Miksi mieheni saa minut tuntemaan itseni huonoksi ja kelpaamattomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos mahtavista kommenteista. Tunnistan itsessäni tuon häpeäherkkyyden ja ne syyt, mistä se kumpuaa. Ikävää tietysti on se, että hän mielellään lataa siihen kohtaan ja nähtävästi hän tekee niin juuri siksi kun hänellä itsellään on paha olla. Monesti ole joutunut myös tuntemaan syyllisyyttä omasta hyvästä olostani, kun mies "hyökkää" usein juuri silloin. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Voisi kuvitella, että mieskin on tyytyväinen, kun puoliso on hyvällä tuulella, mutta meillä se ei näemmä mene niin.

Minä en ainakaan enää suostu elämään kuin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on yhteinen näkemys siitä, että enemmän on enemmän ja tehdään yhdessä molempien olo paremmaksi eikä ankeuteta. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa en ole huomannut kenenkään muun kanssa aiemmin. Meillä on vakavia vuorovaikutusongelmia ja mieheni käyttäytyy minua kohtaan usein ylimielisesti. Mukava yhdessäolo saattaa nopeasti vaihtua siihen, että hän tölväisee minua sanallisesti jollakin asialla, usein vielä sellaisissa tilanteissa, kun koen oloni hyväksi ja turvalliseksi, enkä ole varautunut (kuten usein hänen seurassaan muutoin olen). Mikä avuksi? Onko muilla kokemusta tällaisesta?

Pershärö.JUOKSE

Jospa mies nimenomaan aistii, että sinulla on hyvä hetki ja hyvä olo, ja siksi koettaa heti vetää sinut alas. Jotkut huonoitsetuntoiset ihmiset eivät siedä toisten hyvää oloa sekuntiakaan masentumatta ja ärtymättä itse.

ero auttaa

Vierailija kirjoitti:

Jospa mies nimenomaan aistii, että sinulla on hyvä hetki ja hyvä olo, ja siksi koettaa heti vetää sinut alas. Jotkut huonoitsetuntoiset ihmiset eivät siedä toisten hyvää oloa sekuntiakaan masentumatta ja ärtymättä itse.

Tämä on käynyt myös minun mielessäni. Tällaista käyttäytymistä on vaan järjellä hirvittävän vaikea hyväksyä.

Jätä se sika!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole sussa vaan miehessä.

Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppa. Koskaan ei voida sanoa, että vika on vain toisessa.

Sanotaan ettei kukaan riitele yksin, mutta se ei päde narsisteihin. He haluavat riidellä, kylvää eripuraa, koska eivät siedä muilla iloa tai rauhaa, joka niiltä itseltään puuttuu.

Mun miehellä on ystävä, joka käyttäytyy tuolla tavalla. Hän siis hyökkää mua vastaan aina silloin, kun olen onnellisimmillani. Eli jos olemme viettämässä porukalla iltaa, ja mulla on tosi hyvä ja positiivinen fiilis, hän illan päätteeksi sanoo mulle jonkun mahdollisimman inhottavan kommentin, hymyilee v*ttumaisesti ja poistuu paikalta. Viimeksi hän tuli oikein minun ja mieheni perään parkkipaikalle ja sanoi minulle, että minun ei sitten pitäisi stressaantua ja vetää kilareita siitä, kun mieheni aina pussailee toisen naisen kanssa, katsoi minua silmiin inhottavasti hymyillen ja sulki auton oven. Mieheni istui vieressäni kuskin paikalla, ja vielä puolusteli ystäväänsä sanoen, että "no sellainen se nyt vaan on, kun se tietää, että sä ärsyynnyt tuollaisista kommenteista". Hän ei ylipäänsä ikinä kritisoi tuota ystäväänsä, vaikka tämä hyökkäisi häntäkin vastaan ilkein kommentein.

Ja tuohon pussailukommenttiin liittyen: En todellakaan usko, että se olisi totta, vaan uskon sen olevan silkkaa häijyyttä mieheni ystävältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa en ole huomannut kenenkään muun kanssa aiemmin. Meillä on vakavia vuorovaikutusongelmia ja mieheni käyttäytyy minua kohtaan usein ylimielisesti. Mukava yhdessäolo saattaa nopeasti vaihtua siihen, että hän tölväisee minua sanallisesti jollakin asialla, usein vielä sellaisissa tilanteissa, kun koen oloni hyväksi ja turvalliseksi, enkä ole varautunut (kuten usein hänen seurassaan muutoin olen). Mikä avuksi? Onko muilla kokemusta tällaisesta?

Pershärö.JUOKSE

Onks tää läheistä sukua riisihärölle?

