Lue keskustelun säännöt.
Luetellaas must juttuja suomalaisissa häissä?
Ilman näitä must juttuja häistä puuttuu aito suomalaisuus. Aloitan tämän leikkimielisen ketjun sanomalla, että häissä on must olla alkoholia, paaljon viinaa hääväelle!
Kommentit (211)
Mitä yhteistä on Tapparan pelaajalla ja kuolleella miehellä pohjalaisissa häissä?
Molemmilla on kirves rinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ollut häissä, mutta samanlainen kuva minullekin suomalaisista häistä on tullut. Olen itse ollut egyptiläis-irakilaisissa häissä ja meno oli erilaista: ruokaa oli toki paljon, mutta musiikkia oli lähes koko ajan ja kaikki tanssivat yhdessä. Alkoholia ei ollut laisinkaan, sillä heidän kulttuurissaan on noloa esiintyä vanhempien ihmisten parissa humalassa.
Jos joskus menen naimisiin, niin en kyllä perinteisiä suomalaisia häitä halua.
T. 19v
Jos haluat ne erilaiset häät, on sinun mentävä naimisiin jonkun muun kuin suomalaisen kanssa. En usko, että egyptiläis-irakilainen kaava menee läpi Suomessa. Paljon ruokaa, kovaäänistä musiikkia, kirjavia vaatteita, miehet ja naiset erillään, miljoona ihmistä paikalla ja koko ajan tanssia. Sulhanen ja morsian vain istuvat paikoillaan koko juhlan ajan. Ei varmasti onnistu täällä.
Olen ollut venäläisissä häissä. Se oli eräänlainen yhdistelmä koreilevaa ylellisyyttä ja kotikutoisuutta. Ruokaa oli sielläkin paljon, mikä merkitsee siis sitä, että sitä tarjotaan koko illan ajan. Ei meilläkään häissä koskaan ole ruokaa ollut liian vähän, Suomessa häissä on vain selkeä ruokailuaika, sen jälkeen sitä ei enää tarjota. Ihmisiä virtasi sisään ja ulos, kun yhdet lähti toiset tuli jne. Ruokaa tarjottiin ikkunasta jopa ulkona seisoskeleville pultsareille ja oven vieressä kyyliville kulkukissoille. Osalla vieraista oli hienot juhlapuvut, mutta paljon väkeä tuli paikalle ihan tavallisissa arkivaatteissa eikä ketään katsottu paheksuen nenänvartta pitkin. Ne olivat mielestäni sellaiset "rennot" häät, joita nykyään meillä aina kuulutetaan ja halutaan. Kuitenkin niistä tulee väkisinkin hieman jäykät, kun pidetään niin tarkasti kiinni erilaisista etiketeistä ja pukeutumiskoodeista ja muodollisuuksista. Jopa häälahjat on oltava soveliaasti mitoitetut. Sitähän se juuri on, kun täälläkin kysellään, mikä on sopiva summa häälahjaksi jne. Meillä ollaan niin hurjan tarkkoja soveliaisuuksista, mutta silti halutaan rentoutta. Eikös se ole paradoksi?
Suomesta ei juurikaan löydy linnoja eikä niin isoja huviloita ja yksityiskoteja, joissa mahtuisi pitää edes sadan hengen häät, saati isommat. Meillä sen asian ajaa todellakin erilaiset seurojentalot ja vastaavat. Sääolosuhteiden takia ei voi suunnitella pitävänsä häitä jossain meren tai järven rannallakaan tai missään pelkästään ulkotiloissa.
Eikä kukaan ole vielä maininnut iltapalaa! Kuivia karjalanpiirakoita, melkein pakastinkylmää munavoita, haaleita, mikrotettuja eineslihapullia ja prinssinakkeja, halvinta perunasalaattia. Kaasot räpeltää keittiössä metallipakkeihin näitä herkkuja. Ai että.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa olisi kuitenkin kiva olla, mutta jos kaikki ns. perinteiset hääleikit ja vastaavat on tylsiä ja kiellettyjä, niin sitten pitää olla mielikuvitusta järjestää jotain aivan uutta ja erilaista. Pitäisi olla enemmän ehkä oikeita esiintyjiä, tanssinumeroita, jonkinlaisia teatteriesityksiä, jotain sellaista. Vieraissa on aina niitä, jotka ei missään nimessä halua mihinkään ohjelmaan mukaan, joten sellaiset leikit kannattaisi jo unohtaa. Ei ole kivaa joutua puolipakosta framille.
