Lue keskustelun säännöt.
Lapseton ystävä
10.06.2018 |
Ensinnäkin kaikki ymmärrys ja pahoittelut lapsettomuudesta kärsiville.
Ja asiaan. Minulla kaksi lasta ja toinen vielä vauva. Arki aikamoista härdelliä kun mies tekee reissuhommia eikä meillä ole varaa pitää kahta autoa, joyen käytännössä hoidan täältä "korvesta" kaikki juoksevat asiat vaunutellen. Rakastan tätä kaikkea mutta tiedättehän, onhan tämä hetkittäin niiiin rankkaakin. Noh, minun paras ystäväni on sinkku eikä hänellä ole aikomustakaan perhettä perustaa. Hänen elämänsä on fitness ja kauneus. Hänen elämänsä tuntuu niiin ihanalta ja rennolta omaani verrattuna että kyllä olisi paikallaan edes yksi ilta saada maistaa hänen elämäänsä. No asiaan. Hän ei kertakaikkiaan ymmärrä minun elämääni vaikka minä yritän ja ymmärränkin täysin hänen elämäänsä. Hän suorastaan suuttuu kun "minusta ei kuulu mitään" ja en voi viikottain hänen kanssaan hypätä juoksulenkeillä. Hän kuulemma ikävöi minun seuraani ja loukkaantuu jos vietän aikaa puolisoni kanssa (se aika siis todella kortilla). Hän myös vertailee minua aina muihin super äiteihin jotka pystyvät kaiken lomassa kulkeman myös omissa menoissaan (eli toivoo minua mukaansa hänen juttuihin näillä puheilla). Jos pyydän häntä meille, kun meidän niin vaikeaa aina kulkea vaunuilla hänen luokseen, hän tulee maks tunniksi seisomaam takki päällä eteiseen. Nään että häntä ärsyttää vanhempi poikani suunnattomasti ja muutenkin uskon että hän toivoisi ettei minulla olisi näitä lapsia. Kerran hän jopa kysyi että mitä tekisin jos miehini kuolisi. Tarkkoitti tällä että jättäisinkö hänet tänne paikkakunnalle ja lähtisin omille synnyinseuduille. Mitä ajattelette tälläisestä? Alan jotenkin väsymään siihen että joudun koko ajan keksiä välejä missä näkisin häntä yksin ettei hän loukkaannu ettei minusta kuulu mitään. Kaipaan aikaa perheenä, ja haluaisin tällä hetkellä panostaa kaikki ne pienet hetket perheen yhteisiin juttuihin. Toivoisin niin että tämä ystäväni ymmärtäisi sen. Minusta aikuisten kavereiden ei tarvitsisi edes kovin tiheästi nähdä, vaan kahvit pari kertaa kuussa saisi riittää.
Kommentit (18)
Järkyttävää!!! Aivan kuin hän toivoisi miehesi kuolevan??? Miksi edes olet hänen ystävä....minä sanoisin että jos et hyväksy elämääni niin jatka elämääsi yksinään. Tuollainen takiainen ei varmaan tuo ainakaan mitään hyvää sinulle ja perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko keskustellut ystäväsi kanssa asiasta? Siis ihan suoraan sanonut että sinulle riittää kahvittelu kerran pari kuukaudessa.
Pitää niihin ystävyyssuhteisiin itsekin panostaa. Ruuhkavuosien helpottaessa voi muuten huomata ettei olekaan enää yhtään ystävää.
Itsellä paljon lapsettomia ystäviä, mutta heillä kaikilla empatiat kohdallaan.
Ottaisin asian puheeksi!
Vierailija kirjoitti:
Oletko keskustellut ystäväsi kanssa asiasta? Siis ihan suoraan sanonut että sinulle riittää kahvittelu kerran pari kuukaudessa.
Pitää niihin ystävyyssuhteisiin itsekin panostaa. Ruuhkavuosien helpottaessa voi muuten huomata ettei olekaan enää yhtään ystävää.
Kyllä mielestäni ystävän pitäisi myös ymmärtää minunkin rajallisuus. Minä ainakin hänen tilanteessa huomaisin että tilanne on muuttunut ja lapset on ja tulee pysymään aina osana elämää. Miksi elämän pitäisi näin hektisenä ajanjaksona pysyä samana kuin silloin kuin lapsia ei ollut??
-ap
Ei kuulosta kovin hyvältä ystävältä. Lisäksi tuo että näet ettei hän pidä pojastasi kuulostaa kamalalta. Itse varmaan heivaisin tuollaisen ystävän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä kuulostaa aika epäkypsältä ja itsekeskeiseltä.
Lisään vielä taustatietoja sen verran että hän on usein itkenyt minulle että pelkää menettävänsä minut ja että on kateellinen kun rakastan perhettäni niin paljom enemmän kuin häntä. Kerran kun minun täytyi pikkujouluista kiirehtiä kotiin imettämään, hän ei puhunut automatkalla mitään. Tokaisi vaan ettö "mene jo siitä" kun saavuimme kotini pihalle. Pyysi kyllä anteeksi myöhemmin ja sanoi että hänestä on niin kurjaa kun minua odotetaan kotona ja häntä ei kukaan odota. Mutta mikäli hän ei halua miestä niin enhän minkä minä tilanteelle voin???
