En jaksa tehdä yhtään mitään
Makaan vaan sängyssä kaiket päivät. Onneksi asun vielä vanhempien kanssa niin ei ole hirveästi vastuuta mistään. Syyllinen olo vaan, kun en tee yhtään kotitöitä. Aion kyllä tappaa itseni ihan pian.
Kommentit (29)
Jos jaksaisit tilata ajan sosiaalitoimistoon ja kallonkutistajalle.
Miksi asut kotona ja miten luulet vanhemmillesi käyvän, jos löytävät sinut??
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
20
Lol. Mäkin asun kotona, mut sentään imuroin joka toinen päivä, ja pesen kaikki tän talouden pyykit.
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksaisit tilata ajan sosiaalitoimistoon ja kallonkutistajalle.
Miksi asut kotona ja miten luulet vanhemmillesi käyvän, jos löytävät sinut??
Käyn kyllä puhumassa sairaanhoitajan ja lääkärin luona, kotiuduin juuri osastolta. Tekee kyllä mieli lopettaa nekin käynnit, koska on tosi rankkaa aina pakottaa itsensä lähtemään, mikään ei suju "luonnostaan" tai "itsestään", aina pakko mukana. Ja puhumisestakin tulee nykyään vaan toivottomampi olo, kun tehdään hirveästi kaikkia suunnitelmia mitä mun pitäisi tehdä, mutta en vaan jaksa.
Itsemurhaa en aio toteuttaa kotona, joten joku tuntematon löytää minut.
Ap
Niin ja asun kotona, koska ei ole ollenkaan kiinnostusta muuttaa omaan kämppään. Hoitaja kyllä kovasti yrittää puhua omilleen muuttamisesta ja siitäkin tulee huono fiilis, koska en tee asioita, mitä yleisesti tämänikäiseltä odotetaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksaisit tilata ajan sosiaalitoimistoon ja kallonkutistajalle.
Miksi asut kotona ja miten luulet vanhemmillesi käyvän, jos löytävät sinut??Käyn kyllä puhumassa sairaanhoitajan ja lääkärin luona, kotiuduin juuri osastolta. Tekee kyllä mieli lopettaa nekin käynnit, koska on tosi rankkaa aina pakottaa itsensä lähtemään, mikään ei suju "luonnostaan" tai "itsestään", aina pakko mukana. Ja puhumisestakin tulee nykyään vaan toivottomampi olo, kun tehdään hirveästi kaikkia suunnitelmia mitä mun pitäisi tehdä, mutta en vaan jaksa.
Itsemurhaa en aio toteuttaa kotona, joten joku tuntematon löytää minut.
Ap
Ja tuntematon EI traumatisoidu?
Nyt puhut vanhemmillesi. Sano että tarvitset oman asunnon, jostain asuntolasta missä on hoitohenkilökunta aina paikalla.
Miksi olet tuossa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksaisit tilata ajan sosiaalitoimistoon ja kallonkutistajalle.
Miksi asut kotona ja miten luulet vanhemmillesi käyvän, jos löytävät sinut??Käyn kyllä puhumassa sairaanhoitajan ja lääkärin luona, kotiuduin juuri osastolta. Tekee kyllä mieli lopettaa nekin käynnit, koska on tosi rankkaa aina pakottaa itsensä lähtemään, mikään ei suju "luonnostaan" tai "itsestään", aina pakko mukana. Ja puhumisestakin tulee nykyään vaan toivottomampi olo, kun tehdään hirveästi kaikkia suunnitelmia mitä mun pitäisi tehdä, mutta en vaan jaksa.
Itsemurhaa en aio toteuttaa kotona, joten joku tuntematon löytää minut.
Ap
Ja tuntematon EI traumatisoidu?
Nyt puhut vanhemmillesi. Sano että tarvitset oman asunnon, jostain asuntolasta missä on hoitohenkilökunta aina paikalla.
Miksi olet tuossa tilanteessa?
