Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naisystävän hankala lapsi
Isä(puoli)
15.06.2018 |
Joujou!
Minulla on sellainen tilanne että olen tutustunut (vuosi sitten) tähän kyseiseen naiseen ja hänen tällähetkellä 5v lapseensa.
Alkuun tämä lapsonen otti mut heti kaverikseen koska osasin korjailla js fiksailla kaikenlaista. Mutta nyt näin vuoden kyseisen perheen kanssa hengailtuani olen huomannut että lapsi aina pienenkin vastoinkäymisen kohdatessaan syyttää siitä heti joko äitiä tai sitten minua tai mun lasta (joka siis saman ikäinen). Jos hän esimerkiksi kompastuu omaan leluunsa nii heti alkaa huuto että "äiti ei ole siivonnut kunnolla leluja" ja siks sattui jalkaan.
Lasta on vauvasta asti suojeltu pettymyksiltä. Nykyäänkin lapselle jos jotain luvataan (vaikka askarteluhetki) ja esimerkiksi työhönkutsun takia se ei onnistuisikaan niin töihin jätetään menemättä jottei lapselle luvattu tekeminen menisikään mönkään.
Tällä kyseisellä lapsella on tapana AINA syyttää muita jos hän itse epäonnistuu tai ei uskalla tehdä jotain asiaa jota häneltä pyydetään.
Vanhempi itsekin on sitä mieltä että lapsen käytös on huonoa, mutta aina näiden syyttelyraivareiden pikkuisenkin laimennettua tämä vanhempi alkaa hyssyttelemään ja mielistelemään lastaan.
Saako tälläistä käytöstä mitenkään enää korjattua vai kannattaako minun ja mun lapseni perääntyä tästä suhteesta vähin äänin takavasemmalle?
Oma ipana on opetettu myös sietämään pettymyksiä. Ymmärtää jo näin 5 vuotiaana hyvin jos jotain kivaa suunniteltua ei silloin tällöin ehdikkään toteuttamaan. Hän toteaa vain että tehdään (se kiva juttu) joskus toisten.
En tiedä mikä tän mun avautumisen tarkoitus oli mutta jos joku osais vähän ees neuvoa niin olisin onnellinen!
Kiitos ja anteeksi :)
Kommentit (17)
No luojalle kiitos lapsi on poika eikä milla ole kiinnostusta tollasiin sairaisiin juttuihin noonli sulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota heti. Äiti on kasvattanut jo 5v tuolla tyylillä, tuskin muuttaa tapojaan.
No siellä kasvatetaan pikkutyrannia. Koulussa sitten korjaillaan kasvatuksen jälkiä se mitä pystytään . Eräs viisas rehtori sanoi, että tuottakaa lapsillenne pettymyksiä , hallitusti tottakai - eikä liikaa. Näitä huonosti käyttäytyviä piltte näkee vuosi vuodelta enemmän koulumaailmassa . Voi kun vanhemmat uskaltaisivat olla vanhempia.
Omaa kokemusta on uusperheen arjesta. Minulla lapsia, miesystävällä ei.
Samanlaiset arvot ja kasvatuslinjaukset ovat keskeisessä roolissa, jos parisuhdetta ja perhe-elämää halutaan menestyksekkäästi hoitaa.
Sinuna ottaisin asian puheeksi naisystäväsi kanssa mahdollisimman pian. Rehellinen keskustelu, syyttämättä ja vertailematta omaa lastasi (tämä saattaa provosoida keskustelua), kerrot huomiosi lapsen käytöksestä.
Älä lyö vielä hanskoja tiskiin, jos suhde muuten on hyvä. Uskon, että 5-vuotias pystyy vielä omaksumaan uusia tapoja ja ennen kaikkea oppimaan oikeaa tunneilmaisua.
Ennen kaikkea naisystäväsi pitäisi saada huomaamaan, että aikuiset vetävät ne kasvatuslinjat ja rajat, lapset eivät ole pomoja. Pettymysten sietäminen kasvattaa lasta ja hän saa paremmat eväät elämään.
Laita stoppi curling-äidille, mutta tee se tosiaan syyttelemättä ja vertaamatta omaan lapseesi, rauhallisesti keskustellen ja perustellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla olekaan kiinnostusta mutta miehillä on kiinnostusta teinityttöihin. Kukaan mies ei voi väittää muuta.