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika erikoiselta.. tuntuu että olette vähän kasvaneet erilleen. Teillä on hyvin erilaiset elämät ja intressit, eikä ystäväsi halua nähdä sitä, vaan odotta että asiat pysyisivät kuten joskus ennen.
Kannattaisi jutella ystävällesi ajatuksistasi.
Ystävä on salaa rakastunut aloittajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jod et koe että sinun tarvitsee kaveria useammin nähdä niin älä hitto vie näe! Keskity niihin asioihin joista itse nautit, et elä sitä toista ihmistä varten.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä taustatietoja sen verran että hän on usein itkenyt minulle että pelkää menettävänsä minut ja että on kateellinen kun rakastan perhettäni niin paljom enemmän kuin häntä. Kerran kun minun täytyi pikkujouluista kiirehtiä kotiin imettämään, hän ei puhunut automatkalla mitään. Tokaisi vaan ettö "mene jo siitä" kun saavuimme kotini pihalle. Pyysi kyllä anteeksi myöhemmin ja sanoi että hänestä on niin kurjaa kun minua odotetaan kotona ja häntä ei kukaan odota. Mutta mikäli hän ei halua miestä niin enhän minkä minä tilanteelle voin???
-ap
Voi luoja nyt kuulostaa minun entiseltä kaverilta. Sanoi myös että on minusta mustasukkainen minun perheelle. Lopulta suuttui kun en lähtenyt hänen kanssa jonnekin ryyppäjäisiin kun olin raskaana ja laittoi perään viestiä jossa toivoi syntymättömän lapseni kuolemaa. Se kaveruus oli siinä, olisi pitänyt tajuta aikaisemmin lopettaa.
Minulla on myös ihan normaaleja (lapsettomiakin) kavereita jotka eivät ole mustasukkaisia siitä että minulla on elämä erillään heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä taustatietoja sen verran että hän on usein itkenyt minulle että pelkää menettävänsä minut ja että on kateellinen kun rakastan perhettäni niin paljom enemmän kuin häntä. Kerran kun minun täytyi pikkujouluista kiirehtiä kotiin imettämään, hän ei puhunut automatkalla mitään. Tokaisi vaan ettö "mene jo siitä" kun saavuimme kotini pihalle. Pyysi kyllä anteeksi myöhemmin ja sanoi että hänestä on niin kurjaa kun minua odotetaan kotona ja häntä ei kukaan odota. Mutta mikäli hän ei halua miestä niin enhän minkä minä tilanteelle voin???
-apVoi luoja nyt kuulostaa minun entiseltä kaverilta. Sanoi myös että on minusta mustasukkainen minun perheelle. Lopulta suuttui kun en lähtenyt hänen kanssa jonnekin ryyppäjäisiin kun olin raskaana ja laittoi perään viestiä jossa toivoi syntymättömän lapseni kuolemaa. Se kaveruus oli siinä, olisi pitänyt tajuta aikaisemmin lopettaa.
Minulla on myös ihan normaaleja (lapsettomiakin) kavereita jotka eivät ole mustasukkaisia siitä että minulla on elämä erillään heistä.
Kamalaa!!! Minustakin siis tuntuu ja aistin hänestä että hän toivoisi ettei perhettäni enää olisi. En tiedä millaista on ollu lapseton sinkku perheellisen ystävänä, mutta jos se on oma valinta niin luulisi että asian olisi silloin omassa päässä jo käsitellyt. Ainakin näin "lapsellisena" ystävä valitettavasti tulee vasta perheen jälkeen
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä taustatietoja sen verran että hän on usein itkenyt minulle että pelkää menettävänsä minut ja että on kateellinen kun rakastan perhettäni niin paljom enemmän kuin häntä. Kerran kun minun täytyi pikkujouluista kiirehtiä kotiin imettämään, hän ei puhunut automatkalla mitään. Tokaisi vaan ettö "mene jo siitä" kun saavuimme kotini pihalle. Pyysi kyllä anteeksi myöhemmin ja sanoi että hänestä on niin kurjaa kun minua odotetaan kotona ja häntä ei kukaan odota. Mutta mikäli hän ei halua miestä niin enhän minkä minä tilanteelle voin???
-apVoi luoja nyt kuulostaa minun entiseltä kaverilta. Sanoi myös että on minusta mustasukkainen minun perheelle. Lopulta suuttui kun en lähtenyt hänen kanssa jonnekin ryyppäjäisiin kun olin raskaana ja laittoi perään viestiä jossa toivoi syntymättömän lapseni kuolemaa. Se kaveruus oli siinä, olisi pitänyt tajuta aikaisemmin lopettaa.
Minulla on myös ihan normaaleja (lapsettomiakin) kavereita jotka eivät ole mustasukkaisia siitä että minulla on elämä erillään heistä.
