Kuinkahan suuri osa lääkärikäynneistä on "turhia"?

Riippuu missä työskentelee. Olen työskennellyt terveyskeskuksessa vain eurovaiheessa, ja siellä käynneistä ehkä n. 20% oli ns. "turhia". Nykyisin olen erikoistumassa psykiatriaan, ja siellä käynneistä 100% on aiheellisia. Voisin kuvitella, että kaikista eniten turhia käyntejä on päivystyspoliklinikalla, alkoholin ja huumausaineiden käyttäjien taholta.

Terv. lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on lääkäri, joka työskentelee niin julkisella kuin yksityisellä puolella. 

Sanoi, että työkavereiden kanssa oli arvioitu, että n. 70 prosenttia. 

Eli tavanomaisia, pitkittyneitä hengitystietulehduksia on suuri osa. Myös epämääräistä "vaivaa", joka kuuluisi psykologian puolelle. 

Tietysti hekin ovat pohtineet tätä "turhuuden" käsitettä. Jos ihminen on täysin yksinäinen ja hakee ikään kuin keskusteluapua lääkäriltä, niin onko se turhaa?

Varmasti siihen tietysti riittäisi joku halvempikin vaihtoehto. Joillekin on vain tärkeää käydä lääkärillä ja eivät tunnista psyykkisiä ongelmiaan. 

Silloin lääkärin tulisi ohjata jonnekkin jossa psyykkisiä häiriöitä ohjataan ja kertoa asia potilaalle.

Vierailija kirjoitti:

Sairaslomatodistukset ja reseptien uusimiset on varmasti aika iso osa lääketieteellisesti tarpeettomista käynneistä. 

Joku tilasto oli, että n. puolet terveyskeskuskäynneistä liittyy itsekseen parantuviin infektioihin, flunssiin, vatsatauteihin jne. Tässä kait mukana sekä lääkäri- että hoitajakäynnit. Lyhyet sairaslomat näitä ajatellen on kohtuullisen turhia. Reseptin uusiminen tapahtuu useimmiten ilman käyntiä, ja usein käynti on tarpeellinen lääkityksen tarpeen, annoksen ja turvallisuuden arvioimiseksi. 

Mutta ei nuo infektiokäynnitkään täysin turhia ole. Esim. korvatulehduksen näkee vain korviin katsomalla ja viikon kuumeilleelta on hyvä poissulkea keuhkokuume, vaikka lopullinen diagnoosi vaaraton virusinfektio olisikin jne. 

Aika iso osa yleislääkärikäynneistä (käytännössä tk) on kuitenkin erilaisten, epäselväksi jääneiden toiminnallisten oireiden vuoksi. Mut ei nämäkään aina turhia ole. 

En siis osaa vastata, vaikka lääkärinhommia olenkin 20v tehnyt. 

Lähes kaikki vanhemmat ovat hankkineet lapsilleen vakuutuksen, joka korvaa lääkärissäkäynnit... voi vain arvailla, moniko käynneistä on "turha", koska ei maksa mitään.

Moniko lääkärissä käynti on turha siksi, että saa väärän diagnoosin tai lääkkeen, joka ei auta? Sitten kun menet uudelleen samasta vaivasta, saat maksaa täyden hinnan niin käynnistä kuin uudesta lääkkeestä... miksi lääkärissäkäynnissä ei ole "takuuta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on lääkäri, joka työskentelee niin julkisella kuin yksityisellä puolella. 

Sanoi, että työkavereiden kanssa oli arvioitu, että n. 70 prosenttia. 

Eli tavanomaisia, pitkittyneitä hengitystietulehduksia on suuri osa. Myös epämääräistä "vaivaa", joka kuuluisi psykologian puolelle. 

Tietysti hekin ovat pohtineet tätä "turhuuden" käsitettä. Jos ihminen on täysin yksinäinen ja hakee ikään kuin keskusteluapua lääkäriltä, niin onko se turhaa?

Varmasti siihen tietysti riittäisi joku halvempikin vaihtoehto. Joillekin on vain tärkeää käydä lääkärillä ja eivät tunnista psyykkisiä ongelmiaan. 