Sinkkunainen täällä huutelee, joten häät eivät ole ajankohtaiset vielä ainakaan useampaan vuoteen, mutta tätä en ole koskaan tajunnut: miksi stressataan niin paljon siitä, että pitää olla jotain tosi erikoista ohjelmaa? Leikit juu on kiusallista paskaa, mutta mikä pakko on keksiä väkisin niiden tilalle sitten mitään?
Olen toki joskus fantasioinut omista unelmahäistäni, ja niissä olen ajatellut ohjelmanumeroiden rajautuvan lähinnä pariin (esim. vanhempien) puheisiin ja ehkä kivaan musiikkiesitykseen. Muuten ainakin itse häävieraana ollessani hyvä ruoka, seura ja tanssimusiikki riittäisivät aikuisille ihmisille ohjelmaksi vallan mainiosti.
Niin, mikä ettei pelkästään näinkin, mutta se edellyttäisi sen, että sitä hyvää seuraa myös sitten on. Kun ei ole mitään ohjelmaa, niin ihmiset helposti klikkiytyvät oman seurueensa kanssa ja viihtyvät vain keskenään. Siellä kuitenkin voi olla myös ihmisiä, jotka eivät kauhean hyvin tunne ketään muita vieraita ja heillä voi olla sitten aika pitkästyttävää. Olin nuorena yhden koulukaverini häissä 2-vuotiaan lapseni kanssa, ja siellä sitten vain istuin ja katselin muiden tanssimista. Tunsin itse asiassa vain morsiamen ja tietenkin jollain lailla myös hänen kotiväkeään, mutta kaikki muut täysin tuntemattomia. Mitään ohjelmaa ei tosiaan ollut, mistä olisi edes jotain vaihtelua ollut. No, se oli silloin. Toiset täysin ohjelmattomat häät olivat pienellä sisävesilaivalla, siellä ei mahtunut edes tanssimaan. Oli sentään hienoja maisemia mitä katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hääväki kärvistelee pihalla tuulessa ja pienessä tihkusateessa, kun hääpari meni vasta vihkimisen jälkeen kuvattavaksi ja siinä sessiossa voi hyvinkin kulua parikin tuntia.
Kun onnittelut on vihdoin jonotettu, saadaan kouraan väljähtänyttä kuoharia sisältävä lasi ja sitten morsiamen isä kömpelösti tai seremoniamestari hieman sutjakkaammin kohottaa lasin nuoren parin onneksi. Kömpelöä kuitenkin, kun ei siihen ole totuttu.
Seuraa uusi jonotus. Karjalanpaisti ei ole hautunut riittävästi, vaan lihat ovat jänteisiä ja sitkeitä, ja läskinkappaleita on enemmän kuin tohtori määrää. Ruokaa on aika niukasti, perunat ja salaatit loppuvat kesken. Paistia riittää, kun sana kiertää, miten sitkasta se on!
Siiten taas odotellaan, että emännät raivaavat ruokatarjoilun pois ja alkavat kattaa kahvipöytää kiirettä pitämättä. Ruokailu oli niin sekavaa ja meluisaa, ettei morsiamen isä saanut suunvuoroa, vaikka oli tarkoitus pitää puhe. Nyt tauon aikana olisi hyvä mahdollisuus, mutta kansa vaeltelee ulos ja sisään ja tervehtii tuttujaan. Muunkin ohjelman kanssa on vähän niin ja näin. Seremoniamestari ei ole tehtäviensä tasalla. Joku puuhakas mamma työntää vastaanhangoittelevia mukuloitaan näyttämölle, "Kun ne niin mielellään esiintyvät kaikissa juhlissa". Seuraa laulantaa nuotin vierestä ja epävireistä viulunvingutusta. Kun kahvi viipyy, niin hoidetaankin nyt se morsiamen tai anopin ryöstö tässä välissä. Laulutaidoton sulhanen pakotetaan laulamaan saadakseen ryöstetyn saaliin takaisin. Miksi, oi miksi pitää nolata ihminen.
