Miten löytää elämään ilo, leikkisyys, innostus? Tajusin, etten nauti oikein mistään, en osaa edes haaveilla enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä yritä vouhottaa turhia.Tee työsi ja hoida kotisi, ei ihminen tarvitse muuta.

Täräkin olen oikeasti miettinyt. Kuten aloituksessa jo sanoin, tarvitseeko elämän olla onnellista ja innostavaa, ja onko se edes kaikille mahdollista. Voiko vaan oppia olemaan sinut elämän tyhjyyden ja ilottomuuden, merkityksettömyyden kanssa?

Ap

Onnellisuushan on subjektiivinen käsite. Mitä onnellisuus sinun mielestäsi on?

Luin jostain melko roisin määritelmän onnellisuudelle, mutta se oli mielestäni erittäin hyvin sanottu: Onnellisuus on sitä, ettei ihan joka hetki vituta.

Eli kun suurin osa päivistä olisi sellaisia, että olisi hyvällä, tai edes neutraalilla tuulella, tuntuisi että on energiaa ja jaksaa tehdä päivän työt ja vielä vapaa-ajallakin jotain (mielellään, ei itseäänpakottamalla) koen sen onnellisuudeksi.

Mutta jos suurimman osa päivistä ja ajasta tuntee kaiken olevan turhaa, on masentunut, uupunut, iloton ja mielenkiinnoton mitään asiaa kohtaan, odottaa vaan pääsevänsä kotiin ja nukkumaan, tietäen että seuraava päivä on taas samanlainen, se on onnetonta.

Miten itse määrittelet onnellisuuden?

Ap

Hmm, itselleni onnellisuus on tyytyväisyyttä omaan itseeni, olen ikään kuin sinut itseni kanssa. Kaiken sen kanssa mitä olen tehnyt ja millainen ihminen olen. Hyväksyn itseni. Onnellisuus on mulle sellainen tila, että olen tasapainossa. Haluan etsiä elämästä niitä pieniä mukavia asioita ja ajatella positiivisesti (kliseistä joo, mutta totta omalla kohdallani). Tiedostan epäkohdat itsessäni ja hyväksyn ne. Epäonnen, surun tai vastoinkäymisien kohdatessa hyväksyn ne osana elämää, tiedän "takaraivossani" että selviän kyllä kaikesta.

Lue Pauliina Vanhatalon Toinen elämä.

Mites työ? Sanot tekeväsi hoitoalalla epäsäännöllistä (vuoro)työtä?

Onko sulla mahdollisuutta ottaa breikki töistä ja huilata vähän aikaa, jos avaisi uusia näkökulmia?

Vierailija kirjoitti:

Tähän on olemassa ratkaisu.

Kun sanotaan, että Jeesus on tie, totuus ja elämä. Jeesus (Jumala, usko, luottamus Herraan) on ainoa, mikä jää lopulta jäljelle, ainoa mikä kestää, mikä on pysyvää, mihin voi luottaa.

Kun sanotaan, ettei mikään sammuta ihmisen janoa elämässä, paitsi elävä vesi (Jumala, Jeesus), se on juuri tätä. Elämän pysyvä merkitys, toivo, rauha, tulee uskosta Herraan Jeesukseen.

Varsin epämuodikas asia nykyään ääneen sanottavaksi ja elettäväksi, mutta Totuus. Ainoa Totuus. Jokainen voi kokeilla itse.

Ehkä ihmisen epätoivo ja merkityksettömyys annetaan ihmisen koettavaksi juuri siksi, että näin hän tajuaa maailman ja sen tarjoaman toiminnan merkityksettömyyden, katoavaisuuden ja kaiken turhuuden, ja löytää sen luo, joka oikeasti on se ainoa merkittävä asia, kalliopohja elämässä?

Minulla on päinvastainen kokemus, elämä alkoi kun jätin uskontohöpötykset!

Mitäs jos sinulla fysiologinen syy, esim, serotoniin puutetta aivoissa? Minulla ratkesi sillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet entisaikojen sielu? Ei silloin ajateltu (ei ollut aikaa) ollaanko onnellisia vai ei. Suoritettiin vain jokaista päivää ja harvoin tuli jotain ilon pilkahduksia, jotka jäivätkin sitten seuraavan kurjuuden alle.

