Miten Suomen sodat 39-45 vaikuttavat elämääsi nyt?

Mun vanhemmat ovat molemmat sodan ajan lapsuuden kokeneita. Äiti syntyi just kun sota alkoi ja isä on karjalan evakko. Isän elämään sota on vaikuttanut aika paljonkin, koska lähteminen kannakselta oli niin dramaattista ja hänen äitinsä oli täysin traumatisoitunut siitä. Sotavuosien ajan isä eli kaksin epätasapainoisen äitinsä kanssa ja oli 8-vuotias, kun sota päättyi.

Isän isä, veli ja sisko olivat kaikki rintamalla, sisko lottana. Sodan päättymisen jälkeen he piileskelivät pitkään (ilmeisesti poliittisista syistä) ennen kuin palasivat kotiin. Isällä ei koskaan ollut omaan isäänsä oikein normaalia suhdetta ja isänsä oli tietysti hirveän stressaantunut sodan jälkeen. Oli joutunut olemaan vastuussa raskaista asioista, vaikka ei ollutkaan missään etulinjalla.

Mun omassa lapsuudessa sodasta ja puolustusvoimista puhuttiin aivan jatkuvasti ja minulla oli aina sellainen olo, että sota voi puhjeta hetkenä minä hyvänsä. Sotapuhe ei käsitellyt niinkään ampumisia tai puolustuslinjoja, vaan se oli sellaista maanpuolustuskyvyn arviointia, politiikkaa ja muuta abstraktimman tason puhetta.

Köyhyys sen sijaan ei ole ollut niin arjessa teemana, vaikka mun ollessani lapsi vanhemmilla olikin rahasta tiukkaa. Omat vanhempani ovat työteliäitä, mutta ovat aina tottuneet hyvään elintasoon. Jopa siinä määrin, että se joskus tuntuu itsestäni oudolta - ts. siltä, etten itse koskaan tule sellaista saavuttamaan. Heidän itsestäänselvyytensä eivät ole minun itsestäänselvyyksiäni.

Ei tarvinnut palvella 2-4 vuotta neuvostoarmeijassa ja loppusotaa Afganistanissa.

Ainoastaan sillä, että mua ryssitellään, koska olen puoliksi venäläinen ja mulle huudellaan, että mun pitäs painua takasin mistä oon tullutkin. Eli suomalaiseen sairaalaan synnytysosastolle?

Sen verran vaikuttaa että olen olemassa, kun vaari ei kaatunut talvi- tai jatkosodassa. Kyllä venäläiset kovasti yrittivät henkeä ottaa. Vaari haavoittui kaksi kertaa jatkosodassa ja oli toisen haavoittumisen jälkeen loppuelämänsä sotainvalidi.

Toisen vanhempani isä sekä äiti perheineen menettivät kaiken omaisuuden sodan alkaessa ja toinen vielä isänsä. Luultavasti lapsuuteni taloudellinen tilanne olisi ollut huomattavasti parempi, jos noiden perheiden varallisuus ei olisi täysin mitätöitynyt. Toisaalta ilman sodasta johtunutta ihmisten liikettä minua tuskin olisi edes olemassa.

Samoin, äitini on epäinhimillinen idiootti luultavasti sodan takia. Onneksi isän puolen suvusta kukaan ei ollut sodassa eikä sodan jaloissa asemansa ja asuinpaikkojensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan sillä, että mua ryssitellään, koska olen puoliksi venäläinen ja mulle huudellaan, että mun pitäs painua takasin mistä oon tullutkin. Eli suomalaiseen sairaalaan synnytysosastolle?

Etkö edes tajua hävetä taustaasi Suomen sotiin heijastettuna? Ole ihan hiljaa, kun Talvisodasta puhutaan, ja kunnioita maata, jossa asut. Jos jänkytät oikeuksistasi, olet loukkaava, koska et ole tehnyt pesäeroa rys sä vanhempaasi. Vai oletko?

Toisten isovanhempieni nuoruus meni tavallaan pilalle sodan takia, masennus ja traumat ovat sitten vaikuttaneet heidän lastensa elämään ja sitä kautta myös minuun. Uskoisin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan sillä, että mua ryssitellään, koska olen puoliksi venäläinen ja mulle huudellaan, että mun pitäs painua takasin mistä oon tullutkin. Eli suomalaiseen sairaalaan synnytysosastolle?

Oletteko kommunisteja? Se oli toisen vanhempasi tyhmän kotimaan idioottimainen uskonto vielä kolmekymmentä vuotta sitten. Onko sinusta oikein, että jonkin maan kansalaiset eivät saa itse päättää, matkustavatko siitä maasta pois? Minusta sellaiset säännöt on luonut idiootti idiooteille, eli teille, hehhehhehheh.

Sanoo idiootti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan sillä, että mua ryssitellään, koska olen puoliksi venäläinen ja mulle huudellaan, että mun pitäs painua takasin mistä oon tullutkin. Eli suomalaiseen sairaalaan synnytysosastolle?

Etkö edes tajua hävetä taustaasi Suomen sotiin heijastettuna? Ole ihan hiljaa, kun Talvisodasta puhutaan, ja kunnioita maata, jossa asut. Jos jänkytät oikeuksistasi, olet loukkaava, koska et ole tehnyt pesäeroa rys sä vanhempaasi. Vai oletko?

Siinä kanssa yksi vähä-älyinen ali-ihminen.

Käyttäisitte talvi- ja jatkosota sanoja. Tai toinen maailmansota. Suomen sota käytiin 1808-1809.

