Mikä tuota lasta vaivaa? Ei hetkeäkään paikoillaan, ei meinaa illalla nukahtaa millään, itkettää siskoaan.. Minulta menee voimat.
3-vuotias tyttö kyseessä. Tänä aamuna isosiskonsa piirsi lattialla kun käveli siihen, virnisti ja kaatoi mehunsa siskon piirroksen päälle ! Kun vein jäähypenkille, huusi että olen tyhmä , löi niin että silmälasini lensivät päästä ja lopulta otti vaatteet pois ja pissi siihen tuolille. Ja nauroi! Tuo lapsi on kuin riivattu, en jaksa. On ollut perhepäivähoitajalla, jossa kiusannut ja pelotellut muita lapsia eli ongelma ei rajoitu vain kotiin . En ymmärrä mikä on mennyt pieleen, esikoinen on kuin enkeli.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin jo vedellyt ympäri korvia, oli se sitten kukkahattujen mielestä sallittua tai ei.
Väkivallalla vain lisäät lapsen käytöshäiriöitä.
Kunnon rangaistus ehkäisee merkittävästi käytöshäiriöitä. Lapsen hakkaaminen on asia erikseen, mutta enpä tiedä kuka sellaista kannattaisikaan.
Voi vmp. Teinien kanssa kyllä näkee kenen kotona annetaan "kunnon rangaistuksia" väkivallalla ja uhkailulla. Vinkki: he eivät ole niitä rauhallisia ja hyväkäytöksisiä tapauksia.
t. ope
Itse et varmaan laittaisi jälki-istuntoon, vaikka oppilas huorittelisi tms...?
Luoja lapsiamme varjelkoon nykyajan "kasvatus"tiedettä lukeneilta opettajilta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin jo vedellyt ympäri korvia, oli se sitten kukkahattujen mielestä sallittua tai ei.
Hyvää työtä. Tästä lapsi oppiikin toimivat ratkaisumallit tulevaisuuteen. Töissäkin sitten vaan työkavereita pataan kun tulee ensimmäinen ristiriitatilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin jo vedellyt ympäri korvia, oli se sitten kukkahattujen mielestä sallittua tai ei.
Väkivallalla vain lisäät lapsen käytöshäiriöitä.
Kunnon rangaistus ehkäisee merkittävästi käytöshäiriöitä. Lapsen hakkaaminen on asia erikseen, mutta enpä tiedä kuka sellaista kannattaisikaan.
Voi vmp. Teinien kanssa kyllä näkee kenen kotona annetaan "kunnon rangaistuksia" väkivallalla ja uhkailulla. Vinkki: he eivät ole niitä rauhallisia ja hyväkäytöksisiä tapauksia.
t. ope
Itse et varmaan laittaisi jälki-istuntoon, vaikka oppilas huorittelisi tms...?
Luoja lapsiamme varjelkoon nykyajan "kasvatus"tiedettä lukeneilta opettajilta.
Mistä niin päättelit? Laitan toki. Mutta en hakkaa häntä siellä, enkä pyydä kaksimetristä liikunnanopettajaakaan tekemään niin.
Sen sijaan on aivan tosiasia, että oppilaan aggressiivisen ja väkivaltaisen käytöksen takana on erittäin usein väkivaltaiset kotiolot. Uskoisin, että tämän voi jokainen (ongelma)nuorten kanssa työskentelevä vahvistaa.
Ei jäähypenkistä ole mitään hyötyä. Jäähy ei tarkoita lapselle mitään. Konkreettisia keinoja tarvitaan: lempilelu takavarikkoon loppupäiväksi, ilman jälkiruokaa... tai oletko oikeasti suuttunut lapselle? Ei tenava tajua jos vie tyynesti jäähylle samalla lässyttäen että tämä oli tuhma.
Kuulostaa toisaalta huomion hakemiselta. Näkyykö esikoisen enkelimäisyys myös uhmaikäiselle siinä valossa että esikoinen on se ykkönen ja se kunnollinen. Minusta tuli raggari/alisuorittaja koska esikoinen oli jo vienyt sen hyviksen roolin, etenkin kun en tuntunut saavan äidin hyväksyntää millään (koska muistutin liikaa äidin anoppia, ja he inhosivat toisiaan). Lapset vaistoavat herkästi todelliset tunteet.
Meillä lapsen suolioireiset ruoka-aineallergiat teki tuollaista hirviöimäistä käytöstä ja aiheuttivat univaikeuksia, univajetta, keskittymiskyvyttömyyttä, itkupotkuraivareita yms. Allergiat eivät näkyneet ige-testeissä, mutta oikealla ruokavaliolla meille tuli ihana lapsi. Onko lapsen kakka millaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin jo vedellyt ympäri korvia, oli se sitten kukkahattujen mielestä sallittua tai ei.
