Lue keskustelun säännöt.
Latistiko mielialalääkkeet tunteesi? Kuvaile millaista
09.06.2018 |
oli tuntea iloa ja surua tms. ilman lääkkeitä ja lääkkeiden kanssa?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höp. Masennus ne latistaa. Voin hyvin ja tunnen voimakkaasti. Olen työkuntoinen. Lääkkeet, hyvä juttu.
Tuo höps ja pöps-argumenttihan on joidenkin ihmisten mielestä niin pätevä, että se ylipyyhkii tutkitut faktat mm. siitä, että psykiatriset lääkkeet kuten antidepressantit, latistavat tunteita hyvinkin voimakkaasti. Kuuluu näihin yleisiin sivuoireisiin tämäkin, kuten myös seksuaalisen toimintakyvyn häiriöt. Se että et itse ole juuri tätä asiaa kokenut, ei tarkoita sitä etteikö olisi muita ihmisiä, jotka ovat sen asian kokeneet.
Minut niin masennus kuin psykoosilääkkeetkin tekivät emotionaalisesti hyvin elottomaksi ja latteaksi. En pystynyt reagoimaan yhtään mihinkään, en kyennyt saamaan mistään asiasta minkäänlaista nautintoa tai mielihyvää. Tunteet leikkautuivat siis kokonaan pois. Ainoa tunnereaktio mitä ne tuntuivat voimistavan, oli aggressio. Sain raivokohtauksia ihan mitättömistäkin asioista ja negatiivisia takautumia menneisyydessäni tapahtuneista asioista, joita en normaalisti olisi edes muistanut. Silmäni seisoivat päässä kuin kuolleella kalalla ja suupieltäni pitkin valui kuolaa solkenaan. Olin ihan kirjaimellisesti kuin zombie. Tätä olotilaa ovat muutkin tällaisia lääkkeitä käyttäneet kokeneensa, kyseessä ei siis ole mitkään yksittäistapaukset.
Jos ei ymmärrä eikä ole ottanut selvää siitä, kuinka nämä lääkkeet todella vaikuttavat ihmisen aivoissa, niin on parempi olla ihan hiljaa. Muiden kokemusten vähättely on epäkunnioittavaa ja typerää. On näitä vaikutuksia tutkittu hyvinkin, ja tutkimustietoa on julkaistu runsaasti.
Minulla tunteiden latteus on jatkunut näiden lääkkeiden lopettamisen jälkeenkin. Se on kohdallani ilmeisesti pysyvä tila, jossa nyt olen. En nauti mistään asioista enää samalla tavalla kuin ennen, enkä ole enää sellainen elävä ja asioista intohimoisesti kiinnostunut ihminen, kuten aiemmin. Masennus ei tätä aiheuta, sillä ennen lääkkeitä pystyin tuntemaan tunteita normaalisti ja hyvinkin voimakkaasti, masennuksesta huolimatta. Sama seksuaalisuuden kohdalla. Alapään turtuneisuutta ja orgasmikyvyttömyyttä (anorgasmia) ei masennus aiheuta, vaan sitä aiheuttaa nimenomaisesti tällaiset lääkkeet. Seikka jota suurin osa potilaista ei ymmärrä on se, että tämäkin vaiva saattaa jäädä pysyväksi. Jokaisen kannattaa vakavasti harkita, ja tutkia asioita ennen kuin alkaa tällaisia lääkkeitä käyttämään.
Onko sinulla koulutusta?
Masennuslääkkeet voi aiheuttaa käytön loppumisenkin jälkeen jatkuvia seksuaalisen toiminnan ongelmia, jotka jatkuu pysyvästi tai tilapäisesti. Puhutaan ilmiöstä mille on englanninkielinen termi "post ssri sexual dysfunction" eli "PSSD". Kyse on siis erityisesti SSRI lääkkeistä. Täällä on kuvattu ilmiötä, jota ei todellakaan ole kattavasti ja hyvin paljon tutkittu, kuten ei monia muitakaan elementtejä mitä näihin lääkkeisiin tulee kuten esimerkiksi pitkäaikaista käyttöä:
https://rxisk.org/post-ssri-sexual-dysfunction-pssd/
Tunteiden latistuminen on ongelma näiden lääkkeiden kanssa.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201802152200746174_we.shtml
Yksi asia, mikä on kanssa ongelma, on lääkkeiden lopettamiseen liittyvät ongelmat.
https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-pr…
Tietenkin on aina hankala sanoa, että ylläolevat asiat johtuu juuri lääkityksestä, eikä henkilön itsensä mielenterveyden ongelmista, mutta jos kokee, että seksuaaliongelmat ovat alkaneet juuri lääkkeillä, tai tunteiden turtuminen, niin kyllä se jotain kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhytpinnaisuus ja neuroottisuus katosivat. Kiitollisuus ja seesteisyys lisääntyivät.
Teki täysin apaattiseksi, väsyneeksi
Vei kamalan lamaannuttavan ahdistuksen pois ja toi ilon ja muut positiiviset tunteet takaisin. En kokenut haittoja.