Lopulta saadaan kahvia tai pikemminkin sumppia, joka jäähtynyttä tai kiehuvan kuumaa ja sitä kakkua, joka ei oikein ole kestänyt sisätilojen kuumuutta, vaan alkaa kallistella. Taas yritellään metelin keskellä puheenpitoa. Seinälle heijastellaan morsiusparin lapsuuden kuvia, jotka ovat niin haalistuneita, ettei niistä tiedä, esiintyykö kuvassa lapsi vai possu. Kerrotaan myös semihauskoja juttuja parin nuoruudesta. Olisivat saaneet jäädä kertomatta!
Lopultakin on häävalssin vuoro, jos parista on enää tanssijoiksi, kun on tullut otetuksi jo molemmille jaloille aika monta annosta ilolientä. No hääväki sitten tanssahtelee, paitsi ne, jotka olivat ottaneet ruuan kanssa sahtia, joka myös oli keskentekoista ja pani mahan sekaisin. Siellä ne kyykkivat pusikossa pöksyt kintuissa ja töräyttelevät nahkatrumpettia. Ja muutama ukko on jo autuaasti sammunut seinän viereen pihalla.
Tallaisina muista pahimmat häät nuoruudestani. Huh huh, kyllä maalaishäät ovat sitten hauskat!
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, kivittäkää mut kun olen tainnut joskus noin itsekin todeta. En kyllä passiivis-aggressiivisella otteella vaan aidosti ilahtuneena. Vanhempana makeakin maistuu mutta mulle ei ainakaan mitkään ällömakeat ja imelät, ehkä ne kakut entisaikaan oli sitten makeampia, on niitä tullut vastaan kyllä nykyaikanakin, mutta siksi ihanas jos saa hyvää kakkua joka ei ole äklön makeaa. Ne hienot kuorrutekakut jotka nykyään muotia eivät kyllä maistu miltään, ulkonäkö lieneekin pääasia.
Ai niin ja itse aiheeseen, nykyhäissä tuntuu olevan muotia ryypiskellä jo ennen kirkkoonmenoa, en ymmärrä tätä, puolipierussa elämän tärkeimmillä hetkillä. En ole kyllä häissäollut vuosiin mutta Satuhäiden ym perusteella tullut tällainen kuva.
Mua inhottavat nuo makeiden tilalla olevat raikkaat kakut. Todellisuudessa niin happaman makuisia että ensimmäimen lusikallinen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpashyvääkakkua kirjoitti:
Siis mulla meinaa räjähtää pää, kun kuulen sen että, joku kehuu kakkua, kun se ei ole liian makeaa!
Kerrankin olin häissä, missä oli kakku kuorrutettu paksulla kerroksella marsipaania ja täytteenä jotain rainbowin ylimakeaa mansikkahilloa. Tuli varmaan syötyä enemmän sokeria, kuin koko vuoden aikana. Ja joku vielä kehtasi kehua kakkua, kun ei ole liian makeaa...
Tämä on muuten ihan totta! Nyt herää kysymys, missä tarjoillaan liian makeaa kakkua? Kun se kerta on niin paha asia? Onko joskus (sotien jälkeen?) ollut sitten tapana tehdä ylimakeaa kakkua ja onko tästä jäänyt kansallinen pelko, että kakku on liian makeaa?
Ja tietysti toi kuivuus. Monesti sitäkin pelätään niin, että kakkupohja on yhtä löllöä.
Kyse on siitä, että halpa kakku on yleensä makeaa. Kaikki varmaan muistaa 90-luvulla lastensynttäreille tehnyt munasokerikakut, jossa välissä banaania ja mansikkahilloa?
Hyvä kakku on sopivan raikas, jossa on käytetty tuoreita raaka-aineita. Eli sen mansikkahillon ja banaanit voi korvata vaikka ihan tuoreilla mansikoilla ja mangopiltillä, heti on jo vähän parempaa.
Tarkoitat kai niillä kitkerillä teollisuuden käyttöön tarkoitetuilla mansikoilla joita Suomessa myydään kuluttajille. Kenelke edes tulee mieleen laittaa mangopilttiä kakkuun.