Väkivallalla vain lisäät lapsen käytöshäiriöitä.
Kunnon rangaistus ehkäisee merkittävästi käytöshäiriöitä. Lapsen hakkaaminen on asia erikseen, mutta enpä tiedä kuka sellaista kannattaisikaan.
Voi vmp. Teinien kanssa kyllä näkee kenen kotona annetaan "kunnon rangaistuksia" väkivallalla ja uhkailulla. Vinkki: he eivät ole niitä rauhallisia ja hyväkäytöksisiä tapauksia.
t. ope
Itse et varmaan laittaisi jälki-istuntoon, vaikka oppilas huorittelisi tms...?
Luoja lapsiamme varjelkoon nykyajan "kasvatus"tiedettä lukeneilta opettajilta.
Mistä niin päättelit? Laitan toki. Mutta en hakkaa häntä siellä, enkä pyydä kaksimetristä liikunnanopettajaakaan tekemään niin.
Sen sijaan on aivan tosiasia, että oppilaan aggressiivisen ja väkivaltaisen käytöksen takana on erittäin usein väkivaltaiset kotiolot. Uskoisin, että tämän voi jokainen (ongelma)nuorten kanssa työskentelevä vahvistaa.
Perheväkivalta on eri asia kuin tuntuva ja oikeudenmukainen rangaistus.
On älyllistä epärehellisyyttä väittää, että vaikkapa se kun känninen vanhempi hakkaa lapsensa olisi jotenkin sama asia kuin se, kun lapsi saa harkitun ja kontrolloidun rangaistuksen tottelemattomuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei jäähypenkistä ole mitään hyötyä. Jäähy ei tarkoita lapselle mitään. Konkreettisia keinoja tarvitaan: lempilelu takavarikkoon loppupäiväksi, ilman jälkiruokaa... tai oletko oikeasti suuttunut lapselle? Ei tenava tajua jos vie tyynesti jäähylle samalla lässyttäen että tämä oli tuhma.
Kuulostaa toisaalta huomion hakemiselta. Näkyykö esikoisen enkelimäisyys myös uhmaikäiselle siinä valossa että esikoinen on se ykkönen ja se kunnollinen. Minusta tuli raggari/alisuorittaja koska esikoinen oli jo vienyt sen hyviksen roolin, etenkin kun en tuntunut saavan äidin hyväksyntää millään (koska muistutin liikaa äidin anoppia, ja he inhosivat toisiaan). Lapset vaistoavat herkästi todelliset tunteet.
Aika moni lapsi ei välitä pätkän vertaa siitä, vaikka lempilelu (tai sen puoleen koko leluvarasto) olisi takavarikossa tai vaikka jälkiruoka jäisi väliin.
ADHD ja autistinen lapsi? Meillä tällainen ja oli juuri kuvailemasi kaltainen jo alle 1-vuotiaasta. Pienestä asti satutti muita ja nauroi päälle ja meni koko ajan ja joka paikkaan. Nyt on 13-vuotias omaishoidettava ja voin kertoa, että helpotusta ei todellakaan ole vuosien varrella lääkityksistä ja terapioista huolimatta tullut. Pahenee vaan, kun autistinen ja adhd- yhdistelmälapsi kasvaa. Omaishoidon neuvokin vain lisätäänkö taloon lukkoja ja kasvatetaan piha-aitojen korkeutta. Tänään lapsi rikkonut tähän mennessä kännykän ja mummon pyörän...
T: erittäin väsynyt omaishoitajaäiti
Adhd:lta vaikuttaa. Lapsi ei tee sitä tahallaan.
Voi kamala. Jaksamista ja yritä ottaa selvää, onko jotain tehtävissä tuolle käytökselle. Erityislapsiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jäähypenkistä ole mitään hyötyä. Jäähy ei tarkoita lapselle mitään. Konkreettisia keinoja tarvitaan: lempilelu takavarikkoon loppupäiväksi, ilman jälkiruokaa... tai oletko oikeasti suuttunut lapselle? Ei tenava tajua jos vie tyynesti jäähylle samalla lässyttäen että tämä oli tuhma.
Kuulostaa toisaalta huomion hakemiselta. Näkyykö esikoisen enkelimäisyys myös uhmaikäiselle siinä valossa että esikoinen on se ykkönen ja se kunnollinen. Minusta tuli raggari/alisuorittaja koska esikoinen oli jo vienyt sen hyviksen roolin, etenkin kun en tuntunut saavan äidin hyväksyntää millään (koska muistutin liikaa äidin anoppia, ja he inhosivat toisiaan). Lapset vaistoavat herkästi todelliset tunteet.
