Hiiret voivat siirtää muistoja DNA:ssa jälkeläisilleen. Sama saattaa koskea ihmisiäkin ja fobioita yms.
https://www.newscientist.com/article/dn24677-fear-of-a-smell-can-be-pas…
Kun hiiri-isän opettaa pelkäämään kirsikankukan hajua, sen jälkeläisetkin pelkäävät hajua monta sukupolvea, vaikka eivät koskaan edes tapaisi isäänsä. Eli hiiri tallentaa melko monimutkaisen muiston geeneihinsä jotta jälkipolvikin voi hyötyä siitä.
Eli hankitutkin ominaisuudet voivat periytyä.
Toimiikohan sama ihmisissä? Esimerkiksi Jung arveli jotain tällaista, vaikka ei tietenkään tiennytkään mitään DNA:sta. Näin myös "luonnonlahjakkuuksia" tutkineen professorin kirjoituksen, jossa hän oli varma, että nämä mm. musikaaliset taidot ovat olleet jo sisäänrakennettuina näissä ihmisissä.
Itselläni on ollut joitain todella intensiivisiä unia miten pelottavaa on olla tykistökeskityksessä, vaikka en ole tietenkään itse sellaista kokenut.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Jaa no minä muistan kyllä edellisen elämäni. Ajan ja paikan, sen hetken kun kuolin sodassa ja lapsuuteni silloin, vanhemmat ja kotitalon. Kotitalo on yhä olemassa (ei suomessa) ja olen käynyt katsomassakin.
Tuo traumojen siirto geeneissä on totta, mutta te pommikoneista unta näkevät olette saattaneet nähdä ne itsekin.
Vaikka tuo oli hörhöilyä niin olen iloinen että sanoit sen, koska jos tämä muisti-ilmiö on totta, se voisi selittää uudelleensyntymiskokemuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa no minä muistan kyllä edellisen elämäni. Ajan ja paikan, sen hetken kun kuolin sodassa ja lapsuuteni silloin, vanhemmat ja kotitalon. Kotitalo on yhä olemassa (ei suomessa) ja olen käynyt katsomassakin.
Tuo traumojen siirto geeneissä on totta, mutta te pommikoneista unta näkevät olette saattaneet nähdä ne itsekin.Vaikka tuo oli hörhöilyä niin olen iloinen että sanoit sen, koska jos tämä muisti-ilmiö on totta, se voisi selittää uudelleensyntymiskokemuksia
Paitsi että ei ole hörhöilyä. Muistan 2 muutakin.
Tämän tiedostaminen tuo kummasti rentoutta elämään. Osaa suhtautua siten että elämä on ihmisen ”kurjinta aikaa” ja sitten pääsee taas kotiin tekemään sitä mistä eniten pitää. Eli tutkimaan ja opiskelemaan.
Tässä on juttua, miten jotkut väittävät saaneensa elinsiirron mukana uusia muistoja https://www.google.pl/amp/s/www.medicaldaily.com/can-organ-transplant-c…
Olen joskus ihmetellyt sitä kun isäni lapsuudenperheessä ennen sotia syntyneet lapset ovat olleet rohkeita maailmanmatkaajia ja taas sotien jälkeen syntyneet turvallisuushakuisia arkajalkoja, pari heistä syntyi vasta 10 vuotta sodan päättymisen jälkeen. Voisiko osa selittyä epigenetiikalla (vaari oli kovissa oloissa rintamalla, ennen sotia eli leppoisaa elämää maaseudulla), kuitenkaan itse lastenkasvatuksessa hän ei ole ollut oikeastaan ollenkaan mukana.