Miten Suomen sodat 39-45 vaikuttavat elämääsi nyt?

Vierailija kirjoitti:

Rys sän pentu: toisen vanhempasi kansa on TAPPA NUT ympärilläsi olevien esivanhempia. Häpeä, jos arvostelet suomalaisia! Sinähän olet puoliksi rys sä, jos olet syntynyt Suomessa, niin älä loukkaannu, jos sinut toivotetaan sinne mistä olet tullutkin.

Ei ihan terveen ihmisen tekstiä

Tietenkin toinen maailmansota vaikutti koko Eurooppaan ja sen jälkeiseen elämään ja poliittiseen maailmantilanteeseen ja kaikkien niiden perheiden elämään jotka menettivät 'siellä jossakin' tai vaikka kotikatujensa pommituksissa omaisiaan, selvähän se.

Sodassa tuhoutui paljon rakennuksia ja omaisuutta ja koko liike-elämäkin asetelmineen  muuttui kokonaan sodan jälkeen.

Henkilökohtaisella tasolla esim. äitini lapsuudenperheestä meni talon perillinen ja ainoa perheen poika ja vanha isätäkin kuoli pommisuojan edessä sydäninfarktiin tilanteen jännityksestä johtuen.

Kaikki talossa jatkui sodanjälkeen uudelta pohjalta ja se oli 50-luvun sitten  kuin Niskavuori, eli  naisten johtama talo.

(syy noiden Hella Wuolijoen  Niskavuori-kirjojen suosioon lieneekin juuri siinä, että tällaisia vastaavia miehettömiä huusholleja on ollut sodan jälkeen paljonkin.)

Tietenkin se sota on vaikuttanut niin siihen, ketkä sukulaiset se minulta ( siis jo etukäteen) vei , kun siihenkin miten vanhempani sodan jälkeen 1950-luvulla kohtasivat ja menivät naimisiin ja minä synnyin heidän lapsenaan.

Mutta minun elämäni lähti kuitenkin jo siltä pohjalta, ettei noita sukulaisia minulla koskaan omassa elämässäni ole ollut, joten en osaa kaivata heitä, kun en siis voinut heitä tunteakaan.

Minulle koko toinen maailmansota on kuitenkin vain dokumenttien kautta tutustumaani historiaa, enkä ajattele sen vaikuttavan muuten, kuin  sitä ajattellessani täyttävän minut ilolla ainakin siitä, ettei siinä tarvinnut olla mukana, eli syntyä vaikkapa joskus 1920-luvulla.

Mitä kauemmaksi tuosta ajasta vuosien myötä loittonemme, sen parempi.

Ei niitä kukaan jaksa kuitenkaan loputtomiin jauhaa.

Minua ei olisi ilman sotaa. Isäni on evakkoaikana syntynyt karjalaispoika ja äitini länsisuomalainen. He eivät todennäköisesti olisi koskaan tavanneet, mikäli isäni perhe ei olisi joutunut sodan vuoksi evakkoon. Kiitos Stalinin, olen kuitenkin olemassa.

Minua ei varmasti olisi olemassa jos mummini ensimmäinen aviomies ei olisi kuollut sodassa.

Raskas henkinen taakka ja tunne-elämän sairaudet, siirtyneet sukupolvelta seuraavalle. Minuun sentään nyt katkesivat, kun en hankkinut lapsia. Kyllä sodat vaikuttaneet, paljon.

Ilman sotia ei minuakaan olisi olemassa. Toiset isovanhempani tutustuivat sotatehtävissä kotirintamalla. Toiselta puolelta mummo on evakko, kaiken lisäksi vielä ortodoksi, minkä vuoksi heidän perhettään ryssiteltiin koko se aika kun mummo asui evakkopaikkakunnalla. Jos mummo ei olisi lähtenyt töihin toiselle paikkakunnalle, hän ei olisi tavannut vaaria.

Tämä hetki ja tämä päivä vaikuttavat kaikkiin nyt eläviin kuitenkin enemmän kuin se yli 70 vuotta sitten päättynyt maailmansota.

Ihmiset, jotka ei noita sotia käyneet, kertoo meille muille mitä on isänmaallisuus ja he loukkaantuvat ties mistä kaatuneiden / veteraanien puolesta

Siten että tulin juuri Venäjältä vierailulta vanhempani kotipaikan luota luovutetun Karjalan alueelta.