Itse remppaan juuri rintamamiestaloa, jonka isoisäni rakensi 50-luvulla kodin jäätyä luovutettuun Karjalaan. Kaksi isosetää kaatui sodassa nuorina ja lapsettomia, 80-vuotias isäni muistaa heitä vielä rakkaudella. Isoäitini kuoli nuorena sairastuttuaan itse sotasairaanhoitaja, en nähnyt häntä koskaan. Mummini sisaruksineen menetti kotinsa ja lapsuusmaisemansa, josta olen kuullut paljon ja käynyt katsomassakin 2000-luvulla. Äitini jossain määrin traumatisoitui loppuelämäkseen varhaislapsuudessa koetuista pommituksista ja evakkomatkoista. Itsessäni elää jonkunlainen sodanpelko, enkä todellakaan ajattele että sota on jotain kaukaista historiaa.

Se miten sota vaikuttaa jokaiseen Suomessa elävään ihmiseen läntisenä demokratiana ja Pohjoismaisena hyvinvointivaltiona onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Meinaa mennä usko suomalaisiin, noiden kahden ääliön kommentoijan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan sillä, että mua ryssitellään, koska olen puoliksi venäläinen ja mulle huudellaan, että mun pitäs painua takasin mistä oon tullutkin. Eli suomalaiseen sairaalaan synnytysosastolle?

Etkö edes tajua hävetä taustaasi Suomen sotiin heijastettuna? Ole ihan hiljaa, kun Talvisodasta puhutaan, ja kunnioita maata, jossa asut. Jos jänkytät oikeuksistasi, olet loukkaava, koska et ole tehnyt pesäeroa rys sä vanhempaasi. Vai oletko?

Siinä kanssa yksi vähä-älyinen ali-ihminen.

Ihan normaali suomalainen. Suomalainen vastaa kymmentä rys sää, hahhah.

Vierailija kirjoitti:

Meinaa mennä usko suomalaisiin, noiden kahden ääliön kommentoijan takia.

Rys sien uskoa tässä kaivatakaan. Mene vaan jakamaan pullasi muiden kommareitten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan sillä, että mua ryssitellään, koska olen puoliksi venäläinen ja mulle huudellaan, että mun pitäs painua takasin mistä oon tullutkin. Eli suomalaiseen sairaalaan synnytysosastolle?

Oletteko kommunisteja? Se oli toisen vanhempasi tyhmän kotimaan idioottimainen uskonto vielä kolmekymmentä vuotta sitten. Onko sinusta oikein, että jonkin maan kansalaiset eivät saa itse päättää, matkustavatko siitä maasta pois? Minusta sellaiset säännöt on luonut idiootti idiooteille, eli teille, hehhehhehheh.

Sanoo idiootti

En minä se ole kommunistiryssä.

Minua ei luultavasti olisi olemassa ilman jatkosotaa. Isovanhempani asuivat aivan eri puolilla Suomea ja tuskin olisivat koskaan tavanneet ilman että olivat kummatkin rintamalla samassa paikassa. Mummini rintamalottana ja isoisäni sotilaana. Kun eivät olisi tavanneet ei olisi myöskään äitiäni syntynyt heille. Joten minuakaan ei voisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Rys sän pentu: toisen vanhempasi kansa on TAPPA NUT ympärilläsi olevien esivanhempia. Häpeä, jos arvostelet suomalaisia! Sinähän olet puoliksi rys sä, jos olet syntynyt Suomessa, niin älä loukkaannu, jos sinut toivotetaan sinne mistä olet tullutkin.

Voi luoja. :D miten tuollaiset vähä-älyiset ali-ihmiset osaavat edes kirjoittaa? Häpeäisit edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan sillä, että mua ryssitellään, koska olen puoliksi venäläinen ja mulle huudellaan, että mun pitäs painua takasin mistä oon tullutkin. Eli suomalaiseen sairaalaan synnytysosastolle?

Oletteko kommunisteja? Se oli toisen vanhempasi tyhmän kotimaan idioottimainen uskonto vielä kolmekymmentä vuotta sitten. Onko sinusta oikein, että jonkin maan kansalaiset eivät saa itse päättää, matkustavatko siitä maasta pois? Minusta sellaiset säännöt on luonut idiootti idiooteille, eli teille, hehhehhehheh.

Sanoo idiootti

En minä se ole kommunistiryssä.

Tyhmä kuin saapas kuitenkin. Eikö äitis opettanut sulle mitään tapoja, vai tiputtiko se sut päälleen lattialle kännipäissään?

Siten, että olen ylipäätään olemassa. Molemmat isoisäni tapasivat tulevat vaimonsa sotasairaalassa. Olivat alunperin kotoisin ihan eri puolilta suomea. Joten ilman näitä kohtaamisia, minuakaan ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei muuten kuin henkisesti, isoisä oli veteraani ja hänellä oli jotain sirpaleita jaloissa jotka teki edelleen kipeää sekä vanhemmat ovat tyypillisiä sodan jälkeen syntyneitä, työn ja rutiinien orjia ja nuoruuden köyhyys näkyy heidän arjessaan edelleen.

Sukujuuret varsinais-suomessa joten mitään sukutiloja ei ole jäänyt taakse tai sen kummempaa.

Heti ensimmäinen fiilis oli, ettei mitenkään, mutta kun tarkemmin ajattelen, niin erittäin isosti. Isäni on karjalan evakko, jonka isä kuoli talvisodassa isäni ollessa vain kolme vuotias. Hän oli myös sotalapsena Ruotsissa ja sodan jälkeen yksinhuoltaja äitinsä kanssa etsivät pitkään paikkaa minne asettua. Isäni ei koskaan kyennyt olemaan sellainen rakastava isä, kuin olisin toivonut. Minä olen perinyt isältäni kyvyttömyyden rakastaa. Niinpä nyt elelen yksinäisenä ja lähes erakoituneena, vaikka mahdollisuus olisi ollut valita toisinkin, mutta kun en vaan kyennyt sitoutumaan.