Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä, joka opiskelit "yleisesti turhana pidettyä" alaa ja päädyit sen vuoksi työttömäksi, syytätkö ensisijaisesti itseäsi vai järjestelmää?
12.06.2018 |
Kaikki minkä tahansa koulutusasteen käyneet (ammattikoulu, ammattikorkeakoulu, yliopisto) voivat vastata.
Itse uskon siihen, ettei mikään ala ole täysin turha. Esimerkiksi oma pääaineeni yliopistossa, kulttuurintutkimus, vastaa moniin hyvin ajankohtaisiinkin kysymyksiin (kuten syntyvyyden lasku), joita ei voida pelkästään selittää tieteenaloilla, jotka sattuvat tällä hetkellä työllistämään hyvin (kuten lääkäriksi tai lastentarhanopettajaksi opiskelu). Ikävä tosiasia vain on, ettei tällaisia asioita tarvita tutkimaan yhtä paljon kuin yliopistoissa on aloituspaikkoja.
Itse tietysti oman alavalintani aikoja sitten tein luonteeni ja kiinnostuksen kohteideni perusteella, en edes olisi soveltuva esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle, mutta ennen kaikkea syytän tästä muita tahoja kuin pelkästään nuoruuden naiivia unelmantäytteistä minääni. Opinto-ohjaajat väittivät kiven kovaa unelmiin uskovalle nuorukaiselle, kuinka kaikenlaisia aloja, toimijoita, ammatteja ja juuri sinua tarvitaan tässä yhteiskunnassa. Lisäksi, kuten aiemmin mainitsin, koulutuspaikkoja on mielestäni liikaa vähän työllistäville aloille, ja vastaavasti liian vähän aloille, joissa työntekijöistä on huutava pula.
Kommentit (73)
Eikö humanistimiehet ole kuumaa kamaa työmarkkinoilla, koska suurin osa valmistuvista on naisia? Joten sinänsä sinulla pitäisi olla hyvä asema. Miestä pidetään aina pätevämpänä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö humanistimiehet ole kuumaa kamaa työmarkkinoilla, koska suurin osa valmistuvista on naisia? Joten sinänsä sinulla pitäisi olla hyvä asema. Miestä pidetään aina pätevämpänä muutenkin.
En oikein ymmärrä itsensä tai minkään syyttämisen aspektia. Ihminen toimii niillä tiedoilla mitä omaa. Ja mitä nuoremmasta puhutaan niin sitä inhimillisempää että sitä kokemusta ja tietoa ei samalla tavalla ole.
Mä lähdin opiskeleen 95 ja kyllä silloin puhuttiin todella paljon työllistymisestä. Lama oli vasta menossa ohi ja oposta nyt ei niin väliä ollut (en muista, mitä sanoi edes), mutta akateemisesti koulutetut ja virkeät vanhemmat kyllä osasivat ohjata järkialoille. Kouluttauduin alalle, jossa pääsi jo opiskeluaikana töihin. Kyllästyin hommaan 2011 ja löysin vuoden muuntokoulutuksen, jolla saa taas hyvin töitä haluamistani töistä. Kävin koulutuksen ja sain heti taas uuden työn.
Ehkä alavalintani eivät ole olleet hauskoja tai trendikkäitä, opiskelukin paljon vaativampaa kuin monella muulla alalla, mutta hyvä työllisyys ja palkka kompensoi paljon. Sitä paitsi kaikki työ on tavallaan puuduttavaa ja kun pääsee työelämään sisään, on mahdollista aina kehittyä, vaihtaa töitä ja loppujen lopuksi tehdä jotain ihan muuta kuin sitä, mihin aluperin tuli. Nuoret usein näkee työn sellaisena, että jos luet vaikka konetekniikkaa, niin loppuikäsi istut toimistossa jonkun konesuunnitteluohjelmiston kanssa tai jos luet laskentatointa, niin pyörittelet lukuja kammiossa 40 vuotta. Todellisuudessa hyvä ja työllistävä pohjakoulutus antaa avaimet työelämään ja omalla innokkuudella voi sieltä konesuunnittelusta päätyä vaikka viestintään, henkilöstöhallintoon tai markkinointiin tai vaikka toimariksi tai asiakaskouluttajaksi. Harva jää junnuttamaan paikalleen siihen alkuperäiseen työhön, jos ei koe siihen intohimoa. Sen verran pitää innostua, että jaksaa uran alussa hetken, sitten voi päästäkin johonkin ihan muuhun.
Entäs jos on opiskellut jotain humanistista, ei ammattiin valmistavaa ainetta, ja silti työllistynyt. Opiskelujen lopulla menin kesätöihin erääseen isohkoon yksityiseen firmaan harjoittelikaksi, ja enkä ole työttömänä ollut päivääkään. Yli 30 v jo kokopäivätyössä, Suomen historiaa, filosofiaa ja taidehistoriaa lukeneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseni syytän, kun menin naiivina uskomaan kaiken mitä kerrottiin. Toisaalta olen myös kiitollinen, koska se auttoi ymmärtämään, ettei ketään muuta oikeasti kiinnosta hyvinvointini tai tulevaisuuteni.
Eikö tuo ole myöskin aika masentuneen ihmisen tapa ajatella?
