Miksi mieheni saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja kelpaamattomaksi?

Ehkä mies tekee sen vahingossa.

Mäkin olen joskus miettinyt jälkikäteen jotain mitä olen sanonut että nainen on varmaan tulkinnut sanomani väärin..

Itsestänihän minä vikaa koitan hakeakin. Paha mieli ei kuitenkaan poistu sillä, vaan syyllistän itseäni entistä enemmän ja tunnen itseni entistäkin huonommaksi.

Up

Esimerkki tarvitaan

Esimerkki viime viikonlopulta:

Vietimme mukavaa vapaapäivää, kävimme leffassa ja sen jälkeen ravintolassa syömässä. Kun palasimme autolle, mies jäi vielä polttamaan savukkeen ennen kuin tuli autoon. Autoon ei kuitenkaan tullut sama mies, vaan huomasin heti olemuksesta että joku painaa. Hetken päästä mies rupesikin juttelemaan jostain vanhasta asiasta, jonka oli minulle kertonut. Sanoin siihen, etten muista hänen kertoneen sellaista minulle aiemmin. Mies rupesi käyttäytymään ylimielisesti ja virnuillen totesi, että et se sinäkään taida täydellinen olla. Tästähän sota sitten syttyi. Ymmärrän sen, ettei kaikkea voi muistaa, mutta sitä en ymmärrä, miksi pitää asettua toisen yläpuolelle ylimielisyydellä ja latistavilla kommenteilla. Saman tyyppisiä yllättäviä mielenmuutoksia on ollut lukemattomia kertoja. Koskaan en voi tietää, milloin tuuli vaihtaa suuntaa ja tästä syystä saankin olla jatkuvasti varpaillani.

Ja siis siinä hänen kertomassaan asiassa ei ollut mitään sellaista, joka olisi voinut aiheuttaa miehelle pahaa mieltä. Kyse oli mukavasta kaverimuistosta.

Jos useimmiten hänen seurassaan olet varautunut, niin sanoisin, että harkitse pois lähtöä. Vuorovaikutusongelmia voi toki korjata, mutta jos suurimman osan ajasta koet olosi varautuneeksi ja turvattomaksi, niin en tiedä onko kovin suurta parannusta luvassa.

Teille molemmille suosittelisin kirjaa Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus. Se on ollut mulle todella hyödyllinen kirja parantamaan parisuhteen ja vanhemmuuden vuorovaikutusta. Olin ennen melko syyllistävä ja haukkuvakin ristiriitatilanteissa, mutta olen kyennyt parantamaan hurjasti itseäni.

Jep, olet oikealla tiellä.

Ala tunnustella miehen mielialoja, harkitse tarkkaan sanomisesi, tekemisesi ja sen miten räpytät silmiäsi. Mikä tahansa voi laukaista tapahtumaketjun, jossa miehen mystiset mielenliikkeet kääntyvät sinun syyksesi.

Sitten kävellään munankuorilla, mikä ärsyttää miestä yhä enemmän. Ei, korjaus! Miestä ärsyttää yhä enemmän se, että sinä toimit kuin saaliseläin, joka tarkkailee petoa juomapaikalla.

Vika ei ole sussa vaan miehessä.

Häpeä.

Itseään häpeävä ihminen kääntää oman tiedostamattoman häpeänsä toisen syyksi.

Ja sinä et itsekään kestä sitä häpeän tunnetta, jonka mies kaataa niskaasi. Siksi reagoit siihen.

Jos vaikka aloittaisit katsomalla peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Häpeä.

Itseään häpeävä ihminen kääntää oman tiedostamattoman häpeänsä toisen syyksi.

Ja sinä et itsekään kestä sitä häpeän tunnetta, jonka mies kaataa niskaasi. Siksi reagoit siihen.

Voiko tällaiselle käyttäytymismallille tehdä mitään? Tai miten itse voisin toimia silloin, kun miehelle tulee latistamiskohtaus?

Sinä et pysty yksin korjaamaan tuota ongelmaa. Voit toki tulla vastaan ja ojentaa kätesi, mutta miehen pitää kyllä muuttaa käytöstään ihan itse. 

Hyvä ihmissuhde on sellainen, että se tuo molemmista esiin parhaat puolet ja huono taas... Joko teidän välillänne on joku todellinen tai miehen kuvittelema ongelma, te ette sovi toisillenne muutenkaan tai mies on vaan ehta kusipää. 

Vika ei ole sinussa, vaan miehessä. Diagnosointi on turhaa, mutta kannattaa kyllä miettiä suhteen jatkoa, jos miehen käytös pysyy aina vaan samanlaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä.

Itseään häpeävä ihminen kääntää oman tiedostamattoman häpeänsä toisen syyksi.

Ja sinä et itsekään kestä sitä häpeän tunnetta, jonka mies kaataa niskaasi. Siksi reagoit siihen.

Voiko tällaiselle käyttäytymismallille tehdä mitään? Tai miten itse voisin toimia silloin, kun miehelle tulee latistamiskohtaus?

