Lue keskustelun säännöt.
Saako henkilökohtaisen avustajan avustettava kertoa muille avustajansa asioita?
15.06.2018 |
Työskentelen siis henkilökohtaisena avustajana ja nyt on useamman kerran käynyt ilmi, että tämä avustettava on kertonut minun asioitani esimerkiksi omille kavereilleen. Hän on kertonut esimerkiksi nimeni, missä asun ja mitä opiskelen. Lisäksi hän on ilmeisesti haukkunut minua näille kavereille.
Olen onneksi ensi viikolla lopettamassa koko paskatyön, mutta tuli vaan mieleen, onko tällä mitään oikeutta kertoa asioistani. Eikö tällä tavallaan työnantajalla ole vaitiolovelvollisuus työntekijästä?
Kommentit (12)
Vaikka avustettava onkin tavallaan työnantajan roolissa, niin en silti luottaisi mihinkään tuollaiseen vaitiolo-oletukseen. En ikinä kertoisi hoidettaville mitään sellaisia asioita, joita en haluaisi kaiken maailman tietävän. En yleensä ole kertonut kuin etunimeni ( ja sukunimen VAIN jos sen kertomiselta ei voi mitenkään kohteliaasti välttyä), iän ja sitten todella harmittomia asioita, esim. koirastani. Olen aina pyrkinyt arvioimaan hoidettavaa siinä mielessä että mitä kannattaa kertoa. Mitään työpaikan asioita en kommentoi hoidettavalle vaikka kysyisivät suoraan. Monet ottavat puheeksi, että tapahtuikos sitä ja tätä ja x hoitaja on semmoinen ja tekee tämmöistä. En ole ottanut sellaisiin kantaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään hän ei saa puhua asioitasi.
Työhönottotilanteessa kaikki yleensä keskittyvät vain avustettavan oikeuksiin ja työntekijän velvollisuuksiin. Tästä asetelmasta alkaa koko työsuhteen vääristyminen alistussuhteeksi avustettavan ja hänen lähipiirinsä mielestä. Myös vammaispalvelusosiaalityötekijät keskittyvät avustettavan miellyttämiseen vaikka he voisivat vaikuttaa työntekijän olosuhteiden parantamiseen.
Riippuu siitä, kuka maksaa palkkasi eli onko hän asiakkaasi vai työnantajasi.
No ei saa, mutta ei avustajankaan pidä omia asioitaan avustettavalle holtittomasti kertoa. On myös mahdollista ja jopa todennäköistä, että jotkut lievästi tai vähän enemmän kehitysvammaiset eivät edes ymmärrä sellaisia asioita kuin vaitiolovelvollisuus jne., joten kannattaa harkita aina tilannekohtaisesti näitä juttuja keskinäisen kommunikaation yhteydessä.
Ei saisi, mutta esimerkiksi jotkut kehitysvammaiset saattavat olla todella avoimia myös omissa asioissaan, eivätkä välttämättä ymmärrä käsitteitä yksityisyys tai vaitiolo. Kannattaa kertoa itsestään mahdollisimman harmittomia asioita, eikä tarkkoja faktoja esim. missä asuu. Vähän aikaa työskentelin kehitysvammaisten parissa ja ei he kaikki ymmärrä työntekijän ja kaverin eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka avustettava onkin tavallaan työnantajan roolissa, niin en silti luottaisi mihinkään tuollaiseen vaitiolo-oletukseen. En ikinä kertoisi hoidettaville mitään sellaisia asioita, joita en haluaisi kaiken maailman tietävän. En yleensä ole kertonut kuin etunimeni ( ja sukunimen VAIN jos sen kertomiselta ei voi mitenkään kohteliaasti välttyä), iän ja sitten todella harmittomia asioita, esim. koirastani. Olen aina pyrkinyt arvioimaan hoidettavaa siinä mielessä että mitä kannattaa kertoa. Mitään työpaikan asioita en kommentoi hoidettavalle vaikka kysyisivät suoraan. Monet ottavat puheeksi, että tapahtuikos sitä ja tätä ja x hoitaja on semmoinen ja tekee tämmöistä. En ole ottanut sellaisiin kantaan.
Työsopimukseen olet kirjouttanut varmaan nimen kohdalle että olet Ripe.
En ole kertonut sukunimeäni. Se luki työsopimuksessa. Asuinpaikkani hän ilmeisesti selvitti jostain, koska sitäkään en kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä valtiosalaisuus se nimi on? 😁
Ei saa. Minulla on päinvastainen ongelma. Avustaja kertoo minun asioistani muille ja esimerkiksi muiden avustettavien asioista minulle (mm. heidän terveydentilastaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän avustettavan täytyy tietää avustajan koko nimi Eikä se ole mikään valtion salaisuus että kuka avustajana on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään hän ei saa puhua asioitasi.
Työhönottotilanteessa kaikki yleensä keskittyvät vain avustettavan oikeuksiin ja työntekijän velvollisuuksiin. Tästä asetelmasta alkaa koko työsuhteen vääristyminen alistussuhteeksi avustettavan ja hänen lähipiirinsä mielestä. Myös vammaispalvelusosiaalityötekijät keskittyvät avustettavan miellyttämiseen vaikka he voisivat vaikuttaa työntekijän olosuhteiden parantamiseen.
Ja automaattisesti aina työntekijän olosuhteita pitää parantaa?
Ei!