Miten sinusta tuli henkisesti tasapainoinen ihminen?

Ehkä silleen, et sain sairastelun jälkeen ulkonäön kohennettua lähelle lähtötasoa. Ja saan annettua semmosen kuvan itsestäni, mikä olen, eli superpinnallinen.

Työstämällä kivualiaat tunteet. Siis kohtaamalla ne.

Ymmärtämällä, että asioiden vatvominen ei kannata. Menneisyyden voi vain hyväksyä.

Luottamalla, että elämä kantaa. Myös tulevaisuudessa.

Ja jatkoa, pitkän sairastelun jälkeen, vihdoin suht terveenä, paitsi VTI taas, saan keskittyä itselleni tärkeisiin asioihin.. Eli ulkonäköön.

Masentuneesta anorektikosta nyt terveeksi. Vuosia kesti.

Outi

Vierailija kirjoitti:

Masentuneesta anorektikosta nyt terveeksi. Vuosia kesti.

Outi

Kysymys oli MITEN

Aikuistumalla. Vuosien psykoterapia auttoi, samoin liikunta.

Kasvoin aikuiseksi ja vain lakkasin ajattelemasta, mitä muut minusta ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Aikuistumalla. Vuosien psykoterapia auttoi, samoin liikunta.

Millainen liikunta? - Ap

Löysin upean naisen, jonka kanssa olen sekstailu villisti jo vuosia. Kummasti tulin tasapainoon.

Vierailija kirjoitti:

Työstämällä kivualiaat tunteet. Siis kohtaamalla ne.

Ymmärtämällä, että asioiden vatvominen ei kannata. Menneisyyden voi vain hyväksyä.

Luottamalla, että elämä kantaa. Myös tulevaisuudessa.

Miten pystyy erottamaan sen, milloin kyse on asioiden turhasta valvomisesta ja milloin niiden työstämisestä?

Karistin pois elämästäni ihmiset, jotka aiheuttivat mielipahaa. En enää suostunut näiden ihmisten omien ongelmien kaatopaikaksi. Kummasti helpotti elämää. Kliseisesti voi sanoa, että nyt on helpompi hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työstämällä kivualiaat tunteet. Siis kohtaamalla ne.

Ymmärtämällä, että asioiden vatvominen ei kannata. Menneisyyden voi vain hyväksyä.

Luottamalla, että elämä kantaa. Myös tulevaisuudessa.

Miten pystyy erottamaan sen, milloin kyse on asioiden turhasta valvomisesta ja milloin niiden työstämisestä?

Ajatukset vatvovat. Jos kohtaat kivuliaan tunteen, niin tunne se, koko kehossa. Älä ajattele, vaan tunne.

Vatvominen on sitä, että ajattelee samaa asiaa koko ajan. Siitä ei ole mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työstämällä kivualiaat tunteet. Siis kohtaamalla ne.

Ymmärtämällä, että asioiden vatvominen ei kannata. Menneisyyden voi vain hyväksyä.

Luottamalla, että elämä kantaa. Myös tulevaisuudessa.

Miten pystyy erottamaan sen, milloin kyse on asioiden turhasta valvomisesta ja milloin niiden työstämisestä?

En ole aiempi kommentoija mutta asioiden työstäminen tarkoittaa tavoitetta päästää näistä asioista lopulta irti. Työstäminen on siis eteenpäin viemistä. Asioita voi työstää itsenäisesti tai vaikka terapeutin kanssa. Esim. Jos takana on ollut huono ihmissuhde niin "suruajan" jälkeen, on hyvä miettiä miksi suhde päättyi, ja jos suhde on ollut itselle vahingollinen niin pyrkiä miettimään miksi on tällaisen ihmisen päästänyt elämään, onko itsessä siis jotakin piirteitä, jotka vetoaa tietyntyyppisiin ihmisiin. Tämä on työstämistä, koska ongelmia pyritään tarkastelemaan myös objektiivisesti ja pääsemään eteenpäin.

Asioista jauhaminen on taas lähinnä sitä, kuinka näistä ongelmista on tullut jo osa minuutta. Ongelmia pyöritellään ja vatvotaan eikä niistä vältyämättä aidosti edes haluta päästä yli. Asiat ei pelkällä saman vatvomisella muutu eikä silloin myöskään se oma olotila muutu.

Kun ymmärsin että mitään yliluonnollista ei ole olemassa ja kaikki uskonnot ovat ihmisen keksintöä.

Meillä on vain yksi elämä, joten siitä kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä jatkuu.

Tämän jälkeen olen ollut aina tasapainoinen ja rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ymmärsin että mitään yliluonnollista ei ole olemassa ja kaikki uskonnot ovat ihmisen keksintöä.

Meillä on vain yksi elämä, joten siitä kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä jatkuu.

Tämän jälkeen olen ollut aina tasapainoinen ja rauhassa.

Pääsit siis irti syyllisyyden tunteesta.

Tämä onkin oikea paikka kysellä. Henkisen tasapainon tyyssija. :')

Ymmärtämällä, ettei millään oikeastaan ole mitään väliä. Menneisyys on mennyttä, sillä ei ole väliä, tulevaisuus ei ole vielä, silläkään ei ole väliä. Opin päästämään irti turhasta materiasta, rahan ja kauneuden tavoittelusta, muiden miellyttämisestä. Teen sellaisia asioita mistä nautin, osaan sanoa ei ihmisille ja asioille, en stressaa mistään. Pidän huolta henkisestä ja fyysisestä terveydestäni.

Ehkä vaikutan henkisesti tasapainoiselta, mutta en koe olevani "valmis". Monet asiat ovat hyvin, mutta aina on vara parantaa.

Alkuun auttoi terapia mutta myös se, että ulkoiset asiat ovat kunnossa: vakituinen työpaikka ja siisti asunto. Arki rullaa kevyesti myös pienten vaikeuksien yli.

On hyvä kysymys, mikä on vatvomista ja mikä asian käsittelyä. Ainakin minä vatvoin jopa parikymmentä kertaa samaa asiaa, mutta joskus sitä vain tarvitsee.

Ehkä ystäviä ei kannata rasittaa samojen asioiden toistelulla, ja muutenkin terapeutit kestävät ikävämpiä asioita.

Ei terapeutti kaikkea saa mullistumaan, mutta voi kummasti keventää kannettava kuormaa. Oman aikansa se ottaa, mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vaikutan henkisesti tasapainoiselta, mutta en koe olevani "valmis". Monet asiat ovat hyvin, mutta aina on vara parantaa.

Alkuun auttoi terapia mutta myös se, että ulkoiset asiat ovat kunnossa: vakituinen työpaikka ja siisti asunto. Arki rullaa kevyesti myös pienten vaikeuksien yli.

On hyvä kysymys, mikä on vatvomista ja mikä asian käsittelyä. Ainakin minä vatvoin jopa parikymmentä kertaa samaa asiaa, mutta joskus sitä vain tarvitsee.

Ehkä ystäviä ei kannata rasittaa samojen asioiden toistelulla, ja muutenkin terapeutit kestävät ikävämpiä asioita.

Ei terapeutti kaikkea saa mullistumaan, mutta voi kummasti keventää kannettava kuormaa. Oman aikansa se ottaa, mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Toki pitää vatvoa jonkin verran, mutta jos kymmenen vuotta vatvoo, niin jotain tekee väärin...viittaan näihin, jotka eivät pääse erosta yli vuosikausiin.