Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko joku sohvalla makaavan työttömän?
15.06.2018 |
Uusien aktiivimallikeskustelujen myötä on täällä taas tullut esiin se työttömien patistaminen sohvilta. Kertokaa nyt joku, millaisia ihmisiä nuo teidän tuntemanne sohvatyöttömät ovat. Miksi liikutte tuollaisessa seurassa? Makaisitteko itsekin sohvalla, jos jäisitte työttömäksi?
En vain ymmärrä, koska minun tuntemani työttömät ovat (itseni mukaan lukien) aktiivisia, tekeviä, luovia ihmisiä. Miksi kukaan haluaisi käyttää vapaa-aikansa sohvalla maaten? Vai onko niin suuri osa tänne kirjoittavista masentuneita?
Kommentit (50)
Mä en makaa sohvalla vaan istun ja luen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä just olin sohvalla makaava kesälomalainen :D
Juu, makaan tällä hetkellä sohvalla. Olen ollut nyt työttämänä 9 päivää ja käyttänyt tänäänkin 8 tuntia työhakemusten laatimiseen (sohvalla).
Kesällä on mukavampi maata riippumatossa. Olla riippumaton työelämästä, nääs.
Makoilen sohvalla ja teeskentelen ottavani aurinkoa. Vähän samalla tavalla kuin Gileadin vähän etuoikeutetummat naiset teeskentelevät synnnyttävänsä. Tämä siksi, että oikea auringonotto on yhtä kuin tuleva syöpä. Mutta toimintani on luovaa ja rentouttavaa. Ja sitä voi harrastaa talvellakin, vaikka ulkona ei oikeasti pystyisi enää aurinkoa ottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oli työttömänä niin istuin siinä sohvalla, joskus ehkä otin päikkärit. Nyt kun en ole työtön, katselen sillä sohvalla Areenasta jaksoja ja joskus naiskentelen.
Tunnen paremmin tasan yhden työttömän, ja se ainakin on koko ajan menossa. Väittelee pian ja tekee kaikenlaista muutakin yleishyödyllistä niin paljon, että valitti viimeksikin, että pitäisi päästä töihin pian lepäilemään, ettei työttömyydestä tule kauhea burn out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, yhden työttömän tunnen niin hyvin, että osaan kertoa hänen istuvan joko tietokonetuolissa, huolehtivan lapsesta ja kodin askareista tai viettää aikaansa urheillen ja treenejä vetäen. Joskus harvoin saattaa jakson, pari katsoa sohvalla istuen jotain Netflixistä.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen itse työtön ja suuri osa päivästä menee sohvalla. En ole masentunut, mutta olen kroonisesti sydänsairas ja osittain työkyvytön - en kuitenkaan niin sairas, että pääsisin eläkkeelle. Lepäily ja asioiden tekeminen omaa vointia ja jaksamista kuunnellen on siis ihan kardiologin antama hoito-ohje. Siksipä on vaikea hakea työtäkään, kun lähes kaikkiin hommiin vaaditaan ominaisuuksia, joita minulla ei ole - hyvä fyysinen kunto, ajokortti ja auto, koulutuksesta puhumattakaan... Teen kyllä kaikenlaista luovaa, mm. kirjoitan ja ompelen, mutta ei siitä kukaan minulle palkkaa maksaisi.
Ehkä et ole niin hyvä kirjoittamaan, että maksettaisiin?
Mutta käsitöitä kannattaa yrittää myydä. Monet ovat valmiita maksamaan käsintehdyistä villasukista esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vain ymmärrä, koska minun tuntemani työttömät ovat (itseni mukaan lukien) aktiivisia, tekeviä, luovia ihmisiä. Miksi kukaan haluaisi käyttää vapaa-aikansa sohvalla maaten? Vai onko niin suuri osa tänne kirjoittavista masentuneita?
Tapaan jonkun verran työttömiä työni vuoksi (terveydenhuoltoala). Useimmilla työttömillä syynä siihen, että viettävät aikaa paljon kotona, on rahan puute. Ei siis ole rahaa mennä mihinkään /tehdä mitään.
Tekemättömyys myös passivoi. Ilmaisia /edullisia palveluita olisi, kuten kirjastot, uimahallit, lenkkipolut jne. mutta kokemukseni mukaan työtömät viihtyvät näissä todella vähän.
🇺🇦🇮🇱
Odotan itse kuolon hetkeä sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paremmin tasan yhden työttömän, ja se ainakin on koko ajan menossa. Väittelee pian ja tekee kaikenlaista muutakin yleishyödyllistä niin paljon, että valitti viimeksikin, että pitäisi päästä töihin pian lepäilemään, ettei työttömyydestä tule kauhea burn out.
Minusta väitöskirjaa tekevästä ei voi käyttää termiä työtön.
Ei vaikka saisi samanaikaisesti työttömyyspäivärahaa.
Aloituksella haettiin varmaan kaltaisiani, jotka eivät tee yhtään mitään.
Paljon tosiaan vietän aikaa sohvan pohjalla. Näen kyllä lapsiani ja omia kavereita ja yleensä käyn myös päivittäisellä lenkillä. Mutta kuulun kohderyhmään nyt.
En tee mitään yleishyödyllistä paitsi olemalla olemassa ja se menee varmaan miinuksen puolelle.
Mun ex ja myöhemmin sitten ihan kaveri oli sohvalla makaava työtön. Se käytännössä löhösi suurimman osan päivästä sohvalla ja katsoi telkkaria. Välillä kiskoi kaljaa ja välillä ei, mutta kyllä se vuosikausia vietti suurimman osan ajastaan siinä sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi odotatte, että silakka heitettäisiin auki mollottavaan suuhun? Aina pitää töitä tehdä ruokansa eteen.
