Lue keskustelun säännöt.
Olenko hullu jos matkustan maapallon toiselle puolelle tapaamaan sitä oikeaa?
11.06.2018 |
Mies on aivan ihana enkä ole koskaan tuntenut oloani näin hyväksi. Seitsemän kuukauden ajan olemme tutustuneet toisiimme ja erilaisiin kulttuureihin. Tutustuimme sattumalta netissä ja siitä lähtien olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä ja kyllä, olemme umpirakastuneita. Kaikki tuntuu niin satumaiselta ja oikealta. Mies tunnusti ensimmäisenä ja nyt suunnittelemme tapaamista.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies tule luoksesi?
Olemme keskustelleet siitäkin vaihtoehdosta, mutta minun on helpompi matkata Koreaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko puhunut miehen kanssa videopuheluita? Siis olet nähnyt hänet ns livenä? Maksaako hän lentolippusi tai vähintään puolet siitä? Saathan hotellista varmistuksen sähköpostiisi?
Jos vastasit johonkin ei, niin unohtaisin sinuna koko homman.
Viimeksi eilen puhuimme videopuhelun ja sitä ennen monen monta kertaa. Olemme nähneet toisemme ns. livenä. Mies haluaisi maksaa lentolippuni, mutta sovimme että hän tarjoaa minulle yöpymisen hotellissa.
Ehkä vähän, mutta joskus pitääkin olla vähän hullu! Harvemminpa ne tosi rakkaudet kotio tulee noutamaan....
Itse matkasin myös treffeille toiselle puolelle maapalloa somessa tapaamani miehen luokse... Toki pidimme yhteyttä pitkään tätä ennen...
Otin tällä ensimmäisellä kerralla kaverin mukaan (ihan vaan koska terve järki suositteli niin tekemään..)
Seuraavalla kerralla matkasin yksin ja siitä sitten muutamien kuukausien kuluttua muutto hänen luokseen.
Vuoden yhdessä olon jälkeen menimme naimisiin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kertaakaan ei ole se hulluus kaduttanut, joka silloin joskus ajoi varaamaan ne ensimmäiset lentoliput!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän, mutta joskus pitääkin olla vähän hullu! Harvemminpa ne tosi rakkaudet kotio tulee noutamaan....
Itse matkasin myös treffeille toiselle puolelle maapalloa somessa tapaamani miehen luokse... Toki pidimme yhteyttä pitkään tätä ennen...Otin tällä ensimmäisellä kerralla kaverin mukaan (ihan vaan koska terve järki suositteli niin tekemään..)
Seuraavalla kerralla matkasin yksin ja siitä sitten muutamien kuukausien kuluttua muutto hänen luokseen.
Vuoden yhdessä olon jälkeen menimme naimisiin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kertaakaan ei ole se hulluus kaduttanut, joka silloin joskus ajoi varaamaan ne ensimmäiset lentoliput!
Kuulostaa ihanalta. :) Mistä maasta miehesi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tutustuit mieheen? Ja kai olette puhuneet ihan vakavista asioista kuten minne maahan muuttaisitte jos olisitte yhdessä? Nämä asiat usein aiheuttavat sen, että joku kaukosuhde kaatuu, kun ei olekaan yhteistä paikkaa missä asua ja minne suunnitella tulevaisuutta. (Puhun kokemuksesta.)
Itse ehkä ottaisin sen siltä kantilta, että menisin sinne lomalle, tekisin siis ihan tietoisesti jotain ns. turisti/lomajuttuja siellä ja siinä ohessa sitten vaikka kävisin illallisella ja tutustuisin tuohon mieheen ihan ilman paineita. Ei siis niin, että kaikki ohjelma olisi suunniteltu vaikka hänen luokseen tai sinun hotelliisi tms. Siinä illallistreffien aikana saa varmaan jo käsityksen, onko tyyppi sellainen kuin luuli, ja jos ei, niin olisi sitten jotain muutakin tekemistä loppuajalle siellä maassa odottamassa kuin tuo mies.
Omassa lähipiirissäni on paljon pareja, joissa toinen osapuoli on hyvinkin kaukaa maailmalta; Japani, Meksiko, Argentiina, Kanada.. mutta kaikki ovat tosin tutustuneet ihan livenä, ei netissä, niin en osaa sanoa miten hyvin sellainen jaksaa kantaa.