Tää on pakko ola provo. Ei näin kesken kasvuisia ja itsekkäitä ihmisiä voi kellään olla kavereina 😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä taustatietoja sen verran että hän on usein itkenyt minulle että pelkää menettävänsä minut ja että on kateellinen kun rakastan perhettäni niin paljom enemmän kuin häntä. Kerran kun minun täytyi pikkujouluista kiirehtiä kotiin imettämään, hän ei puhunut automatkalla mitään. Tokaisi vaan ettö "mene jo siitä" kun saavuimme kotini pihalle. Pyysi kyllä anteeksi myöhemmin ja sanoi että hänestä on niin kurjaa kun minua odotetaan kotona ja häntä ei kukaan odota. Mutta mikäli hän ei halua miestä niin enhän minkä minä tilanteelle voin???
-apVoi luoja nyt kuulostaa minun entiseltä kaverilta. Sanoi myös että on minusta mustasukkainen minun perheelle. Lopulta suuttui kun en lähtenyt hänen kanssa jonnekin ryyppäjäisiin kun olin raskaana ja laittoi perään viestiä jossa toivoi syntymättömän lapseni kuolemaa. Se kaveruus oli siinä, olisi pitänyt tajuta aikaisemmin lopettaa.
Minulla on myös ihan normaaleja (lapsettomiakin) kavereita jotka eivät ole mustasukkaisia siitä että minulla on elämä erillään heistä.
Tää on pakko ola provo. Ei näin kesken kasvuisia ja itsekkäitä ihmisiä voi kellään olla kavereina 😱
Totisinta totta. Ei tämä ihminen mikään raivohullu ollut, alkoi pikkuhiljaa sillä jokin lipsua lapasesta kun tapasin mieheni ja lopulta kun olin raskaana. Oli siis sanonut minulle että on mustasukkainen miestäni kohtaan ja pelkää menettävänsä minut.
Olin hänen kanssaan ihan yhtä paljon kuin sinkkuna yh-äitinä. Ajankäyttöni ei muutunut mitenkään, elämääni tuli vain uusi ihminen lisää.
Vaikea käsittää mikä siinä oli, hänellä on myös muita kavereita (meillä myös yhteisiä) eikä tietääkseni ole noin käyttäytynyt muita kohtaan.
Ollaan huomattu että lapsettomat eivät tajua perhe-elämää.
Mikäli ystävä miettii jo miehesi kuolemaa, en enää välittäisi hänen mielensä pahoittamisesta. Anna ystävyyden mennä jos on mennäkseen. Oikea ystävä on onnellinen perheenlisäyksestä ja antaa myös aikaa uudelle tilanteelle. Normaaleilla perheettömilläkin ihmisillä on useampi kuin yksi ihminen minkä puoleen voi kääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä taustatietoja sen verran että hän on usein itkenyt minulle että pelkää menettävänsä minut ja että on kateellinen kun rakastan perhettäni niin paljom enemmän kuin häntä. Kerran kun minun täytyi pikkujouluista kiirehtiä kotiin imettämään, hän ei puhunut automatkalla mitään. Tokaisi vaan ettö "mene jo siitä" kun saavuimme kotini pihalle. Pyysi kyllä anteeksi myöhemmin ja sanoi että hänestä on niin kurjaa kun minua odotetaan kotona ja häntä ei kukaan odota. Mutta mikäli hän ei halua miestä niin enhän minkä minä tilanteelle voin???
-apVoi luoja nyt kuulostaa minun entiseltä kaverilta. Sanoi myös että on minusta mustasukkainen minun perheelle. Lopulta suuttui kun en lähtenyt hänen kanssa jonnekin ryyppäjäisiin kun olin raskaana ja laittoi perään viestiä jossa toivoi syntymättömän lapseni kuolemaa. Se kaveruus oli siinä, olisi pitänyt tajuta aikaisemmin lopettaa.
Minulla on myös ihan normaaleja (lapsettomiakin) kavereita jotka eivät ole mustasukkaisia siitä että minulla on elämä erillään heistä.
Kamalaa!!! Minustakin siis tuntuu ja aistin hänestä että hän toivoisi ettei perhettäni enää olisi. En tiedä millaista on ollu lapseton sinkku perheellisen ystävänä, mutta jos se on oma valinta niin luulisi että asian olisi silloin omassa päässä jo käsitellyt. Ainakin näin "lapsellisena" ystävä valitettavasti tulee vasta perheen jälkeen
-ap
Ei tuo liity mitenkään lapsiin tai sinkkuuteen. Hän on omistushaluinen ja sinun pitäisi olla vain häntä varten. Vaikka sinun perheesi olisi pelkkä koira hän varmaan olisi mustis kun sen kanssa käyt lenkillä.
Ystäväsi kuulostaa aika erikoiselta ollakseen ystävä. Minulla lapsettomat ystävät 90% kaikkosi lapseni synnyttyä, eikä kyllä edes haitannut...