Lue keskustelun säännöt.
Mitä te masentuneet sanotte jos kysytään teidän kuulumisia?
15.06.2018 |
En oikein tiedä mitä kuuluu tai pitää sanoa. En osaa muuta sanoa kuin miten asia on, esim. en ole nyt jaksanut paljon mitään tehdä jne.....vai pitääkö sanoa että kuuluu hyvää? Tavallaan kuuluu hyvää mutta sitten ei kumminkaan.
Kommentit (32)
En paljon mitään. Paitsi siinä harvinaisessa tapauksessa että kuulija todella välittää.
En halua tarjota juoruilijoille vettä myllyyn.
Kannattaa tehdä periaatepäätös jo etukäteen. Heikkona hetkenä annetut tiedot esim. oireista, lääkkeistä, terapiasta saattavat todella kaduttaa jälkikäteen.
Kun jutut on levitelty, niitä ei pysäytä mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensäkään jos en halua kertoa jollekulle utelijalle mitään, sanon "kaikenlaista".
En ole ollut masentunut mutta silloin, kun olin ahdostunut ja elämäntilanne oli sellainen, että oleilin lähinnä kotona. Silloin oli todella vaikeaa nähdä ihmisiä, varsinkin ystäviä. En ole ehkä sellainen, joka hirveästi valittelisi tuntoja, vaan yritän viimisiin asti "esittää" kaiken olevan kunnossa. Siksi olikin jotenkin hankala nähdä ketään, kun oikeasti ei kuulunut yhtään mitään, eikä oikein ollut mitään kerrottavaakaan, kun päivissä ei tapahtunut yhtään mitään.
En ehkä kaukaisempien ihmisten kyselyjä niin vakavasti olisi ottanut, kun ei kukaan odotakaan, että mitään suuria avautumisia kävisi läpi. Tutuille riittää "ihan hyvää, ei kummempia. Mites sulle?" Monet kuitenkin tykkäävät puhua itsestään, joten huomion voi siirtää siihen toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon, että mä oon prkle oikeesti masentunut, mulla on traumatausta, mee siitä kalanmaksaöljysi kanssa.
Kuka sulle sitä kalanmaksaöljyä tyrkyttää?
Olen eri, mutta minulle eräs tuttava tyrkytti luontaistuotteita: "Tällä saat energiaa, tää taas auttaa nukahtamaan ja nää auttaa ainaki mulla!" En usko, että hänellä on oikeaa masennusta. Kokeilin huvikseni sitä nukahtamisainetta, mutta edelleen pyörin illat sängyssä ja sitten kun nukahdan, heräilen usein ja näen painajaisia, ja viime aikoina olen herännyt jopa aiempaa väsyneenä. Enpä ole jaksanut vastata enää hänen viesteihinkään, kun hän alkoi leikkiä jotain psykologia, kun kävin ensimmäistä kertaa psykologin juttusilla ja kerroin siitä tapaamisesta tälle tutulle. "Mäki oisin voinu kysyy noi samat kysymykset!"
Itse aiheeseen: muille vastaan: "hyvää", omalle miehelle vastaan: "ei mitään".
Vasta kriisin jälkeen olen tajunnut, miten loukkaavalla tavalla joku suhtautui henk.koht ongelmiini.
Luotatko kyselijään? Jos et, niin älä kerro yksityisasioitasi. Käännä vain puhe yleisiin asioihin, tai heitä vastakysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"hyvää niinkuin aina, kiirettä pitää" tällä saan aina kuitatuksi sen miksi en ole ollut enkä tule olemaan yhteyksissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla jotenkin autistinen, menen ihan puihin kun kuulumisia kysytään. Joskus alan tosissaan miettiä ja kertoa, että eipä tässä ihmeempiä, en ole tehnyt mitään enkä tavannut ketään, ollut kotona vaan enkä ole edes pihalla käynyt kuin ootas kun mietin milloin se olikaan. Vaikka tiedän että eihän sitä kukaan tosissaan kysy. Paitsi joku ammattiauttaja, ja silloin varsinkin hämmennyn vielä enemmän.
Mulla vähän sama. Oonkoha mäkin autistinen? Oon tosi ujokin ja meen aina hämilleni, viihdyn omissa oloissani tai perheen kanssa, muista tulen väsyneeksi. Juuri puhuin veljen kanssa ja kyseli kuulumisia ja menin taas ihan hämilleni. On tää elämä vaikeeta..
ap
Tuon autistisuuden heitin tuohon vähän vitsillä. Joku lääkäri on kyllä maininnnut aspergenin, kun olin vastaanotolla (päivystysaikaan) todella ahdistunut, ns. hypin seinille ja hän kiinnitti huomiota siihen, etten oikein tiennyt mihin olisin katsonut. Siis hän ajatteli että silmiinkatsominen olisi vaikeaa, ja onhan se silloin kun tosissaan ahdistaa.
Jos väsyt ihmisten seurassa ja viihdyt yksin tai hyvin pienessä piirissä, se on käsittääkseni tyypillistä introverteille. Minä olen ainakin sellainen, en kertakaikkiaan kestä jatkuvasti ihmisten seuraa. Ei se silti tarkoita etten haluaisi tai tarvitsisi seuraa lainkaan. Pitäisi vain saada itse säädellä, että milloin sosiaalinen pöhinä alkaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kysyin yhdeltä et ”miten menee?”
Vastasi että: ”Haluutsä todella leikkii hengelläs?!”
Sai olla viimenen kerta kun mulle rupee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu kysyjästä. Jos on läheinen ihminen niin saatan sanoa että nyt on vähän syvemmät vedet eikä siitä sen enempää. Muille yleensä sanon että mikäs tässä, ihan ok. Tuohan on lähinnä smalltalkia johon ei ole tarkoituskaan vastata sen ihmeellisempää.
Olen opiskelija ja usein tuon "mitä kuuluu?" lisäksi kysytään, miten opinnot sujuu. Vastaan yleensä "ihan hyvin", mikä ei ole millään lailla uskottavaa, koska en ole saanut edes kandia viidessä vuodessa, vaikka siinä ajassa pitäisi jopa valmistua maisteriksi.
yritän vältellä tuttuja ja jos sellasen tapaan, puhun niin paljon ja kyselen kaikkea ettei oma tilanteeni tule esille