IL-reportaasi paljastaa suomenkielisten karun arjen Ahvenanmaalla: Haukkumista, kiusaamista ja syrjintää - ”Totuus on se, että kaikista maailman kielistä suomi on vihatuin”

Iltalehti tutustui Ahvenanmaalla asuvien suomenkielisten elämään. Moni kertoo, ettei sopeutuminen ole ollut helppoa.
Mikkeliläinen Hannu Maaranen muutti Ahvenanmaalle joulukuussa 2015 treffipalstalla tapaamansa rakkaan perässä. Maaranen oli pitänyt ruotsia aivan turhana kielenä koko ikänsä, joten ruotsin tunneista ei ollut jäänyt montaakaan sanaa päähän.

Tästä huolimatta Maaranen sai työpaikan sairaalan osastolta koeajalla: mikäli Maaranen oppisi ruotsin puolessa vuodessa, hän saisi jäädä vakituiseksi.

Ensimmäinen puoli vuotta ruotsinkielisessä ympäristössä oli Maarasesta "aivan kamalaa".

- Kun tuli puhelinsoittoja töissä, oli hirveä stressi, että elekee kukkaan soittako. Koko ajan oli semmoinen turhautuminen.

Maaranen koki, että hänen ammattitaitonsa kyseenalaistettiin, koska hän ei osannut sujuvasti ruotsia.

- Tuli sellainen olo, että jotkut ihmiset halusivat piikitellä, että eihän se Hannu tätäkään ymmärtänyt. Jos puhut todella yksinkertaisesti, niin kyllä se saattaa aiheuttaa sen olon, että luullaan, että olet vähän yksinkertainen.
Ulkopuolinen olo
Potilaat ovat välillä kutsuneet Maarasta haukkumanimillä "finnbajs" (suomalaispaska) ja "finnjävel" (suomalaispiru), mikä toki häntä harmittaa, mutta hän ei halua ottaa asiaa niin vakavasti.

Myös vapaa-ajalla Maaranen kohtasi tympeää kohtelua etenkin silloin, kun kielitaito oli heikompi.

- Liikkeissä tuli sellaista asennetta esiin, kun myyjät tajusivat, etten ymmärrä ruotsia, niin ehkä liian helpostikin ajateltiin, että tuo nyt ei puhu ruotsia, niin ei tuolle voi mitään myydä. En saanut oikein palvelua.

Koti-ikävä mantereelle oli aluksi suuri, sillä Maaranen koki itsensä hyvin ulkopuoliseksi. Vaikka nyt Maaranen on kotiutunut Ahvenanmaalle, osa ahvenanmaalaista yhteisöä hän ei silti vielä koe täysin olevansa.

- Se ei ole pelkästään kielikysymys. Tämä kun on saari ja pieni paikkakunta, kaikki tuntevat toisensa. Se, että pääset sinne sisälle, ei ole helppoa. Lähes kaikki mun kaverit ovat muualta tänne muuttaneita, jotka ovat olleet samassa tilanteessa.

Maarasen mukaan Ahvenanmaalla suhtaudutaan suomeen ristiriitaisesti.

- Joskus tuntuu vieläkin siltä, että täällä suurin rikos mitä voi tehdä, on suomen puhuminen. Suomen kieltä tietyllä tavalla ylenkatsotaan ja se nähdään uhkana, mutta sitten toisaalta työelämässä suomen osaamista pidetään etuna, kun tulee suomea puhuvia asiakkaita ja turisteja. Eli suomea pitäisi osata, mutta sitä ei pitäisi huudella kylillä.
"Siperia opettaa"
Roope ja Jonny Hietala kävivät häämatkalla Ahvenanmaalla joulukuussa 2013 ja rakastuivat täysin alueeseen. Heti kotiin palattuaan pariskunta alkoi miettiä tosissaan, pitäisikö heidän muuttaa Ahvenanmaalle, kun molemmat olivat saamassa pian opintonsa päätökseen.

Viiden kuukauden kuluttua he olivatkin jo uudessa kotimaakunnassaan. Roope ei osannut juuri yhtään ruotsia muuttaessaan Ahvenanmaalle, Jonny kylläkin.

Alku ei ollut kummallekaan helppo.

- Sanotaan näin, että Siperia opettaa, Jonny toteaa.

Vaikka molempien kielitaito on kohentunut rutkasti viidessä vuodessa, Hietalat yrittävät sitkeästi käyttää suomea aina kun se on mahdollista. He vaativat palvelua suomeksi virastoissa ja kysyvät muuallakin, onko paikalla suomea puhuvaa asiakaspalvelijaa esimerkiksi ruokakaupassa, apteekissa tai autokorjaamossa.

- Vaadin hyvin herkästi palvelua suomeksi. Mutta jos on kiire, niin silloin en lähde yrittämään, kun asian hoitamisessa yleensä silloin kestää. Mutta muuten kovin hanakasti laitan kyllä ahvenanmaalaisia puhumaan suomea, Jonny sanoo.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201806072200982059_u0.shtml