Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Burnout töissä -kouluttaudunko amiksessa uudestaan?
Työmyyrä
12.06.2018 |
Hyvät palstalaiset. Kysyn teiltä vähän neuvoa tilanteeseeni. Olen akateemisesti koulutettu henkilö, palkkani siinä kolmen tonnin paremmalla puolella. Olen kuitenkin jo pitkään ollut kuormittunut työssäni. Työtä on yksinkertaisesti liikaa, sitä on vaikea hallita (työmäärän takia), johtaminen organisaatiossa ei toimi. Olen huomannut että mietin tosi paljon työsasioita kotona. Viime viikolla yksinkertaisesti "jäädyin" töissä, eli ahdistuin silleen että en saanut tehtyä enää mitään, olin vaan tumput suorassa. Olen ruvennut haaveilemaan uudelleen kouluttautumista ammatilliselle alalle, jossa hyvä työtilanne "helpompi" työ, mutta palkka tonnnin huonompi. Läheiseni pitävät ajatusta tosi typeränä. Minua ajatus jotenkin helpottaa ja olenkin hakenut ks koulutukseen. Mitä olette mieltä tilanteesta, kellään samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (22)
No älä ainakaan lähihoitajaksi lähde opiskelemaan. Muuten olet parin vuoden päästä täällä valittamassa samaa asiaa, tosin palkkasi on pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No älä ainakaan lähihoitajaksi lähde opiskelemaan. Muuten olet parin vuoden päästä täällä valittamassa samaa asiaa, tosin palkkasi on pienempi.
Lähihoitajilla kuitenkin kai varma työllistyminen? Voiko samaa sanoa muista amiksen aloista?
Mä suosittelen amiskoulutusta! Työ on kuitenkin niin iso osa elämää ja moni pitää enemmänkin peruspuuhastelusta kuin jostain hyvin vaativasta ajattelusta. Voithan palata "haalarihommista" takaisin korkeammalle tasolle, jos siltä alkaa tuntua.
Kivoja amisaloja ovat mielestäni esim. maalari, atk-asentaja, laborantti, välinehuoltaja, leipuri-kondiittori, suurtalouskeittäjä, lastenhoitaja, puutarhuri. Tietysti riippuu omista mieltymyksistäsi mikä on juuri sulle hyvä ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä ainakaan lähihoitajaksi lähde opiskelemaan. Muuten olet parin vuoden päästä täällä valittamassa samaa asiaa, tosin palkkasi on pienempi.
Lähihoitajilla kuitenkin kai varma työllistyminen? Voiko samaa sanoa muista amiksen aloista?
Eikös ap pakene työpaikan kuormitusta? Amisammateista lähäri on yksi kuormittavimpia, eli en suosittele. Leipänsä voi saada helpommallakin - ja leveämpänä.
Vierailija kirjoitti:
No älä ainakaan lähihoitajaksi lähde opiskelemaan. Muuten olet parin vuoden päästä täällä valittamassa samaa asiaa, tosin palkkasi on pienempi.
Vanhustyö on rankkaa, mutta se on vain yksi pieni suuntautumisvaihtoehto. Lastenhoitajana päiväkodissa (tai pph kotonaan) on jo huomattavasti rennompaa, samoin mielenterveyspuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista myös ajatella sitä, miltä alalta saat töitä myös tulevaisuudessa. Robotit tulevat viemään ns. helpot työt. Autot kulkevat pian ilman kuskeja, joten logistiikka-alalle en lähtisi, vaikka työtilanne heillä on nyt hyvä.
Korkeakoulutettuna ei välttämättä saa duunaritason hommia. Varsinkin, jos on näyttävä CV.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon työpaikalla on väitellyt tohtori siivoojana. Ja on kuulemma tyytyväisempi elämäänsä kuin akateemisessa maailmassa ollessaan. Eli rohkeasti vaan opiskelemaan!
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutettuna ei välttämättä saa duunaritason hommia. Varsinkin, jos on näyttävä CV.
Kyllä saa, jos on näyttää tuore todistus amiskoulutuksesta ja kertoo löytäneensä nyt sen oikean alan, jolle oikeasti haluaa (=se amisala).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen joskus miettinyt, jos vaihtaisi nykyisen vaativan työn yksinkertaiseen puuhasteluun.
Toisaalta olen ollut hitsarina ja tuskastunut siihen, ettei ammatti tarjonnut lainkaan kognitiivisia virikkeitä.
Kaipaan virikkeitä mutta myös lepoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä ainakaan lähihoitajaksi lähde opiskelemaan. Muuten olet parin vuoden päästä täällä valittamassa samaa asiaa, tosin palkkasi on pienempi.
Vanhustyö on rankkaa, mutta se on vain yksi pieni suuntautumisvaihtoehto. Lastenhoitajana päiväkodissa (tai pph kotonaan) on jo huomattavasti rennompaa, samoin mielenterveyspuoli.
Et ole tainnut olla mielenterveyspuolella töissä? Ei välttämättä sovi kaikille ja kuormitusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskon työpaikalla on väitellyt tohtori siivoojana. Ja on kuulemma tyytyväisempi elämäänsä kuin akateemisessa maailmassa ollessaan. Eli rohkeasti vaan opiskelemaan!
