Synnytyskuolema

Synnytys on niin iso asia että saa sitä pelätäkin.

Usein synnytys on naiselle ensimmäinen kerta kun jokin asia ei ole omassa kontrollissa, pitää vain ottaa vastaan mitä tulee. Ensimmäinen kerta sairaalassa, koko elämä muuttumassa, eikä kukaan voi taata että kaikki varmasti menee hyvin. On se pelottavaa.

Yritin itse ajatella niin että oman lapsen syntymä on niin ainutlaatuista ja suurta, että se saakin pelottaa. Olisi outoa olla täysin pelkäämättä yhtä elämän suurimmista asioista.

Lohdullista tietysti ajatella, että muuhun maailmaan verrattuna synnyttäminen Suomessa on todella turvallista. Sitten tulee kuitenkin aina näitä, kun just täpärästi pelastui verensiirroilla tai "naapurin äiti kuoli synnytykseen" -tarinoita ja tuntuu, että ne ovat ihan liian todellisia ja voivat osua kolikkoa heittämällä kenen kohdalle tahansa.

T. Pelokas

Mä kohdistaisin pelkoni siihen että vauvalle tapahtuu jotain, en itseeni..

Pelokas kirjoitti:

Onko muita, jotka kärsineet kamalasta synnytyskuoleman pelosta? Ilmeisesti se kuitenkin Suomessakin jopa vähän todennäköisempää kuin liikennekuolema...

MITÄ mä just luin..?

Vierailija kirjoitti:

Synnyttämättömän on vaikea kuvitella miten siinä niin kauheasti verta vuotaa. Luonnollinen tapahtuma. Mutta istukkahan jättää valtavan haavan!

Yksi tuttu valitti synnytyksen jälkeen hirveää väsymystä. Kätilö vain tyynnytteli että normaalia. Kunnes tutulta meni taju. Hänellä oli valtava sisäinen verenvuoto. Pelastui verensiirrolla.

Yleistä on että synnyttäjä on todella muiden armoilla ja mitä vain saattaa tapahtua.

Onko ihan fiksua tulla lietsomaan pelkoa, kun toinen on jo valmiiksi ihan kauhuissaan... Ap jätä googlettamiset ja kauhutarinat omaan arvoonsa ja mieti jotain muuta. Kaikkea voi sattua elämässä, totta, mutta suurimman osan ajasta kaikki sujuu hyvin, eikä mitään kauheaa tapahdukaan.

Kiitos mukavista sanoista. Yritetään kovasti tsempata!

T. Pelokas

Vierailija kirjoitti:

Pelokas kirjoitti:

Onko muita, jotka kärsineet kamalasta synnytyskuoleman pelosta? Ilmeisesti se kuitenkin Suomessakin jopa vähän todennäköisempää kuin liikennekuolema...

MITÄ mä just luin..?

Mikähän tässä asiassa on sulle epäselvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelokas kirjoitti:

Onko muita, jotka kärsineet kamalasta synnytyskuoleman pelosta? Ilmeisesti se kuitenkin Suomessakin jopa vähän todennäköisempää kuin liikennekuolema...

MITÄ mä just luin..?

Mikähän tässä asiassa on sulle epäselvää?

En kans tajua, että niin mikä jäi epäselväksi?

Kuolema tulee joskus kuitenkin. Ei ole hirveästi väliä milloin. Sen pelkääminen myös huonontaa elämän laatua merkittävästi. Mielestäni nopea kuolema parempi kun pitkään jatkunut sairaana oleminen jonka seurauksena kuolema.

Itselläni oli taas sellaista, että en tuntenut pelkoa kuoleman mahdollisuuden edessä, mutta jotenkin oli sellainen tunne että tulen kuolemaan. Siksi aiheutin miehelle ahdistusta puhumalla mm. siitä, miten asiat järjestyvät jos minä en selviä synnytyksestä hengissä. Miestä järkytti erityisesti se, että minulle kuolema oli jotenkin täysin rauhallinen ja hyväksytty ajatus, ihan kuin olisin jotenkin ennaltanähnyt että niin tulee käymään ja sen hyväksynyt. Ja että hän ei ollut koskaan ajatellutkaan että voisi joutua olemaan vastasyntyneen yh.

