Lue keskustelun säännöt.
Paljastui, että teini on käynyt koko kevään psykiatrian poliklinikalla??
14.06.2018 |
Ikää hänellä on 18 vuotta eli hoitanut kaiken itse. Tänään kuitenkin olin laittamassa häntä hoitamaan iltatähteämme, koska minun täytyi lähteä lyhyellä varoitusajalla ystävättäreni luokse muuttoavuksi. Teini ei suostunut ja kun sanoin että siinä tapauksessa hän saa etsiä oman kämpän, jos ei viitsi pientä palvelusta ruuan ja kodin eteen.
No teini pudottikin pommin. Sanoi, ettei voi hoitaa veljeään, koska oli sovittu lääkäriaika. Shokkiuutinen. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä että tyttärelläni olisi mielenterveysongelmia. On hän ollut vähän vaisu ja viihtynyt paljon omassa huoneessaan, mutta sen olen pistänyt stressaavan abikevään piikkiin.
Olisi helpompaa tulla toimeen tämän asian kanssa, jos ongelma olisi ollut pieni, tyyliin ahdistusta. Ei, hänellä on psykoottinen masennus. Näkee tummia hahmoja ja kuulee jonkun miehen kannustavan tsemurhaan.
Järkyttävää. :( Piti tulla kertomaan tästä jollekulle.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää
Ai psykoottista masennusta? Tuskin se nyt kylvämällä on ilmaantunut. Jotkut reagoi noin, siihen on lääkitys.
Olosuhteet ja kokemukset laukaisee oireilun.
Minulla laukaisi myös abikevät, olin jopa osastolla. Ihan normaalit kotiolot. Meilläkin piti tehdä hommia täysi-ikäisenä. Ehkä se tosiaan oli se (not).
Miksi pitää heti lähteä v ttuilemaan?
Kenelle? Kertoi että kävi noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen noin 14-vuotiaasta asti sairastanut keskivaikeaa masennusta, ahdistusta ja sos tilanteiden pelkoa. Nykyään olen 19.v ja äitini ymmärrys näissä asioissa on ollut erittäin tärkeää. Hän on minun kauttani alkanut ymmärtämään paremmin mielenterveysongelmia ja ottanut niistä itsekkin selvää. Hän ymmärtää minua ja tukee minua oli asia mikä tahansa.
Muutama päivä sitten minulla oli huonompi päivä ja äitini soitti minulle (asun omillani) ja heti hän huomasi, että kaikki ei ole okei ja oli valmis ajamaan luokseni (asun 250 km päässä) ja jutteli kanssani pitkään. Illalla laittoi vielä viestiä ja seuraavana aamuna hän kysyi mikä olo minulla on.
Tälläinen äiti sinunkin pitäisi olla tytärtäsi kohtaan. Voit ihan itse miettiä, miksei hän ole kertonut sinulle asiasta.
Höpöhöpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää
Ai psykoottista masennusta? Tuskin se nyt kylvämällä on ilmaantunut. Jotkut reagoi noin, siihen on lääkitys.
Olosuhteet ja kokemukset laukaisee oireilun.
Minulla laukaisi myös abikevät, olin jopa osastolla. Ihan normaalit kotiolot. Meilläkin piti tehdä hommia täysi-ikäisenä. Ehkä se tosiaan oli se (not).
Miksi pitää heti lähteä v ttuilemaan?
Kenelle? Kertoi että kävi noin?
Ehkä hän ei tosiaan v ttuillut (not).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen noin 14-vuotiaasta asti sairastanut keskivaikeaa masennusta, ahdistusta ja sos tilanteiden pelkoa. Nykyään olen 19.v ja äitini ymmärrys näissä asioissa on ollut erittäin tärkeää. Hän on minun kauttani alkanut ymmärtämään paremmin mielenterveysongelmia ja ottanut niistä itsekkin selvää. Hän ymmärtää minua ja tukee minua oli asia mikä tahansa.
