Anoppi tai äiti kylässä, hammastenkiristelyä

No en pystyisi matkustamaan.

Äideissä ja anopeissa on eroja, ihan siinä missä miniöissä ja tyttärissä. Jos sattuu molemmat osapuolet haastaviksi tapauksiksi, ei varmasti yhteisreissut ja yhteiselo onnistu. Jos on molemmat mukavia ja helppoja ihmisiä, on yhteiselo ja yhteismatkustus mukavaa. Jos on toinen yhtä ja toinen toista, yleensä yhteiselo sujuu, vaikkei koko ajan välttämättä kivaa ole, eikä pitkille matkoille kannata kuvitella porukalla lähtemistä.

Tulehtuneet äiti/tytär ja anoppi/miniä -välit yleensä johtuvat molemmista osapuolista, vaikka kumpikin toki näkee vain sen roskan siellä toisen silmässä. Pienellä joustolla ja omien tapojen muuttamisella voi tilannetta parantaa huomattavasti, vaikkei toinen olisikaan helpoin tapaus. Mutta jos on mielestään aina oikeassa ja toinen aina väärässä, ei yhteiselo voi koskaan olla edes siedettävää. Toista et voi muuttaa, vain itseäsi, omaa käytöstäsi ja omaa suhtautumistasi. 

Riippuu ihan niistä ihmissuhteista, jos äiti tai anoppi on itsekeskeinen kusipäää, niin ei kukaan jaksaisikaan heitä katsella vapaaehtoisesti.

Omasta mielestäni yksi suuri ongelma näissä suhteissa on, että vanhempi sukupolvi ei pysty näkemään nuorempia tasavertaisina aikuisina itsensä kanssa. Tällä hetkellä en todellakaan pysty näkemään, että viettäisin anopin kanssa tavallista kyläilyä pidemmän ajan. Tosin hän on muutenkin haastava persoona ja omalta osaltani olen nähnyt parhaaksi pitää etäiset välit, jolloin jaksan olla asiallinen ja purra hammasta sen kyläilyn ajan.

Äitini kanssa en lähtisi mihinkään, anoppini kanssa taas vietän todella mieluusti aikaa. :) Hän osaa suhtautua minuun ja mieheeni aikuisina ihmisinä, jotka tekevät omat päätöksensä elämässä. N24