Silmiä särkee nähdä valkoinen hääpuku morsiamella joka on ollut jo kaksi kertaa naimisissa ja jaloissa pyörii lapsia molemmista avioliitoista. Eniten sääliksi käy sulhanen joka on kuin olisi löytänyt elämänsä naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli alkottomat häät (molempien vanhemmat alkoholisteja), joissa ei ollut mitään leikkejä (ei me enää yli kolmikymppisinä jaksettu) mutta sen sijaan oli kunnollinen tanssibändi (harrastamme lavatansseja). Emme tehneet häistämme vieraiden näköisiä vaan oman näköiset, sellaiset joissa itse viihdymme.
Kuulostaa ihan kamalilta juhlilta. Lavatanssit on yleensä nolointa, mitä tiedän ja sitä sitten katsoa ja etenkin kuunnella ihan kuivin suin tuntikaupalla. Ei menny hyvin teilläkään.
Vierailija kirjoitti:
"Virolainen hääpuhe"
Voi apua, muistan 20+ vuoden takaa. Kerrotaanko vieläkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Virolainen hääpuhe"
Voi apua, muistan 20+ vuoden takaa. Kerrotaanko vieläkin?
Siis mikä on tää virolainen hääpuhe...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Virolainen hääpuhe"
Voi apua, muistan 20+ vuoden takaa. Kerrotaanko vieläkin?
Siis mikä on tää virolainen hääpuhe...?
KVG.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kättely. Pidän paljon enemmän amerikkalaisesta ja brittiläisestä (ainakin) tavasta jossa vieraat saavat alkudrinkit, istuvat paikoilleen ja hääpari saapuu vasta sen jälkeen paikalle. Hääpari vierailee sitten erikseen jokaisessa vierasryhmässä kiittämässä saapumisesta ja kyselemässä kuulumisia.
Omasta mielestäni monet näistä jutuista on kuin jostain sketseistä. Tosi kivikautisia juttuja. Loppupäässä onneksi alkoikin tulla vähän modernimpia juttuja.
Omasta mielestäni suomalaisille häille on ominaista tylsyys, pakonomainen ajanvietto ja monesti varsin keskinkertainen ruoka. Paardit eivät ole parhaat, ja on käsittämätöntä, miten paljon niitä halutaan valmistella ja miten niihin halutaan panostaa, kun juuri ketään ne eivät pahemmin kiinnosta. Ihmisten naimisiinmeno kiinnostaa kanssaihmisiä loppujen lopuksi varsin vähän. Kotibileet ovat huomattavasti mukavammat kuin häät.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni monet näistä jutuista on kuin jostain sketseistä. Tosi kivikautisia juttuja. Loppupäässä onneksi alkoikin tulla vähän modernimpia juttuja.
Omasta mielestäni suomalaisille häille on ominaista tylsyys, pakonomainen ajanvietto ja monesti varsin keskinkertainen ruoka. Paardit eivät ole parhaat, ja on käsittämätöntä, miten paljon niitä halutaan valmistella ja miten niihin halutaan panostaa, kun juuri ketään ne eivät pahemmin kiinnosta. Ihmisten naimisiinmeno kiinnostaa kanssaihmisiä loppujen lopuksi varsin vähän. Kotibileet ovat huomattavasti mukavammat kuin häät.
Joko vapaat bileet isommalle ryhmälle tai virallisemmat juhlat pienelle piirille olisivat usein parempi vaihtoehto keskivertosuomalaisen hääbudjetilla.
Nuorella naispapilla on porkkananpunainen tukka ja siinä geometrinen leikkaus :D. Onko niillä joku yhteinen sopimus teologisessa tiedekunnassa?
Best manin puheessa paljon sisäpiirivitsejä eikä se ole hauska.
Joku touhottava isoääninen täti, jolla on hattu ja leninki vimpanpäälle, vetää perässää vaaleaan kesäpukuun pukemaansa miestä. Miehellä punainen neilikka tms. napinlävessä.
Seurojentalon vastakohtana sitten joku Haikon kartano, josta on ollut varaa vuokrata vain piharakennus kahdeksi tunniksi. Morsiuspari tuhlaa siitäkin ajasta suurimman osan pyörimällä päärakennuksen portaikossa kuvattavina. Fiiniä on ja hienoa kuvissa sitten, mutta vieraille ei jää kyllä muuta mieleen kuin kiire ja varoittelut, että sinne ja sinne ei sitten saa mennä (siellä on joku toinen juhla) ja kiirettä täytyy pitää, että ehditään kakut leikata ja jalkaa polkaista.