Aika moni lapsi ei välitä pätkän vertaa siitä, vaikka lempilelu (tai sen puoleen koko leluvarasto) olisi takavarikossa tai vaikka jälkiruoka jäisi väliin.
Ohis. Jollei lempilelun vieminen pois käytöstä päiväksi riitä niin taustalla voi olla vääränlaista vanhemmuutta eli lapsella on liikaa leluja TAI hän saa uusia liian helposti. Kyllä se lempilelun poisotto kirpaisee, kun tilanne on rauhoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Adhd:lta vaikuttaa. Lapsi ei tee sitä tahallaan.
Taidetaan olla lähellä sitä tilannettä, missä lähemmäs joka toisella suomalaisella pikkulapsella on itsediagnosoitu adhd. Adhd-diagnoosi kun tarjoaa kätevän tekosyyn sille miksi lapsi on kuriton eivätkä lapsen vanhemmat pyri tekemään mitään sille kurittomuudelle.
Psykologille, kyllä. Tuo jäähypenkkisysteemi ei toimi tuollaisessa tapauksessa ollenkaan, ei lapsi siinä koe menettävänsä mitään niin että mieltäisi sen ei-toivotun käytöksen ei-toivotuksi seuraukseksi.
Saatat tarvita psykologia itsekin, millä en tarkoita että olisit jotenkin hullu, mutta purkaaksesi asiaan liittyviä tunteita ja omaksuaksesi jotain uusia käyttäytymistapoja lastasi kohtaan.
Mielestäni perheneuvola olisi oikea paikka, sillä ap tarvitsee apua vanhemmuuteen. Tuon ap:n selostuksen perusteella ei voi päätellä mikä on tilanteeseen johtanut. Syy on useimmiten kasvatuksessa tai vanhempien luomissa olosuhteissa.
Minulle herää kysymyksiä, miksi joku lapsi piirtää lattialla. Harvalla niin iso asunto, ettei piirtävä lapsi, piirustuspaperi ja kynät ole kulkureitillä.
Lapselle ulkoilua ja aktiviteetteja useita tunteja päivässä, jotta lapsi nukahtaa illalla. Illalla rauhoitutaan ajoissa n. Klo 19 iltarutiinein (iltapala, iltasatu, iltapesu, sylittely). Aamulla herätään ajoissa n. Klo 7-8 jotta unirytmi pysyy.
Sokerin välttäminen esim. Janojuomana vesi ei mehut. Jäätelöä tai karkkia 3-vuotias ei tarvitse.
Ap onko teillä rutiinit kunnossa? Eli nukkuminen, ulkoilu, syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni yhdistää auktoriteetin väkivaltaan. Eihän se niin ole. Auktoriteetti tulee kunnioituksesta. Väkivallalla sen sijaan kasvatetaan pelkoa.
Samaa mieltä tuosta että auktoriteetin pohja on kunnioittaminen, mutta ei väkivalta kaikissa pelkoa nostata, vaan pikemmin vihaa.
Olin itse ns. vaikea lapsi, minulta puuttui kaikki halu miellyttää käytökselläni vanhempiani. En tosin varta vasten pyrkinyt heitä ärsyttämäänkään. Jollakin tasolla ehkä ymmärrän aloittajan lasta. Paha olo purkautuu ulospäin. Pitäisi pystyä selvittämään, missä se pahan olon juuri on. Lapsi tuskin itsekään osaa sitä suoraan sanoa, ei ehkä edes tunnista sitä. Terapeuteilla on konsteja tähän.
Tuntuu myös kuin lapsi koettaisi käytöksellään saada äitinsä kokemaan samaa toivottomuutta jota itse jostakin syystä kokee. Tai tuomaan avoimesti esiin pettymyksensä, jonka aistii pinnan alla olevan. Tai testaa, rakastatko minua kaikesta huolimatta. Ei ole asiasta varma.
Vierailija kirjoitti:
ADHD ja autistinen lapsi? Meillä tällainen ja oli juuri kuvailemasi kaltainen jo alle 1-vuotiaasta. Pienestä asti satutti muita ja nauroi päälle ja meni koko ajan ja joka paikkaan. Nyt on 13-vuotias omaishoidettava ja voin kertoa, että helpotusta ei todellakaan ole vuosien varrella lääkityksistä ja terapioista huolimatta tullut. Pahenee vaan, kun autistinen ja adhd- yhdistelmälapsi kasvaa. Omaishoidon neuvokin vain lisätäänkö taloon lukkoja ja kasvatetaan piha-aitojen korkeutta. Tänään lapsi rikkonut tähän mennessä kännykän ja mummon pyörän...
T: erittäin väsynyt omaishoitajaäiti
Jaa. Erityislapsen äitinä itse olen hyvin varovainen jakelemaan diagnooseja. Tuossa ap:n lapsessa en näe ADHDtä.