No sillälailla, että kummitädin hautajaisissa veisasin onnessani kaikki virret. (Tykkään laulaa mitä tahansa) Yleensä missä tahansa kirkollisissa toimituksissa itken jo kun kuulen urkujen ensi tahdit.
Sitten pidin aivan uskomattoman hienon ja liikuttavan puheen täysin pokkana.
Jos en olisi ollut doupattuna, en olisi siihen pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, minä joudun syömään Escitalopramia (SSRI-lääke) ahdistuneisuuteen ja minusta taas tuntuu, että olen saanut oman entisen itseni takaisin tämän lääkkeen myötä. Tunteiden latistumista en ole huomannut, päinvastoin olen saanut kyvyn iloita asioista ja nauraa takaisin elämääni. Ainoastaan herkkäitkuisuus on jäänyt vähemmälle, en enää romahda ja saa hillitöntä itkukohtausta pienimmistäkin vastoinkäymisistä niin kuin yhdessä vaiheessa, kun ahdistuneisuus oli pahimmillaan. Seksuaaliseen halukkuuteen tai kyvykkyytten en ole huomannut ainakaan mitään negatiivisia vaikutuksia., melkein päinvastoin... Lääkkeen aloitusvaiheessa oli aika pahaa päänsärkyä ja pahoinvointia, mutta ne loppuivat ensimmäisen viikon jälkeen. Mielialalääkkeiden vaikutukset taitavat olla kovin yksilöllisiä, mutta jos on kovin tukalassa tilanteessa niin suosittelisin kyllä kokeilemaan lääkehoitoakin.
Mulla sama! Onko sulla Cipralex tai Escitalopram Orion? Mä söin itse vähän aikaa Escitalopram Actavista koska apteekissa ei ollut sitä Orionin lääkettä saatavilla, ja tuntui että se ei poistanut ahdistusta ja vei seksihalut...
Orionin lääke käytössä, en ole muita kokeillut. Tämä tosiaan tuntuu sopivan hyvin.
Näissä linkeissä on uusinta tietoa ja vertaistukea pitkäaikaisiksi tai pysyviksi jääneisiin haittoihin. Onneksi näiden kanssa kukaan ei enää jää täysin yksin, vaikka terveydenhuollosta ei saisikaan aitoa tukea.
https://www.pssdcanada.ca/new-page
https://www.pssd-hilfe.de/Details-zu-pssd
https://www.pssdnetwork.org/patient-spotlight
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä niitä ole koskaan ollutkaan.
Parempi olo on nyt kun syön 5mg escitalopramia päivässä menopaussioireisiin (PMS-oireet räjähtivät menopaussissa). Ehkä seksuaalielämän häiriöitä esiintyisi isommalla annoksella? En tiedä. Nyt olen paljon tasaisempi ja hyväntuulisempi, enkä ajaudu perheenjäsenten kanssa (kovin helposti ainakaan) kiistoihin. Hyvin lievää sellaista tärinää on satunnaisesti, mutta se menee lepäämällä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin parivuotta sitten ei kiinnosta vieläkään mikään romanttinen. Eivätkä auttaneet muutenkaan kun pari viikkoa ei mun ahdistus ja masennus hävinnyt mihinkään paremmin kunnon känni auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt noita lääkkeitä. Itselläni on todennäköisesti pitkälle edennyt masennus tai burn out tai joku tunteet turruttanut ahdistus. Ongelma on siis se, että olen lakannut tuntemasta ilman lääkitystä. Seksuaalista halua ei ole, en juurikaan enää itke tai naura. Olen vain. Joten onko lääkkeet ratkaisu tämmöiseen? Kun on jo valmiiksi ihan jääkalikka. Syy miksi en ole lääkäriin mennyt on varmaan se, että olen kuitenkin täysin toimintakykyinen. Elin vain muutaman kuukauden kamalassa paineessa ja ärtymyksessä kunnes jonakin päivänä vain tajusin että no nyt en tunne sitten enää kunnolla mitään. Sellaista tasapaksua puurtamista ilman mitään tunnehuippuja.
Mitä hävittävää mielestäsi sinulla on, jos menet lääkäriin?
En tiedä hänestä, mutta yleisesti haittana on, että hoito on leimaavaa. Psyykkisistä oireista kärsivää ei oteta terveydenhuollossa aina vakavasti, jos hän valittaa jotain ruumiillista sairautta. Ei tutkita, vaan pistetään psyyken piikkiin. Voi vaikeuttaa myös vakuutusten saamista ja joihinkin ammattiin pääsyä. Lisäksi voi osua huono hoitotaho kohdalle, et saa apua, vaan tilanteesi pahenee. Psykiatrinen hoito Suomessa on kriisiytynyt. Terapiaa on vaikea saada, hoito on pääasiassa lääkkeitä, mikä ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet ja neuroleptit tekivät minusta ihan totaalisen tunnekuolleen möllikän. En tuntenut yhtään mitään niiden käytön aikana, en nauranut, itkenyt, tuntenut edes kunnolla vihaa, en mitään. Mikään ei tuntunut miltään enkä kyennyt edes keskittymään kunnolla mihinkään, joten esimerkiksi elokuvien katsomisesta tuli yhtä tuskaa kun normaalisti se oli yksi lempipuuhiani. Ihan hirveää myrkkyä ovat, en suosittele kenellekään. Mieluummin vaikka masennus ja hyvä sosiaalinen tukiverkosto ja/tai keskusteluapu, joiden avulla ponnistaa ylös kuopasta, kuin mitkään aivoja turruttavat kemikaalicocktailit.