En ole lääkäri, mutta päivystyksessä toimiva sairaanhoitaja. 

Suuri osa menee ns. turhiin. Tuodaan pari kertaa oksentanut lapsi tai tosiaan voi olla ylähehgitystietulehdus, joka on pitänyt kuumetta muutaman päivän. 

Mutta kuten edellinen sanoi: "turha" on vaikea määritellä. Mutta jos ajatellaan vain lääketieteellistä näkökulmaa, niin varmaan 90 prosenttia. 

Mitä siinä sitten voi tehdä, kun työnantaja vaatii lapsen sairaudesta todistuksen? Ei ne hoitoon ota lasta, joka on "pari kertaa oksentanut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on lääkäri, joka työskentelee niin julkisella kuin yksityisellä puolella. 

Sanoi, että työkavereiden kanssa oli arvioitu, että n. 70 prosenttia. 

Eli tavanomaisia, pitkittyneitä hengitystietulehduksia on suuri osa. Myös epämääräistä "vaivaa", joka kuuluisi psykologian puolelle. 

Tietysti hekin ovat pohtineet tätä "turhuuden" käsitettä. Jos ihminen on täysin yksinäinen ja hakee ikään kuin keskusteluapua lääkäriltä, niin onko se turhaa?

Varmasti siihen tietysti riittäisi joku halvempikin vaihtoehto. Joillekin on vain tärkeää käydä lääkärillä ja eivät tunnista psyykkisiä ongelmiaan. 

En ole lääkäri, mutta päivystyksessä toimiva sairaanhoitaja. 

Suuri osa menee ns. turhiin. Tuodaan pari kertaa oksentanut lapsi tai tosiaan voi olla ylähehgitystietulehdus, joka on pitänyt kuumetta muutaman päivän. 

Mutta kuten edellinen sanoi: "turha" on vaikea määritellä. Mutta jos ajatellaan vain lääketieteellistä näkökulmaa, niin varmaan 90 prosenttia. 

Turha ja turha. Oma kokemukseni viimeisen vuoden ajalta lähipiirin käynneistä terveysasemalla kertoo kyllä vähän toista. Ne turhat käynnit tulee nimenomaan siitä, että potilasta ei tutkita ja sen vuoksi potilas joutuu tulemaan aina uudelleen vaivansa takia. Nämä ns. "katellaan, tuu sitte uudestaan jos ei mee ohi" -käynnit ovat mielestäni suurinta verovarojen tuhlausta. Esimerkkinä kerrottakoon sukulaiseni lihasreumaan sairastuminen, jolloin kipujen vuoksi lähes liikuntakyvytön ihminen laitetaan näiden sanojen + kehotuksen käyttää buranaa (jota ihminen oli jo syönyt niin, että ei vatsa enää kestänyt yhtään) kera kotiin. Yksityinen lääkäri diagnosoi sairauden heti oikein, joten mistään täysin harvinaisesta tapauksesta ei ollut kysymys. Onneksi oli rahaa mennä yksityiselle, veikkaan että aika monella ei ole. He voivat sitten varmaan kuolla pois, ettei tule "turhia" käyntejä. Ja olen takuuvarma, että tämäkin sukulaiseni terveysasemakäynti oli sen kyseisen lääkärin mielestä "turha", eihän hän edes vaivautunut tutkimaan potilasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on lääkäri, joka työskentelee niin julkisella kuin yksityisellä puolella. 

Sanoi, että työkavereiden kanssa oli arvioitu, että n. 70 prosenttia. 

Eli tavanomaisia, pitkittyneitä hengitystietulehduksia on suuri osa. Myös epämääräistä "vaivaa", joka kuuluisi psykologian puolelle. 

Tietysti hekin ovat pohtineet tätä "turhuuden" käsitettä. Jos ihminen on täysin yksinäinen ja hakee ikään kuin keskusteluapua lääkäriltä, niin onko se turhaa?

Varmasti siihen tietysti riittäisi joku halvempikin vaihtoehto. Joillekin on vain tärkeää käydä lääkärillä ja eivät tunnista psyykkisiä ongelmiaan. 

En ole lääkäri, mutta päivystyksessä toimiva sairaanhoitaja. 