Moni 3-vuotias ei halua valoisana kesäiltana mennä nukkumaan ajoissa ja vähät unet tekee käytöksestä huonoa. Se ei ole diagnoosin paikka todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni perheneuvola olisi oikea paikka, sillä ap tarvitsee apua vanhemmuuteen. Tuon ap:n selostuksen perusteella ei voi päätellä mikä on tilanteeseen johtanut. Syy on useimmiten kasvatuksessa tai vanhempien luomissa olosuhteissa.
Minulle herää kysymyksiä, miksi joku lapsi piirtää lattialla. Harvalla niin iso asunto, ettei piirtävä lapsi, piirustuspaperi ja kynät ole kulkureitillä.
Lapselle ulkoilua ja aktiviteetteja useita tunteja päivässä, jotta lapsi nukahtaa illalla. Illalla rauhoitutaan ajoissa n. Klo 19 iltarutiinein (iltapala, iltasatu, iltapesu, sylittely). Aamulla herätään ajoissa n. Klo 7-8 jotta unirytmi pysyy.
Sokerin välttäminen esim. Janojuomana vesi ei mehut. Jäätelöä tai karkkia 3-vuotias ei tarvitse.
Ap onko teillä rutiinit kunnossa? Eli nukkuminen, ulkoilu, syöminen.
Kunnon uhmapommin kanssa taistelevalle, yhtään tolkuissaan olevalle vanhemmalle nämä sinun vinkkisi ovat ihan vitsejä. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, joita luultavasti toteutetaan orjallisesti ja vielä paljon päällekin. Ja SILTI lapsen kanssa on haastavaa.
"Lasta ei koskaan rangaista, saa mennä nukkuun kun itse haluaa, katotaan yleensä kersan kanssa sotaleffoja sängyssä ennen nukahtamista samalla kun vedetään monsteria tölkistä. Mix mun lapsi ei nuku?!"
Jooei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehta kusipää.
Huh, siinä vastaa ehta kusipää. Puhut 3-vuotiaasta lapsesta, idiootti.
Aikuinen ihminen, minkälainen itse olit 3-vuotiaana?
Voisitko sanoa 3-vuotiasta itseäsi kusipääksi?
Olen tullut siihen tulokseen, että iso osa suomalaisista on ehtoja, siluttomia, empatiakyvyttömiä kusipäitä.
Eikun heidät on vaan kasvatettu kunnolla nyrkillä ja pelolla, toisin kuin nykyajan pullamössökakarat.
Nykyajan pullamössökakara oppii jo pienenä, että saa tehdä mitä haluaa ilman pelkoa seurauksista. Pullamössövanhempansa nimittäin uskovat, että lapsi menee rikki jos se joutuu kokemaan pelkoa.
Tämä oikeastaan on se ongelma.
Kuriksi mielletään vain huutaminen ja/tai väkivalta. Että jos näitä ei ole, niin on "kuritta kasvanut".
Meillä on toisinaan kuri kuin armeijassa, mutta KETÄÄN ei meidän perheessä lyödä. Lapselle ei myöskään huudeta, jos joskus olen väsyneenä ärähtänyt, niin sitäkin olen pyytänyt anteeksi.
Ja arvaa mitä? Tuloksena erittäin hyväkäytöksinen lapsi, joka omannut käytöstavat jo pienestä pitäen. Se kuri kun meillä on johdonmukaisuutta ja kiellettyjen asioiden tekemiseen puututaan napakasti.
Kannattaa muuren jokaisen kuritusväkivaltaa puoltavan tutustua tutkimuksiin, että mitä se kuritusväkivalta lapselle aiheuttaa ja onko siitä kasvatuksellisesti edes hyötyä. Netistä googlaamalla löytyy jo hyvin, myös kirjastoista löytyy aiheenpiiristä kirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle herää kysymyksiä, miksi joku lapsi piirtää lattialla. Harvalla niin iso asunto, ettei piirtävä lapsi, piirustuspaperi ja kynät ole kulkureitillä.
Siis sekö tässä nyt on ongelman ydin?
Kyllä meilläkin lapsi levittää leikit lattialle, oli se sitten barbileikki tai kuvien värittäminen tai palapelin kokoaminen tai legoleikki. Huonekalut on suunniteltu aikuisille eikä puolta lyhyemmille. Ei se silti tarkoita, että saa mennä kaatamaan mehua toisen leikkien päälle.
Nykyajan pullamössökakara oppii jo pienenä, että saa tehdä mitä haluaa ilman pelkoa seurauksista. Pullamössövanhempansa nimittäin uskovat, että lapsi menee rikki jos se joutuu kokemaan pelkoa.