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on ystävä, joka käyttäytyy tuolla tavalla. Hän siis hyökkää mua vastaan aina silloin, kun olen onnellisimmillani. Eli jos olemme viettämässä porukalla iltaa, ja mulla on tosi hyvä ja positiivinen fiilis, hän illan päätteeksi sanoo mulle jonkun mahdollisimman inhottavan kommentin, hymyilee v*ttumaisesti ja poistuu paikalta. Viimeksi hän tuli oikein minun ja mieheni perään parkkipaikalle ja sanoi minulle, että minun ei sitten pitäisi stressaantua ja vetää kilareita siitä, kun mieheni aina pussailee toisen naisen kanssa, katsoi minua silmiin inhottavasti hymyillen ja sulki auton oven. Mieheni istui vieressäni kuskin paikalla, ja vielä puolusteli ystäväänsä sanoen, että "no sellainen se nyt vaan on, kun se tietää, että sä ärsyynnyt tuollaisista kommenteista". Hän ei ylipäänsä ikinä kritisoi tuota ystäväänsä, vaikka tämä hyökkäisi häntäkin vastaan ilkein kommentein.

Ja tuohon pussailukommenttiin liittyen: En todellakaan usko, että se olisi totta, vaan uskon sen olevan silkkaa häijyyttä mieheni ystävältä.

Miksi ihmeessä sun miehes puolustelee tuollaista idioottia?

Nosto.

Ap mitäs nalkutat niin paljo

Koska sä oot

Vierailija kirjoitti:

Saman tyyppisiä yllättäviä mielenmuutoksia on ollut lukemattomia kertoja. Koskaan en voi tietää, milloin tuuli vaihtaa suuntaa ja tästä syystä saankin olla jatkuvasti varpaillani.

t

Tuo on vaarallista! Usko minua, kun olen tällaisessa tilanteessa elänyt aivan liian pitkään. Onneksi minulla on muutakin elämää.

Todellinen ongelma on tuo yllättävä ja ennakoimaton mielen muutos, johon sinä et millään tavalla voi vaikuttaa. Toivottavasti et ole pudonnut siihen ansaan, että yrität epätoivoisesti miellyttää miestä. Tai ehkä olet, kun kirjoitat "Voiko tällaiselle käyttäytymismallille tehdä mitään? Tai miten itse voisin toimia silloin, kun miehelle tulee latistamiskohtaus?"

Ei sinun toiminnallasi ole mitään vaikutusta. Tai ehkä on, jos toimitkin aivan täysin käsikirjoituksen vastaisesti. Esimerkiksi mies odottaa sinun puolustautuvan ja selittelevän, mutta sinä yllätät hänet vaikka nauramalla ääneen ja vastaamalla "höperöjähän sinä puhut".  Älä jää 'saaliseläimeksi juomapaikalle' vaan kaiva esiin sisäinen leijonasi, tai edes sarvikuono.

Ahdistut, kun et tiedä, millä mielellä tuuliviiri milloinkin on. Sinun ainoa keinosi selviytyä on se, että sinä teet siihen näytelmään uuden käsikirjoituksen. Älä alistu miehen määrittelemään rooliin vaan keksi itsellesi uusi, oman mielesi mukainen.

Tuolle on ehkä joku lääketieteellinen diagnoosi, mutta eihän noita saa lääkäriin ja hoitoon. Sitä paitsi se ei ole ongelma heille itselleen vaan läheisille.

Tässä tulee se hyvä neuvo: juokse nyt kun vielä ehdit!

Kohta viiskymppinen neuvo, älä jää tuohon. Elämä on liian lyhyt että sen kannattaisi tuhlata tuo tyyppisen kumppanin luonnevikojen kanssa sinnittelyyn. Sinulla on ilmeisesti kokemusta suurin piirtein normaaleista miehistä, joten et liene mikään luuserimagneetti, etsi itsellesi helpompi kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on ystävä, joka käyttäytyy tuolla tavalla. Hän siis hyökkää mua vastaan aina silloin, kun olen onnellisimmillani. Eli jos olemme viettämässä porukalla iltaa, ja mulla on tosi hyvä ja positiivinen fiilis, hän illan päätteeksi sanoo mulle jonkun mahdollisimman inhottavan kommentin, hymyilee v*ttumaisesti ja poistuu paikalta. Viimeksi hän tuli oikein minun ja mieheni perään parkkipaikalle ja sanoi minulle, että minun ei sitten pitäisi stressaantua ja vetää kilareita siitä, kun mieheni aina pussailee toisen naisen kanssa, katsoi minua silmiin inhottavasti hymyillen ja sulki auton oven. Mieheni istui vieressäni kuskin paikalla, ja vielä puolusteli ystäväänsä sanoen, että "no sellainen se nyt vaan on, kun se tietää, että sä ärsyynnyt tuollaisista kommenteista". Hän ei ylipäänsä ikinä kritisoi tuota ystäväänsä, vaikka tämä hyökkäisi häntäkin vastaan ilkein kommentein.