Nykyään korostetaan onnellisuutta aivan liikaa. Siitä tulee ihmisille paineita. Paineita olla onnellinen tai elämä on mennyt hukkaan. Voisiko sitä olla vaan tyytyväinen, jos elämä ei tuo eteen jatkuvasti niitä suurimpia tragedioita tai pettymyksiä? Tyytyväinen siihen, että juuri minä olen tänne pallolle pompsahtanut ja koskaan ei tule toista aivan samanlaista? Elän, miten elän ja sitten kuolen.

Minusta tämä oli todella lohdullisesti kirjoitettu ❤

Mulla sama. Mitä järkeä missään on? No minulla on pieni lapsi, hänen takiaan jaksan tehdä asioita, että hän saa elämyksiä ja mukavan elämän. Mutta muuten on aika vaikea saada iloa mistään. Juurikin samoja ajatuksia kuin ap:llä, eli mitä itua yhtään missää on. Epätoivoiselta tuntuu. Olen masennukseen taipuvainen, nyt on ihan hyvä vaihe ollut pitkään, mutta nämä ajatukset ovat uusia.

Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Ja asiat on ihan hyvin. On mies, on lapsi, toinen tulossa, on oma koti. Töitä on toistaiseksi riittänyt. Ihan helpolla en minäkään elämässä ole päässyt, on ollut vakavia sairauksia sekä itselläni että läheisillä. Että ei ole kyse ihan vaan siitä, etten tajuaisi elämän katoavaisuutta. Paremminkin tajuan, vähän ehkä liian hyvin, ja se saa minut ajattelemaan, että mitä väliä millään lopulta on. Silläkään, olenko minä onnellinen vai en. 

Todella hyvä ketju. Hienoa lukea näitä vastauksia. Olet mielestäni saanut todella hyviä, asiallisia ja pohdiskelevia kommentteja. Itselläni toisinaan samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla ap. Otan asian nyt niin rauhallisesti kuin pystyn näin nopeasti reagoivana tyyppinä. Yritän lohduttaa itseäni että tämä nyt vaan on tällainen vaihe ja kohta on taas jonkinlainen muunlainen vaihe. Annan itseni nyt vaan olla ja pyrin oikein tietoisesti olemaan läsnä arkisissakin hetkissä. Yksi asia mikä minua on ainakin auttanut on se että pyrin itseeni keskittymisen sijaan keskittymään siihen ihmiseen jonka jossakin arjen tilanteessa kohtaan. Siis sen sijaan että miettisin omaa tunnetilaani (vaikka alakuloisuutta) niin keskitänkin huomioni tuon kohtaamani ihmisen kuunteluun ja pohdin samalla että tuossapa nyt tuollainen kanssaihminen, katson hänen toimintaansa ja pohdin hänen vaikuttimiaan ja elämänkokemustaan. Tämä kuulostaa ehkä vähän oudolta mutta tarkoitan sellaista ystävällisen uteliasta ja kiinnostuneen oloista suhtautumista muihin, ei tungettelevaa tai arvostelevaa. Jotenkin tuntuu että tarkkailemalla lempeästi muita niin itsensä kriittinen tarkkailu ja analysointi vähenee. Toinen minua auttava asia on kirjojen lukeminen, niissä pääsee ihan uusiin maailmoihin eikä tarvitse keskittyä omiin merkityksellisyyden pohdiskeluihin. Kirjoittamasi perusteella olet kyllä paljon pohtinut asioita. Olisiko nyt aika jarruttaa pohdintoja ja vain himmailla esim. unohtaa koko onnellisuuden käsite. Kirjoita iltaisin yksi asia päivästä, joka koit kivaksi, mielenkiintoiseksi tai onnistuneeksi, sekin voi auttaa.

Millainen olit ap lapsena? Tunnetko itsesi tärkeäksi? Joskus jos ei pidä itseään yhtään merkityksellisenä itselleen, niin elämäkään ei lie voi tuntua tärkeältä, vaan suorittaa asioita jotta joku joskus sanoisi "oi oletpa tärkeä ihminen kun teit sen ja sen". Sitten kun fyysiset ja psyykkiset voimat vähenee vanhetessa, eikä jaksa suorittaa yhtä paljon, alkaa kyseenalaistaa että saako siitä raatamisesta koskaan itselleen tarpeeksi hyväksyntää. Itse menin terapiaan..