Suuri osa menee ns. turhiin. Tuodaan pari kertaa oksentanut lapsi tai tosiaan voi olla ylähehgitystietulehdus, joka on pitänyt kuumetta muutaman päivän. 

Mutta kuten edellinen sanoi: "turha" on vaikea määritellä. Mutta jos ajatellaan vain lääketieteellistä näkökulmaa, niin varmaan 90 prosenttia. 

Mitä siinä sitten voi tehdä, kun työnantaja vaatii lapsen sairaudesta todistuksen? Ei ne hoitoon ota lasta, joka on "pari kertaa oksentanut".

Pitäiskin tässä keskustelussa erottaa lääketieteellisesti ja sosiaalivakuutuksellisesti merkitykselliset käynnit. 

Vierailija kirjoitti:

Turha ja turha. Oma kokemukseni viimeisen vuoden ajalta lähipiirin käynneistä terveysasemalla kertoo kyllä vähän toista. Ne turhat käynnit tulee nimenomaan siitä, että potilasta ei tutkita ja sen vuoksi potilas joutuu tulemaan aina uudelleen vaivansa takia. Nämä ns. "katellaan, tuu sitte uudestaan jos ei mee ohi" -käynnit ovat mielestäni suurinta verovarojen tuhlausta. Esimerkkinä kerrottakoon sukulaiseni lihasreumaan sairastuminen, jolloin kipujen vuoksi lähes liikuntakyvytön ihminen laitetaan näiden sanojen + kehotuksen käyttää buranaa (jota ihminen oli jo syönyt niin, että ei vatsa enää kestänyt yhtään) kera kotiin. Yksityinen lääkäri diagnosoi sairauden heti oikein, joten mistään täysin harvinaisesta tapauksesta ei ollut kysymys. Onneksi oli rahaa mennä yksityiselle, veikkaan että aika monella ei ole. He voivat sitten varmaan kuolla pois, ettei tule "turhia" käyntejä. Ja olen takuuvarma, että tämäkin sukulaiseni terveysasemakäynti oli sen kyseisen lääkärin mielestä "turha", eihän hän edes vaivautunut tutkimaan potilasta.

Lihasreuma on vähän sellainen, että jos sen oot kerran nähnyt, osaat sitä epäillä. Ja toisaalta sen poissulkemiseen riittää halvat labrat. En siis tässä kommentoi sukulaisesi saamaa hoitoa. 

Mutta boldaamastasi olen jokseenkin eri mieltä. Jos jokaisesta yksittäisestä oireesta pyöritettäis koko mahdollinen tutkimuspaletti labroineen ja kuvantamisineen, hermoratatutkimuksineen jne jne, menis verorahoja varmasti huomattavasti nykyistä enemmän. Resursseista (ihmisten työaika, koneet) puhumattakaan. 

Kävin vastikään päivystyksessä kuvattavana kun oli aivoinfarktin/aivoverenkiertohäiriön oireita (puhekyky meni, puoli naamaa puutui etc) ja kyseessä olikin vain migreenikohtaus. Hävetti kovasti mutta eipä tuosta voinut ennalta tietää.

Aina on näitä tapauksia jotka voivat olla jotain vakavaa mikä vaatisi välitöntä hoitoa, sitten on tosiaan nämä jotka menevät tavallisen flunssan/mahalenssun vuoksi lääkäriin.

Joka kolmas kerta kun käyn lääkärillä/hammaslääkärillä, se ihmettelee "miksi tulit näin pienen vaivan takia?"

Joka kolmas kerta kun käyn niin se ihmettelee "miksi et tullut näin suuren vaivan takia jo paljon aiemmin?"

Eli en todellakaan osaa arvioida mikä on vakavaa ja mikä ei. Kunpa voisin yksinkertaisesti vaikkapa vilauttaa vaivaani vaikkapa jollekin hoitajalle ja se sitten päättäisi että tarvitseeko lääkäriä.