Ja tuohon pussailukommenttiin liittyen: En todellakaan usko, että se olisi totta, vaan uskon sen olevan silkkaa häijyyttä mieheni ystävältä.

Onko mies- vai naispuolinen ystävä?

Tuo mies ei tule sietämään, että viihdyt nahoissaai tai iloitset siitä, että sinulla menee hyvin. Hän haluaa, että kaikki pyörii hänen itsensä ympärillä. Elä omaa elämääsi, äläkä jaa ilonaiheitasi juuri hänen kanssaan, siten hän ei pääse latistamaan. Parempi oikeastaan olisi elää sitä omaa elämää muualla ja muiden kanssa, kun se vielä on varmastikin helppoa toteuttaa. Tuollainen ihminen ei sanan varsinaisessa merkityksessä rakasta.

Mulla on tälläistä ☹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeä.

Itseään häpeävä ihminen kääntää oman tiedostamattoman häpeänsä toisen syyksi.

Ja sinä et itsekään kestä sitä häpeän tunnetta, jonka mies kaataa niskaasi. Siksi reagoit siihen.

Voiko tällaiselle käyttäytymismallille tehdä mitään? Tai miten itse voisin toimia silloin, kun miehelle tulee latistamiskohtaus?

Suosittelen toimimaan, kuten henkisen väkivallan uhreja neuvotaan. 

1. Määrittele sanallisesti, mitä tapahtuu ("Sinä aloit nyt puhua minulle latistavasti")

2. Kerro miltä se sinusta tuntuu ("Minulle tulee ahdistunut olo")

3. Anna toimintaohje ("Puhu minulle kunnioittavammin")

Nämä asiat tulee sanoa mahdollisimman neutraalisti, lyhyesti ja ytimekkäästi, ja pyrkiä olemaan joutumatta tunnekuohun valtaan. Nämä sanotaan johdonmukaisesti aina, kun tuollaista ikävää tapahtuu. Silloin toisella on ainakin mahdollisuus oppia käyttäytymään. Moni ei silti opi, jolloin on suositeltavaa ottaa etäisyyttä tällaiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki viime viikonlopulta:

Vietimme mukavaa vapaapäivää, kävimme leffassa ja sen jälkeen ravintolassa syömässä. Kun palasimme autolle, mies jäi vielä polttamaan savukkeen ennen kuin tuli autoon. Autoon ei kuitenkaan tullut sama mies, vaan huomasin heti olemuksesta että joku painaa. Hetken päästä mies rupesikin juttelemaan jostain vanhasta asiasta, jonka oli minulle kertonut. Sanoin siihen, etten muista hänen kertoneen sellaista minulle aiemmin. Mies rupesi käyttäytymään ylimielisesti ja virnuillen totesi, että et se sinäkään taida täydellinen olla. Tästähän sota sitten syttyi. Ymmärrän sen, ettei kaikkea voi muistaa, mutta sitä en ymmärrä, miksi pitää asettua toisen yläpuolelle ylimielisyydellä ja latistavilla kommenteilla. Saman tyyppisiä yllättäviä mielenmuutoksia on ollut lukemattomia kertoja. Koskaan en voi tietää, milloin tuuli vaihtaa suuntaa ja tästä syystä saankin olla jatkuvasti varpaillani.

Vastaavanlainen tapaus kävi erään exäni kanssa. Mies rupesi ykskaks saunan lauteilla puhumaan jostain tulevasta menostaan joka vaati yön poissaoloa seuraavana viikonloppuna. Kun ihmettelin sitä että asia tuli esiin vasta niin lähellä h-hetkeä, hän väitti että "kerroinhan minä siitä sinulle jo aiemmin". Kun sanoin ettei me todellakaan olla mistään sellaisesta puhuttu missään vaiheessa, muistaisin kyllä varmasti (koska tilanne vaatisi kotona hieman erityisjärjestelyjä asioiden sujumiseksi hänen poissaolllessaan) niin mies suuttui kovasti ja alkoi uhota ja intti että kyllä varmana on ollut puhetta, hän vielä muistaakin tilanteen (jota ei kuitenkaan suostunut sen kummemmin avaamaan) ja keksi sitten sumuttaa väittäen halveksivasti että minun muistissani on selvästi vikaa, alzheimer varmaan alkamassa tms.  Myöhemmin sitten selvisi, että hänellä olikin toinen nainen johon tämä menokin itse asiassa liittyi, mutta mies  sekoitti ajatuksissaan naiset keskenään ja muisteli että on minullekin tuosta "menosta" kertonut aikaa sitten.