Lue keskustelun säännöt.
Olenko hullu jos matkustan maapallon toiselle puolelle tapaamaan sitä oikeaa?
11.06.2018 |
Mies on aivan ihana enkä ole koskaan tuntenut oloani näin hyväksi. Seitsemän kuukauden ajan olemme tutustuneet toisiimme ja erilaisiin kulttuureihin. Tutustuimme sattumalta netissä ja siitä lähtien olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä ja kyllä, olemme umpirakastuneita. Kaikki tuntuu niin satumaiselta ja oikealta. Mies tunnusti ensimmäisenä ja nyt suunnittelemme tapaamista.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin varata hotellihuone eikä mennä miehen luo asumaan. Se Oikea voikin livenä olla Se Erittäin Väärä.
Keskustelimme asiasta miehen kanssa ja mies kertoi, että heidän kulttuurissaan parin, joka ei asu yhdessä eikä ole kihloissa on parempi vältellä ikäviä kahdenkeskisiä tilanteita. Herrasmiehenä mies on valmis maksamaan hotellin minulle, koska haluaa minun viihtyvän hänen kotimaassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuinka vanhoja olette? Jos täysi-ikäisiä ja elätätte itsenne, niin anna palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä maa?
Etelä-Korea :))
Tiedäthän jo jotain Etelä-Korean kulttuurista? Ovat hyvin vanhoillisia ja suvulla on yleensä enemmän sananvaraa jälkikasvun elämiseen ja kumppanin valintaan kuin meillä Suomessa, ja ovat muutenkin enemmän läsnä "nuorison" elämässä. Kulttuurishokki voi aluksi olla yllättävän iso. Ei sillä, että suhde ei voisi onnistua, mutta kannattaa valmistautua henkisesti jo etukäteen näihin eroihin, koska ne saattavat olla jokapäiväisessä elämässä todella raskaita ja kumppani ei välttämättä ymmärrä, ellei kommunikaatio välillänne toimi saumattomasti.
T. 3 ja 14, jolle jo Etelä-Eurooppalainen perhekeskeisyys oli välillä liikaa (mutta mies on onneksi melkein suomalaisen tasoinen erakko-mörrimöykky)
En ole mikään eilisen teerenpoika ja tiedän Etelä-Korean kulttuurista paljonkin. Ennen miestä olen käynyt maassa lomamatkalla ja minulla on ollut jo vuosia naispuoleinen korealainen ystävä. :)
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka vanhoja olette? Jos täysi-ikäisiä ja elätätte itsenne, niin anna palaa.
Riippuu vähän haluatko minun kertovan ikämme Suomen vai Korean iässä. Suomalaisittain 29v ja 31v. :)
Ja oletko varma, että miehen vanhemmilla ei ole jo morsianehdokasta miehelle katseltuna? Järjestetyt avioliitot ovat Etelä-Koreassa vielä ihan arkipäivää.
Saattaa olla hieman jäiset tunnelmat kun sinä ilmestyt paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole hullu, varsinkaan jos mies on oikeasti se oikea.
On,se voi livenä olla ihan väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin varata hotellihuone eikä mennä miehen luo asumaan. Se Oikea voikin livenä olla Se Erittäin Väärä.
Keskustelimme asiasta miehen kanssa ja mies kertoi, että heidän kulttuurissaan parin, joka ei asu yhdessä eikä ole kihloissa on parempi vältellä ikäviä kahdenkeskisiä tilanteita. Herrasmiehenä mies on valmis maksamaan hotellin minulle, koska haluaa minun viihtyvän hänen kotimaassaan.
No vaimo ainakin saattaisi ihmetellä, mutta hotellihuoneessa voi käydä luukuttamassa aina kun sopii.
Mikäs siinä. Varovaisuus mukaan.
Et voi olla vielä rakastunut kylläkään. Ihastunut siihen, kenen luulet hänen olevan.
Toivottavasti menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja oletko varma, että miehen vanhemmilla ei ole jo morsianehdokasta miehelle katseltuna? Järjestetyt avioliitot ovat Etelä-Koreassa vielä ihan arkipäivää.
