Paljonko teidän lapset ottaa mallia kavereistaan?

Välillä mietin, olenko kasvattanut narsistin. Tämänsuuntaista uhmaa on ollut lähinnä silloin, kun mulla on jotain omaa elämää meneillään, tällä hetkellä häiden suunnittelua. En todellakaan ole aina kiireinen, vaan meillä on paljon yhteistä aikaa. Lapsi ei vaikuta sietävän, että mikään muu saisi huomiotani. Ehkä olen liikaakin ollut aina saatavilla? Tai voisiko lapsella olla joku muu häiriö, kun reagoi niin voimakkaasti, tunteeko että "katoaa" jos joutuu hetkenkin pärjäämään ilman huomiota. Asutaan kahdestaan ja ollaan aina oltu kahden hengen perhe. Opettaja on kehunut empaattiseksi ja hyvin tulee kuulemma toimeen toisten kanssa, en kyllä muista, että lapsi olisi koskaan osoittanut mua kohtaan paljon ollenkaan empatiaa. Tuon ikäiselle voisi kuitenkin jo jonkinlaista syyllisyyttä ja katumusta, kun käytös on kauheaa. Olen kertonut rauhallisella hetkellä tunteenikin tuollaisesta ja että en halua minua kohdeltavan sillä lailla, mutta ei hän vaikuta olevan kovin pahoillaan. Ap

Nosto

Lapsi meni kiukun jälkeen nukkumaan :( nukkuu se kyllä yölläkin - en tiedä saako pahimmat raivot kun on liian väsynyt, vai uuvuttaako ylikuumeneminen niin, että on pakko päästä päikkäreille! Ap

Vierailija kirjoitti:

Välillä mietin, olenko kasvattanut narsistin. Tämänsuuntaista uhmaa on ollut lähinnä silloin, kun mulla on jotain omaa elämää meneillään, tällä hetkellä häiden suunnittelua. En todellakaan ole aina kiireinen, vaan meillä on paljon yhteistä aikaa. Lapsi ei vaikuta sietävän, että mikään muu saisi huomiotani. Ehkä olen liikaakin ollut aina saatavilla? Tai voisiko lapsella olla joku muu häiriö, kun reagoi niin voimakkaasti, tunteeko että "katoaa" jos joutuu hetkenkin pärjäämään ilman huomiota. Asutaan kahdestaan ja ollaan aina oltu kahden hengen perhe. Opettaja on kehunut empaattiseksi ja hyvin tulee kuulemma toimeen toisten kanssa, en kyllä muista, että lapsi olisi koskaan osoittanut mua kohtaan paljon ollenkaan empatiaa. Tuon ikäiselle voisi kuitenkin jo jonkinlaista syyllisyyttä ja katumusta, kun käytös on kauheaa. Olen kertonut rauhallisella hetkellä tunteenikin tuollaisesta ja että en halua minua kohdeltavan sillä lailla, mutta ei hän vaikuta olevan kovin pahoillaan. Ap

Häitä suunnitellaan, kun kersa on jo tehtynä? 

Kyllähän ne noissa kuvioissa häriintyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä mietin, olenko kasvattanut narsistin. Tämänsuuntaista uhmaa on ollut lähinnä silloin, kun mulla on jotain omaa elämää meneillään, tällä hetkellä häiden suunnittelua. En todellakaan ole aina kiireinen, vaan meillä on paljon yhteistä aikaa. Lapsi ei vaikuta sietävän, että mikään muu saisi huomiotani. Ehkä olen liikaakin ollut aina saatavilla? Tai voisiko lapsella olla joku muu häiriö, kun reagoi niin voimakkaasti, tunteeko että "katoaa" jos joutuu hetkenkin pärjäämään ilman huomiota. Asutaan kahdestaan ja ollaan aina oltu kahden hengen perhe. Opettaja on kehunut empaattiseksi ja hyvin tulee kuulemma toimeen toisten kanssa, en kyllä muista, että lapsi olisi koskaan osoittanut mua kohtaan paljon ollenkaan empatiaa. Tuon ikäiselle voisi kuitenkin jo jonkinlaista syyllisyyttä ja katumusta, kun käytös on kauheaa. Olen kertonut rauhallisella hetkellä tunteenikin tuollaisesta ja että en halua minua kohdeltavan sillä lailla, mutta ei hän vaikuta olevan kovin pahoillaan. Ap

Häitä suunnitellaan, kun kersa on jo tehtynä? 

