Äitini on kiltti ja normaali ihminen, silti ei ole koskaan välittänyt minusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap musta alkaa tuntua että musta olisi voinut tulla tuollainen äiti kuin sinulla.

Olin toivonut lasta valtavan kauan. Kun sen sain, jäimme kahden koska osoittautui että mies ei ollut juuri kiinnostunut auttamisesta. Isovanhempia ja mitään apuja ei ollut, joten oli vain minä ja lapsi. Meistä tuli hirveän kiinteä kaksikko. Minulla oli ollut todella rakkaudeton lapsuus, joten yritin olla kaikkea mitä minulle ei oltu.

Olin aina halunnut toistakin lasta

Toisaalta minulla oli varmaankin synnytyksen jälkeinen masennus jota en itse ymmärtänyt eikä kukaan huomannut, koska minullahan ei ollut ketään lähellä näkemässä, ei niitä omia vanhempia, mies poissaoleva. Siinä huomasin etten tuntenut vauvaa kohtaan heti oikein mitään erityistä, hoidin kyllä mutta en sillä lailla kujertelemalla alkuun. Vasta muutaman viikon päästä.

Masennus, syyllisyys, olisi ollut todella huono lähtö.

Lisäksi kerrot että itse asiassa siskosi oli se joka väittää että olit vahinko. Oikeestaan en usko tätä. Siskosi vaikuttaa todella mustasukkaiselta ja kateelliselta. Onkohan kaikki totta mitä hän väittää saaneensa? Ja paljonko on manipulointia ja pakotusta mille äitisi ei pärjää?

Varmaan äidilläsi on ollut se synnytyksen jälkeinen masennus koska puhuu vain "vauvasta"

Ja minun on omasta tunneköyhästä lapsuudesta johtuen ollut aina ollut vaikea puhua mitään tunteista. Niille ei ole sanoja koska minulle ei koskaan ole puhuttu niin.

Jos äitisi menee lukkoon kun kysyt miksi hän ei ole rakastanut sinua, ehkä hänellä ei ole mitään sanavarastoa pukea mitään tunteitaan sanoiksi.

Ehkä on kohdellut siskoasi niin koska sisko on vaatinut, ei mistään mikä johtuisi sinusta. Ehkä siskosi on äitisikin mielestä vaikea vaativa ihminen jonka kanssa hän ei tiedä mitä tekisi. Ehkä sinä olet pidättyvä eikä hän osaa puhua eikä tehdä juuri muutakaan tunteellista.

Minäkin olen alistettu ja liian kiltti, sellainen kuin ihmiset jotka ovat itse jääneet vaille rakkautta ja ovat joutuneet jostain syystä aina kerjäämään sitä ja nöyristekemään.

Mistä tiedät että tavarat jotka siskosi sai ovat rakkautta, entä jos ne olivat äitisi tapa selvitä konfliktista kun ei muutakaan osannut.

Äitisi voi olla ihminen joka ei osaa ilmaista rakkautta kun ei ole itse lapsena sellaista saanut?[/quote

Ei sisko ole koskaan väittänyt saaneensa mitään, niitä on päinvastoin piiloteltu. Hän on muun muassa käynyt kalliin kielikurssin ulkomailla ja sain tietää sen vasta kun löysin piilotetut kuvat. Sisko on aina tiennyt oman asemansa, ei ole yrittänyt tehdä minua kateelliseksi, ainoastaan ärsyyntyi jos kyseenalaistin sen. Ei koskaan puhuisi/ole puhunut erityisasemastaan. Kai se olisi ollut vähän sama kun olisi kartanonomistaja kehuskellut siivoojalle talostaan - ei olisi tullut siskolleni mieleenkään raottaa tärkeää elämäänsä minulle.

Sisko ei valitettavasti koskaan ole ollut hankala vaan ihan mukava ja pidetty. Itse taas olin hyvinkin hankala ja vaativa teininä näiden asioiden tiimoilta enkä saavuttanut sillä mitään, lähinnä vaan sen että äitini vältteli kaikkea sanomaani ja näytti kun teurastaisin häntä. Ei kieltänyt ei myöntänyt. Olisin toivonut edes jotain mutta hän on kuin muovailuvahaa.

