Sinä nainen, joka seurustelet miehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Tunsin kyllä heti kemiaa häntä kohtaan ja hän samoin minuun. Tässä vuosien aikana arki on sitä kyllä laimentanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Olemme tykänneet toisistamme jo monta vuotta työpaikalla ihan työkavereina. Sitten ihastuin ja pari vuotta ihastelin salaa kunnes tunteet tuli julki ja aloimme tapailla, seurustella ja rakastuttiin. Jotain kemiaakin ehkä välillä on ollut, mutta rakkaus yhdistää nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

Kemiaa on. Intohimoa tunnetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

Miksi tuota tarvitsisi mystifioida?

Rakastumisen kemiaa on tutkittu ihan luonnontieteissäkin eli jotain hajuja, feromoneja tms siihen liittyy, mutta useimmiten ihmiset käyttävät kemia-sanaa ihan vain ilmaistakseen, että joku kolahti, vei jalat alta, sai perhosia vatsaan, you name it. Ei se sen vakavampaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

Seksuaalisen vedon lisäksi tuntee toiseen ihmiseen henkistä yhteyttä. Onko tämä sinulle mystiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

Miksi tuota tarvitsisi mystifioida?

Rakastumisen kemiaa on tutkittu ihan luonnontieteissäkin eli jotain hajuja, feromoneja tms siihen liittyy, mutta useimmiten ihmiset käyttävät kemia-sanaa ihan vain ilmaistakseen, että joku kolahti, vei jalat alta, sai perhosia vatsaan, you name it. Ei se sen vakavampaa ole.

Tiedätkö miltä feromoni tai nuo muut mainitsemasi kemikaalit tuoksuvat? Jos et, niin sitten vain uskot niiden olemassaoloon.

Jotain feromonisuihkeitakin myydään. Onko kellään mitään näyttöä siitä, että olisi käynyt parempi flaksi naisrintamalla, kun on suihkinut itseensä feromoneja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

Seksuaalisen vedon lisäksi tuntee toiseen ihmiseen henkistä yhteyttä. Onko tämä sinulle mystiikkaa?

Ei vaan henkinen yhteys on konkretiaa, että viihdytään toisen seurassa, kun keskustelu ja yhdessäolo sujuu hyvin. Ei mitään kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

Seksuaalisen vedon lisäksi tuntee toiseen ihmiseen henkistä yhteyttä. Onko tämä sinulle mystiikkaa?

Ei vaan henkinen yhteys on konkretiaa, että viihdytään toisen seurassa, kun keskustelu ja yhdessäolo sujuu hyvin. Ei mitään kemiaa.

Vähän niin kuin sieluttoman kivan robotin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

Seksuaalisen vedon lisäksi tuntee toiseen ihmiseen henkistä yhteyttä. Onko tämä sinulle mystiikkaa?

Ei vaan henkinen yhteys on konkretiaa, että viihdytään toisen seurassa, kun keskustelu ja yhdessäolo sujuu hyvin. Ei mitään kemiaa.

Vähän niin kuin sieluttoman kivan robotin kanssa?

Ei robotin vaan ihmisen, jolla on ilmeet, eleet, kosketukset, tunteet. Se, että puhutaan sielujen yhteydestä, menee taas yliluonnolliseksi uskomukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

Seksuaalisen vedon lisäksi tuntee toiseen ihmiseen henkistä yhteyttä. Onko tämä sinulle mystiikkaa?

Ei vaan henkinen yhteys on konkretiaa, että viihdytään toisen seurassa, kun keskustelu ja yhdessäolo sujuu hyvin. Ei mitään kemiaa.

Vähän niin kuin sieluttoman kivan robotin kanssa?

Ei robotin vaan ihmisen, jolla on ilmeet, eleet, kosketukset, tunteet. Se, että puhutaan sielujen yhteydestä, menee taas yliluonnolliseksi uskomukseksi.

Tätä mä just tarkoitan. Naisparat luulevat miesten tuntevan kemiaa heitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

Seksuaalisen vedon lisäksi tuntee toiseen ihmiseen henkistä yhteyttä. Onko tämä sinulle mystiikkaa?

Ei vaan henkinen yhteys on konkretiaa, että viihdytään toisen seurassa, kun keskustelu ja yhdessäolo sujuu hyvin. Ei mitään kemiaa.

Vähän niin kuin sieluttoman kivan robotin kanssa?

Ei robotin vaan ihmisen, jolla on ilmeet, eleet, kosketukset, tunteet. Se, että puhutaan sielujen yhteydestä, menee taas yliluonnolliseksi uskomukseksi.

Tätä mä just tarkoitan. Naisparat luulevat miesten tuntevan kemiaa heitä kohtaan.

