Viisarikello, kyykky, puhelimessa puhuminen ..mitä on tapahtunut?
Minulla oli aikoinaan vaikeuksia matematiikassa, mutta sain tukiopetusta aina, kun joku oli vaikeaa. Opetus oli tasokasta! Asioita selitettiin ja neuvottiin päättäväisesti niin, että jokainen ne oppi.
Viisarikellon oppiminen oli myös haastavaa itselle. Sain siihenkin tukiopetusta ja jopas jotakin!! Opin senkin, koska koulussa oikeasti opetettiin.
Vanhempani eivät minua läksyissä neuvoneet. Miksi syytetään vanhempia siitä, että nykynuoriso ei osaa viisarikelloa? Ei ne kaikki vanhemmat ennenkään opettaneet vaan koulu.
Olisi aiheellista alkaa tutkia mikä nykyään on peruskouluissa vikana, kun lapset ei opi perusasioita siellä.
Kyykkyyn pääsemisen vaikeus on myös mielenkiintoinen ilmiö. Milloin tämä alkoi?
Valitettavasti uskon, että näitä asioita tulee vielä lisää.
Kommentit (29)
Ennen jokaisessa kodissa oli seinällä viisarikello. Kun koulussa opetettiin, myös lisäksi kotona pystyi katsomaan viisarikellosta aikaa ihan itse. Lapsi sai treeniä.
Ennen viisarikello oli myös ranteessa. Nykyisin ei ole. Digitaalinen kello on kännykässä.
Äiti tai iskä soittaa lapsen puhelimeen tai laittaa hälytyksen, kun lapsen pitää tulla esim. kotiin. Ennen aika sovittiin etukäteen, että kotiin pitää tulla puoli kuudelta. Sitten aikaa piti itse seurata rannekellosta, että muistaa mennä ajoissa kotiin.
Ennen treeniä tuli kotonakin.
Terv. ope
P.S. Ennen lapset jaksoivat kuunnella ja keskittyä pidemmän ajan kuin nykylapset.
Lapset eivät pääse kyykkyyn, jos he eivät ole liikkuneet riittävän monipuolisesti. Kun lapsi leikkii liikunnallisia leikkejä, hän pääsee kyllä kyykkyyn ja tasapaino pysyy. Joskus lapsen ylipaino estää lasta pääsemään kyykkyyn.
1. Viisarikelloa ei tarvitse tuntea, kun lähes kaikilla on digitaaliset kellot
2. Kyykkyyn ei pääse, jos istuu kaiket päivät. Koskee niin aikuisia kuin lapsiakin.
3. Puhelimessa ei tarvitse puhua, kun on olemassa viestipalvelut.
-> maailma muuttuu siskosein, ei me 1980-luvun lapsetkaan opeteltu koulussa niiamaan kun opettaja tuli luokkaan, vaikka äitini ikäluokka vielä opetteli
Maailma todellakin muuttuu ja joidenkin asioiden oppiminen vaikeutuu.
Viisarikello täytyy kuitenkin hallita, että selviää tässä yhteiskunnassa.
Jos ei edes lapsena pääse kyykkyyn, elämä vaikeutuu.
Myös kenkien nauhojen solmiminen on toisille nykyään liian vaikeaa. Tarralenkkareita tarjotaan jo kaikille.
Vierailija kirjoitti:
1. Viisarikelloa ei tarvitse tuntea, kun lähes kaikilla on digitaaliset kellot
2. Kyykkyyn ei pääse, jos istuu kaiket päivät. Koskee niin aikuisia kuin lapsiakin.
3. Puhelimessa ei tarvitse puhua, kun on olemassa viestipalvelut.
-> maailma muuttuu siskosein, ei me 1980-luvun lapsetkaan opeteltu koulussa niiamaan kun opettaja tuli luokkaan, vaikka äitini ikäluokka vielä opetteli
Viestipalveluille on aikansa ja paikkansa, mutta puhelimessa puhuminen menee aina viestittelyn edelle. Puhuessa hoidat isotkin asian minuutissa kun viestitellessä siihen menee kymmenkunta minuuttia, ellei tunteja jos ei ole samaan aikaan "langan päässä".
15-20 vuotta sitten kun ekat älypuhelimet ja tabletit tulivat, puhuin asiasta, että syntyvä sukupolvi tulee olemaan huomattavan avuton ja keskittymiskyvytön. Minulle naurettiin, että olen teknologiavastainen ja että television tuloakin kauhisteltiin. Noh, väitän yhä, että älypuhelimet tuhosivat nuoret. Tähän kun yhdistetään vielä se, ettei ole vaadittu pitkäjänteistä työskentelyä peruskoulussa, niin katastrofi on valmis.
Vierailija kirjoitti:
P.S. Ennen lapset jaksoivat kuunnella ja keskittyä pidemmän ajan kuin nykylapset.