Saattaa olla hieman jäiset tunnelmat kun sinä ilmestyt paikalle.
Mies on puhunut minusta perheelleen, mutta sovimme että tapaamme ensin toisemme kahdestaan ja tutustumme kasvokkain lisää toisiimme. Miehellä ei ole morsianehdokasta kotimaassaan ja rakastaa minua koko sydämestään.
Et ollenkaan, jos se kerran on oikea ;)
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tutustuit mieheen? Ja kai olette puhuneet ihan vakavista asioista kuten minne maahan muuttaisitte jos olisitte yhdessä? Nämä asiat usein aiheuttavat sen, että joku kaukosuhde kaatuu, kun ei olekaan yhteistä paikkaa missä asua ja minne suunnitella tulevaisuutta. (Puhun kokemuksesta.)
Itse ehkä ottaisin sen siltä kantilta, että menisin sinne lomalle, tekisin siis ihan tietoisesti jotain ns. turisti/lomajuttuja siellä ja siinä ohessa sitten vaikka kävisin illallisella ja tutustuisin tuohon mieheen ihan ilman paineita. Ei siis niin, että kaikki ohjelma olisi suunniteltu vaikka hänen luokseen tai sinun hotelliisi tms. Siinä illallistreffien aikana saa varmaan jo käsityksen, onko tyyppi sellainen kuin luuli, ja jos ei, niin olisi sitten jotain muutakin tekemistä loppuajalle siellä maassa odottamassa kuin tuo mies.
Omassa lähipiirissäni on paljon pareja, joissa toinen osapuoli on hyvinkin kaukaa maailmalta; Japani, Meksiko, Argentiina, Kanada.. mutta kaikki ovat tosin tutustuneet ihan livenä, ei netissä, niin en osaa sanoa miten hyvin sellainen jaksaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä. Varovaisuus mukaan.
Et voi olla vielä rakastunut kylläkään. Ihastunut siihen, kenen luulet hänen olevan.
Toivottavasti menee hyvin.
Kiitos! Molemmilla on aidosti tunteet mukana ja vahva usko juttuun. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä, sittenhän sen näkee. Minulla oli nuorempana vähän samanlainen tilanne (mies oli japanilainen). Tavattiin pari kertaa, mutta ei siitä sitten pidemmän päälle tullut mitään. Olisi kuitenkin kaduttanut, jos ei oltaisi edes tavattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin varata hotellihuone eikä mennä miehen luo asumaan. Se Oikea voikin livenä olla Se Erittäin Väärä.
Keskustelimme asiasta miehen kanssa ja mies kertoi, että heidän kulttuurissaan parin, joka ei asu yhdessä eikä ole kihloissa on parempi vältellä ikäviä kahdenkeskisiä tilanteita. Herrasmiehenä mies on valmis maksamaan hotellin minulle, koska haluaa minun viihtyvän hänen kotimaassaan.
No vaimo ainakin saattaisi ihmetellä, mutta hotellihuoneessa voi käydä luukuttamassa aina kun sopii.
Anteeksi mitä? Se, että olen länsimaalainen ei tarkoita että olen automaattisesti vapaamielinen tai kokeilunhaluinen mitä tulee seksiin. Olemme eri maista ja kulttuureista, mutta jaamme samanlaiset arvot ja elämäntavat. Mies on herrasmies ja on sanonut ettei harrasta seksiä ennen avioliittoa ja olen hänen kanssaan samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Anna mennä, sittenhän sen näkee. Minulla oli nuorempana vähän samanlainen tilanne (mies oli japanilainen). Tavattiin pari kertaa, mutta ei siitä sitten pidemmän päälle tullut mitään. Olisi kuitenkin kaduttanut, jos ei oltaisi edes tavattu.
Mitä kautta tutustuitte toisiinne? :) Mikä väliinne tuli, kun teistä ei tullut paria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä maa?