Missä lähipiirisi pariskunnat ovat tutustuneet toisiinsa? Me tutustuimme sattumalta netissä ja olemme puhuneet mainitsemistasi asioista. Millainen kaukosuhteesi oli ja mistä maasta kumppanisi oli?
Suurin osa heistä tutustui toisiinsa ollessaan noissa maissa itse vaihto-opiskelijoina ja osa taas kun toinen osapuoli oli tullut vaihtoon Suomeen (korkeakoulutason vaihtoja kaikki, ei siis lukiossa, joten ovat olleet jo riittävän ns aikuisia sellaiseen.) +
Oma exäni oli eräästä Etelä-Amerikan maasta, mutta siinä elämäntilanteessa meillä ei ollut mahdollista asua samassa maassa, eikä myöskään tietoa, tulisiko sellaista vaihetta koskaan lähivuosina edes olemaankaan. Ja kun kyseessä oli EU:n ulkopuolinen kansalaisuus, ainoa vaihtoehto olisi ollut mennä naimisiin, jotta hän olisi voinut tulla Suomeen tai minä mennä sinne asumaan. Sille idealle hän ei koskaan lämmennyt, joten se juttu kaatui vähitellen ihan noihin käytännön ongelmiin, eikä ollut järkeä jatkaa suhdetta, jolla ei ole mahdollisesti edes olemassa yhteistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis hulluahan se olisi päästää se oikea käsistään ja olla menemättä.
Kyllä sitä voi olla rakastunut. Ne epäilijät eivät tule ajatelleeksi sitä, miten paljon syvällisemmin sitä tutustuu, kun ei voi yhdessä tehdä fyysisesti asioita vaan jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Minä ainakin olin täysin rakastunut ja kiintynyt omaani, vaikken ollut nähnyt edes valokuvaa eikä siihen maailmanaikaan videopuhuminenkaan ollut arkipäivää. Lopulta molemmat tulivat x sataa kilometriä puoliväliin ja ollaan oltu paita ja peppu 20 vuotta.
Minä lähdin lomaihastuksen perässä joskus nuorena. Jätin kaiken ja muutin sinne kun mies pyysi. Hulluksihan minua luultiin, vuoden asuin siellä ja sitten tulin takaisin :) parhaita muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä. Yksi villi ja ihana elämä! Jos teko osoittautuu virheeksi, niin onpa ainakin oma ja villi teko.
Muista, että se tarjottu ruoka sisältää koiraa. Äläkä sano, ettei varoitettu. Ehkä opit jotain, siksi kannattaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MITEN VOIT SANOO IHMISEN OLEVAN SE OIKEA;JOS ET JUMALAUTA OLE EDES NÄHNYT KOKO TYYPPIÄ? OOTKO IHAN PÖLJÄ?
Mä lähdin aikanaan miestä katsomaan ensin USA:an ja myöhemmin Sveitsiin. Kumpikin oli todella ihania ihmisiä vaikka emme yhteen päätyneetkään.
Eteläkorealainen ystäväni tapasi nettipelissä hollantilaisen miehen, muutti sinne ja nyt odottavat esikoistaan. Että näin... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin lomaihastuksen perässä joskus nuorena. Jätin kaiken ja muutin sinne kun mies pyysi. Hulluksihan minua luultiin, vuoden asuin siellä ja sitten tulin takaisin :) parhaita muistoja.
Minä en uskaltanut ja olen välillä miettinyt, olisiko pitänyt. Oltiin kuitenkin vuosia oltu yhteydessä ennen kuin hän ehdotti, että yritettäisiin aloittaa elämä yhdessä ihan kunnolla jommassa kummassa maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä maa?
Etelä-Korea :))
Siellä perhe on tärkeä. Katso, ettei ole suvun "vanhin" poika, koska on silloin vastuussa muusta perheestä. Toivottavasti olet tutustunut kulttuuriin ja tapoihin. Muunmaalaiset, varsinkaan länsimaiset neidot, eivät välttämättä ole perhepiirissä kaikkein halutuinta vaimomateriaalia.
Ja muuttakaa tännemmäs sieltä Pohjois-Korean tykkien maalialueelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen Suomi-Kiina-parin joilla on maailman suloisimmat lapset. Miksei siis Koreakin; kulttuurieroja varmasti on mutta ei se sitä tarkoita etteikö onnea voisi löytää.