Ennen ei ollut positiivista kasvatusta, minkä ansiosta lapset oppivat siihen, että kuunneltava ja keskityttävä on vaikka se ei tuntuisikaan juuri sillä hetkellä kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P.S. Ennen lapset jaksoivat kuunnella ja keskittyä pidemmän ajan kuin nykylapset.
Ennen ei ollut positiivista kasvatusta, minkä ansiosta lapset oppivat siihen, että kuunneltava ja keskityttävä on vaikka se ei tuntuisikaan juuri sillä hetkellä kivalta.
Nykyään on sosiaalisesti hyväksyttävämpää ulista, kun kaikki ovat uniikkeja lumihiutaleita. Ennen ei riittänyt perusteluksi, ettei huvita tai ettei ole mun juttu. Ketuttaa vietävästi tämä nykyajan lässytys, kuinka Pertti-Eerikillä on ehkä lahjoja johonkin ihan muihin asioihin, kuin niihin, mitä koulussa vaaditaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Viisarikelloa ei tarvitse tuntea, kun lähes kaikilla on digitaaliset kellot
2. Kyykkyyn ei pääse, jos istuu kaiket päivät. Koskee niin aikuisia kuin lapsiakin.
3. Puhelimessa ei tarvitse puhua, kun on olemassa viestipalvelut.
-> maailma muuttuu siskosein, ei me 1980-luvun lapsetkaan opeteltu koulussa niiamaan kun opettaja tuli luokkaan, vaikka äitini ikäluokka vielä opetteli
Viestipalveluille on aikansa ja paikkansa, mutta puhelimessa puhuminen menee aina viestittelyn edelle. Puhuessa hoidat isotkin asian minuutissa kun viestitellessä siihen menee kymmenkunta minuuttia, ellei tunteja jos ei ole samaan aikaan "langan päässä".
Noinhan se on teillä boomereilla. Nuorisolla asiat hoituvat viesteillä nopeammin, koska kirjoittavat romaanin verran tekstiä siinä ajassa, kun sinä saat etsittyä, missä se ä-kirjain olikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Viisarikelloa ei tarvitse tuntea, kun lähes kaikilla on digitaaliset kellot
2. Kyykkyyn ei pääse, jos istuu kaiket päivät. Koskee niin aikuisia kuin lapsiakin.
3. Puhelimessa ei tarvitse puhua, kun on olemassa viestipalvelut.
-> maailma muuttuu siskosein, ei me 1980-luvun lapsetkaan opeteltu koulussa niiamaan kun opettaja tuli luokkaan, vaikka äitini ikäluokka vielä opetteli
Viestipalveluille on aikansa ja paikkansa, mutta puhelimessa puhuminen menee aina viestittelyn edelle. Puhuessa hoidat isotkin asian minuutissa kun viestitellessä siihen menee kymmenkunta minuuttia, ellei tunteja jos ei ole samaan aikaan "langan päässä".
Aika hidas kirjoittaja, jos esim. keskusteluun: "Nähdäänkö huomenna klo 15 Sokkarilla" "Joo, sopii" menee kymmenkunta minuuttia. Ethän sinä soittaessasikaan tiedä, onko se tyyppi välittämästi langan päässä vai ei. Viestiin vastaan yleensä nopeammin, koska viestin voi näpytellä myös sellaisessa paikassa, jossa ei voi puhua ääneen.
En ole koskaan oikein osannut edes ajatella kellon lukemista taitona. Se tuli meille 70-luvun lapsille ihan itsestään, luontevasti, sehän on ihan palikkatesti. Vähän kuin ajattelisi kävelemistä taitona aikuisena. No joskushan se opeteltiin joo..
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein osannut edes ajatella kellon lukemista taitona. Se tuli meille 70-luvun lapsille ihan itsestään, luontevasti, sehän on ihan palikkatesti. Vähän kuin ajattelisi kävelemistä taitona aikuisena. No joskushan se opeteltiin joo..
Minun aikana melkein kaikki osasivat kellon viimeistään ekaluokan loppuun mennessä. Jos sinä et osannut, olit niitä poikkeuksia, ja sait tukiopetusta, jolloin opettaja keskittyi sinuun. Nyt jos pitäisi tukiopetusta kellosta, siihen tulisi suunnilleen koko luokka, ja oppimisen taso laskisi
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein osannut edes ajatella kellon lukemista taitona. Se tuli meille 70-luvun lapsille ihan itsestään, luontevasti, sehän on ihan palikkatesti. Vähän kuin ajattelisi kävelemistä taitona aikuisena. No joskushan se opeteltiin joo..
