Kalliimpien tuotteiden paremmuus verrattuna halvempiin- pelkkä myytti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yli 20 vuotta vanha Moccamaster. Hyvin on kestänyt.

Minua oksettaisi jynssätä 20 vuotta vanhaa keitintä, uusin aina kun pinttyy ;-)

Tämähän se on. Tunnen monia jotka ostavat kuulemma ikuisesti kestäviä "ajattomia" laatutuotteita, mutta en tunne ketään jolla olisi oikeastaan mitään 90-luvun tavaroita enää käytössään... ;)

Laitteisiin tulee uusia ominaisuuksia ja niitä halutaan päivittää uudempiin myös ihan jo pelkästään ulkonäköseikkojen vuoksi. Kuka haluaisi ajaa vielä Lada 1200L tai Datsun 100A autoilla?

Vierailija kirjoitti:

Tietyn pisteen jälkeen en näe että laatu paranee enää järkevästi suhteessa hintaan.

Juuri näin. Toki joskus saa halvallakin hyvää, ja joissain asioissa laatuerot ovat hyvin pieniä kalliimman ja halvimman välillä (esim. hammastikut, vanulaput yms). Mutta usein se halvin vaihtoehto on huono, esim. hajoaa nopeasti mutta kalleinkaan ei ole ihan niin ylivoimainen kuin hinnan perusteella voisi olettaa. Keskihintaisista löytyy ainakin minusta usein se paras hinta-laatusuhde jos puhutaan kestokulutushyödykkeistä kuten vaatteista.

Meidän astianpesukone on joku halpismalli. Pesuohjelmia on tosi vähän, korit on hankala täyttää ja kone on äänekäs. Muutaman satasen lisäpanostuksella olisi saanut ominaisuuksiltaan paremman koneen.

Vierailija kirjoitti:

Laadussa on ainakin kolme ulottuvuutta. Kestävyys, huollettavuus ja laatuvaikutelma.

Laatuvaikutelmaa tietenkin eniten tuijotetaan, vaikkei sitä myönnetä...

Kestävyys/huollettavuus? Ostatko mieluummin uuden muodikkaan sisustukseen sopivan laitteen kymmenen vuoden välein vai kelpaako sulle kummallisen kellertävä 1988-mallinen laite johon pitää tilata korjaajaa, odotella sopivia osia (=pyykit pestävä muualla parin viikon ajan) ja jonka huolto maksaa kymmenessä vuodessa sen minkä uusi laite...

Sulta unohtui se että  todennäköisemmin sen 1988-mallin korjaa itse kuin hankkii korjaajan. Osia saa kyllä  netistä joten ei se huolto maksa kuin varaosien hinnan ja pari tuntia omaa ähräämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yli 20 vuotta vanha Moccamaster. Hyvin on kestänyt.

Minua oksettaisi jynssätä 20 vuotta vanhaa keitintä, uusin aina kun pinttyy ;-)

Tämähän se on. Tunnen monia jotka ostavat kuulemma ikuisesti kestäviä "ajattomia" laatutuotteita, mutta en tunne ketään jolla olisi oikeastaan mitään 90-luvun tavaroita enää käytössään... ;)

Laitteisiin tulee uusia ominaisuuksia ja niitä halutaan päivittää uudempiin myös ihan jo pelkästään ulkonäköseikkojen vuoksi. Kuka haluaisi ajaa vielä Lada 1200L tai Datsun 100A autoilla?

Varmaan monikin, jos hinta olisi sopiva. Kuplaahan myytiin pieni ikuisuus. Kuka tietää tuota Ladaakin yhä myytäisiin jossakin?

Mutta olet oikeassa, tai olen ainakin samaa mieltä kanssasi, ja senpä takia pidän näitä "ikuisten tuotteiden" ostajia hieman epäuskottavina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yli 20 vuotta vanha Moccamaster. Hyvin on kestänyt.

Minua oksettaisi jynssätä 20 vuotta vanhaa keitintä, uusin aina kun pinttyy ;-)

Tämähän se on. Tunnen monia jotka ostavat kuulemma ikuisesti kestäviä "ajattomia" laatutuotteita, mutta en tunne ketään jolla olisi oikeastaan mitään 90-luvun tavaroita enää käytössään... ;)

Laitteisiin tulee uusia ominaisuuksia ja niitä halutaan päivittää uudempiin myös ihan jo pelkästään ulkonäköseikkojen vuoksi. Kuka haluaisi ajaa vielä Lada 1200L tai Datsun 100A autoilla?

Sellainen ihminen joka on tyytyväinen siihen autoonsa ja jolla ei ole tarvetta päivittää uudempaan ulkonäköseikkojen takia.Mutta taitaa olla sulle ihan outo ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laadussa on ainakin kolme ulottuvuutta. Kestävyys, huollettavuus ja laatuvaikutelma.

Laatuvaikutelmaa tietenkin eniten tuijotetaan, vaikkei sitä myönnetä...