Niin, ja minä tarkoitan, että naiset mystifioivat asioita. Että olisi joku yliluonnollinen sielujen yhteys, jota ei voi selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

Seksuaalisen vedon lisäksi tuntee toiseen ihmiseen henkistä yhteyttä. Onko tämä sinulle mystiikkaa?

Ei vaan henkinen yhteys on konkretiaa, että viihdytään toisen seurassa, kun keskustelu ja yhdessäolo sujuu hyvin. Ei mitään kemiaa.

Vähän niin kuin sieluttoman kivan robotin kanssa?

Ei robotin vaan ihmisen, jolla on ilmeet, eleet, kosketukset, tunteet. Se, että puhutaan sielujen yhteydestä, menee taas yliluonnolliseksi uskomukseksi.

Tätä mä just tarkoitan. Naisparat luulevat miesten tuntevan kemiaa heitä kohtaan.

Niin, ja minä tarkoitan, että naiset mystifioivat asioita. Että olisi joku yliluonnollinen sielujen yhteys, jota ei voi selittää.

En minä ainakaan ajattele, että olisi "yliluonnollinen sielujen yhteys", se on vain sinun antamasi pilkkanimitys kemialle, joka on tunne. "Yliluonnollista" siinä on se, että tunne johtaa harhaan ja saa luulemaan, että toinen tuntee samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Koska me ihmiset käytämme sanoja eri tavalla. Tuossa tapauksessa se kemiaa kokenut tarkoitti, että hän kiinnostui/ihastui mutta toinen ei.

Tai sitten toisille tuo kiinnostuminen/ihastuminen ei edellytä kemian tuntemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Tunnetko miestäsi kohtaan kemiaa?

2. Tunteeko mies sinua kohtaan kemiaa?

Hassu kysymys. Ei kemia ole jotain, mitä tunnetaan. Kemia on jotain, mitä kahden ihmisen välillä on tai ei ole. Osaltaan sen selittävät kai feromonit ja muut biologiset viestit, joita emme tietoisessa mielessämme edes tiedosta, mutta usein kemiaksi kutsutaan myös sitä, kun toisen ihmisen seurassa on hyvä ja helppo olla. Minulla ja työkaverillani on kemiaa, koska olemme temperamentiltamme sopivan samanlaisia, meillä on samanlainen huumorintaju ja muutenkin meidän on ensitapaamisesta alkaen ollut tosi helppo työskennellä yhdessä. Nykyisin olemme melkein kuin vanha aviopari; aletaan samaan aikaan sanoa sama asia. Kuitenkaan meillä ei ole pienintäkään seksuaalista tai romanttista kiinnostusta toistamme kohtaan.

Uskoisin, että myös mieheni ja minun välillä on kemiaa, koska kun hänet kohtasin niin oli kuin olisin kotiini tullut. Hänen lähellään on älyttömän hyvä olla ja hänen läheisyytensä on kuin huumetta, sitä alkaa hyvin nopeasti kaivata.

Jos kemia ei ole tunne vaan vallitseva tosiasia kahden välillä, niin miksi joissakin tilanteissa toisen osapuolen mielestä on kemiaa mutta toisen mielestä ei?

Hyvä! Näin juuri. Naiset haluavat mystifioida asioita. Jotain selittämätöntä vain tapahtuu ja sitten sen tunteen vallassa vellotaan. Vaikka kyse on vain yksinkertaisista tunteista: Seksuaalisesta vetovoimasta ja viihtymisestä toisen seurassa.

En tarkoittanut että naiset mystifioivat, vaan sitä että miehillä tuota tunnetta kemiasta ei vain välttämättä ole, vaikka naisilla on. Näiden miesten mielestä se on mystifioimista, koska he eivät tiedä mistä puhutaan, koska omaa kokemuksesta sellaisesta tuntemuksesta ei ole.

Jaahas. Keksikää nyt sitten lisää tuntemuksia, joita voi tuntea. Jos kemia on jokin selitettävä tuntemus, eikä mystifioitu abstrakti käsite, niin selitäpä sitten sen määritelmä kiitos.

No mikä on rakkauden määritelmää? Vihan? Lähimmäisenrakkauden? Empatian?  Ettei nyt vaan olis lähennelty pilkkua..?

Se, että sinä et ymmärrä mitä kemialla tarkoitetaan, ei tarkoita, etteikö sitä voisi käyttää. 

Jännää kun täällä nyt ei ole enempää naisia vastaamassa, kuinka kemiantäyteinen suhde heillä miehensäkin puolelta on. Nuo muutamatkin ovat vain päätelleet asian omassa päässään.

Puhumattakaan että yksikään mies olisi eksynyt keskusteluun kertomaan kokemastaan kemiasta.

Miksi vain naiset kertovat kemiasta? Ovatko miehet kylmiä, vai romantisoivatko naiset eläimellisyyttään?