Aikuisiässä oli hetken rauhallista, muutamia vuosia. Ja olin ne vuodet yksin. Lopulta tein omat päätelmäni ja tässä ollaan.

Kiitos silti viestistäsi, jälleen löydän siitä jotain totuuden siementä. Sisko on todnäk ollut äidilleni ihan maailmanräjäyttävä kokemus ja minä vauva jonka kanssa on pitänyt pitää huolta ettei esikoisen luottamus murene.

Sama vastaa edelleen. Et nyt tainnut sisäistää viestistäni,,että kyse voi olla kyvyttömyydestä ilmaista rakkautta, ei siitä ettei rakkautta olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap musta alkaa tuntua että musta olisi voinut tulla tuollainen äiti kuin sinulla.

Olin toivonut lasta valtavan kauan. Kun sen sain, jäimme kahden koska osoittautui että mies ei ollut juuri kiinnostunut auttamisesta. Isovanhempia ja mitään apuja ei ollut, joten oli vain minä ja lapsi. Meistä tuli hirveän kiinteä kaksikko. Minulla oli ollut todella rakkaudeton lapsuus, joten yritin olla kaikkea mitä minulle ei oltu.

Olin aina halunnut toistakin lasta

Toisaalta minulla oli varmaankin synnytyksen jälkeinen masennus jota en itse ymmärtänyt eikä kukaan huomannut, koska minullahan ei ollut ketään lähellä näkemässä, ei niitä omia vanhempia, mies poissaoleva. Siinä huomasin etten tuntenut vauvaa kohtaan heti oikein mitään erityistä, hoidin kyllä mutta en sillä lailla kujertelemalla alkuun. Vasta muutaman viikon päästä.

Masennus, syyllisyys, olisi ollut todella huono lähtö.

Lisäksi kerrot että itse asiassa siskosi oli se joka väittää että olit vahinko. Oikeestaan en usko tätä. Siskosi vaikuttaa todella mustasukkaiselta ja kateelliselta. Onkohan kaikki totta mitä hän väittää saaneensa? Ja paljonko on manipulointia ja pakotusta mille äitisi ei pärjää?

Varmaan äidilläsi on ollut se synnytyksen jälkeinen masennus koska puhuu vain "vauvasta"

Ja minun on omasta tunneköyhästä lapsuudesta johtuen ollut aina ollut vaikea puhua mitään tunteista. Niille ei ole sanoja koska minulle ei koskaan ole puhuttu niin.

Jos äitisi menee lukkoon kun kysyt miksi hän ei ole rakastanut sinua, ehkä hänellä ei ole mitään sanavarastoa pukea mitään tunteitaan sanoiksi.

Ehkä on kohdellut siskoasi niin koska sisko on vaatinut, ei mistään mikä johtuisi sinusta. Ehkä siskosi on äitisikin mielestä vaikea vaativa ihminen jonka kanssa hän ei tiedä mitä tekisi. Ehkä sinä olet pidättyvä eikä hän osaa puhua eikä tehdä juuri muutakaan tunteellista.

Minäkin olen alistettu ja liian kiltti, sellainen kuin ihmiset jotka ovat itse jääneet vaille rakkautta ja ovat joutuneet jostain syystä aina kerjäämään sitä ja nöyristekemään.

Mistä tiedät että tavarat jotka siskosi sai ovat rakkautta, entä jos ne olivat äitisi tapa selvitä konfliktista kun ei muutakaan osannut.

Äitisi voi olla ihminen joka ei osaa ilmaista rakkautta kun ei ole itse lapsena sellaista saanut?[/quote

Ei sisko ole koskaan väittänyt saaneensa mitään, niitä on päinvastoin piiloteltu. Hän on muun muassa käynyt kalliin kielikurssin ulkomailla ja sain tietää sen vasta kun löysin piilotetut kuvat. Sisko on aina tiennyt oman asemansa, ei ole yrittänyt tehdä minua kateelliseksi, ainoastaan ärsyyntyi jos kyseenalaistin sen. Ei koskaan puhuisi/ole puhunut erityisasemastaan. Kai se olisi ollut vähän sama kun olisi kartanonomistaja kehuskellut siivoojalle talostaan - ei olisi tullut siskolleni mieleenkään raottaa tärkeää elämäänsä minulle.