Kestävyys/huollettavuus? Ostatko mieluummin uuden muodikkaan sisustukseen sopivan laitteen kymmenen vuoden välein vai kelpaako sulle kummallisen kellertävä 1988-mallinen laite johon pitää tilata korjaajaa, odotella sopivia osia (=pyykit pestävä muualla parin viikon ajan) ja jonka huolto maksaa kymmenessä vuodessa sen minkä uusi laite...

Sulta unohtui se että  todennäköisemmin sen 1988-mallin korjaa itse kuin hankkii korjaajan. Osia saa kyllä  netistä joten ei se huolto maksa kuin varaosien hinnan ja pari tuntia omaa ähräämistä.

Ei unohtunut, en vain viitsinyt mainita tuollaisia taitavia poikkeuskykyjä. (Joku voi myös laskea hinnan omalle ähräämiselleen...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yli 20 vuotta vanha Moccamaster. Hyvin on kestänyt.

Minua oksettaisi jynssätä 20 vuotta vanhaa keitintä, uusin aina kun pinttyy ;-)

Tämähän se on. Tunnen monia jotka ostavat kuulemma ikuisesti kestäviä "ajattomia" laatutuotteita, mutta en tunne ketään jolla olisi oikeastaan mitään 90-luvun tavaroita enää käytössään... ;)

Mä tunnen moniakin. Itsellänikin on ihan toimiva ja käytössä oleva musavehje 90-luvulta ja vintage/retrojuttuja 70-luvulta ja aiemmilta vuosikymmeniltä.

Jos se toimii, miksi vaihtaa?

Kun mietin taaksepäin, ainoastaan Candy-pesukone oli lyhytikäinen. Muut olen uusinut muista syistä. Halusin hiljaisemman kylmäkoneen, nykyaikaisen induktiolieden, isomman töllön..... En osta kalleimpia  yrmyjä mutta en myöskään halvimpia sipixejä.

Hinnoissa on paljon ilmaa, eli kannattaa seurata tarjouksia hyvistä koneista tai tinkiä hinta kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laadussa on ainakin kolme ulottuvuutta. Kestävyys, huollettavuus ja laatuvaikutelma.

Laatuvaikutelmaa tietenkin eniten tuijotetaan, vaikkei sitä myönnetä...

Kestävyys/huollettavuus? Ostatko mieluummin uuden muodikkaan sisustukseen sopivan laitteen kymmenen vuoden välein vai kelpaako sulle kummallisen kellertävä 1988-mallinen laite johon pitää tilata korjaajaa, odotella sopivia osia (=pyykit pestävä muualla parin viikon ajan) ja jonka huolto maksaa kymmenessä vuodessa sen minkä uusi laite...

Sulta unohtui se että  todennäköisemmin sen 1988-mallin korjaa itse kuin hankkii korjaajan. Osia saa kyllä  netistä joten ei se huolto maksa kuin varaosien hinnan ja pari tuntia omaa ähräämistä.

Ei unohtunut, en vain viitsinyt mainita tuollaisia taitavia poikkeuskykyjä. (Joku voi myös laskea hinnan omalle ähräämiselleen...)

Ei siihen tartte poikkeuskykyjä, vain googlaustaitoja ja pari tuntia aikaa. Halvemmaksi tulee kuin korjaajan kotikäynti.

Vaate kannattaa ostaa materiaalin perusteella, puuvilla, pellava, silkki, halvallakin joskus hyviä.  

Juuri hankin 20 eurolla silkkitopin, alkuperäinen oli 140 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yli 20 vuotta vanha Moccamaster. Hyvin on kestänyt.

Minua oksettaisi jynssätä 20 vuotta vanhaa keitintä, uusin aina kun pinttyy ;-)

Tämähän se on. Tunnen monia jotka ostavat kuulemma ikuisesti kestäviä "ajattomia" laatutuotteita, mutta en tunne ketään jolla olisi oikeastaan mitään 90-luvun tavaroita enää käytössään... ;)

Mä tunnen moniakin. Itsellänikin on ihan toimiva ja käytössä oleva musavehje 90-luvulta ja vintage/retrojuttuja 70-luvulta ja aiemmilta vuosikymmeniltä.

Jos se toimii, miksi vaihtaa?

Tämä on vähän eri asia. Mitään takeita siitä, että nyt ostettu ikuinen tuote kelpaisi kenellekään 50 vuoden päästä, ei ole.

Olen huomannut kenkien kohdalla että halvat menevät rikki nopeammin kuin kalliit.

Vierailija kirjoitti:

Topikin sisältö ja otsikko ovat ristiriidassa keskenään. Eihän paremmuus ja kesto ole synonyymejä.