Millainen olit ap lapsena? Tunsitko itsesi tärkeäksi kellekään? Joskus jos ei pidä itseään yhtään merkityksellisenä, niin elämäkään ei lie voi tuntua tärkeältä, vaan suorittaa asioita jotta joku joskus sanoisi "oi oletpa tärkeä ihminen kun teit sen ja sen". Sitten kun fyysiset ja psyykkiset voimat vähenee vanhetessa, eikä jaksa suorittaa yhtä paljon, alkaa kyseenalaistaa että saako siitä raatamisesta koskaan itselleen tarpeeksi hyväksyntää. Itse menin terapiaan.. helposti ajautuu filosofisiin pohdintoihin siitä onko missään lopulta mitään järkeä, mikä on kuitenkin joskus vain defenssimekanismi, oikean ongelman ollessa ns omassa päässä (esim siinä että itse pitää itseään turhana) eikä niinkään siinä että olisi tajunnut jotain mitä muut ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että tunnet noin, mutta hyvin olet kuitenkin perillä itsessäsi missä mennään. Voisiko olla joku ohimenevä kriisi päällä? Onko olo kestänyt pitkään? Oletko uupunut, kenties masentunut?

Auttaisiko pienet hemmottelut tai hoidot juten hieronta, kauneushoidot tai vähän erikoisemmat hoidot kuten äänihoito yms.?

Olisiko joku mieluisa kurssi paikallaan? Joku mistä olet joskus pitänyt, mutta jota et ole aikoihin tehnyt? Tai joku uusi kokemus, joka voisi innostaa?

Oletko testannut erilaisia liikuntalajeja, ottanut vaikka kävely/kyykky/lankutushaasteen itsellesi? Syötkö tarpeeksi, tasaisesti ja kattavasti? Nukutko hyvin, heräiletkö kesken, pystytkö nukahtamaan? Näillä on uskomattoman iso merkitys hyvinvoinnin kannalta ihan jokaisena päivänä.

Isompana muutoksena olisi tietysti uranvaihto kohti merkityksekästä ja mieluisampaa arkea, sillä sitähän se vakraosa elämästä on. Vapaaehtoistyö?

Tsemppiä! Tuttuja tunteita itsellekin.

Kiitos tsempeistä ja vastauksesta, että viitsit yrittää ehdottaa ja piristää. Arvostan sitä. Auttavaisia, kilttejä, hyväntahtoisia ihmisiä.

Olisi ihana vastata, että ehdotuksissasi oli jotain uutta ja ihanaa, jota en olisi jo kokeillut, mutta valitettavasti näin ei ole, eikä se sinun vikasi ole, tietenkään.

Olen haastanut itseäni, opettelin taannoin vetämään leukoja, ja onnistuin siinä sitkeän harjoittelun jälkeen. Mukavaa kun onnistui, mutta... se siitä. What's the point, noin niinkuin siinä vaiheessa, kun etsii elämään merkitystä?

Olen myös käynyt keväällä kauneushoidossa, jossa en koskaan ennen käynyt. No, sileämpi naama pari päivää. Ei pysyvää, ellen syydä rahojani säännöllisesti sinne. Ja miksi tekisin niin, sileällä naamalla elämäni on silti ihan samanlaista. En enää hae kenenkään huomiota, ja itseäni ei hetkauta, vanhenen koko ajan kuitenkin.

Toisaalta myös terveet elämäntavat välillä mietityttävät, miksi yritän pysyä hyvässä kunnossa, saadakseni elää tätä merkityksetöntä ja puuduttavaa elämääni vielä vähän pidempään? Joo, toki ymmärrän ettei esimerkiksi kivut toisi ainakaan lisäarvoa elämääni, no siksihän minä liikunkin. Ettei elämä kurjenisi enempää, vielä. Kyllähän minä silti raihnaistun ennen pitkää, väistämättä, sille ei voi kukaan mitään, vaikka liikkuisi miten.

Enkä keksi mitä uutta haluaisin oppia. Olen ehtinyt elämässäni kokeilla vaikka mitä, vapaaehtoistöitäkin, eri käsitöitä matonkutomisesta entisöintiin ja virkkaukseen, vaellusta, melontaa, triathlonia, itämaista tanssia, lavatansseja, lintubongausta, eksoottista kokkausta, retriittejä. Ei kiinnosta enää, mitään pysyvää, perusteellista muutosta tällaisilla pienillä näpertelyillä ei saa elämääni aikaan. Vievät hetkeksi ajatukset muualle, mutta alakuloisuus, merkityksetön pohjavire ja väsymys kaikkeen palaa aina. Tämä ei ole mikään uusi tunne. Tätä ollut koko aikuisikä, nykyään vaan yhä enemmän.