Sisko ei valitettavasti koskaan ole ollut hankala vaan ihan mukava ja pidetty. Itse taas olin hyvinkin hankala ja vaativa teininä näiden asioiden tiimoilta enkä saavuttanut sillä mitään, lähinnä vaan sen että äitini vältteli kaikkea sanomaani ja näytti kun teurastaisin häntä. Ei kieltänyt ei myöntänyt. Olisin toivonut edes jotain mutta hän on kuin muovailuvahaa.

Aikuisiässä oli hetken rauhallista, muutamia vuosia. Ja olin ne vuodet yksin. Lopulta tein omat päätelmäni ja tässä ollaan.

Kiitos silti viestistäsi, jälleen löydän siitä jotain totuuden siementä. Sisko on todnäk ollut äidilleni ihan maailmanräjäyttävä kokemus ja minä vauva jonka kanssa on pitänyt pitää huolta ettei esikoisen luottamus murene.

Sama vastaa edelleen. Et nyt tainnut sisäistää viestistäni,,että kyse voi olla kyvyttömyydestä ilmaista rakkautta, ei siitä ettei rakkautta olisi.

Ei sillä että se materia on tässä kiinnostavaa, mutta mä tosiaan muistan lapsuudestani valtavasti sitä, että meillä "ei oo varaa". Itkin lapsena sängyssä ja rukoilin perheelle lottovoittoa kun pelotti se äidin surullinen katse ja huokailu kun jotain pyysi. Myöhemmin oppinut että samaan aikaan kun minulle ei ollut rahaa siihen että naapurin perhe veisi minut linnanmäelle (en ollut koskaan käynyt, sisko tietenkin useasti) sisko oli ulkomailla kielikursseilla ja musiikkileireillä. Ja mä ihan oikeasti luulin että me tyyliin kuollaan.

Että ois sitä rakkautta varmaan voinut yrittää sitten ees alkeellisesti osoittaa antamalla jotain minulle. Kuulostaa tyhmältä kun enemmän ärsyttää se etten koskaan ollut minkään huomion arvoinen, eikä todellakaan se materia mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap musta alkaa tuntua että musta olisi voinut tulla tuollainen äiti kuin sinulla.

Olin toivonut lasta valtavan kauan. Kun sen sain, jäimme kahden koska osoittautui että mies ei ollut juuri kiinnostunut auttamisesta. Isovanhempia ja mitään apuja ei ollut, joten oli vain minä ja lapsi. Meistä tuli hirveän kiinteä kaksikko. Minulla oli ollut todella rakkaudeton lapsuus, joten yritin olla kaikkea mitä minulle ei oltu.

Olin aina halunnut toistakin lasta

Toisaalta minulla oli varmaankin synnytyksen jälkeinen masennus jota en itse ymmärtänyt eikä kukaan huomannut, koska minullahan ei ollut ketään lähellä näkemässä, ei niitä omia vanhempia, mies poissaoleva. Siinä huomasin etten tuntenut vauvaa kohtaan heti oikein mitään erityistä, hoidin kyllä mutta en sillä lailla kujertelemalla alkuun. Vasta muutaman viikon päästä.

Masennus, syyllisyys, olisi ollut todella huono lähtö.

Lisäksi kerrot että itse asiassa siskosi oli se joka väittää että olit vahinko. Oikeestaan en usko tätä. Siskosi vaikuttaa todella mustasukkaiselta ja kateelliselta. Onkohan kaikki totta mitä hän väittää saaneensa? Ja paljonko on manipulointia ja pakotusta mille äitisi ei pärjää?

Varmaan äidilläsi on ollut se synnytyksen jälkeinen masennus koska puhuu vain "vauvasta"

Ja minun on omasta tunneköyhästä lapsuudesta johtuen ollut aina ollut vaikea puhua mitään tunteista. Niille ei ole sanoja koska minulle ei koskaan ole puhuttu niin.

Jos äitisi menee lukkoon kun kysyt miksi hän ei ole rakastanut sinua, ehkä hänellä ei ole mitään sanavarastoa pukea mitään tunteitaan sanoiksi.

