Miksi mieheni saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja kelpaamattomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki viime viikonlopulta:

Vietimme mukavaa vapaapäivää, kävimme leffassa ja sen jälkeen ravintolassa syömässä. Kun palasimme autolle, mies jäi vielä polttamaan savukkeen ennen kuin tuli autoon. Autoon ei kuitenkaan tullut sama mies, vaan huomasin heti olemuksesta että joku painaa. Hetken päästä mies rupesikin juttelemaan jostain vanhasta asiasta, jonka oli minulle kertonut. Sanoin siihen, etten muista hänen kertoneen sellaista minulle aiemmin. Mies rupesi käyttäytymään ylimielisesti ja virnuillen totesi, että et se sinäkään taida täydellinen olla. Tästähän sota sitten syttyi. Ymmärrän sen, ettei kaikkea voi muistaa, mutta sitä en ymmärrä, miksi pitää asettua toisen yläpuolelle ylimielisyydellä ja latistavilla kommenteilla. Saman tyyppisiä yllättäviä mielenmuutoksia on ollut lukemattomia kertoja. Koskaan en voi tietää, milloin tuuli vaihtaa suuntaa ja tästä syystä saankin olla jatkuvasti varpaillani.

Kuulostaa aivan exältäni...

Olen ollut parisuhteessa ihmisen kanssa joka vihasi ja halveksi minua alusta asti. Hän tosin vaivautui tämän kertomaan vasta kun oltiin asuttu yhdessä jo monta kuukautta. Käytös oli latistavaa, henkistä väkivaltaa ja kylmyyttä alusta loppuun asti. Ymmärsin tämän vasta myöhemmin kun lopetin asioiden kaunistelun itselleni ja näin ne niin kuin ne oli. Hänellä oli parempi olo kuin sai työntää jotain alaspäin. Näin hän ei muiden ihmisten kanssa tehnyt. En ole häntä elämääni halunnut eron jälkeen. Oli hyvin tyypillistä että hetken oli kaikki ok ja yhtäkkiä hän olikin muuttanut mielensä minusta täysin. Vain silloin kun hän tarvitsi jotain viitsi käyttäytyä ihmismäisesti, muun aikaa oli uhkaileva, mitätöivä ja ilkeä. Eihän se ole muuta kuin koukuttamista, että toinen vääntyisi vaikka mille mutkalle saadakseen takaisin sen mukavan ihmisen. Täysin harkittua henkistä väkivaltaa siis.

Minulla on mies joka käyttäytyy useimmiten lempeästi, mutta välillä on todella ilkeä ja epäilen hänen suorastaan vihaavan minua. Ja se pimeä puoli tulee esiin aina kun minulla ja meillä yhdessä on kaikki hyvin ja olen onnellinen! Olen oikein oppinut varomaan näitä suhteemme hyviä aikoja, koska tiedän että kohta lähtee matto jalkojen alta. Tein sen virheen, että jossain vaiheessa yritin miellyttää ja olla kaikkea mitä hän halusi. Se oli raskasta ja eihän sekään ollut hänelle hyvä. Nykyään en enää välitä, ihan sama vaikka lähtisi pysyvästi elämästäni  - ilmeisesti tämä asenne on tehnyt sen, että mies on nykyään todella mukava ja helppo käytökseltään ja siksi tämä typerä suhde on jatkunut. Suosittelen eroamista sinulle tai sitten alat vetämään kylmän yksiviivaisia rajoja miehelle siitä, miten sinua pitää kohdella.

En kuitenkaan halua erota koska mies tienaa hyvin ja pääsen usein matkustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä.

Itseään häpeävä ihminen kääntää oman tiedostamattoman häpeänsä toisen syyksi.

Ja sinä et itsekään kestä sitä häpeän tunnetta, jonka mies kaataa niskaasi. Siksi reagoit siihen.

 

Voiko tällaiselle käyttäytymismallille tehdä mitään? Tai miten itse voisin toimia silloin, kun miehelle tulee latistamiskohtaus?

 

Suosittelen toimimaan, kuten henkisen väkivallan uhreja neuvotaan. 

1. Määrittele sanallisesti, mitä tapahtuu ("Sinä aloit nyt puhua minulle latistavasti")

2. Kerro miltä se sinusta tuntuu ("Minulle tulee ahdistunut olo")

3. Anna toimintaohje ("Puhu minulle kunnioittavammin")

Nämä asiat tulee sanoa mahdollisimman neutraalisti, lyhyesti ja ytimekkäästi, ja pyrkiä olemaan joutumatta tunnekuohun valtaan.

Kokeiltu. Vastaus oli (en yllättynyt) "sinä puhut itse minulle latistavasti kun syyttelet siinä ja en voi mitään sille jos ahdistut pienistä, kannattaa mennä hoitoon ja sinuako pitäisi kunnioittaa kun valitat minulle siinä".