Mutta onko kertynyttä varallisuutta tai massimies kotona? En usko että kovin moni mies olisi tyytyväinen tuossa. Hyviin naimisiin mennyt nainen ehkä voi puuhastelumielessä jostain tuollaisesta nauttiakin.
Oletko ottanut asian esille työterveyshuollossa?
Esimiehellä on lain mukaan velvollisuus huolehtia työntekijän fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista töissä. Jos ei sitä tee, työsuojelun on puututtava tilanteeseen.
Amispuolella on myös kuormittavia ammatteja, jota ei sitten palkka kompensoi.
Myös paljon riitaista ja ahdistavaa työilmapiiriä, koettu on, sekä huonoa johtamista. Ei toki kaikissa paikoissa, mutta tämä on hyvä tietää kun teet päätöstä suuntaan tai toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskon työpaikalla on väitellyt tohtori siivoojana. Ja on kuulemma tyytyväisempi elämäänsä kuin akateemisessa maailmassa ollessaan. Eli rohkeasti vaan opiskelemaan!
Mutta onko kertynyttä varallisuutta tai massimies kotona? En usko että kovin moni mies olisi tyytyväinen tuossa. Hyviin naimisiin mennyt nainen ehkä voi puuhastelumielessä jostain tuollaisesta nauttiakin.
Missä luki, että on nainen? Mies kyseessä.
Tietenkin tuo akateeminen puoli on apurahoineen hieman erilainen kuin perus toimistotyö. Tai sitten tekee mielummin jotain jossa näkee kättensä jäljen.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen joskus miettinyt, jos vaihtaisi nykyisen vaativan työn yksinkertaiseen puuhasteluun.
Toisaalta olen ollut hitsarina ja tuskastunut siihen, ettei ammatti tarjonnut lainkaan kognitiivisia virikkeitä.
Kaipaan virikkeitä mutta myös lepoa.
Sama juttu kuin viimeisessä virkkeessä.
Aion vaihtaa aktiivityön duunarista teoreettisemmalle duunaripuolelle, ict-alalle. Myös terveys vastii sitä jo nyt.
Mun työkaveri kaupassa on ekonomi, hän halusi nelipäiväisen työviikon, kuuden tunnin päivät ja sai ne.
Mulla on samat ja nuoret saa tehdä täysiä työpäiviä.
Kaikki sai halusi ja olemme tyytyväisiä.
Kiitos ystävät mielipiteistä, ymmärryksestä ja tuesta. Voi olla, että aloitan opiskelun amiksessa. Minulla on tietty pätevyys nyt, uskoisin että voin nykyiseen työhöni palata, jos tuntuu siltä sillä täällä hyvä työtilanne. On totta että kohtuullinen palkka/hyvä palkka lievittää stressiä tavallaan, ei tarvitse murehtia vaikkapa paljonko ruoka maksaa kaupassa ym. penniä venyttää. Mutta toisaalta minun ammatillinen itsetuntoni on nyt aika huono, ja se heijastuu perheeseeni. Työt ovat myös sellaisia, että ne eivät lopu vaikka suljen toimiston oven perässäni. Olisi ihanaa, jos olisi sellainen työ, että kun töistä lähden niin sinne jäävät myös työasiat. Sitten pystyisi paremmin keskittymään vaikka lapseni kanssa leikkimiseen ym muuhun kivaan kotona.
En tiedä, uskallanko kertoa tuleville opiskelijakollegoilleni akateemisesta taustastani. Pitävätköhän jotenkin omituisena/epäonnistujana...
Sitten ainakin pitävät vähintäänkin epäilyttävänä, jos et kerro akateemisesta taustastasi, ja saavat kuitenkin tietää.
Voithan kertoa että kyllästyit/väsyit työhösi, ja halusit kokeilla jotain uutta, ja opiskelemasi ala on aina kiinnostanut sinua. Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole.
Ota ensin kuitenkin sairaslomaa.
Itseäni harmittaa, kun samassa tilanteessa heitin vain hanskat tiskiin. Hanskat jaettiin sitten onneksi useammalle taholle. Käytännössä kun minä lähdin, työn kuormitusta mietittiin uudelleen ja siihen otettiin monta uutta työntekijää hoitamaan samaa tehtävää jonka aiemmin hoidin yksin. Eli se oli hyvä teko ihan kaikkien kannalta (paitsi itseni, otin taloudellisesti
Minä lopen kyllästyneenä vain heittäydyin kotiäidiksi useammaksi vuodeksi. En pystynyt ajattelemaan työntekoa, olin ihan loppu. Se olisi varmasti riittänyt sairaslomaperusteluiksi, mutta halusin vain irti koko työkuviosta niin että en hetkeäkään ajatellut että minulla olisi oikeus ottaa pitkä sairasloma lopareiden sijaan.
(Aiemmin olin yhden sairaslomajakson, ja tunsin itseni aivan luuseriksi kun sekään ei auttanut.)
Alue: Aihe vapaa
En tuolla palkalla stressaisi yhtään.