Ei ainakaan samalla tavalla traumatisoidu kuin omat vanhemmat... En halua omaa asuntoa, en jaksa sitä säätöä kun pitää muuttaa ja hoitaa kaikki paperiasiat. Olen ihan loppu. En jaksa edes kirjoittaa niitä asioita, jotka minut tähän tilanteeseen ovat vieneet.
Ap
Sinulla voi olla vakava masennus tai sitten niinkuin omassa tapauksessani, adhd aiheutti nuoruudessani monet ongelmani, mm. tuota ettei ollut aloitekykyä juuri mihinkään ja monesti itsekin ajattelin vain olevani laiska, kuitenkin olin helposti innostuva ja kova tekemään asioita kun vauhtiin pääsin, eli tarvitsin hyvin paljon pientä eteenpäin tönäisyä lähipiiriltäni, asiat ei olleet ihan niin yksinkertaisia mulle mitä suuremmalle osalle ihmisistä. Nykyään mulla on lääkitys ja elämä on selkeämpää ja huomattavasti helpompaa mitä aiemmin. Kannattaa siis tämäkin vaihteoehto miettiä
Kannattaa varmuuden vuoksi käydä fyysisen puolen lääkärilläkin, jos et jo ole käynyt. Se ettei jaksa tehdä mitään saattaa johtua ihan väsymyksestäkin, jonka syy olisi hyvä selvittää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Sinulla voi olla vakava masennus tai sitten niinkuin omassa tapauksessani, adhd aiheutti nuoruudessani monet ongelmani, mm. tuota ettei ollut aloitekykyä juuri mihinkään ja monesti itsekin ajattelin vain olevani laiska, kuitenkin olin helposti innostuva ja kova tekemään asioita kun vauhtiin pääsin, eli tarvitsin hyvin paljon pientä eteenpäin tönäisyä lähipiiriltäni, asiat ei olleet ihan niin yksinkertaisia mulle mitä suuremmalle osalle ihmisistä. Nykyään mulla on lääkitys ja elämä on selkeämpää ja huomattavasti helpompaa mitä aiemmin. Kannattaa siis tämäkin vaihteoehto miettiä
Vaikea masennus on diagnosoitu. En usko, että minulla on adhd:ta, tämä aloitekyvyttömyys ja väsymys on tullut ihan parin vuoden aikana vasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksaisit tilata ajan sosiaalitoimistoon ja kallonkutistajalle.
Miksi asut kotona ja miten luulet vanhemmillesi käyvän, jos löytävät sinut??Käyn kyllä puhumassa sairaanhoitajan ja lääkärin luona, kotiuduin juuri osastolta. Tekee kyllä mieli lopettaa nekin käynnit, koska on tosi rankkaa aina pakottaa itsensä lähtemään, mikään ei suju "luonnostaan" tai "itsestään", aina pakko mukana. Ja puhumisestakin tulee nykyään vaan toivottomampi olo, kun tehdään hirveästi kaikkia suunnitelmia mitä mun pitäisi tehdä, mutta en vaan jaksa.
Itsemurhaa en aio toteuttaa kotona, joten joku tuntematon löytää minut.
Ap
Ja tuntematon EI traumatisoidu?
Nyt puhut vanhemmillesi. Sano että tarvitset oman asunnon, jostain asuntolasta missä on hoitohenkilökunta aina paikalla.
Miksi olet tuossa tilanteessa?Ei ainakaan samalla tavalla traumatisoidu kuin omat vanhemmat... En halua omaa asuntoa, en jaksa sitä säätöä kun pitää muuttaa ja hoitaa kaikki paperiasiat. Olen ihan loppu. En jaksa edes kirjoittaa niitä asioita, jotka minut tähän tilanteeseen ovat vieneet.
Ap
Totta hemmetissä traumatisoituu, ja vanhemmat tahollaan myös.
Et tarvitse omaa asuntoa vaan tukikämpän. Se helpottaisi myös vanhempien tilannetta.
Faith kirjoitti:
Kannattaa varmuuden vuoksi käydä fyysisen puolen lääkärilläkin, jos et jo ole käynyt. Se ettei jaksa tehdä mitään saattaa johtua ihan väsymyksestäkin, jonka syy olisi hyvä selvittää.