Eipä oikein mitenkään. Synnyin vuonna 1998, isovanhempia ei enää ole elossa kuin 1, mutta emme ole koskaan olleet tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka ei noita sotia käyneet, kertoo meille muille mitä on isänmaallisuus ja he loukkaantuvat ties mistä kaatuneiden / veteraanien puolesta

No mitä se nyt sitten on ?

Jonkun natsi-Saksan rinnalla hävityn sodan sankaritarinoiden hehkuttamista ja uusien filmien ja fiktioiden luomista niiden pohjalta loppumattomiin  asti, vai ?

Lauri Törni-merkkisen viinapullon etikettejä, vai 'Tuntemattoman sotilaan' nimellä myytävää Koskenlaskija-juustoa ja Rokka-merkkistä hernekeittoa  purkeissa, vaiko peräti  Tuntemattoman sotilaan siivoussettiä jonka avulla voi hyökätä kotona pölyjä päin ym.  Kiitos-paitaa pölyrätiksi ?

(Ja kaikki jotka eivät ole tätä rahastusta ja mautonta markkinatrendiä tukemassa ovat tietysti niitä epäisänmaallisia pellejä, jotka vaan saunan taakse jne.   Eiks'vaan ?)

En tiedä eikä kiinnosta.

Kyllähän toinen maailmansota on niin iso historiallinen tapahtuma, että tuskin olisin koskaan syntynytkään ilman sitä. Niin moni asia olisi mennyt toisin, että tuskin edes vanhempani olisivat syntyneet. Se on niin tavattoman pienestä kiinni, syntyykö joku lapsi maailmaan vai jääkö syntymättä. Sen estämiseen riittää paljon pienempi tapaus kuin sota.

 Itse kukin voi leikkiä hauskaa ajatusleikkiä: Haluaisitko, että Adolf Hitler olisi kuollut pienenä, jos se tarkoittaisi ettei myöskään sinua ja suurinta osaa tuttavistasi olisi koskaan ollut?

Eipä olisi olemassa minuakaan.  Äitini on Karjalan evakko ja isä hämäläinen.  Eivät taatusti olisi tavanneet toisiaan missään, jollei äitini olisi joutunut sieltä Karjalasta lähtemään.

Äitini oli lottana koko jatkosodan ajan ja isäni rintamalla, äitikin oli ns. rintamalotta (elää muuten edelleen, ikää 93 v.).

Äidin  kertomukset sodasta ja menetetystä Karjalasta ovat vaikuttaneet minuun syvästi.  Olen aikuisiälläni käynyt lukemattomia kertoja Karjalassa,  sekä itä-Karjalassa että kannaksella.  Siitä johtuen minulla on paljon ystäviä itärajan toisella puolella.  Olen monet monituiset kerrat käynyt vaarini rakentamassa talossakin, se on nimittäin siellä pystyssä ja asuttu, nykyään siinä asuu venäläinen upseeri perheineen.  Olen joutunut opettelemaan jonkun verran venäjääkin tämän takia.  Kävin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa v. 1976.  Halusin nähdä Viipurin, mistä äitini niin paljon kertoi. 

Minä luulen, että sota vaikuttaa meissä kaikissa suomalaisissa, edelleen, vaikka emme sitä tiedostaisikaan.  Kyse on siitä, että me niinsanotusti hävisimme sodan ja jouduimme antamaan pois osan maastamme.  Eräs venäläinen tuttavani kertoi jo nuorena poikana ihmetelleensä sitä, että heillä sanottiin Suomen hävinneen sodan, mutta heidän silmissään näytti kuitenkin siltä, että Suomi voitti.  Suomen sodanjälkeinen kehityshän oli aivan eri luokkaa kuin Neuvostoliiton.  Näin siis oli, mutta tuo Karjalan ja muitten alueitten menettäminen on meillä katsottu suureksi vääryydeksi ja me koko kansa olemme jollain lailla aina kokeneet olevamme siinä suhteessa uhreja.  Se, että sitten taas meidän toisella puolellamme on maa, jonka ei ole tarvinnut tällaisia sotia käydä satoihin vuosiin ja ovat saaneet kukoistaa ja kehittyä siinä kaikessa rauhassa, on sekin osaltaan masentanut suomalaista mieltä.  Vai kuinka lienee.  Joka tapauksessa olen tullut siihen havaintoon, että meissä kaikissa suomalaisissa asuu jonkinlainen syvä pettymys ja trauma tästä epäoikeudenmukaisuudesta.  Siinä on myös syy, miksi me edelleen suhtaudumme venäläisiin tietyllä tavalla.  Aivan eri tavalla kuin muut kansat. 