No, en kuollut synnytykseen eikä lähellekään. Normaali alatiesynnytys jossa tuli pieniä repeämiä, eipä muuta. Mutta tuon jälkeen en ole pelännyt kuolemaa enkä oikeastaan kipuakaan enää ollenkaan, jotenkin kai mielessäni raskausaikana onnistuin käsittelemään ne psyykkisesti ja hyväksymään täysin osaksi elämää omalle kohdalleni.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella luottamaan omaan kehoonsa. Naiset ovat vuosituhansien ajan pystyneet synnyttämään olosuhteista riippumatta. Ja nykyään on sentään lääketiede ja hoitohenkilökunta apuna jos tulee jotain poikkeavaa. Mutta noin niin kuin pääpiirteittäin keho hoitaa kyllä sen synnytyksen ihan itsekseen.

Aika vähättelevä asenne sinulla. Tutkitusti ensisynnytys on naisille traumaattisempi kokemus kuin raiskatuksi tuleminen. Tuskin silti sanoisit raiskatulle, että naisia on raiskattu vuosituhansien ajan, että turha sinun sitä raiskausta surra.

Toisen lapsen synnytyksessä sain sisäisen verenvuodon. Meni vähän aikaa ennen kuin se huomattiin, hb taisi olla 58 kun mitattiin ja sitten tuli jo hoitajille kiire tankata verta. Pari tuntia leikkaussalissa ja vuoto saatiin korjattua. Onneksi oli viimeinen lapsi, niin ei ole tarvinnut sen jälkeen synnyttää. Olen itse alan ammattilainen että heti kuullessani tuon hb lukeman tajusin että nyt on asiat huonosti. Onneksi vauva oli tuossa vaiheessa jo ulkona ja voi normaalisti. Suomalaisessa sairaalassa selvisin ja aika nopeasti kuntouduin hoitamaan vauvaa ja taaperoa. Hurja kyllä ajatella että jossain kehitysmaan savimajassa synnyttäessä olisin jo kuollut....

Vierailija kirjoitti:

Tilastoiden perusteella jos mennään, niin

- Alle 1-vuotiaita kuoli (2014) 125/57 232 = 0,21%

- Liikenteessä loukkaantuneita (2015) 876/5 480 000 = 0,01%

- Liikenteessä kuolleita (2015) 270/5 480 000 = 0,004%

- Tapaturmassa kuolleita (2015) 2200/5 480 000 = 0,04% ja jos tästä haluaa laskea, että vain 1/3 tapaturmista tapahtuu työikäisille, eli alle 65-vuotiaille niin 733/5 480 000 = 0,01%

- Leikkauskomplikaatioihin kuolleita (2006-2010) 116/1 425 000 = 0,008%

- Se, että 30-35-vuotias mies sairastuu syöpään (2015) 120/178 644 = 0,07% ja kuolee siihen tautiin 24/178 644 = 0,013%

Lähes kaikki nämä siis käytännössä todennäköisempiä kuin synnytyksessä kuoleminen.

T: 8

Toi sun "tilastointi" on aikamoista kuraa. Kaikki ryhmän "alle 1 vuotiaat" ovat alle 1-vuotiaita jatkuvasti, mutta 5 480 000 suomalaista ei ole liikenteessä jatkuvasti ja osa tuskin koskaan. Nämä eivät ole vertailukelpoisia lukuja mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella luottamaan omaan kehoonsa. Naiset ovat vuosituhansien ajan pystyneet synnyttämään olosuhteista riippumatta. Ja nykyään on sentään lääketiede ja hoitohenkilökunta apuna jos tulee jotain poikkeavaa. Mutta noin niin kuin pääpiirteittäin keho hoitaa kyllä sen synnytyksen ihan itsekseen.