Ihan hyvin osaa nykylapsetkin "lukea" kelloa. Se kello vain näyttää erilaiselta kuin teillä 70-luvun lapsilla. Ihan samoin kuin sinun 70-luvun kynäsi näytti erilaiselta kuin 1800-luvun mustekynät. Molemmilla oppi kirjoittamaan ihan yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen jokaisessa kodissa oli seinällä viisarikello. Kun koulussa opetettiin, myös lisäksi kotona pystyi katsomaan viisarikellosta aikaa ihan itse. Lapsi sai treeniä.
Ennen viisarikello oli myös ranteessa. Nykyisin ei ole. Digitaalinen kello on kännykässä.
Äiti tai iskä soittaa lapsen puhelimeen tai laittaa hälytyksen, kun lapsen pitää tulla esim. kotiin. Ennen aika sovittiin etukäteen, että kotiin pitää tulla puoli kuudelta. Sitten aikaa piti itse seurata rannekellosta, että muistaa mennä ajoissa kotiin.
Ennen treeniä tuli kotonakin.
Terv. ope
P.S. Ennen lapset jaksoivat kuunnella ja keskittyä pidemmän ajan kuin nykylapset.
Eivät jaksaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikein osannut edes ajatella kellon lukemista taitona. Se tuli meille 70-luvun lapsille ihan itsestään, luontevasti, sehän on ihan palikkatesti. Vähän kuin ajattelisi kävelemistä taitona aikuisena. No joskushan se opeteltiin joo..
Ihan hyvin osaa nykylapsetkin "lukea" kelloa. Se kello vain näyttää erilaiselta kuin teillä 70-luvun lapsilla. Ihan samoin kuin sinun 70-luvun kynäsi näytti erilaiselta kuin 1800-luvun mustekynät. Molemmilla oppi kirjoittamaan ihan yhtä hyvin.
70-luvusta on puoli vuosisataa. Tekniikka on muuttunut rajusti sen jälkeen. Ihan niin kuin tekniikka muuttui valtavasti 1920-luvun ja 70-luvun välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen jokaisessa kodissa oli seinällä viisarikello. Kun koulussa opetettiin, myös lisäksi kotona pystyi katsomaan viisarikellosta aikaa ihan itse. Lapsi sai treeniä.
Ennen viisarikello oli myös ranteessa. Nykyisin ei ole. Digitaalinen kello on kännykässä.
Äiti tai iskä soittaa lapsen puhelimeen tai laittaa hälytyksen, kun lapsen pitää tulla esim. kotiin. Ennen aika sovittiin etukäteen, että kotiin pitää tulla puoli kuudelta. Sitten aikaa piti itse seurata rannekellosta, että muistaa mennä ajoissa kotiin.
Ennen treeniä tuli kotonakin.
Terv. ope
P.S. Ennen lapset jaksoivat kuunnella ja keskittyä pidemmän ajan kuin nykylapset.
Eivät jaksaneet.
En muista että kukaan olisi karannut käytävään kesken tunnin. Nykyisin se on arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen jokaisessa kodissa oli seinällä viisarikello. Kun koulussa opetettiin, myös lisäksi kotona pystyi katsomaan viisarikellosta aikaa ihan itse. Lapsi sai treeniä.
Ennen viisarikello oli myös ranteessa. Nykyisin ei ole. Digitaalinen kello on kännykässä.
Äiti tai iskä soittaa lapsen puhelimeen tai laittaa hälytyksen, kun lapsen pitää tulla esim. kotiin. Ennen aika sovittiin etukäteen, että kotiin pitää tulla puoli kuudelta. Sitten aikaa piti itse seurata rannekellosta, että muistaa mennä ajoissa kotiin.
Ennen treeniä tuli kotonakin.
Terv. ope
P.S. Ennen lapset jaksoivat kuunnella ja keskittyä pidemmän ajan kuin nykylapset.
Eivät jaksaneet.
En muista että kukaan olisi karannut käytävään kesken tunnin. Nykyisin se on arkea.
Silloin piti istua enemmän paikoillaan. Ei liikuttu oppituntien aikana niin vapaasti. Levottomat sähläsivät paikoillaan ja riehuivat välitunnit ja tuntien alut, kun opettaja ei ollut paikalla.
Ei vaan ennen oppilailla oli arkitaitoja jotka opittiin kotona. Koulussa pystyttiin keskittymään akateemisiin sisältöihin. Nyt pikku lumihiutaleet eivät osaa tehdä solmua, katsoa kelloa, täysi yllätys että pitäisi tehdä jotain joka ei ole hauskaa, shokki kun jokin asia kielletään (kuten vaikka toisten lyöminen), toisia ei osata huomioida, ei tajuta että koko maailma ei toimi jokaisen yksilön halujen ja aikataulujen mukaan. Kodeissa oli puuhasteltu, liikuttu, leivottu (jolloin opitaan mittoja yms.) Yrtä niitä nyt sitten opettaa. T.Ope
Teknologia on tapahtunut. Keskittymiskyky on 5 sekuntia, ei siinä ajassa mitään opi.