Ja sitten vielä se viimeinen joka kolmas kerta: tunnen vaivani, tiedän mikä siihen auttaa, mutta pelkän reseptin tms takia joudun menemään lääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka suuri osa niistä siis johtuu olemattomasta tai itsestään paranevasta vaivasta? Tätä osaa arvioida varmaan vain lääkäri tai muuten terveyskeskuksessa työskentelevä.

Minä kävinkahden vaivan takia lääkärissä ja lääkäri sanoi että emme me täällä mitään noille tee. Maksu oli 40€ ja vaivat jäivät hoitamatta.

Lääkäri itse teki käynnistä turhan kun ei ruvennut hoitamaan. Kirjoitti kai jotain sinne minun papereihin.

On "mystisiä vaivoja" kuten kilpirauhasvaivat. Saman alueen 8v- läääkärin mielestä olin luulosairas. Lopulta, ultraäänitutkimusta pyydettyäni (arvot viittasivat vajaatoimintaan) otin yhteyttä potilasasiamieheen, joka antoi ylilääkärin numeron. Soitin heti. Ylilääkäri katsoi tulokseni, luvallani, ja sanoi tilaavansa mulle just ajan ultraan.

Paljastui se vajaatoiminta ja "rusinaksi" mennyt kilppari. Luulosairausmerkinnät ja psykiatrille ohjaaminen katosivat sen jälkeen.

Endokrinologista osaamista on hyvin vähän!

Yksi suht nuori työkaveri on terveyspalvelujen suurkuluttaja. Varmasti firman kallein työtekijä, koska laukkoo viikoittain tth:ssa. Keksii itselleen aina säännöllisin väliajoin uusia oireita joihin hakee maksimaaliset tutkimukset, eli luultavsti iso osa hänen käynneistään on turhia. Hyvin huomionhakuinen persoona ja näillä oireilla hakee huomiota myös työkavereilta, tulee lähinnä mieleen Münchausen oireyhtymä. Hän ei tajua että työkaverit eivät välttämättä halua keskustellla joka päivä hänestä ja hänen sairauksistaan/oireistaan.  Todella rasittava tyyppi, saikuttaa myös ja jäänyt kiinni (ei pomolle) että onkin ollut mahatautisaikulla tekemässä jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi suht nuori työkaveri on terveyspalvelujen suurkuluttaja. Varmasti firman kallein työtekijä, koska laukkoo viikoittain tth:ssa. Keksii itselleen aina säännöllisin väliajoin uusia oireita joihin hakee maksimaaliset tutkimukset, eli luultavsti iso osa hänen käynneistään on turhia. Hyvin huomionhakuinen persoona ja näillä oireilla hakee huomiota myös työkavereilta, tulee lähinnä mieleen Münchausen oireyhtymä. Hän ei tajua että työkaverit eivät välttämättä halua keskustellla joka päivä hänestä ja hänen sairauksistaan/oireistaan.  Todella rasittava tyyppi, saikuttaa myös ja jäänyt kiinni (ei pomolle) että onkin ollut mahatautisaikulla tekemässä jotain ihan muuta.

Eikös työterveys yleensä makseta yhtenä pömpsinä eikä per käynti. Tutkimusten, erikoislääkärille lähetteiden ja toimenpiteiden ja apuvälineiden määrä ja laatu on määritelty sopimuksessa, eli jos työkaverisi ne ilmaiseksi saa niin hänellä on niihin oikeus. Tai näin meillä ainakin. Ei siellä mikä tahansa mene läpi, ja lääkäri tietää kyllä mikä kuuluu sopimukseen.

On myös niitä käyntejä jotka on aiheellisia mutta joissa lääkäri on niin pönttö ettei löydä sairautta.

T. Stressivatsasta kärsivä endometrioosipotilas, jolla ei terveyskeskuksessa ollut myöskään kilpirauhastulahdusta, mutta Mehiläisessä oli ja jonka eno kuoli närästykseen a.k.a sydänkohtaukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi suht nuori työkaveri on terveyspalvelujen suurkuluttaja. Varmasti firman kallein työtekijä, koska laukkoo viikoittain tth:ssa. Keksii itselleen aina säännöllisin väliajoin uusia oireita joihin hakee maksimaaliset tutkimukset, eli luultavsti iso osa hänen käynneistään on turhia. Hyvin huomionhakuinen persoona ja näillä oireilla hakee huomiota myös työkavereilta, tulee lähinnä mieleen Münchausen oireyhtymä. Hän ei tajua että työkaverit eivät välttämättä halua keskustellla joka päivä hänestä ja hänen sairauksistaan/oireistaan.  Todella rasittava tyyppi, saikuttaa myös ja jäänyt kiinni (ei pomolle) että onkin ollut mahatautisaikulla tekemässä jotain ihan muuta.