Onks teil kivaa?

Miks pittää olla surkeessa   suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä kun koirat nuolevat pallejaan.

Tässä se tulikin tiivistettynä. Jotkut saattavat esittää mukavaa siihen asti että saadaan toinen "nalkkiin" (eli yleensä naimisiin/raskaaksi) ja sitten paljastavat todellisen minänsä. Maailmassa on paljon ihmisiä jotka eivät välitä muista ihmisistä tuon taivaallista - edes puolisostaan - ja ilman mitään omantunnontuskia vääntelevät totuutta ja tallaavat toisten varpaille. Ulkoisesti ovat normaaleja, eivät ollenkaan sellaisia stereotyyppisiä jänniksiä.

On kokemusta, mielenterveys tuhoutui täysin. Suhteen jälkeen kesti vuosia palauttaa normaali itsetunto ja luottamus siihen, että saa olla onnellinen ja iloinen, ylpeä itsestä ja tekemisistään, sekä kokea hyvää oloa ilman, että se on miehen aikaansaamaa tai kanavoitu miehelle

Mikä siis avuksi? J U O K S E

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä.

Itseään häpeävä ihminen kääntää oman tiedostamattoman häpeänsä toisen syyksi.

Ja sinä et itsekään kestä sitä häpeän tunnetta, jonka mies kaataa niskaasi. Siksi reagoit siihen.

 

Voiko tällaiselle käyttäytymismallille tehdä mitään? Tai miten itse voisin toimia silloin, kun miehelle tulee latistamiskohtaus?

 

Suosittelen toimimaan, kuten henkisen väkivallan uhreja neuvotaan. 

1. Määrittele sanallisesti, mitä tapahtuu ("Sinä aloit nyt puhua minulle latistavasti")

2. Kerro miltä se sinusta tuntuu ("Minulle tulee ahdistunut olo")

3. Anna toimintaohje ("Puhu minulle kunnioittavammin")

Nämä asiat tulee sanoa mahdollisimman neutraalisti, lyhyesti ja ytim

Naisten tehtävä ei ole kasvattaa aggressiivisia, isokokoisia mieslapsia. Meidän tehtävämme on kasvattaa LAPSIA. Jos miestä ei ole kasvatettu, hän kuuluu esim. muihin öykkäriporukoihin, tai jopa vankilaan. Ei suhteeseen naisen kanssa. Suojelkaa itseänne ja lakatkaa paapomasta kusipäitä ja rikollisia

Joku on näemmä nostanut minun vanhan aloituksen vuosien takaa. Tuntuipa hassulta lukea omaa tekstiä tällaisen ajan jälkeen.

Erosin tuosta miehestä reilu kaksi vuotta tämän aloituksen kirjoittamisen jälkeen. Emme sopineet lainkaan toisillemme ja meillä oli repiviä riitoja, jotka aina päättyvät minun anteeksipyyntööni ja analyyseihin viallisuudestani. Tervettä se suhde ei ollut nähnytkään.

Voin kertoa voivani nykyään huomattavasti paremmin kuin tuolloin. Oppina muille: älkää jääkö suhteisiin, joissa toisella on tarve painaa teitä henkisesti alaspäin. Sellaisessa suhteessa ette koskaan pääse kasvamaan terveellä tavalla.

Ap

Minusta kuulostaa siltä, että miehellä on toinen nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Joku on näemmä nostanut minun vanhan aloituksen vuosien takaa. Tuntuipa hassulta lukea omaa tekstiä tällaisen ajan jälkeen.

Erosin tuosta miehestä reilu kaksi vuotta tämän aloituksen kirjoittamisen jälkeen. Emme sopineet lainkaan toisillemme ja meillä oli repiviä riitoja, jotka aina päättyvät minun anteeksipyyntööni ja analyyseihin viallisuudestani. Tervettä se suhde ei ollut nähnytkään.

Voin kertoa voivani nykyään huomattavasti paremmin kuin tuolloin. Oppina muille: älkää jääkö suhteisiin, joissa toisella on tarve painaa teitä henkisesti alaspäin. Sellaisessa suhteessa ette koskaan pääse kasvamaan terveellä tavalla.

Ap

Kiitos, kun tulit kertomaan kuulumisia! Hienoa, että sait voimia lopettaa suhteen ja voit sen seurauksena nykyään paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole sussa vaan miehessä.

 

Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa. Koskaan ei voida sanoa, että vika on vain toisessa.

No niinpä, se on selvää että alistaja tarvitsee sen joka alistuu. Sellainen suhde kannattaa lopettaa heti.

Mies oli narsisti tai juoppo. Läheisriippuvainen tai muuten rikkinäinen ihminen alistuu katselemaan tuollaista käytöstä ja sairaimmat jopa syyttelevät itseään siitä