Ehkä on kohdellut siskoasi niin koska sisko on vaatinut, ei mistään mikä johtuisi sinusta. Ehkä siskosi on äitisikin mielestä vaikea vaativa ihminen jonka kanssa hän ei tiedä mitä tekisi. Ehkä sinä olet pidättyvä eikä hän osaa puhua eikä tehdä juuri muutakaan tunteellista.

Minäkin olen alistettu ja liian kiltti, sellainen kuin ihmiset jotka ovat itse jääneet vaille rakkautta ja ovat joutuneet jostain syystä aina kerjäämään sitä ja nöyristekemään.

Mistä tiedät että tavarat jotka siskosi sai ovat rakkautta, entä jos ne olivat äitisi tapa selvitä konfliktista kun ei muutakaan osannut.

Äitisi voi olla ihminen joka ei osaa ilmaista rakkautta kun ei ole itse lapsena sellaista saanut?[/quote

Ei sisko ole koskaan väittänyt saaneensa mitään, niitä on päinvastoin piiloteltu. Hän on muun muassa käynyt kalliin kielikurssin ulkomailla ja sain tietää sen vasta kun löysin piilotetut kuvat. Sisko on aina tiennyt oman asemansa, ei ole yrittänyt tehdä minua kateelliseksi, ainoastaan ärsyyntyi jos kyseenalaistin sen. Ei koskaan puhuisi/ole puhunut erityisasemastaan. Kai se olisi ollut vähän sama kun olisi kartanonomistaja kehuskellut siivoojalle talostaan - ei olisi tullut siskolleni mieleenkään raottaa tärkeää elämäänsä minulle.

Sisko ei valitettavasti koskaan ole ollut hankala vaan ihan mukava ja pidetty. Itse taas olin hyvinkin hankala ja vaativa teininä näiden asioiden tiimoilta enkä saavuttanut sillä mitään, lähinnä vaan sen että äitini vältteli kaikkea sanomaani ja näytti kun teurastaisin häntä. Ei kieltänyt ei myöntänyt. Olisin toivonut edes jotain mutta hän on kuin muovailuvahaa.

Aikuisiässä oli hetken rauhallista, muutamia vuosia. Ja olin ne vuodet yksin. Lopulta tein omat päätelmäni ja tässä ollaan.

Kiitos silti viestistäsi, jälleen löydän siitä jotain totuuden siementä. Sisko on todnäk ollut äidilleni ihan maailmanräjäyttävä kokemus ja minä vauva jonka kanssa on pitänyt pitää huolta ettei esikoisen luottamus murene.

Sama vastaa edelleen. Et nyt tainnut sisäistää viestistäni,,että kyse voi olla kyvyttömyydestä ilmaista rakkautta, ei siitä ettei rakkautta olisi.

Minä en ymmärrä, mitä yrität ap:lle selittää. Kohtelisitko toista lasta häntä huomioiden, tukien sekä välittäen, ja toinen on joku vaan jolla ei ole väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap musta alkaa tuntua että musta olisi voinut tulla tuollainen äiti kuin sinulla.

Olin toivonut lasta valtavan kauan. Kun sen sain, jäimme kahden koska osoittautui että mies ei ollut juuri kiinnostunut auttamisesta. Isovanhempia ja mitään apuja ei ollut, joten oli vain minä ja lapsi. Meistä tuli hirveän kiinteä kaksikko. Minulla oli ollut todella rakkaudeton lapsuus, joten yritin olla kaikkea mitä minulle ei oltu.

Olin aina halunnut toistakin lasta

Toisaalta minulla oli varmaankin synnytyksen jälkeinen masennus jota en itse ymmärtänyt eikä kukaan huomannut, koska minullahan ei ollut ketään lähellä näkemässä, ei niitä omia vanhempia, mies poissaoleva. Siinä huomasin etten tuntenut vauvaa kohtaan heti oikein mitään erityistä, hoidin kyllä mutta en sillä lailla kujertelemalla alkuun. Vasta muutaman viikon päästä.

Masennus, syyllisyys, olisi ollut todella huono lähtö.

Lisäksi kerrot että itse asiassa siskosi oli se joka väittää että olit vahinko. Oikeestaan en usko tätä. Siskosi vaikuttaa todella mustasukkaiselta ja kateelliselta. Onkohan kaikki totta mitä hän väittää saaneensa? Ja paljonko on manipulointia ja pakotusta mille äitisi ei pärjää?