Ap

Mitä sä siis haluaisit elämältä? Etkö tiedä, vai etkö saa niitä asioita mitä haluat?

Ootko muuten mitannut kilpirauhasarvoja? Aiheuttaa juuri tuollaista väsymystä ja mielenkiinnon puutetta jos jotain häiriöö siellä suunnilla.

En siis tiedä (enää) mitä haluaisin. Mulla oli joskus haaveita, esim. oma koti ja matkustelu, mutta kun ne sain, ei siitä tullutkaan sitä pysävää onnea, mitä luulin. Näin kirjoitettuna tämähän on ihan klisee, olenpa kuullut monen sanovan samaa. Sama kaiken muun kanssa, ilahduttaa hetkeksi hieman, mutta pohjavire pysyy matalana. Tarvisi jotain perustavanlaatuista muutosta. Ehkä usko olisi juurikin sellainen syvällinen muutos, joka vaadittaisiin näkökulman muutokseen?

Kilpparit olen tarkistanut, samoin d-vitamiinitasot ja hemoglobiinin. Kaikki ok.

Ap

Ap, mene johonkin luostariin esim. viikoksi. Osallistut siellä luostarin arkeen, kokoontumisiin ja tapahtumiin, voit keskustella jonkun veljen/sisaren kanssa, mitä haluat tuoda esiin.

Puhelin ja some pois, lapsiisi voit pitää yhteyttä, esim. lyhyet kuulumiset joka toinen pv.

Veikkaisin, että tässä on järkeä. Saatat löytää jotain tärkeää: kadonneen ilosi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni masennus oireili juuri noin. Tykkäsin sisustamisesta, vaatteiden ostamisesta, liikunnasta jne. Sitten aloin ajattelemaan, että mitä järkeä, missään. Ylianalysoin ihan kaikkea ja nauttiminen asioista hiipui. Elämästä tuli vaan suorittamista ja selviytymistä.

Nyt kahden vuoden, lääkkeiden (itselläni meni toimintakyky aika minimiin loppujen lopuksi, siksi lääkkeet) ja keskusteluavun jälkeen olen taas alkanut löytää iloa asioista, jotka ennen oli tärkeitä.

Voisitko avata vähän lisää, miten käytännössä menee se ajatuskulku, jos on siinä vaiheessa että esim. ajattelee sisustamisen olevan turhaa, tiedostaa kuinka tavara ja sen tuottaminen kuluttaa maapallon energiavaroja, ja muuttuvat trendit on luotu markkinamiesten psykologisten kikkojen avulla lihottaakseen tuottajien rahapusseja luomalla turhia tarpeita... niin miten tästä pääsee yli?

Tai ylipäätään, osaatko kertoa tarkemmin mikä sai sinut ajattelemaan uudella tavalla, jostain asiasta? Kiinnostaa ihan todella. En vaan saa kiinni ilman tarkempaa esimerkkiä, miten "innostutaan taas jostain, mikä aiemmin on ollut tärkeää" jos sen on jo ylianalysoinut siihen pisteeseen, ettei siinä ole enää järjenhiventäkään? Miten peruutetaan?

Ap

Onni ei tule ulkoisista asioista, vaan ihmisen sisältä. Sinun kannattaisi miettiä tätä lauselmaa ihan tosissaan. Se on kaikkien henkisten opetusten perusta. Sinä et ole osannut ajatella elämää kuin materian ja suorittamisen kannalta. Siksi olosi on niin tyhjä, ja koet ettei missään ole mitään järkeä. Ihminen tarvitsee myös henkistä elämää, se on ainoa asia joka tuo syvyyttä elämään. 

Älä nyt ainakaan mene hakemaan masennuslääkkeitä, ne vasta ilon vievätkin! Ihmisestä tulee aivan tunteeton eikä mikään tunnut enää miltään. Varo lääkäreitä, jotka määräävät 15 minuutin tapaamisen jälkeen masennuslääkkeitä!

Vierailija kirjoitti:

Älä nyt ainakaan mene hakemaan masennuslääkkeitä, ne vasta ilon vievätkin! Ihmisestä tulee aivan tunteeton eikä mikään tunnut enää miltään. Varo lääkäreitä, jotka määräävät 15 minuutin tapaamisen jälkeen masennuslääkkeitä!

