Musta-Pekka pelikorttien karmea maailma!
Erkki Peltomies, maanviljelijän poika, kiskoo kissaa hännästä, aivan selvästi eläinrääkkääjä.
Kommentit (46)
Mites se itse Pekka sitten? "Mustaksi' häntä ei sovi enää kutsua, huom.
Kapteeni Merikallio ja kalastaja Lohi polttavat piippua ja pankkiiri Pohatta ja itse Pekka tupruttelevat sikaria!!!??? Hyi olkoon!
Älä ota noin vakavasti, ne on vaan pelikortit.
Aivan. Jo lapsena koin nämä kortit ahdistavina.
Siirryin pelaamaan eläinperhekorteilla.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota noin vakavasti, ne on vaan pelikortit.
Älä ota noin vakavasti, tää on vaan vitsillä kirjoitettu.
Ja ne kasvot, mielipuoliset kasvot niissä, näen vieläkin painajaisia.
Rouva Kotkalla pääskynen hatussa? Onkohan täytetty vai elävänä ihan hattuun kiinnitetty?
Ja jokaisella oma paikkansa yhteisössä....
Varmasti näiden korttien ansiosta inhosin myöhemmin niitä Touhukas maailma lastenkirjoja joissa jokaisella perheellä oma paikkansa. Asiaa ei auttanut vaikka henkilöt olivat eläimiä.
Rouva Pohatta, sinikettuturkki päällä, hui kauheaa! Ja jostain linnusta kynityt sulat hatussa? Ei tämä rouva tänä päivänä uskaltaisi kävellä puistossa, alta aika yksikön olisi "kettutytöt" kimpussa?
Minä olin surullinen siitä tytöstä joka istui vesisaavissa ja itki. Anna Lohi, kalastajan tytär.
Mauri Sävel, soittajan poika on ihana.
Vierailija kirjoitti:
Rouva Pohatta, sinikettuturkki päällä, hui kauheaa! Ja jostain linnusta kynityt sulat hatussa? Ei tämä rouva tänä päivänä uskaltaisi kävellä puistossa, alta aika yksikön olisi "kettutytöt" kimpussa?
Jep. Aika päivittää tuokin korttipakka. Herra ja Rouva Hippi, heidän tyttärensä Hilkka tässä spraypullo kädessä ruiskuttamassa punamaalia Rouva Pohatan sinikettuturkkiin paheksuvasti mulkoillen.
Tytti tiedostavan yh-poika Lars-Göran tässä pridekulkueessa .
Vierailija kirjoitti:
Mauri Sävel, soittajan poika on ihana.
Minä olin pienenä rakastunut Mauri Säveleen! Hän oli niin komea ja sielukkaan näköinen. Eikö hän soita viulua siinä kortissa vai muistanko väärin?
Hassua muuten että on varmasti reippaasti yli 30 vuotta siitä kun olen nuo kortit viimeksi nähnyt, ja siitä huolimatta muistan kristallinkirkkaasti kaikki tässä ketjussa luetellut kuvat.
Oikeasti. Olen varmasti pelannut noilla parikertaa ja muistan sen masennuksen ja pahanolon mitä ne herättivät. Lits jotain tuhoutui. Tälläinen on maailma, ahdas, lokeroiva ja se ahdisti ja vei ilon.
Ehkä se taiteilijaperhe oli se ainoa joka antoi pienen hengitysmahdollisuuden.
Rouva Säilä piiska kädessä ja ratsastustunnille menossa, hevostako aikoo hakata??? Ja Luutnantti Säilä, turhan tuntuinen sapelinkalistelija, yleisilme jotenkin natsahtava?
Laura Lastentarhanopettaja burn-outissa integroidun ylisuuren päiväkotilapsiryhmän keskellä itkuun pillahtaneena tutkimassa palkkatodistustaan.
Simo Sivari vanhustenlaitoksessa pontevana palveluksessa.
Larppi-Jani, tietokonepelien kehittäjä ja koodaaja.
Tuomas Pohatta, pankkiirin poika, kaahaa tuhatta ja sataa avoautolla, ilman turvavyötä. Ja jotenkin outo kiilto silmissä, huumeissa mahdollisesti?