Millaista on mielisairaalan suljetulla osastolla?

-

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani oli suljetulla reilun viikon. Säännöllinen päivärytmi, keskusteluja psykologin ja lääkärien kanssa, lääkityksen testausta, ulkoilua valvonnassa 30 min päivä. Rauhallinen paikka, arvostan henkilökuntaa aina

Mutta jos on pidemmän aikaa eli kuukausia, hoito ei ole todellakaan noin intensiivistä, vaan lääkäriä ja psykologia tapaan jotain 3 viikon välein.

Se on pelkkää oleilua siten, että kokeillaan lääkkeiden tehoamista.

Ällöttävää, että joutuu olemaan toisen mt-potilaan kanssa samassa huoneessa nukkumassa. (Pelottaa, mitä se tekee.)

Osa hoitajista kun on pelottavia ja välillä sitä miettii, vetääkö ne huumeita vapaa-ajallaan.

En oo ite ollut, mutta noin kaverini on kertonut. Ekalla kerralla hän oli lyhyesti ja silloin oli intensiivisempää, mutta toisilla kerroilla oli tuollaista tylsää oleilua. Ei mitään tekemistä.

Omaa kotia ei voita mikään.

Olen ollut suljetulla kahdesti, ensin bentsovieroituksessa ja myöhemmin työkykyarviossa masennuksen vuoksi (eri sairaaloissa). Ei ollut valvontakameroita, suihkuun sai mennä milloin tahtoi, kännykät sai pitää itsellä, vain laturinjohdot toisessa paikassa takavarikoitiin ja lataus piti suorittaa hoitajien kansliassa. Kaikilla tietysti omat vaatteet, ja vierailijoita sai käydä vierailuaikaan ilman erillistä lupaa. Suurimmalla osalla porukasta oli vapaakävelyoikeus, eli piti vain pyytää kansliasta lupa niin ovi avattiin ja pääsi ulos. Leppoisaa mutta pitkäveteistä, osaston puolesta ei minkäänlaista järjestettyä ohjelmaa kuin syöminen, sauna ja omahoitajan kanssa keskustelut. Potilaskavereiden kanssa pelasimme lautapelejä ja lauloimme karaokea. Virkkasin monta liinaa sinä aikana. Ihan tavallisia ihmisiä siellä oli, tosin toisessa paikassa oli yksi psykoottinen. Normisairauksiin ei puututtu. Minulla otettiin kilpirauhasarvot, TSH päälle 10, siihen ei puututtu mitenkään. Toisella potilaalla selkeä syvä laskimotukos pohkeessa, kun näytti  minulle saunassa (olen lääkäri,  mutta tämä sitä ei tiennyt) - senkään tutkimisella ei tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun poikani oli suljetulla reilun viikon. Säännöllinen päivärytmi, keskusteluja psykologin ja lääkärien kanssa, lääkityksen testausta, ulkoilua valvonnassa 30 min päivä. Rauhallinen paikka, arvostan henkilökuntaa aina

Olin yksityisen psykiatrin hoidossa vaikean avioliiton jälkeisen masennuksen vuoksi.Sain lääkepsykoosin ja olin todella harhainen ja kävin kierroksilla.Olen reilusti keski-ikäinen mutta pääsin "nuorten" suljetulle.Minuun suhtaudutiin todella hyvin,sekä hoitajat että päivystävät lääkärit (viikonloppu) ,Olin suorastaan turvassa itseltäni.Toki tekemistä vähän mutta vapaata keskutelua henkilökunnan ja muiden potilaiden kanssa.Oli kesä ja pääsin 2vrk kuluttua ulkoilemaan aidatulle pihalle muiden kanssa.Sain lääkityksen yöksi ja nukuin yksin 2 hengen huoneessa.Saunan sai lämpimäksi aina kun halusi ja pääsi yksin saunomaan. Ruoka hyvää ja meitä kaikkia kohdeltiin (taudinkuvasta huolimatta) hyvin ja inhimillisesti.Toki rankat päivystyspotilaat hoidettiin aluksi eristyksessä joita 2 huonetta.Hoitoaikani oli vajaa viikko kun lääkitysoireet hävisivät ja sain uuden hyvän,kevyemmän lääkityksen.Tuosta nyt 3v ja muistelen hoitojaksoa kiitollisena.Olin 2 hoitojaksoa ollut ennen sitä avo-osastolla ja hoito siellä ala-arvoista koska hoitajiin ei saanut mitään kontaktia (2 lasiovea ja olivat niiden takana paitsi ruokailuissa jakaen lääkkeet) Kyse saman talon eri osastoista.