Eniten kyllä ottaa päähän tuo venäläisten vieläkin jopa siis virallisesti viljelemä valhe talvisodan syttymisestä, että muka suomalaiset aloittivat. 

Sotaa saadaan tietysti kiittää Suomen teollisuuden nopeasta kehityksestä sen jälkeen.  Kun oli pakko ne korvaukset maksaa.   Siitä se minunkin lapsuudenperheeni leipä irtosi.

Ehkäpä siten että elän yltiö nationalistisessa maassa joka pitää edelleen yllä vanhanaikaista toista sukupuolta koskevaa asevelvollisuutta. Intti tuli aikanaan käytyä orjana, en osaa sanoa olisiko sitte käynyt vapaa-ehtoiseti tai palkan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän toinen maailmansota on niin iso historiallinen tapahtuma, että tuskin olisin koskaan syntynytkään ilman sitä. Niin moni asia olisi mennyt toisin, että tuskin edes vanhempani olisivat syntyneet. Se on niin tavattoman pienestä kiinni, syntyykö joku lapsi maailmaan vai jääkö syntymättä. Sen estämiseen riittää paljon pienempi tapaus kuin sota.

 Itse kukin voi leikkiä hauskaa ajatusleikkiä: Haluaisitko, että Adolf Hitler olisi kuollut pienenä, jos se tarkoittaisi ettei myöskään sinua ja suurinta osaa tuttavistasi olisi koskaan ollut?

Kyllä niitä ihmisiä syntyi silloin sodan aikanakin ja sen jälkeenhän sitten vasta syntyikin, kun tulivat ne ns. suuret ikäluokat, joten ei kenenkään sotaa tarvitse syntymästään kiittää yhtään.

Jos vanhempani eivät olisi kohdanneet, niin tietenkään en olisi voinut syntyä tänä henkilönä mikä heidän geeniperillisenään olen , mutta :olisihan ihan siviilielämässäkin voinut sattua niin, etteivät he olisi koskaan kohdanneetkaan ja olisinkin syntynyt vaikka äitini ja jonkun muun miehen lapsena ja olla ehkä eri sukupuoltakin kuin nyt olen.

Mikäli emme ole täysin materialisteja, niin voisimme ehkä uskoa, että sielu olisi sama, mutta eri ruumiissa, mutta koska uskominen henkimaailmaan on aika henkilökohtainen juttu, niin varmuudella voi sanoa vain sen , etten ainakaan olisi se sama henkilö ja se mikä nyt tässä tapauksessa kun he kuitenkin siis kohtasivat, olen.

Ei tähän pohdintaan kyllä mitään sotia tarvitse turhaan sekoittaa.

Vaikea tietää. Suvussa ei ole evakkoja ja molemmat isoisät selvisivät hengissä ja ilman näkyviä vammoja, vaikka olivat rintamalla.

Toinen heistä oli sodan alkaessa täysin raitis urheilumies. Hän oppi sodassa ryyppäämään ja perheen suruksi jatkoi sitä tyyliä sodan päätyttyä. Ongelmat olivat siis lähinnä henkisiä. Sillä oli varmaan jonkinlainen vaikutus äitiini, joka oli ehtinyt syntyä juuri ennen talvisotaa.

Toinen isoisä oli ketjupolttaja, joka heräsi keskellä yötäkin tupakalle ja yskimään. Ehkä se oli hänen tapansa hoitaa sotatraumaa.

Molempien sukujen isovanhemmat ovat tavanneet evakkojen kokoontumisleireillä (vai mitä ne nyt olivat).

Molempien sukujen isovanhemmat ovat tavanneet evakkojen kokoontumisleireillä (vai mitä ne nyt olivat).

Vierailija kirjoitti:

Molempien sukujen isovanhemmat ovat tavanneet evakkojen kokoontumisleireillä (vai mitä ne nyt olivat).

Just'niin 'sukujen isovanhemmat' ja 'mitä ne nyt olivatkaan', eli ei kyllä kuulosta kovinkaan  omakohtaisesti koetulta, tai edes sivutulta. Sori vaan...