Teininä aloitetut suhteet - kestivätkö pitkään?
Me ollaan seurusteltu nyt melkein kahdeksan vuotta, ikää 21v ja 23v. Välillä on ollut niitä ylä- ja alamäkiä, ja viime viikolla poikaystävä kosi :) En yhtään silloin 13-vuotiaana ajatellut, että tämä suhde kestäisi näin kauan, mutta olen onnellinen!
Ainut on vaan uusien tuttavien reaktiot siihen, kun kysyvät miten kauan ollaan oltu yhdessä. Jotkut ovat suorastaan pöyristyneitä siitä, että ollaan aloitettu niin nuorina... Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
5v se kesti 15v-20v ja onneksi erottiin siinä vaiheessa eikä silloin kun on asuntolaina ja pienet lapset. 3v olin sinkkuna ja asuin yksin ja sitten kohtasin sen oikean. Nyt kun elää ruuhkavuosia niin ei ole ollut mitään intoa radalle. Se on koettu ja nähty. Monella kaverilla taas kaihertaa nyt ruuhkavuosissa että joku juttu on jäänyt näkemättä. Moni heistä on vakiintunut jo ylä-asteella,joten ensimmäisiä eroilmoituksia odotellen.
Jokainen kokee tietysti omalla tavallaan, mutta itse ihmettelen, mikä jää kokematta tai näkemättä, jos on vakiintunut jo nuorena? Sinkkuelämä, irtosuhteet, muut seksikumppanit? Muuta ei tule mieleen. Ei sillä, etteikö joku voisi kaivata nimenomaan näitä, mutta onneksi kaikki eivät. Pitkässä suhteessa on väistämättä myös huonompia aikoja, ei sille mahda mitään. Jos ruuhkavuosina on vaikeaa, yhtä todennäköisesti vaikeaa olisi myös tuoreemman kumppanin kanssa.
17- ja 18-vuotiaina aloitettiin seurustelu ja edelleen onnellisina yhdessä 45- ja 46-vuotiaina.
15 vuotiaina aloitettu seurustelu ja nyt yli 40 yhteistä vuotta takana. Hyvä näin.
Aloitettiin 16 vuotiaina ja juuri vietettiin kultahääpäivää Maltalla.
Teininä aloitetut suhteet loppuu kun olette noin 30v ikäisiä
Minä olin 18v., mies 19v. ja kesä oli 2003. Tänä kesänä olemme olleet 15 vuotta kimpassa, joista kaksi naimissa. Kaksi lasta. Kummasti tuo tuossa vierellä kulkee❤️
Olin 16 kun aloitettiin seurustelemaan. Oltiin yhdessä 15 vuotta, ehdittiin olla naimisissakin kymmenen kunnes erottiin. Uskon, että ex-puolisolle tuli jonkinlainen ikäkriisi mikä asiaan myötävaikutti.
Olin 14-vuotias kun ensimmäinen seurustelusuhteeni alkoi. Noin puolitoista vuotta myöhemmin poika vammautui vakavasti liikenneonnettomuudessa. Mutta uskon, että ilman sitäkin olisimme eronneet viimeistään lukioaikanani, minulla oli niin erilaiset toiveet elämälle kuin hänellä (minä halusin kaupunkiin ja opiskella pitkälle, hän oli amiksessa ja tyytyväinen elämään maalla.)
Minulla oli teininä poikaystävä, jota palvoin. Sanoisin, että jopa rakastin. Muutaman vuoden sitä kesti ja poikaystäväni teki valintansa ja lähti toisen matkaan (tosin vain viikoksi), tuon viikon reissun jälkeen olisi ottanut minut takaisin, mutta minä tein siinä kohtaa hyvän valinnan ja jätin hänet sille tielleen. Sama kaava toistui hänen jokaisessa suhteessa sen jälkeen. Ei osaa olla uskollinen kenellekään.