Muutama päivä sitten minulla oli huonompi päivä ja äitini soitti minulle (asun omillani) ja heti hän huomasi, että kaikki ei ole okei ja oli valmis ajamaan luokseni (asun 250 km päässä) ja jutteli kanssani pitkään. Illalla laittoi vielä viestiä ja seuraavana aamuna hän kysyi mikä olo minulla on.
Tälläinen äiti sinunkin pitäisi olla tytärtäsi kohtaan. Voit ihan itse miettiä, miksei hän ole kertonut sinulle asiasta.
Höpöhöpö.
Tai sitten joillakin meistä siunaantuu oikeasti hyvät vanhemmat. Minun tapauksessa äitini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen noin 14-vuotiaasta asti sairastanut keskivaikeaa masennusta, ahdistusta ja sos tilanteiden pelkoa. Nykyään olen 19.v ja äitini ymmärrys näissä asioissa on ollut erittäin tärkeää. Hän on minun kauttani alkanut ymmärtämään paremmin mielenterveysongelmia ja ottanut niistä itsekkin selvää. Hän ymmärtää minua ja tukee minua oli asia mikä tahansa.
Muutama päivä sitten minulla oli huonompi päivä ja äitini soitti minulle (asun omillani) ja heti hän huomasi, että kaikki ei ole okei ja oli valmis ajamaan luokseni (asun 250 km päässä) ja jutteli kanssani pitkään. Illalla laittoi vielä viestiä ja seuraavana aamuna hän kysyi mikä olo minulla on.
Tälläinen äiti sinunkin pitäisi olla tytärtäsi kohtaan. Voit ihan itse miettiä, miksei hän ole kertonut sinulle asiasta.
Höpöhöpö.
Tai sitten joillakin meistä siunaantuu oikeasti hyvät vanhemmat. Minun tapauksessa äitini.
Eikö isäs sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen noin 14-vuotiaasta asti sairastanut keskivaikeaa masennusta, ahdistusta ja sos tilanteiden pelkoa. Nykyään olen 19.v ja äitini ymmärrys näissä asioissa on ollut erittäin tärkeää. Hän on minun kauttani alkanut ymmärtämään paremmin mielenterveysongelmia ja ottanut niistä itsekkin selvää. Hän ymmärtää minua ja tukee minua oli asia mikä tahansa.
Muutama päivä sitten minulla oli huonompi päivä ja äitini soitti minulle (asun omillani) ja heti hän huomasi, että kaikki ei ole okei ja oli valmis ajamaan luokseni (asun 250 km päässä) ja jutteli kanssani pitkään. Illalla laittoi vielä viestiä ja seuraavana aamuna hän kysyi mikä olo minulla on.
Tälläinen äiti sinunkin pitäisi olla tytärtäsi kohtaan. Voit ihan itse miettiä, miksei hän ole kertonut sinulle asiasta.
Höpöhöpö.
Tai sitten joillakin meistä siunaantuu oikeasti hyvät vanhemmat. Minun tapauksessa äitini.
Eikö isäs sitten?
Ei. Erosivat kun olin 4-vuotias ja isäni on alkoholisti, patologinen valehtelija ja narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen noin 14-vuotiaasta asti sairastanut keskivaikeaa masennusta, ahdistusta ja sos tilanteiden pelkoa. Nykyään olen 19.v ja äitini ymmärrys näissä asioissa on ollut erittäin tärkeää. Hän on minun kauttani alkanut ymmärtämään paremmin mielenterveysongelmia ja ottanut niistä itsekkin selvää. Hän ymmärtää minua ja tukee minua oli asia mikä tahansa.
Muutama päivä sitten minulla oli huonompi päivä ja äitini soitti minulle (asun omillani) ja heti hän huomasi, että kaikki ei ole okei ja oli valmis ajamaan luokseni (asun 250 km päässä) ja jutteli kanssani pitkään. Illalla laittoi vielä viestiä ja seuraavana aamuna hän kysyi mikä olo minulla on.