Sanon vaan tähän paniikki ja ahdistushäiriöisenä että sulla menee vielä todella hyvin jos lääkkeet on sulle vaihtoehto. Et voi kuvitellakkaan sitä ahdistuksen tasoa mitä itse koen sillä jos tietäisit et sanoisi noin ja tuo puhe todistaa sen ettet tiedä mitä sellainen ahdistus on että tuntee kuolevansa sisältä osittain ja samaan aikaan tuntuu kidutukselta. Mulle masennuslääkkeet ja mielialalääkkeet on edellytys sille että voin opiskella ja käydä töissä ja ylipäänsä kykenevä asioihin joten voisitko olla yleistämättä ja haukkumatta lääkkeitä sillä jos ne sulle ei toimi niin toisille voi toimia. Sitten kun lääkkeet on pakolliset että pää pysyy kasassa tiedät mitä se ahdistus voi olla. Ne masennuslääkkeet onkin tarkoitettu masennuksen ja ahdistuksen ja sen häiritsevän pahan olon poistoon. Serotiniini ja dopamiinikeskukseen vaikuttaa ja aivot eivät tietenkään voi tunnistaa ihastumisen tunteita ja jättää niihin vaikuttamatta
Tuo on vielä pientä vaivaa että pärjää keskustelulla jne
Luin jostain että naiser käyttää näitä lääkkeitä paljon tai sitten on vaan joku meemi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön SSRI-lääkettä ja kahta eri neuroleptiä. Alussa olin tosi väsynyt, mutta sitten kun tottui lääkkeisiin, niin ei sitä niitten lääkkeitten vaikutusta mitenkään huomaa. En tiedä minkälainen olo olisi jos lopettaisin lääkitykset. Todennäköisesti mania ja masennus palaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät vaikuttaneet mitenkään, ihan samat fiilikset lääkkeillä ja ilman.
Ainoa vaikutus, jonka huomasin, oli haluttomuus seksiin.
tämä ssri-lääkkeissä.
2 ) Lopettamisen jälkeen en koskaan ole seksuaalisesti palannut entiselleen. En saa edelleenkään orgasmia, alapääni tuntuu edelleen turralta, enkä oikeastaan juurikaan enää tunne mitään seksuaalista. Nuo lääkkeet suureksi osaksi tuhosivat seksuaalisen puoleni mistä tunnen välillä tuskaa. En muista mitä on haluta oikeasti. En muista enää.
Lopetus oli aivan kamalan stressaava kokemus vuosien jälkeen ja olen sen jälkeen kärsinyt uupumustilasta ja väsymyksestä, mikä aiheutui lopettamisen stressistä. Kuin en olisi enää osannut käsitellä tunteita sellaisena minä ne oli ja ahdistus oli aivan sietämätöntä (vaikka masennukseen käytin). Tunteet veti vuoristorataa lääkelopetuksessa, saatoin yhtäkkiä saada raivon tunteita tai voimakasta ahdistusta tai itkeä ja ajauduin todella pohjalle johon lääkäri suositteli lisää lääkkeitä. Valitettavasti niistä en koskaan saanut kuin haittaa hyödyn sijaan ja uskoisin, että podin edelleen vieroitusoireita kun minulle uusia lääkkeitä kirjoitettiin, minkä lääkäri kielsi kun vieroitusoireet ei muka kestä kuin viikkoja kunnes se on sairauden uusiminen. Mihin en kyllä lainkaan usko kun kyseessä on noin pitkä käyttö kuin itsellä. Nyt mennään lääkitsemättömänä.
Minusta tuli kokemukseni perusteella lääkekriittinen ja toivon, että olisin sitä nuorenakin ollut, enkä olisi lääkitystä niin pitkään käyttänyt. Mutta pidin lääkittynä olosta pitkään, kunnes en enää pitänytkään. Nykyään suhtaudun hieman pelolla ja varauksella siihen, että mitä ainetta sitä tulikaan syötyä, vuosia. Aivoni kehittyivät aikuisuuteen SSRI lääkkeiden vaikutuksen alla. Enää en siis käytä lääkkeitä. Valitettavasti lopetuksen jälkeen olen potenut kroonistunutta masennusta, mutta onneksi parempia päiviäkin on alkanut tulla ja osaan olla enemmän sinut myös niiden voimakkaampien tunnetilojen kanssa.