Minulle on. En halua maksaa paljon tuotteesta, joka menee pian rikki. Oli kokemus Topfieldin digiboksista. Hajosi kahden vuoden jälkeen eikä mennyt edes takuuseen. Ei tule enää meidän huusholliin. Ap

No jaa, mä kävin kevättalvella Venäjällä ja ostin sieltä kosmetiikkaosastolta ihan älyttömän halpaa (siis ruplissakin halpaa) kasvoseerumia, jonka luvattiin tekevän ihmeitä iholle.  Kotona avasin sen, se haisi oudolle ja oli ihan sellasta valkoista litkua.  Kokeilin kumminkin ja jo muutaman päivän päästä ihmettelin, että miks mun iho on niin puhtaan ja terveen näköinen.  Käytän sitä joka päivä ja vaikutus on sitä mitä lupaakin.  Nyt se alkaa olla lopussa enkä varmasti mene itänaapuriin ihan lähiaikoina, mutta kun seuraavan kerran menen, ostan monta pakkausta.  Mitähän ihmeainetta se oikein on, ei voi sisältää ainakaan mitään huippukalliita ainesosia, eli halvallakin saa hyvää.  En osaa niin hyvin venäjää, että pystyisin suomentamaan.  Enkä usko, että meiltä ihan vastaavaa löytyy. 

Lidlin silmänympärysvoide on niin hyvää, että saattais jopa silottaaa sen yhden nirson vastaajan peräaukon tienootakin, mutta kun sehän ei sitä edes sinne suostuisi laittamaan!  (naurua, joo). Mutta se on siis tosiaan hyvää.  Hinta jotain alle kolme euroa.

Riippuuhan tämä kovasti tuotteesta. Mutta myös käyttäjästä.

Esimerkiksi 20 € kaluluspaita voi olla aivan yhtä hyvä ja laadukas kuin yli 100 €:n kauluspaita. - Jopa paljon parempi, jos 20 kauluspaitaa käyttää useita kertoja kun taas yli 100 € paitaa ei raski käyttää ja odottaa vain tiettyjä, erityisiä päiviä tai hetkiä, jolloin kokee voivansa käyttää näin kallista paitaa ja suurimman osan ajasta paita vain odottaa kaapissa sopivaa käyttöhetkeä.

Muiden mussa vaateiden vertailua vaikuttaa jo se, että yhä harvemmin näkee,missä se on valmistettu, jolloin lähinnä pelataan mielikuvilla siitä, onko jokin n.n merkkituote oikeasti paljon laadukkaampi kuin joku "tavis merkki."

Myyjät tietysti ovat sitä mieltä, että totta kai kalliimpi on monin tavoin kannattavampi, mutta kyllä monta kertaa ylikansallisesta merkkituotteesta saa joku muu rahat ja tulon kuin sen konkreettisesti tekijät, kuten kauluspaidan ompelijat, sen kaavat leikannut, kankaan valmistaneet.

Vierailija kirjoitti:

Plasebo-efekti, ihan tutkittu juttu että ihmiset luulevat tuotteen olevan parempi kun se maksaa enemmän.

On kyl tutkittu muttei ole mikään placebo vaan Giffen nimeltään.

oma kokemus elektroniikan kanssa että halvempi kestää kauemmin kuin kallis, samoin veitsien ja muiten kodinlaitteiden kanssa. Funktiot ovat yleensä myös aivan samat tavaroissa. Ideana kai että rikas ostaa kallista ja rikkaalle voi nopeammin myydä uutta kun taas köyhä on mielummin kokonaan ilman vekotinta jos hajoaa.

Porukat ostivat tosi kalliin Dysonin pölynimurin, hehkuttivat sitä hirveästi. Koiravahtina ollessani innoissani kokeilin, mutta mitään eroa en huomannut mun noin 100 euron Electroluxiin verratessa. Varmasti oli parempi kuin heidän kymmenen vuotta vanha koirataloudessa rääkätty Miele, mutta tuskin merkittävästi parempi kuin muut nykyajan imurit. 

Vähän ohi aiheen, mutta Tulipa mieleen parin vuoden takainen vertailu, jossa Kuluttajajärjestö tutki: Lidlin kolmen euron kasvovoide peittosi muut - kallein jäi viimeiseksi. (Tuosta vertialusta löytyy juttu oheisen linkin takaa: https://www.is.fi/mystyle/art-2000001271865.html) - Muistan elävästi kuinka tälläkin palstalla osa oli tästä vertailusta hyvin iloinen kun taas osa huokui suoranaista raivoa ja kiukkua väittäen, että tällainen testitulos ei voi mitenkään pitää paikkansa; koks täytyyhän isommallla rahalla saada... Hymyilyttää hivenen myös kun osa kokee, -mikäli tätä palstaa on uskominen-, että jos on enempi rahaa ja varallisuutta, niin silloin ostaa aina kalliimpaa ja arvokkaampaa, tyyliin eivät rikkaat asioi koskaan Lidlissä, eivätkä ainakaan missään nimessä kirppareilla tai tingi. Tai jos ja kun on (ns.) rikas käyttää aina merkkivaatteita, tai ajaa uudella tai ainakin kalliilla autolla. (Jne).