Sirkka-mummo, etelä-Helsinki
En tunne ketään työtöntä sohvalla makaajaa. Jokainen tuntemani työtön on huolissaan työttömyydestään sekä siitä, että töitä ei riitä kaikille. Hakemuksia lähetetään, välttämättä mitään vastausta ei kuulu. Haastatteluun päästessä kilpailet useiden kymmenien (ellei satojen) kanssa samasta paikasta. Joitakin onnistaa neljän vuoden haun jälkeen, joitakin ei ollenkaan, koulutuksesta riippumatta.
Pakkokurssit tai orjatyöt eivät työtöntä motivoi, sen sijaan vapaaehtoistyö ja muut projektit, joissa mahdollisuus auttaa muita tai kehittää itseään ja omaa osamistaan haluamaansa suuntaan. Monet aloittavat myös uuden alan opiskelun. Ei kukaan terve ihminen jää vain paikoilleen makaamaan!
Orjatyöt ja pakottaminen mihin tahansa työhön liki ilmaiseksi työvoimaksi on alistavaa heille, joilla on tutkinto jos toinenkin. Tai kenelle tahansa. Tulee tunne siitä, että me ihmiset todella olemme valtion ja yritysten omaisuutta...
Jotkut masentuvat vuosien yrittämisen ja köyhyyden siivittämänä. Ei ole varaa kuin välttämättömään, ei aina siihenkään. Katastrofi on jo se jos pyykinpesukone menee rikki tai sairastuu niin, että tarvitsee lääkityksen. Nämä ovat kukkarolle liikaa. Jatkuva stressi toimeentulosta ja työttömyydestä luo terveysongelmia ja ulkopuolisuudentunnetta. Jos haet toimeentulotukea on sinun ensin myytävä omaisuutesi, kuten autosi (jolla olisi mahdollisuus päästä töihin sitten kun töitä saa). Ihmiset ajetaan todella ahtaalle!
Terveisin, entinen yrittäjä, nykyinen kotiäiti
Kieltäydytään työhaastattelusta, koska ei haluta saada työpaikkaa suhteilla. Ei kuitenkaan haittaa elää muiden kustannuksella työttömyystuilla. Oikea järjen riemuvoitto.
Sinänsä kun jonkun on pakko olla työtön, niin hyvä kun on edes vapaaehtoinen työtön. Huvittaa vain kyvyttömyys analysoida miksei terve ihminen ole tehnyt päivääkään töitä. Luulee tosissaan sen varmaan olevan jonkun muun syy.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vain ymmärrä, koska minun tuntemani työttömät ovat (itseni mukaan lukien) aktiivisia, tekeviä, luovia ihmisiä. Miksi kukaan haluaisi käyttää vapaa-aikansa sohvalla maaten? Vai onko niin suuri osa tänne kirjoittavista masentuneita?
Tapaan jonkun verran työttömiä työni vuoksi (terveydenhuoltoala). Useimmilla työttömillä syynä siihen, että viettävät aikaa paljon kotona, on rahan puute. Ei siis ole rahaa mennä mihinkään /tehdä mitään.
Tekemättömyys myös passivoi. Ilmaisia /edullisia palveluita olisi, kuten kirjastot, uimahallit, lenkkipolut jne. mutta kokemukseni mukaan työtömät viihtyvät näissä todella vähän.
Kaverittomuus myös passivoi, kun ei ole ketään, kenen kanssa lähtisi juurikin vaikka lenkille tai kirjastoon. Yksinäisen on paikoin tosi vaikea motivoida itseään tekemään asioita, jotka tietää itselleen olevan hyväksi, mutta se ei vain tunnu riittävän tarpeeksi suureksi motivaatioksi.
Yhden, mutta tämä on kyllä ihan työkyvytön pahojen mielenterveysongelmien takia.
Tunnen pari.
Toinen on ollut työttömänä 90-luvulta. Viimeisimmät työsuhteensa sössi alkoholin kanssa läträämisen vuoksi. Häntä eivät aktiovoinnit letkauta pätkän vertaa.
Toinen on nuori työtön. Pahasti oppimishäiriöinen, lukihäiriö ym. Muutamasta koulutuksesta innostunut kovastikin, ongelmat opiskelussa tulivat esteeksi. Nykyään kärsii suunnattomasti itsetunto-ongelmista, kaverit kun alkavat olla työelämässä. Ujo on, ja arka. "Kaikki" ovat faktana kertoneet, ettei työtä voi saada ilman suhteita tai koulutusta, eikä koulutuksessa pärjännyt, vaikka koulun taholta kovasti avustettiinkin. Aktivointijärjestelmä vainentisestään ahdistaa ja saa nuoren sulkeutumaan enemmän
No minä olen itse työtön ja suuri osa päivästä menee sohvalla. En ole masentunut, mutta olen kroonisesti sydänsairas ja osittain työkyvytön - en kuitenkaan niin sairas, että pääsisin eläkkeelle. Lepäily ja asioiden tekeminen omaa vointia ja jaksamista kuunnellen on siis ihan kardiologin antama hoito-ohje. Siksipä on vaikea hakea työtäkään, kun lähes kaikkiin hommiin vaaditaan ominaisuuksia, joita minulla ei ole - hyvä fyysinen kunto, ajokortti ja auto, koulutuksesta puhumattakaan... Teen kyllä kaikenlaista luovaa, mm. kirjoitan ja ompelen, mutta ei siitä kukaan minulle palkkaa maksaisi.