Eikös työterveys yleensä makseta yhtenä pömpsinä eikä per käynti. Tutkimusten, erikoislääkärille lähetteiden ja toimenpiteiden ja apuvälineiden määrä ja laatu on määritelty sopimuksessa, eli jos työkaverisi ne ilmaiseksi saa niin hänellä on niihin oikeus. Tai näin meillä ainakin. Ei siellä mikä tahansa mene läpi, ja lääkäri tietää kyllä mikä kuuluu sopimukseen.

Tuntematta henkilöä vaikea antaa psyk diagnoosia jos fyysisiä oireita on. Nykyisin on CFS:ää, homesairautta, borrelioosia sun muuta joka ei ihan helposti selviä. Tämän kirjoittaja, työkamu, siis tunnistaa Munchausenin ja määrittää. MIksi lääkäri, ammattilainen, ei? Jospa tutkimuksiin on perusteita? Arvailen vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha ja turha. Oma kokemukseni viimeisen vuoden ajalta lähipiirin käynneistä terveysasemalla kertoo kyllä vähän toista. Ne turhat käynnit tulee nimenomaan siitä, että potilasta ei tutkita ja sen vuoksi potilas joutuu tulemaan aina uudelleen vaivansa takia. Nämä ns. "katellaan, tuu sitte uudestaan jos ei mee ohi" -käynnit ovat mielestäni suurinta verovarojen tuhlausta. Esimerkkinä kerrottakoon sukulaiseni lihasreumaan sairastuminen, jolloin kipujen vuoksi lähes liikuntakyvytön ihminen laitetaan näiden sanojen + kehotuksen käyttää buranaa (jota ihminen oli jo syönyt niin, että ei vatsa enää kestänyt yhtään) kera kotiin. Yksityinen lääkäri diagnosoi sairauden heti oikein, joten mistään täysin harvinaisesta tapauksesta ei ollut kysymys. Onneksi oli rahaa mennä yksityiselle, veikkaan että aika monella ei ole. He voivat sitten varmaan kuolla pois, ettei tule "turhia" käyntejä. Ja olen takuuvarma, että tämäkin sukulaiseni terveysasemakäynti oli sen kyseisen lääkärin mielestä "turha", eihän hän edes vaivautunut tutkimaan potilasta.

Lihasreuma on vähän sellainen, että jos sen oot kerran nähnyt, osaat sitä epäillä. Ja toisaalta sen poissulkemiseen riittää halvat labrat. En siis tässä kommentoi sukulaisesi saamaa hoitoa. 

Mutta boldaamastasi olen jokseenkin eri mieltä. Jos jokaisesta yksittäisestä oireesta pyöritettäis koko mahdollinen tutkimuspaletti labroineen ja kuvantamisineen, hermoratatutkimuksineen jne jne, menis verorahoja varmasti huomattavasti nykyistä enemmän. Resursseista (ihmisten työaika, koneet) puhumattakaan. 

No, en tarkoittanutkaan että kaikki mahdolliset labrat otettaisiin tai kaikki kalliit kuvantamistestit tehtäisiin. Mutta luulisi lääkärin ammattitaitoon kuuluvan, että hän näkisi milloin on syytä joku tietty tutkimus tehdä. Mutta kun ei edes kuunnella potilaan oireita tai tehdä perustutkimusta. Kyseinen lääkäri ei sormellakaan koskenut potilaaseen, ei tarkistanut puristusvoimaa jne. Hän totesi sanatarkasti seuraavaa: "Voi kuulkaa rouva, tuon ikäiselle tulee kaikenlaista kremppaa ja kolotusta." Potilas oli 65-vuotias, ensimmäistä kertaa lääkärillä moneen vuoteen. Tämä on uskomatonta kyllä hoidontaso Suomessa vuonna 2018. Eikä ole ainoa tapaus. On täysin tuurista ja sattumasta kiinni, saako hoitoa vai ei, onko ammattitaitoa ja/tai halua hoitaa sillä "ammattilaisella", jonka pakeille joudut. Ja kuitenkin samalla lailla maksetaan verovaroista näille "kiireisille" se palkka, kuin niillekin, jotka tekee työnsä huolella.   