DI
Valmistuin 90-luvun lamaan. Työllistyminen oli nihkeää mutta onnistui n puolessa vuodessa. Teollinen maailma oli romahtanut ympäriltä sellaisena kuin se oli 80-luvun lopulla vielä. Olosuhteet siis olivat täysin erilaiset kuin opintoja aloittaessa. Monta työpaikkaa ollut, hyvää palkkaa on ollut ja tälläkin hetkellä on. Muutaman kerran on tullut turpiin kunnolla. Jostain kumman syystä sitä aina uudestaan nousee jaloilleen. Helppo uravalinta tämä ei ole (ei liity mitenkään sukupuoleen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm, olen opiskellut alaa, jonka ajattelin opiskeluaikoina työllistävän hyvin. Jotkut se onkin työllistänyt hyvin. Minäkin olen jotain alaan liittyviä hommia päässyt tekemään. Työ on kuitenkin ollut aivan muuta kuin kuvittelin. Kieltämättä on aika kusetettu olo. Eikä mitään käsitystä nyt 3-kymppisenä siitä, että mitä oikein kannattaisi ruveta tekemään. 😥
Olisi kiva jos ihmiset vielä kertoisi mikä ala kelläkin kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma vikani kai tai se etten osannut myydä osaamistani paremmin ja halvemmalla, mutta on siinä muutakin.
Välillä tuntuu että nuo työnantajat ja niiden ns "rekrytoivat specialistit " ovat aika pälliä sakkia.
Etsivät kokemutta "moniosaajaa" mutta palkka olisi harjoittelijan/opiskelijan palkkatasoa eikä mitään etuja.
Perus kokin paperit. Surkea palkka siis yleisesti alalla, mutta aina on ollut jotain töitä, ehkä 10 vuoden aikana ollut n. 2vk yhteensä "työttömänä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen valmistunut periaatteessa kolmeen eri ammattiin. Amis, amk ja amk:n pohjalla aivan eri alan tutkinto. Epäonnekseni millään noilla aloilla ei työllistynyt. En silti ole ollut kuukauttakaan työttämänä. Työelämässä eri aloilla 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos ihmiset vielä kertoisi mikä ala kelläkin kyseessä.
Vastasin jo aiemmin: minulla on korkeakoulututkinto ympäristöalalta. Sillä voi heittää vesilintua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin yleisesti turhana pidettyä alaa ja valmistuttuani en saanut töitä. Opiskelin lyhyen ammattitutkinnon vielä päälle ja nyt on töitä riittänyt. Eli aina voi kouluttautua eri alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos ihmiset vielä kertoisi mikä ala kelläkin kyseessä.
Vastasin jo aiemmin: minulla on korkeakoulututkinto ympäristöalalta. Sillä voi heittää vesilintua!
Tämä on jotenkin yllättävää ja surullista. Miksi ympäristöalalla ei ole työpaikkoja kun ympäristöongelmia on niin paljon ja ihmiset myös tietävät niistä enemmän kuin vaikka 20 vuotta sitten?
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos ihmiset vielä kertoisi mikä ala kelläkin kyseessä.
Juuri näin. Suunnilleen puolet katjun vastauksista ihan turhia.
Ei ollut realiteeteista käsitystä itselläni. Olisin opiskellut ihan eri asioita ja eri lailla. J
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva jos ihmiset vielä kertoisi mikä ala kelläkin kyseessä.
Vastasin jo aiemmin: minulla on korkeakoulututkinto ympäristöalalta. Sillä voi heittää vesilintua!
Tämä on jotenkin yllättävää ja surullista. Miksi ympäristöalalla ei ole työpaikkoja kun ympäristöongelmia on niin paljon ja ihmiset myös tietävät niistä enemmän kuin vaikka 20 vuotta sitten?
Olisiko vaikka siksi, että sinne on koulutettu valtavasti ihmisiä...?
Vierailija kirjoitti:
koulutuspaikkoja on mielestäni liikaa vähän työllistäville aloille, ja vastaavasti liian vähän aloille, joissa työntekijöistä on huutava pula.
Ehkä totta, mutta ketään ei voi pakottaa millekään alalle. Kyllä ihmisillä pitää olla oikeus tavoitella sellaista ammattia, josta oikeasti pitää.
Jotenkin tuntuu, että vallalla on sellainen näkemys, että tässä pitää nyt yksi sukupolvi kokonaan määrätä sote-alalle, vaikkei taipumuksia olisi yhtään. Varsinkin naisille sitä tyrkytetään. Kuinka monelle miehelle sanotaan heti työttömyyden kohdattua, että "lähäriksi siitä!"?
Alue: Aihe vapaa
Kun valmistuin lukiosta, vallalla oli nousukauden jäljiltä ajatus, että mikä tahansa koulutus on hyvä, unelmiaan on syytä seurata ja työllistyminen tapahtuu aina jossain vaiheessa. Kävin silloin opon juttusilla eikä hän maininnut sanallakaan mistään työllistymisongelmista miettimälläni alalla. Myöskään yliopistolla huonot työllistymisnäkymät eivät tulleet ajankohtaisiksi ensimmäisinä vuosina ja tuolloin oli kuitenkin vielä esimerkiksi apurahoja paremmin tarjolla kuin nykyään. En siis koe, että tyhmänä 18-vuotiaana olisin voinut jotenkin tietää paremmin. Siinä suhteessa annan itselleni armoa. Nykyään olen jo fiksumpi ja ennen kaikkea varovaisempi.