Varmaan äidilläsi on ollut se synnytyksen jälkeinen masennus koska puhuu vain "vauvasta"

Ja minun on omasta tunneköyhästä lapsuudesta johtuen ollut aina ollut vaikea puhua mitään tunteista. Niille ei ole sanoja koska minulle ei koskaan ole puhuttu niin.

Jos äitisi menee lukkoon kun kysyt miksi hän ei ole rakastanut sinua, ehkä hänellä ei ole mitään sanavarastoa pukea mitään tunteitaan sanoiksi.

Ehkä on kohdellut siskoasi niin koska sisko on vaatinut, ei mistään mikä johtuisi sinusta. Ehkä siskosi on äitisikin mielestä vaikea vaativa ihminen jonka kanssa hän ei tiedä mitä tekisi. Ehkä sinä olet pidättyvä eikä hän osaa puhua eikä tehdä juuri muutakaan tunteellista.

Minäkin olen alistettu ja liian kiltti, sellainen kuin ihmiset jotka ovat itse jääneet vaille rakkautta ja ovat joutuneet jostain syystä aina kerjäämään sitä ja nöyristekemään.

Mistä tiedät että tavarat jotka siskosi sai ovat rakkautta, entä jos ne olivat äitisi tapa selvitä konfliktista kun ei muutakaan osannut.

Äitisi voi olla ihminen joka ei osaa ilmaista rakkautta kun ei ole itse lapsena sellaista saanut?[/quote

Ei sisko ole koskaan väittänyt saaneensa mitään, niitä on päinvastoin piiloteltu. Hän on muun muassa käynyt kalliin kielikurssin ulkomailla ja sain tietää sen vasta kun löysin piilotetut kuvat. Sisko on aina tiennyt oman asemansa, ei ole yrittänyt tehdä minua kateelliseksi, ainoastaan ärsyyntyi jos kyseenalaistin sen. Ei koskaan puhuisi/ole puhunut erityisasemastaan. Kai se olisi ollut vähän sama kun olisi kartanonomistaja kehuskellut siivoojalle talostaan - ei olisi tullut siskolleni mieleenkään raottaa tärkeää elämäänsä minulle.

Sisko ei valitettavasti koskaan ole ollut hankala vaan ihan mukava ja pidetty. Itse taas olin hyvinkin hankala ja vaativa teininä näiden asioiden tiimoilta enkä saavuttanut sillä mitään, lähinnä vaan sen että äitini vältteli kaikkea sanomaani ja näytti kun teurastaisin häntä. Ei kieltänyt ei myöntänyt. Olisin toivonut edes jotain mutta hän on kuin muovailuvahaa.

Aikuisiässä oli hetken rauhallista, muutamia vuosia. Ja olin ne vuodet yksin. Lopulta tein omat päätelmäni ja tässä ollaan.

Kiitos silti viestistäsi, jälleen löydän siitä jotain totuuden siementä. Sisko on todnäk ollut äidilleni ihan maailmanräjäyttävä kokemus ja minä vauva jonka kanssa on pitänyt pitää huolta ettei esikoisen luottamus murene.

Sama vastaa edelleen. Et nyt tainnut sisäistää viestistäni,,että kyse voi olla kyvyttömyydestä ilmaista rakkautta, ei siitä ettei rakkautta olisi.

Minä en ymmärrä, mitä yrität ap:lle selittää. Kohtelisitko toista lasta häntä huomioiden, tukien sekä välittäen, ja toinen on joku vaan jolla ei ole väliä?

Yritän kuvitella mitä tämän takana voi olla, eikö se ollut tämä kysymys. Koska tunnistan itsessäni asioita joita ap kertoo äidistään, yritin avata mitä sellaisen ihmisen sisällä voisi tapahtua, tai miksi hän näyttää toimivan niin kuin toimii. Näköjään ei kuitenkaan varmaan samasta ole kyse, en voi ymmärtää että yksi lapsi pääsee ulkomaille mutta toinen ei huvipuistoon.

Ellei se toinen ole raiskauksen tulosta tai jotain. En tiedä ymmärtäisinkö sittenkään.