Tälläinen äiti sinunkin pitäisi olla tytärtäsi kohtaan. Voit ihan itse miettiä, miksei hän ole kertonut sinulle asiasta.
Riippuu kyllä näkökulmasta. Jotkut lapset pyrkii kontrolloimaan vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen noin 14-vuotiaasta asti sairastanut keskivaikeaa masennusta, ahdistusta ja sos tilanteiden pelkoa. Nykyään olen 19.v ja äitini ymmärrys näissä asioissa on ollut erittäin tärkeää. Hän on minun kauttani alkanut ymmärtämään paremmin mielenterveysongelmia ja ottanut niistä itsekkin selvää. Hän ymmärtää minua ja tukee minua oli asia mikä tahansa.
Muutama päivä sitten minulla oli huonompi päivä ja äitini soitti minulle (asun omillani) ja heti hän huomasi, että kaikki ei ole okei ja oli valmis ajamaan luokseni (asun 250 km päässä) ja jutteli kanssani pitkään. Illalla laittoi vielä viestiä ja seuraavana aamuna hän kysyi mikä olo minulla on.
Tälläinen äiti sinunkin pitäisi olla tytärtäsi kohtaan. Voit ihan itse miettiä, miksei hän ole kertonut sinulle asiasta.
Höpöhöpö.
Tai sitten joillakin meistä siunaantuu oikeasti hyvät vanhemmat. Minun tapauksessa äitini.
Eikö isäs sitten?
Ei. Erosivat kun olin 4-vuotias ja isäni on alkoholisti, patologinen valehtelija ja narsisti.
Nih! 😂
Vaikka ei olisikaan ollut hoitoaikaa, olisi silti voinut hänellä olla jokin muu ennalta sovittu meno. Lapsi ei ole minkään ikäisenä robotti, jonka voi pakottaa hoitelemaan jonkin toimenpiteen.
Lisäksi uhkaus oli täysin ylimitoitettu. Nyt saattaakin käydä niin, että välinne ovat vaarassa katketa. Jos vaikka sairaalan sosiaalityöntekijä saa vihiä ja kannustaa teiniä omilleen omaan kotiin tai tukiasuntoon, jotta ylireagoiva lähisukulainen ei pääse vaarantamaan parantumista. Voi voi, kukas nuorimman lapsesi sitten hoitaa? (Muuten, onko hänellä toinenkin vanhempi?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen noin 14-vuotiaasta asti sairastanut keskivaikeaa masennusta, ahdistusta ja sos tilanteiden pelkoa. Nykyään olen 19.v ja äitini ymmärrys näissä asioissa on ollut erittäin tärkeää. Hän on minun kauttani alkanut ymmärtämään paremmin mielenterveysongelmia ja ottanut niistä itsekkin selvää. Hän ymmärtää minua ja tukee minua oli asia mikä tahansa.
Muutama päivä sitten minulla oli huonompi päivä ja äitini soitti minulle (asun omillani) ja heti hän huomasi, että kaikki ei ole okei ja oli valmis ajamaan luokseni (asun 250 km päässä) ja jutteli kanssani pitkään. Illalla laittoi vielä viestiä ja seuraavana aamuna hän kysyi mikä olo minulla on.
Tälläinen äiti sinunkin pitäisi olla tytärtäsi kohtaan. Voit ihan itse miettiä, miksei hän ole kertonut sinulle asiasta.
Riippuu kyllä näkökulmasta. Jotkut lapset pyrkii kontrolloimaan vanhempiaan.
Ehkä jos muuten on jäänyt vaille niitä asioita, joita lapsi tarvitsee? En oikein tiedä, mitä yrität sanoa.
Minäkään en oikein ymmärrä että mitä sitten. Siellähän käy tosi moni. Ei niistä äiskälle ekana puhuta.
17-vuotias