Tämä ei pidä paikkaansa.

Teet väärää työtä ja olet väärän miehen kanssa. Nämä ovat isoja juttuja, jos niistä et saa mitään iloa irti, olet väärässä paikassa ja väärässä suhteessa. Elämännäkemyksesi on myös tosi materiaalinen, tietenkään sisustaminen tai tavaroiden ostaminen ei tuo pysyvää onnellisuutta. Oletko koskaan lukenut mitään elämänohje-kirjoja? Voisi tehdä hyvää tuossa tilanteessa, koet elämän olevan vain näkyviä asioita; työ, perhe , suhde, matkat, sisustaminen. Ei kukaan voi olla niin naiivi, että kuvittelee että niistä saa aina saman hyvänolontunteen? Ihminen joka on menettänyt kosketuksensa sisimpäänsä (sanoit itse että et tiedä mitä haluat), kokee masennusta. Se on merkki siitä, että pitäisi pohtia asioita hieman syvemmin, esim filosofian tai onnellisuusoppaiden kautta. Kirjoja löytyy vaikka kuinka paljon! Mene kirjastoon kysymään!

tahdin hiljentäminen saa hienostuneemmat ehdollistumat nousemaan esiin. Näidenkin läpi on nähtävä. niiden takana tai taustalla lepäävän pysyvän substanssin löytäminen on asian pihvi. asiat tulevat ja menevät. mikä on se mikä tämän kaiken takana on? mikä on se, joka tämän kaiken havaitsee? tämä jokin, joka sitkeästi välttää kaikkea havaitsemista, ja jolla kuitenkin itse havaitseminen tiedetään, on se olennainen ja ajaton, pysyvä juttu, ja tässä lepäämisen harjoittaminen yksi hyödyllisimmistä asioista mitä voi harjoittaa.

Vuorotyö laittaisi ainakin omat mielialani ihan sekaisin. Ja iän myötä vain pahenisi. Mutta onko päivätyöhön siirtyminen mahdollista ap:lle?

Toinen mikä tähän elämänvaiheeseen liittyy on lasten kasvaminen ja lentäminen pesästä. Tulee tyhjä kohta ja paljon enemmän aikaa.

Itse suosittelisin toisten ihmisten pariin hakeutumista. Vapaaehtoistyö esim. Tai lemmikin ottamista. Minusta ei kannattaisi jäädä yksin.

Arjesta pystyy nauttimaan, mutta pitää osata pysähtyä!! Ap vaikuttaa ihmiseltä, joka ei osaa pysähtyä, vaan aivot raksuttavat koko ajan. Miksi esim matkustelun tuovat elämykset eivät tunnut miltään? Kannattaa pohtia että miksi pienet asiat eivät tunnu miltään? Mitä sitten haluat elämältäsi, jos et osaa nauttia pienistä hetkistä? Esim kahvikupillinen auringossa istuen, tai hetki miesystävän kanssa? Tää on tätä länsimaisen yhteiskunnan ylimielisyyttä; valitetaan ettei saada enää elämyksiä matkustelusta tai sisustustavaroiden ostamisesta. Entä sitten maailman köyhät, oletko miettinyt heitä? Sinulla on perusasiat hyvin, miksi et osaa nauttia elämästä? En ymmärrä,- ellet sitten oikeasti sairasta vaikeaa masennusta. Silloin asiat eivät tunnu miltään. Jos olet kokenut sairastumisen, sinun pitäisi osata olla onnellinen että olet elossa. Jotain on jäänyt uupumaan elämänkokemuksistasi, kun olosi on noin turta. Tai keski-iän kriisiin kuuluvat myös hormonimuutokset eli vaihdevuodet. Sitäkö tuo on? Vähän ehkä ärsyttää valittaminen tuollaisesta, kun asiat ovat kuitenkin elämässäsi hyvin. Pitääkö jotain pahaa tapahtua, että osaat nauttia elämästä? En ymmärrä.

Sinulla on omaa aikaa, työ, miesystävä, kunnolliset lapset, koti, rahaa matkusteluun ja sisustamiseen. Mitä vielä haluat? Aikamoista turhasta valittamista. Jokainen on vastuussa löytämään elämäänsä sellaista, joka tuo hyvää oloa. Miksi et etsi asioita, jotka saavat sinut onnelliseksi? Vaikuttaa siltä, että etsit ihan vääristä paikoista.