Kyllähän ne noissa kuvioissa häriintyy. 

Omia häitä en suunnittele - Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä mietin, olenko kasvattanut narsistin. Tämänsuuntaista uhmaa on ollut lähinnä silloin, kun mulla on jotain omaa elämää meneillään, tällä hetkellä häiden suunnittelua. En todellakaan ole aina kiireinen, vaan meillä on paljon yhteistä aikaa. Lapsi ei vaikuta sietävän, että mikään muu saisi huomiotani. Ehkä olen liikaakin ollut aina saatavilla? Tai voisiko lapsella olla joku muu häiriö, kun reagoi niin voimakkaasti, tunteeko että "katoaa" jos joutuu hetkenkin pärjäämään ilman huomiota. Asutaan kahdestaan ja ollaan aina oltu kahden hengen perhe. Opettaja on kehunut empaattiseksi ja hyvin tulee kuulemma toimeen toisten kanssa, en kyllä muista, että lapsi olisi koskaan osoittanut mua kohtaan paljon ollenkaan empatiaa. Tuon ikäiselle voisi kuitenkin jo jonkinlaista syyllisyyttä ja katumusta, kun käytös on kauheaa. Olen kertonut rauhallisella hetkellä tunteenikin tuollaisesta ja että en halua minua kohdeltavan sillä lailla, mutta ei hän vaikuta olevan kovin pahoillaan. Ap

Häitä suunnitellaan, kun kersa on jo tehtynä? 

Kyllähän ne noissa kuvioissa häriintyy. 

Ehkä ne on jonkun muun häät? 

Mutta okei... turhaa touhua joka tapauksessa lapselta pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä mietin, olenko kasvattanut narsistin. Tämänsuuntaista uhmaa on ollut lähinnä silloin, kun mulla on jotain omaa elämää meneillään, tällä hetkellä häiden suunnittelua. En todellakaan ole aina kiireinen, vaan meillä on paljon yhteistä aikaa. Lapsi ei vaikuta sietävän, että mikään muu saisi huomiotani. Ehkä olen liikaakin ollut aina saatavilla? Tai voisiko lapsella olla joku muu häiriö, kun reagoi niin voimakkaasti, tunteeko että "katoaa" jos joutuu hetkenkin pärjäämään ilman huomiota. Asutaan kahdestaan ja ollaan aina oltu kahden hengen perhe. Opettaja on kehunut empaattiseksi ja hyvin tulee kuulemma toimeen toisten kanssa, en kyllä muista, että lapsi olisi koskaan osoittanut mua kohtaan paljon ollenkaan empatiaa. Tuon ikäiselle voisi kuitenkin jo jonkinlaista syyllisyyttä ja katumusta, kun käytös on kauheaa. Olen kertonut rauhallisella hetkellä tunteenikin tuollaisesta ja että en halua minua kohdeltavan sillä lailla, mutta ei hän vaikuta olevan kovin pahoillaan. Ap

Häitä suunnitellaan, kun kersa on jo tehtynä? 

Kyllähän ne noissa kuvioissa häriintyy. 

Ehkä ne on jonkun muun häät? 

Mutta okei... turhaa touhua joka tapauksessa lapselta pois. 

Kyllä 9-vuotiaan pitäisi pystyä pysymään jo normaalissa elämässä, juhlissakin mukana. Ilman että omat tarpeet koko ajan etualalla.