On erittäin epätodennäköistä, että tilanne muuttuisi. Tuttuni oli juuri tuollainen jo ihan pienenä, ja on edelleen nelikymppisenä. Vanhempi ei muuta tapojaan, koska ei pysty, ja lapsi on jo oppinut tuollaiseksi, ja voi olla ihan luonteeltaankin kiero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti vielä voi tehdä paljonkin, mutta se vaatisi yhteistyötä äidin kanssa. Jos äiti "pelkää" liikaa lapsen pettymystä tai kiukkua eikä uskalla olla jämpti, on sinun vaikea muuttaa tilannetta. Valitettavasti vanhemman tapa käsitellä ongelmatilanteita alkaa kyllä heijastua lapsen käyttäytymiseen.
5-vuotiaan tunne-elämä on vielä hyvin kehittymätöntä, eikä esimerkiksi pettymysten sietoa voi kaikilta 5-vuotiailta odottaa. Lapsissa on todella paljon eroja tässä suhteessa. Nyrkkisääntö on, että kouluikäisen pitäisi osta jo käsitellä pettymystä, häviämistä yms. ilman raivareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatustieteilijä kirjoitti:
5-vuotiaan tunne-elämä on vielä hyvin kehittymätöntä, eikä esimerkiksi pettymysten sietoa voi kaikilta 5-vuotiailta odottaa. Lapsissa on todella paljon eroja tässä suhteessa. Nyrkkisääntö on, että kouluikäisen pitäisi osta jo käsitellä pettymystä, häviämistä yms. ilman raivareita.
Äiti jatkaa tekstin perusteella toimintaansa joten tilanne jatkuu samanlaisena ja pahenee lapsen kasvaessa. Jos äiti pyrkisi toimimaan toisin ehkä tilanne voisi muuttua.
Ei ole miehen kirjoitusta tuo aloitus, vaikka kuinka yrität laittaa alkuun "jou, jou".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näinhän se on että rakastan tätä naista oikein kovasti. Plus jaetaan muuten samanlainen arvomaailma!
Muutenhan en neuvoa olis kysynytkään! :)
Nykyinen puolisoni ihailee oman lapseni käytöstä ihan kympillä(oma kehu haisee :D)
Ja on siis kysynyt multa apuakin ja neuvoja oman lapsensa kanssa. Ei tosin ole niitä osannut noudattaa kuitenkaan. Minä saan hänen lastaan komentaa, mutta hän itse ei siihen kykene muuten kuin ensin huutamalla ja sit mielistellään ja hyvitellään.
Ja siis hänen ex-puolisonsa noudattaa tätä samaa kasvatuslinjaa. Ja hänellä on hyvin määräävä linja myös tähän mun nykyiseen tyttöysyävään.
Hän saa siis päättää lapsen kesäloma-ajat kunkin vanhemman luona jne jne.
Tässä tarinaa meidän elämästä hiukkasen lisää
T AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen kasvatus tuottaa narsistisia persoonallisuuksia. Lapsosesta kasvaa siis ihmishirviö, joka ei kykene empatiaan eikä tunteisiin muutoinkaan. En hirveästi sitoutuisi tuollaiseen naiseen ja hänen lapseensa.
M45
Vierailija kirjoitti:
No siellä kasvatetaan pikkutyrannia. Koulussa sitten korjaillaan kasvatuksen jälkiä se mitä pystytään . Eräs viisas rehtori sanoi, että tuottakaa lapsillenne pettymyksiä , hallitusti tottakai - eikä liikaa. Näitä huonosti käyttäytyviä piltte näkee vuosi vuodelta enemmän koulumaailmassa . Voi kun vanhemmat uskaltaisivat olla vanhempia.
Alkuperäisestä kirjottajasta tuntuu aika samalle mutta hittokun tykkään tästä naisesta ihan liikaa:(
Voisikohan tän äidin päätä saada jotenkin käännettyä kasvatustyylin suhteen? Onko kellään kokemusta onnistuneesta suunnan käännöstä?!
-ap
Oliskohan tuo muiden syyttely äidiltä opittua? "Taasko sinä...", "Sinun takiasi..." Mietin vaan, että raivoaako äiti paljon lapselle.
Väsynyt vanhempi ei aina jaksa käytyäytyä lapsen kanssa niin kuin pitäisi. Vielä jos lapsikin on "vaikeampi" ja tempperamenttisempi.
Alue: Aihe vapaa
Lapsissa on myös synnyinnäisiä luonne-eroja.