Puoliso, joka ei koskaan ole väärässä vaan aina oikeassa ja joka ei koskaan pyydä mitään anteeksi!

No en

Selvä narsku. Jätä se heti.

Ihan kuin exäni. Hyvin rasittavaa tuollainen.

M36

Minä olen tuollainen. Miksi pitäisi olla väärässä tai tehdä jotain, mitä myöhemmin pitää pyydellä anteeksi? En myöskään anna anteeksi.

^

😧

Vaimo on tuollainen. Jos joskus myöntää olevansa väärässä/tehneensä jotain väärin, Kympin uutiset ottaa sen pääuutisekseen.

Psykopaatti ajattelee noin. Osa heistä on viattomia valkokauluspsykopaattejakin. Mutta omasta mielestään he ovat _aina_ oikeassa.

Tahallaanko mun pitäisi sitten olla joskus väärässäkin, että muille tulisi parempi mieli? Ja muiden tyhmyyttäkö pyytelisin anteeksi, vai mitä? Jos en tiedä jotain, pidän suuni kiinni. Ja jos tiedän ja kerron tietoni, miten voisin olla väärässä?

Minun eksäni. Rankempaa tämä eron jälkeinen elämä on ollut, kuin pitkä avioliittomme. Avioliitossa olimme kuitenkin samaa puolta, samaa tiimiä, joten hän oli kaikessa ärsyttävyydessään kuitenkin kohtuullinen. Eron jälkeen sitten alkoi kaiken kukkuraksi lyttäys, haukkuminen ja uhkailut.

Vierailija kirjoitti:

Tahallaanko mun pitäisi sitten olla joskus väärässäkin, että muille tulisi parempi mieli? Ja muiden tyhmyyttäkö pyytelisin anteeksi, vai mitä? Jos en tiedä jotain, pidän suuni kiinni. Ja jos tiedän ja kerron tietoni, miten voisin olla väärässä?

Hyvin, hyvin harva asia on oikein tai väärin. 98 % on mielipidettä tai erilaista näkökulmaa. Miksi sinun näkökantasi olisi oikeampi kuin jonkun muun?

Minä olen tuollainen. Olen aina oikeassa, koska en keksi yhtäkään syytä olla väärässä vain siksi, että saisin tunnustaa olevani väärässä. Jos väitän, että 3x5=15, niin mikä hinku muilla on toivoa, että väitän laskutoimituksen loppusumman olevan 16 vain osoittaakseni olevani väärässä.

Anteeksi pyydetään vain silloin, kun on loukannut toista, ei silloin, kun toineen haluaa kokea tulleensa loukatuksi. En kestä niitä, jotka pyytävät anteeksi, kun leivälle ei ole kurkkua tai kun verhoissa on kukkia tai kun toinen murjottaa. En loukkaa muita, joten en pyydä anteeksi sitä, että olen oikeassa ja sanon, että Helsinki on asukasluvultaan suurempi kaupunki kuin Tampere.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tahallaanko mun pitäisi sitten olla joskus väärässäkin, että muille tulisi parempi mieli? Ja muiden tyhmyyttäkö pyytelisin anteeksi, vai mitä? Jos en tiedä jotain, pidän suuni kiinni. Ja jos tiedän ja kerron tietoni, miten voisin olla väärässä?

Hyvin, hyvin harva asia on oikein tai väärin. 98 % on mielipidettä tai erilaista näkökulmaa. Miksi sinun näkökantasi olisi oikeampi kuin jonkun muun?

Mielipide ei ole koskaan oikea tai väärä, joten ap ei voinut tarkoittaa mielipiteitä.

Löylykauha.

Minun on vaikea tunnustaa olleeni väärässä.

Ainakin monissa tapauksissa. Anteeksipyytöminenkään ei ole helppoa.

Olen nelikymppinen nainen, parisuhteessa ja lapsia. Erityisen narsistiseksi en itseäni luokittelisi (itsetuntoni ei ole kovin vahva, olen välillä liiankin empaattinen, en ole vallanhaluinen enkä käsitykseni mukaan osaa manipuloida ihmisiä.)

Vierailija kirjoitti:

Tahallaanko mun pitäisi sitten olla joskus väärässäkin, että muille tulisi parempi mieli? Ja muiden tyhmyyttäkö pyytelisin anteeksi, vai mitä? Jos en tiedä jotain, pidän suuni kiinni. Ja jos tiedän ja kerron tietoni, miten voisin olla väärässä?

Juurikin näin. Jos en ole varma jostain, en todellakaan väitä sitä todeksi. Mutta voin tietysti kertoa, että arvelen jonkun asian olevan jotain, MUTTA EN väitä sitä totuudeksi.

Mies aina vinoilee minulle siitä, että olen aina oikeassa. Ei hän kyllä ole keksinyt vielä yhtäkään esimerkkiä lähemmäs 20 vuoden ajalta, milloin olisin ollut väärässä.

Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin joku väittää jotain, mikä ei pidä paikkaansa!

Mun mies saattaisi kirjoittaa minusta noin. erikoista on kuitenkin se, että jopa lapsemme tietävät, että olen oikeassa, mutta asiat, joista väittelemme ovat aivan älyttömiä. Esimerkiksi kolme ihmistä on kuullut miehen sanovan jotain, mutta hän onkin muuttanut mielensä, joten minähän olen sitten väärässä, koska en ole osannut lukea hänen ajatuksiaan, vaan nojaan siihen, mitä hän itse on sanonut. Toinen on jatkuvasti aivan kohtuuton, joten tuntuisi kummalta pyydellä anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisitko? Miksi?

En. Tippuis kyydistä heti  kun moinen käytös kävis ilmi.

Jätä se. Minun isäni on tuollainen ja elämä hänen kanssaan oli aivan hirveää (ja on vieläkin, mutta asun nykyään aika kaukana ja näen häntä harvoin). Älä ainakaan ikinä tee lapsia tuollaisen miehen kanssa, oikeasti, älä koskaan, ikinä! Itse rukoilin monta kertaa äitiäni eroamaan, niin kamalaa tuollaisen ihmisen kanssa on oikeasti elää pidemmän päälle. En osaa edes kuvitella, millaista h**vettiä sen täytyy olla kumppanille, kun itse lapsenakin koin sen niin ahdistavana. Lähde heti ja etsi itsellesi mies, joka arvostaa sinua! Heitä on kyllä.

Kannattaa tarkastaa googlesta niin teen päivittäin ja suolaan vastustajan