Vierailija kirjoitti:
Mies on aivan ihana enkä ole koskaan tuntenut oloani näin hyväksi. Seitsemän kuukauden ajan olemme tutustuneet toisiimme ja erilaisiin kulttuureihin. Tutustuimme sattumalta netissä ja siitä lähtien olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä ja kyllä, olemme umpirakastuneita. Kaikki tuntuu niin satumaiselta ja oikealta. Mies tunnusti ensimmäisenä ja nyt suunnittelemme tapaamista.
Olet koska olet ihastunut itse luomaasi haavekuvaan siitä miehestä. Hän ei välttämättä viikon kuluttua enää olekaan niin ihana. Olet ihan täyskahjo ja edunvalvonnan tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on aivan ihana enkä ole koskaan tuntenut oloani näin hyväksi. Seitsemän kuukauden ajan olemme tutustuneet toisiimme ja erilaisiin kulttuureihin. Tutustuimme sattumalta netissä ja siitä lähtien olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä ja kyllä, olemme umpirakastuneita. Kaikki tuntuu niin satumaiselta ja oikealta. Mies tunnusti ensimmäisenä ja nyt suunnittelemme tapaamista.
Olet koska olet ihastunut itse luomaasi haavekuvaan siitä miehestä. Hän ei välttämättä viikon kuluttua enää olekaan niin ihana. Olet ihan täyskahjo ja edunvalvonnan tarpeessa.
Eikös kaikki ihastuminen tapahdu haavekuvaan? Ja jos pääset heti sen haavekuvan kanssa vällyihin ja arkeen, voi se syvempi tutustuminen jäädä kokonaan väliin - se, mitä ap on nyt tehnyt 7 kuukautta. Ap, noin tutustutaan avioliittomatskuun, matkusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on aivan ihana enkä ole koskaan tuntenut oloani näin hyväksi. Seitsemän kuukauden ajan olemme tutustuneet toisiimme ja erilaisiin kulttuureihin. Tutustuimme sattumalta netissä ja siitä lähtien olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä ja kyllä, olemme umpirakastuneita. Kaikki tuntuu niin satumaiselta ja oikealta. Mies tunnusti ensimmäisenä ja nyt suunnittelemme tapaamista.
Olet koska olet ihastunut itse luomaasi haavekuvaan siitä miehestä. Hän ei välttämättä viikon kuluttua enää olekaan niin ihana. Olet ihan täyskahjo ja edunvalvonnan tarpeessa.
Jos rakastuminen on rikos istuisimme kaikki tuomittuina vankilassa tai odottaisimme vuorollamme tuomiota. En ole luonut mielikuvaa miehestä vaan rakastan häntä sellaisena kuin hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä maa?
Etelä-Korea :))
Siellä perhe on tärkeä. Katso, ettei ole suvun "vanhin" poika, koska on silloin vastuussa muusta perheestä. Toivottavasti olet tutustunut kulttuuriin ja tapoihin. Muunmaalaiset, varsinkaan länsimaiset neidot, eivät välttämättä ole perhepiirissä kaikkein halutuinta vaimomateriaalia.
Ja muuttakaa tännemmäs sieltä Pohjois-Korean tykkien maalialueelta.
Tiesin jo entuudestaan, että perhe on tärkeä ja kyllä tiedän miehen olevan suvun vanhin poika. Mies on kertonut minusta perheelleen ja suhtautuvat myötämielisesti meihin parina. Suvun tapaaminen on edessä myöhemmin kunhan olemme vakiintunut pariskunta. Yhteiset elämäntavat ja samanlaiset arvot sekä toistemme kunnioitus ovat hyvä pohja suhteelle. Mies hyväksyy minut tällaisena kuin olen ja arvostaa, etten ole räkä poskella puolialastomana kaduilla huutava länkkäri enkä makaa pitkin kyliä vieraiden miesten kanssa. Suomennettuna: tiedän kyllä tavoista ja kulttuurista. Pohjoisen uhitteluista huolimatta Etelä-Korea on turvallinen maa asua ja elää. Mihin perustat tietosi? Oletko asunut Koreassa?
Missä lähipiirisi pariskunnat ovat tutustuneet toisiinsa? Me tutustuimme sattumalta netissä ja olemme puhuneet mainitsemistasi asioista. Millainen kaukosuhteesi oli ja mistä maasta kumppanisi oli?