Aika vähättelevä asenne sinulla. Tutkitusti ensisynnytys on naisille traumaattisempi kokemus kuin raiskatuksi tuleminen. Tuskin silti sanoisit raiskatulle, että naisia on raiskattu vuosituhansien ajan, että turha sinun sitä raiskausta surra.

No nyt heti linkkiä näihin "tutkimuksiin".

No, eipähän tarvisi valvoa vauvan kanssa ja kuunnella huutoa kun olisi kuollut 🙌 puolensa ja puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä pelkopolin asiakas, mutta näin tilastofriikkinä taas: alatiesynnytys on sektiota turvallisempi vaihtoehto, eli en vapaaehtoisesti sektiota halua. Kiitos kuitenkin lohdutuksen sanoista, ei auta kuin toivoa etten siellä h-hetkenä kauhusta ja pelosta kangistu.

T. Pelokas

Itse meinasin kuolla alatiesynnytykseen vauvan kanssa. Sektio pelasti.

Ai niin... lisänä vielä, että ei siinä H-hetkenä ehdi kangistua pelosta sun muuta. Tilanne vie mukanaan ja on pakko toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilastoiden perusteella jos mennään, niin

- Alle 1-vuotiaita kuoli (2014) 125/57 232 = 0,21%

- Liikenteessä loukkaantuneita (2015) 876/5 480 000 = 0,01%

- Liikenteessä kuolleita (2015) 270/5 480 000 = 0,004%

- Tapaturmassa kuolleita (2015) 2200/5 480 000 = 0,04% ja jos tästä haluaa laskea, että vain 1/3 tapaturmista tapahtuu työikäisille, eli alle 65-vuotiaille niin 733/5 480 000 = 0,01%

- Leikkauskomplikaatioihin kuolleita (2006-2010) 116/1 425 000 = 0,008%

- Se, että 30-35-vuotias mies sairastuu syöpään (2015) 120/178 644 = 0,07% ja kuolee siihen tautiin 24/178 644 = 0,013%

Lähes kaikki nämä siis käytännössä todennäköisempiä kuin synnytyksessä kuoleminen.

T: 8

Toi sun "tilastointi" on aikamoista kuraa. Kaikki ryhmän "alle 1 vuotiaat" ovat alle 1-vuotiaita jatkuvasti, mutta 5 480 000 suomalaista ei ole liikenteessä jatkuvasti ja osa tuskin koskaan. Nämä eivät ole vertailukelpoisia lukuja mitenkään.

Jalankulkijatkin lasketaan liikenteen käyttäjiksi, käytännössä kaikki jotka poistuvat omalta pihalta ovat liikenteen käyttäjiä. Luku ei varmasti ole päivittäin tuo koko Suomen asukasluvun suuruinen, mutta millä muulla tavalla päivittäistä tieliikennekäyttöä voisi käytännössä laskea? Onko Suomessa vielä sellaisia ihmisiä kun ovat täysin omavaraisia, eivätkä ikinä ole osa liikennettä?

T: 8

Olen ehkä jäävi kommentoimaan tähän, koska uskovaisena ihmisenä en pelkää kuolemaa. Mutta usein olen miettinyt, että elämä ilman kuolemanpelkoa on niin helpottava tekijä, että sen soisi jokaiselle, niin ateistille kuin tapaluterilaiselle. Kuolema tulee jokaiselle joskus, sitä ennen nautitaan elämästä. Ap:lle onnea synnytyksen!

Pelokas kirjoitti:

Onko muita, jotka kärsineet kamalasta synnytyskuoleman pelosta? Ilmeisesti se kuitenkin Suomessakin jopa vähän todennäköisempää kuin liikennekuolema...

tämäkin vielä :/ Mua on pelottanut aina että repeän takapuoleen asti tai että lapsi kuolee synnytyskanavaan/ennenaikaisesti kohtuun... Kuolemat on nykyään Suomessa käsittääkseni erittäin harvinaisia, niin en oo osannut pelätä sitä...