Varsinkin flunssa-aikaan työterveydessä hirvittävän moni käynti on turha eli pelkästään saikkulapun hakua varten tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha ja turha. Oma kokemukseni viimeisen vuoden ajalta lähipiirin käynneistä terveysasemalla kertoo kyllä vähän toista. Ne turhat käynnit tulee nimenomaan siitä, että potilasta ei tutkita ja sen vuoksi potilas joutuu tulemaan aina uudelleen vaivansa takia. Nämä ns. "katellaan, tuu sitte uudestaan jos ei mee ohi" -käynnit ovat mielestäni suurinta verovarojen tuhlausta. Esimerkkinä kerrottakoon sukulaiseni lihasreumaan sairastuminen, jolloin kipujen vuoksi lähes liikuntakyvytön ihminen laitetaan näiden sanojen + kehotuksen käyttää buranaa (jota ihminen oli jo syönyt niin, että ei vatsa enää kestänyt yhtään) kera kotiin. Yksityinen lääkäri diagnosoi sairauden heti oikein, joten mistään täysin harvinaisesta tapauksesta ei ollut kysymys. Onneksi oli rahaa mennä yksityiselle, veikkaan että aika monella ei ole. He voivat sitten varmaan kuolla pois, ettei tule "turhia" käyntejä. Ja olen takuuvarma, että tämäkin sukulaiseni terveysasemakäynti oli sen kyseisen lääkärin mielestä "turha", eihän hän edes vaivautunut tutkimaan potilasta.

Lihasreuma on vähän sellainen, että jos sen oot kerran nähnyt, osaat sitä epäillä. Ja toisaalta sen poissulkemiseen riittää halvat labrat. En siis tässä kommentoi sukulaisesi saamaa hoitoa. 

Mutta boldaamastasi olen jokseenkin eri mieltä. Jos jokaisesta yksittäisestä oireesta pyöritettäis koko mahdollinen tutkimuspaletti labroineen ja kuvantamisineen, hermoratatutkimuksineen jne jne, menis verorahoja varmasti huomattavasti nykyistä enemmän. Resursseista (ihmisten työaika, koneet) puhumattakaan. 

Tuota, eikö lääkärin ammattitaitoon kuulu tietää, milloin mitäkin tutkimusta tarvitaan? Onko tosiaan niin, että vaihtoehdot ovat joko potilaan kokonaan tutkimatta jättäminen ja passittaminen buranan kanssa kotiin, tai sitten "jokaisesta yksittäisestä oireesta" (mitä ikinä tuo tarkoittaakin?) koko mahdollisen tutkimusarsenaalin läpi käyminen? Eikö mitään järkevää välimuotoa olisi olemassa? Sellaista että potilas saisi avun, eikä hänen tarvitsisi enää saman vaivan vuoksi kuormittaa terveydenhuoltojärjestelmää?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla enemmänkin kuin 70% , tässä muutamia yleisiä syitä:

- Sairausloman hakijat, millä tahansa syyllä.

- Lääkeriippuvaiset

- Lasten räkätaudit ja korvatulehdukset

- Mummot, syyllä tai ilman

Tähän joukkoon eksyy sitten niitä oikeasti sairaita, joilla ei vielä ole diagnoosia ja jotka pitäisi sitten löytää em. joukosta.

Kyllä meillä on korva- ja nielutulehdukset olleet usein sellaisia, että lääkkeet on tarvittu eikä käynti ole ollut turha. Tietty aina välillä on otettu joku streptotesti eikä ole ollut bakteeri- vaan virustauti, mutta on sekin ihan hyvä tietää ja se testi on ymmärtääkseni aika edullinen.