Etelä-Korea :))
Tiedäthän jo jotain Etelä-Korean kulttuurista? Ovat hyvin vanhoillisia ja suvulla on yleensä enemmän sananvaraa jälkikasvun elämiseen ja kumppanin valintaan kuin meillä Suomessa, ja ovat muutenkin enemmän läsnä "nuorison" elämässä. Kulttuurishokki voi aluksi olla yllättävän iso. Ei sillä, että suhde ei voisi onnistua, mutta kannattaa valmistautua henkisesti jo etukäteen näihin eroihin, koska ne saattavat olla jokapäiväisessä elämässä todella raskaita ja kumppani ei välttämättä ymmärrä, ellei kommunikaatio välillänne toimi saumattomasti.
T. 3 ja 14, jolle jo Etelä-Eurooppalainen perhekeskeisyys oli välillä liikaa (mutta mies on onneksi melkein suomalaisen tasoinen erakko-mörrimöykky)
En ole mikään eilisen teerenpoika ja tiedän Etelä-Korean kulttuurista paljonkin. Ennen miestä olen käynyt maassa lomamatkalla ja minulla on ollut jo vuosia naispuoleinen korealainen ystävä. :)
Hyvä. Aloituksesta ei nimittäin ilmennyt mitenkään olitko jo omillasi asuva ihminen, vai 15-vuotias K-draamafani ;).
Meidän parisuhde alkoi aika lailla samaan tyyliin. Puhuttiin silloin chattien alkuaikoina joka päivä, aluksi ystävinä, ja tunteet syventyivät ajan myötä. Väittäisin, että jos molemmat osapuolet ovat rehellisiä (ja se saattaa netin välityksellä itse asiassa olla jopa helpompaa kuin kasvotusten), toisen voi oppia tuntemaan jopa nopeammin ja paremmin kuin "oikeiden" tapaamisten kautta. Mies oli livenä juuri sellainen, minkä kuvan oli itsestään netin ja puheluiden välillä antanut. Meidän suhde eteni todella nopeasti sen ensitapaamisen jälkeen, koska molemmille oli päivänselvää, että halusimme olla toistemme elämänkumppanit siitä hetkestä ikuisuuteen (kyllä, tiedostan että tämä kuulostaa ällömakealta saippuaoopperaromanssilta, mutta tunne on tosiaan säilynyt 20 vuotta). Osittain byrokraattisten kuvioiden helpottamiseksi menimme vuoden sisään naimisiin (maistraatissa, ja se tosiaan on meille kummallekin pelkkä paperinpalanen; olimme täysin sitoutuneet toisiimme jo paljon aikaisemmin), ja saimme esikoisemme 1,5 vuotta ensitapaamisestamme.
Meillä on muuten ihana korealainen tuttavapariskunta, joka asui Englannissa asuessamme naapurissamme monta vuotta, ja esikoisemme olivat eskarissa yhdessä. Heidän puheistaan ihmetystä herätti muun muassa se, että lähettivät miehen palkasta yli puolet hyvin toimeentuleville vanhemmilleen, ja että mies, joka oli töissä tutkijana yliopistolla kustansi kolmen korealaisen esimiehensä matkat Englantiin tutustumaan laboratorioon, jossa teki töitä.
Tämän pariskunnan yhteen "pääsy" oli ilmeisesti ollut aika hankala ja aikaa vievä prosessi, koska perheiden välillä oli jotain skismaa. Englantiin tulo tuntui kuulemma äärettömän vapauttavalta, kun saivat olla omana itsenään miettimättä jatkuvasti, kuinka osoittaa kunnioitusta vanhempiaan kohtaan.
T. Se Etelä-Eurooppalaisen perässä maailmalle lähtenyt.
Oletko puhunut miehen kanssa videopuheluita? Siis olet nähnyt hänet ns livenä? Maksaako hän lentolippusi tai vähintään puolet siitä? Saathan hotellista varmistuksen sähköpostiisi?
Jos vastasit johonkin ei, niin unohtaisin sinuna koko homman.
Kunhan huolehdit, että olet turvassa jos onkin vaarallinen tyyppi.