Verikokeita on otettu. Osaatko sanoa, mitä muita testejä pitäisi tehdä?
On vaan ihan älyttömän toivoton olo, kun mikään lääkekään ei ole auttanut. Sähköhoito auttoi jonkin verran silloin, kun sitä annettiin mutta ei enää jälkeenpäin. Tuntuu että olen ihan yksin eikä kukaan oikein ota vastuuta tästä tilanteesta kunnolla. Osastolla olin muutaman kuukauden, mutta sieltäkin laitettiin kotiin, vaikka itsemurha-ajatukset vaan lisääntyvät koko ajan ja ns. yrityksiä oli osastojakson aikanakin... Voimat ihan nollassa.
Ap
Juttele vanhemmillesi, he varmasti auttavat sinua hakemaan apua itsellesi.
Kuolema on ainut asia, jota kohtaan tunnen intohimoa. Siksi siitä on varmaan tullutkin vähän pakonomainenkin ajatus. Tekee mieli luovuttaa ihan täysin, lopettaa puhumassa käyminen kokonaan, koska se kuluttaa todella paljon. Elää hetki ihan vapaasti ilman yhtäkään velvollisuutta ja sitten kuolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juttele vanhemmillesi, he varmasti auttavat sinua hakemaan apua itsellesi.
Mitä apua voisin vielä saada? Puhua en jaksa enää. Olisi kiva jos voisi edes käydä tapaamassa hoitajaa ja olla ihan hiljaa koko se aika, jos puhuminen ei onnistu. Ilman, että toinen sanoo ivallisesti "kukkuu" tai kysyy olenko vihainen eikä usko etten ole vihainen, vaikka niin sanon.
Ap
Jaksan kyllä kirjoittaa, kun tämä on ns. vapaata. Kirjoitan sitä mukaa kun asiaa tulee mieleen. Hoitajan kanssa juttelu on vaikeampaa. Jotenkin ahdistaa jo se tilanne jonkun verran ja kun hän kysyy kysymyksiä, en saa jotenkin edes aikaiseksi miettiä vastausta. Päähän tulee vaan yksittäisiä sanoja enkä osaa päättää mitä niistä sanon. Hävettää myös ne sanat.
Ap
Jaksatko kirjoittaa muutaman lauseen,mikä tai mitkä olivat ne tapahtumat ,kun tämä kaikki alkoi kaksi vuotta sitten ( niin kai tuossa kirjoitit).
Joku asiahan sinun mielen on rikkonut .Toinen vaihtoehto on tietysti suvussa (geeneissä) esiintyvä mielialasairaus.Onko muilla suvussasi tällaista.
Voi ,kun vois jotenkin auttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Jaksatko kirjoittaa muutaman lauseen,mikä tai mitkä olivat ne tapahtumat ,kun tämä kaikki alkoi kaksi vuotta sitten ( niin kai tuossa kirjoitit).
Joku asiahan sinun mielen on rikkonut .Toinen vaihtoehto on tietysti suvussa (geeneissä) esiintyvä mielialasairaus.Onko muilla suvussasi tällaista.
Voi ,kun vois jotenkin auttaa sinua.
Kaksi vuotta sitten oli monta kuukautta stressaantunut olo, kun stressasin äidin terveydestä. Oli myös koulustressiä. Jotenkin stressi sitten laukaisi masennuksen. Mulla oli myös 3-4 vuotta sitten masennus, mutta se oli todella paljon lievempi. Senkin laukaisi stressi (samana keväänä kielenryhmän kanssa leirikoulu ulkomaille ja rippikoulu). Myös lapsuudessa on ollut paljon ahdistavia kokemuksia/aikoja. Niistä en hirveästi halua kertoa, mutta esimerkiksi paras kaverini alkoikin kiusata minua, kun olimme n. 10 vuotiaita.
Myös suvussa on kyllä jonkin verran masennusta.
Ap
Minkä ikäinen olet?