Lue keskustelun säännöt.
Teininä aloitetut suhteet - kestivätkö pitkään?
13.06.2018 |
Me ollaan seurusteltu nyt melkein kahdeksan vuotta, ikää 21v ja 23v. Välillä on ollut niitä ylä- ja alamäkiä, ja viime viikolla poikaystävä kosi :) En yhtään silloin 13-vuotiaana ajatellut, että tämä suhde kestäisi näin kauan, mutta olen onnellinen!
Ainut on vaan uusien tuttavien reaktiot siihen, kun kysyvät miten kauan ollaan oltu yhdessä. Jotkut ovat suorastaan pöyristyneitä siitä, että ollaan aloitettu niin nuorina... Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (29)
Me aloitettiin "vasta" 15- ja 16-vuotiaina ja 20 vuotta ollaan jo oltu yhdessä. Uusia tuttavuuksia ei oikeastaan kiinnosta, mutta lähipiiriltä tuli hirveästi vastustusta, kun mentiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen kihloihin. Ei kuulemma tule kestämään, ei kannata sitoutua ensimmäiseen vastaantulijaan, ero tulee kumminkin kun aikuistutte... Parempi olla välittämättä ja keskittyä vain omaan suhteeseen.
Onnea teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastuin ensimmäistä kertaa 18-vuotiaana ja siinä se sitten oli. Tunnen myös muutaman parin, jotka ovat alkaneet serustella rippikouluikäisinä. Kaikilla meillä on lapset jo aikuisia, joten pitkistä suhteista on kyse.
Tuttavapiirissä useita tällaisia pareja, tai oli.
Ero tullut viimeistään vähän jälkeen 40-vuotis päivien...
Mä oon 47v, samoin mies. 19 vuotiaina aloitettiin seurustelu.
Minä olin 16, mies 22. 20 vuotta tulee kohta täyteen, ja erittäin onnellisia ollaan edelleen. Viihdytään toistemme seurassa vieläkin aivan loistavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 47v, samoin mies. 19 vuotiaina aloitettiin seurustelu.
No en pidä 19-vuotiaita teineinä...
15-v alkanut suhde on tätä nykyä kestänyt 42 v. Ja on edelleen onnellinen, hyvä ja tasapainoinen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 47v, samoin mies. 19 vuotiaina aloitettiin seurustelu.
No en pidä 19-vuotiaita teineinä...
NineTEEN!
Itse en ole onnistunut mutta tunnen useita pariskuntia, jotka ovat tavanneet 14-15 ikäisinä. Vanhimmat heistä on jo 75v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni tuttu on eronnut 30v ja moni myös 40v ja nimenomaan että vaimo on halunnut eroa. No, 40v pikkulapsi vaihe ohi ja moni käy itsenäistymisvaihetta vai miksikä sitä nyt haluaa kutsuakaan. Aloitetaan opiskelu,uusi ammatti ja uusi puoliso.
Yleensä keski-iän kriisissä tulee se vaihe jolloin mietitään onko elämä oikeasti tällaista, vai saisiko vaihtamalla parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin seukkaamaan 15v ja erosin 23 vuotiaana. Halusimme eriasioita: minä halusin matkustella ja katsella maailmaa,käydä festareilla ja tapahtumissa ja kokeilla työntekoa ulkomailla. Mies halusi muuttaa lapsuudenmaisemiin ja rakentaa talon ja ei halunnut reissata koska se oli hänestä turhaa. Eron jälkeen asuin ekaa kertaa yksin ja kasvoin muutenkin aikuiseksi. Ulkomaillekin lähdin töihin ja se kasvatti itseluottamusta ja rohkeutta,kielitaitoa ja sosiaalisia taitoja. Oli tosi tervettä huomata kun oli teinistä asti seurustellut ja äidin luota suoraan yhteen että minä pärjään ja osaan yksin vieraassa maassa.
Olin 17v, mies 21. Yhteiseloa nyt 12v. takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tänä syksynä 6 vuotta yhteistä taivalta takana ja ikää 22- ja 23-vuotta :) Tosiaan ei se aina ole kivaa ja on meinattu erotakin muutamia kertoja vuosien varrella ja onhan sitä tottakai miettinyt, että jäinkö jostain paitsi esim. kun on ollut vaan yksi seksikumppani ("poikaystäviä" ehti kyllä olla ennen nykyistä miestä), mutta meillä on kuitenkin hyvä suhde ja ollaan onnellisia yhdessä niin mitäpä sitä vaan kokeilunhalusta vaihtamaan. En kyllä muista, että kukaan olisi koskaan kauhistellut sitä, että ollaan oltu teinistä saakka yhdessä.
5v se kesti 15v-20v ja onneksi erottiin siinä vaiheessa eikä silloin kun on asuntolaina ja pienet lapset. 3v olin sinkkuna ja asuin yksin ja sitten kohtasin sen oikean. Nyt kun elää ruuhkavuosia niin ei ole ollut mitään intoa radalle. Se on koettu ja nähty. Monella kaverilla taas kaihertaa nyt ruuhkavuosissa että joku juttu on jäänyt näkemättä. Moni heistä on vakiintunut jo ylä-asteella,joten ensimmäisiä eroilmoituksia odotellen.
Oltiin 13 ja 15-vuotiaita, ja jo 45 vuotta ollaan oltu yhdessä, enkä vaihtais :D
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä useita tällaisia pareja, tai oli.
Ero tullut viimeistään vähän jälkeen 40-vuotis päivien...
Samat kokemukset. Ihan ymmärrettävää toki.
Minulla ei säilynyt siltä ajalta ees kaverisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 47v, samoin mies. 19 vuotiaina aloitettiin seurustelu.
No en pidä 19-vuotiaita teineinä...
Nine-teen
Olin 18-vuotias kun aloin seurustella ensimmäistä kertaa ikinä. Poika oli 17-vuotias, ollut kovin ihastunut minuun jo pitkään ja ajattelin että ollaan yhdessä ehkä pari kuukautta ja sitten varmaan riittää.
Eipä vaan sitten koskaan erottukaan. Nyt ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja mentiin naimisiinkin, kumpikin toistemme ensimmäiset ja ainoat. Joskus tästä kuulee hämmästelyä ja on multa kysytty että ollaanko "jotain uskovaisia". Itseänikin vähän oudoksuttaa edelleen jos oikein pysähdyn että kuinkas tässä näin kävi. En ollut ehtinyt miettiäkään mitään suhteita tai muuta sellaista kun sitten olin jo sillä tiellä vähän vahingossa.