vaikka olisin juuri ollut katselemassa hirttosilmukkaohjeita netistä.

Ei siihen mitään erityistä silmukkaa tarvita.

Ja periaattessahan mua ei edes masenna. En mä mieti murheita muuta kuin häpeää. En mieti itsemurhaa vaikka aiemmin sellaista yritinkin. En edes tarkkaan tiedä mikä mut ajoi tähän. On mulla hankala tausta ja kiusaamista ym. mutta en mä niitä mieti nyt ainakaan sairaslomalla.

ap

Koitan vältellä semmoisia vanhoja puolituttuja, joille en jaksa avautua.

Vierailija kirjoitti:

Sanon, että mä oon prkle oikeesti masentunut, mulla on traumatausta, mee siitä kalanmaksaöljysi kanssa.

Kuka sulle sitä kalanmaksaöljyä tyrkyttää?

Taidan olla jotenkin autistinen, menen ihan puihin kun kuulumisia kysytään. Joskus alan tosissaan miettiä ja kertoa, että eipä tässä ihmeempiä, en ole tehnyt mitään enkä tavannut ketään, ollut kotona vaan enkä ole edes pihalla käynyt kuin ootas kun mietin milloin se olikaan. Vaikka tiedän että eihän sitä kukaan tosissaan kysy. Paitsi joku ammattiauttaja, ja silloin varsinkin hämmennyn vielä enemmän.

"Ei kurjuutta kummempaa" :D

Mikäs tässä kun ei valita.

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla jotenkin autistinen, menen ihan puihin kun kuulumisia kysytään. Joskus alan tosissaan miettiä ja kertoa, että eipä tässä ihmeempiä, en ole tehnyt mitään enkä tavannut ketään, ollut kotona vaan enkä ole edes pihalla käynyt kuin ootas kun mietin milloin se olikaan. Vaikka tiedän että eihän sitä kukaan tosissaan kysy. Paitsi joku ammattiauttaja, ja silloin varsinkin hämmennyn vielä enemmän.

Mulla vähän sama. Oonkoha mäkin autistinen? Oon tosi ujokin ja meen aina hämilleni, viihdyn omissa oloissani tai perheen kanssa, muista tulen väsyneeksi. Juuri puhuin veljen kanssa ja kyseli kuulumisia ja menin taas ihan hämilleni. On tää elämä vaikeeta..

ap

Ennen sanoin eipä mitään kummempaa ai ei mitään erikoista ja vaihdoin nopeasti puheenaihetta, nykyään minulla on uusi avoimempi linja, sanon aika huonoa ja voin jopa vähän tarkentaa.