Ei sille voi ”tehdä” mitään muuta kuin tiedostaa asia. Että olet valppaana ja tunnistat häpeän tunteen. Ja hyväksyt sen, etkä kiellä sitä. Hyväksyt siis huonon tunteesi, etkä selitä itsellesi että en minä mitään tunne. Pikkuhiljaa, hitaasti, tunteesi voimakkuus hellittää.

Voit myös yrittää löytää syy-seuraussuhteen menneisyydestä, miksi reagoit häpeään niin kuin reagoit. Mutta menneisyyden pohtimiseen ei kannata jäädä kiinni pitkäksi aikaa. Se ei auta mitään.

Sille et voi mitään, että miehesi toimii miten toimii. Se on hänen ongelmansa. Sinun ongelmasi on vain löytää se nappi, mikä sinussa on. Ja miksi mies saa sinut tolaltaan sitä nappia painamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä.

Itseään häpeävä ihminen kääntää oman tiedostamattoman häpeänsä toisen syyksi.

Ja sinä et itsekään kestä sitä häpeän tunnetta, jonka mies kaataa niskaasi. Siksi reagoit siihen.

Voiko tällaiselle käyttäytymismallille tehdä mitään? Tai miten itse voisin toimia silloin, kun miehelle tulee latistamiskohtaus?

Ei sille voi ”tehdä” mitään muuta kuin tiedostaa asia. Että olet valppaana ja tunnistat häpeän tunteen. Ja hyväksyt sen, etkä kiellä sitä. Hyväksyt siis huonon tunteesi, etkä selitä itsellesi että en minä mitään tunne. Pikkuhiljaa, hitaasti, tunteesi voimakkuus hellittää.

Voit myös yrittää löytää syy-seuraussuhteen menneisyydestä, miksi reagoit häpeään niin kuin reagoit. Mutta menneisyyden pohtimiseen ei kannata jäädä kiinni pitkäksi aikaa. Se ei auta mitään.

Sille et voi mitään, että miehesi toimii miten toimii. Se on hänen ongelmansa. Sinun ongelmasi on vain löytää se nappi, mikä sinussa on. Ja miksi mies saa sinut tolaltaan sitä nappia painamalla.

Jokaisella on myös se taso, mitä hän elämältään haluaa. Kuka jaksaa katsoa ankeuttajaa, vaikka pystyisi suhtautumaan siihen neutraalisti? Eikö aikansa voisi viettää mukavammassakin seurassa?

Samasta syystä kun koirat nuolevat pallejaan.

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole sussa vaan miehessä.

Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa. Koskaan ei voida sanoa, että vika on vain toisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä.

Itseään häpeävä ihminen kääntää oman tiedostamattoman häpeänsä toisen syyksi.

Ja sinä et itsekään kestä sitä häpeän tunnetta, jonka mies kaataa niskaasi. Siksi reagoit siihen.

Voiko tällaiselle käyttäytymismallille tehdä mitään? Tai miten itse voisin toimia silloin, kun miehelle tulee latistamiskohtaus?

Ei sille voi ”tehdä” mitään muuta kuin tiedostaa asia. Että olet valppaana ja tunnistat häpeän tunteen. Ja hyväksyt sen, etkä kiellä sitä. Hyväksyt siis huonon tunteesi, etkä selitä itsellesi että en minä mitään tunne. Pikkuhiljaa, hitaasti, tunteesi voimakkuus hellittää.

Voit myös yrittää löytää syy-seuraussuhteen menneisyydestä, miksi reagoit häpeään niin kuin reagoit. Mutta menneisyyden pohtimiseen ei kannata jäädä kiinni pitkäksi aikaa. Se ei auta mitään.

Sille et voi mitään, että miehesi toimii miten toimii. Se on hänen ongelmansa. Sinun ongelmasi on vain löytää se nappi, mikä sinussa on. Ja miksi mies saa sinut tolaltaan sitä nappia painamalla.

Jokaisella on myös se taso, mitä hän elämältään haluaa. Kuka jaksaa katsoa ankeuttajaa, vaikka pystyisi suhtautumaan siihen neutraalisti? Eikö aikansa voisi viettää mukavammassakin seurassa?

Jep. Miehellä on ongelma. Häpeä on se kaikista vaikein asia parannettavissa, se on niin syvällä ihmisessä. Ap:n pitää miettiä, haluaako olla miehen tiedostamattoman häpeän kohteena.

Kiitos mahtavista kommenteista. Tunnistan itsessäni tuon häpeäherkkyyden ja ne syyt, mistä se kumpuaa. Ikävää tietysti on se, että hän mielellään lataa siihen kohtaan ja nähtävästi hän tekee niin juuri siksi kun hänellä itsellään on paha olla. Monesti ole joutunut myös tuntemaan syyllisyyttä omasta hyvästä olostani, kun mies "hyökkää" usein juuri silloin. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Voisi kuvitella, että mieskin on tyytyväinen, kun puoliso on hyvällä tuulella, mutta meillä se ei näemmä mene niin.